Seura tuomitsee vauvakasteen, mutta lapsikaste käy ongelmitta.
Kumpi on kierompaa, kastaa lapsi vauvana kirkkoon ja kertoa jälkeenpäin asiasta,
vai aivopestä 12-vuotias lapsi uskomaan olevansa sisäistänyt monimutkaisia maailmankatsomuksellisia asioita? Myöhemmin jos kadut kasteelle menoa, sulle sanotaan sen olleen "oma päätös". Erotuskäytäntökin kaikkine seurauksineen olisi pitänyt ymmärtää jo lapsena.
On mielenkiintoista että kasteelle kehotetaan menemään ennen "nuoruudelle ominaisia haluja", siis murrosikää. Tämähän on aikaa jolloin ihminen alkaa vähitellen kyseenalaistaa vanhempiensa auktoriteettia ja ajatella omilla aivoillaan. Parempi mennä siis kasteelle kun on vielä tarpeeksi naiivi uskomaan satuja, myöhemmin kun saattaisi ruveta miettimään asioita liian syvällisesti.
*** yb05 s. 61 Maailmanlaajuinen raportti ***
Havaijissa asuva Olena oli vasta 12-vuotias käydessään kasteella joulukuussa 2003. Jotkut nuoret keskittyvät huvittelemiseen, mutta Olenalla on selvät hengelliset tavoitteet
*** g97 8/1 s. 14 Musiikki, huumeet ja alkoholi olivat elämäni ***
Kaksi nuorempaa poikaamme, 12-vuotias Casey ja 14-vuotias Marshall, vihkiytyivät Jehovalle ja kävivät hiljattain kasteella.
Kyllä lapsi tuntee itsensä paremmin kuin vanhemmat lapsen, ainakin Vartiotornin mukaan:
*** w93 1/11 s. 27 Palveluksessamme on kiireellisyyden tuntu ***
Olin hyvin nuori mutta tiesin, miten halusin käyttää elämäni. Kun eräässä kokouksessamme vuoden 1942 puolivälissä sitä johtava veli kysyi: ”Kuka haluaa tulla kastetuksi seuraavassa tilaisuudessa?”, minä nostin käteni reippaasti pystyyn. Vanhempani loivat huolestuneen silmäyksen toisiinsa, koska he epäilivät, etten ymmärtänyt moisen päätöksen merkitystä. Mutta vaikka olinkin vasta 12-vuotias, tajusin, mitä Jumalalle vihkiytyminen merkitsi.
*** w92 1/10 s. 22 ”Tulisiko minun mennä kasteelle?” ***
Hikaru, Ayumin nuorempi veli, kastettiin myös 10-vuotiaana. Hän muistelee: ”Jotkut sanoivat minun olevan liian nuori, mutta Jehova tunsi ajatukseni. Olin lujasti päättänyt mennä kasteelle päätettyäni vihkiä elämäni hänelle palvellakseni häntä kaikella, mitä minulla on.”
*** w79 1/12 s. 8-9 Taistelua elossa säilymisen puolesta Taiwanissa ***
Niiden joukossa, jotka halusivat tulla kastetuiksi vuonna 1938, oli 12-vuotias poika sukunimeltä Lin. Japanilainen tienraivaaja epäröi niin nuoren kastamista. Niinpä toimitus keskeytettiin, ja hänelle tehtiin muutamia kysymyksiä. Hämmästyneenä pojan päättäväisyydestä palvella Jehovaa veli Oh salli kaatamisen tapahtua.
*** g02 22/12 s. 20 Uskonkoetuksia Slovakiassa ***
Veli Šalata otti minut mukaansa saarnamatkoille. Vuonna 1924, kun olin 13-vuotias, pyysin häntä kastamaan minut. Äidin mielestä olin vähän liian nuori ottamaan näin vakavan askeleen, mutta vakuutin hänelle, että olin tehnyt lujan päätöksen. Niinpä kun tuon vuoden heinäkuussa pidettiin yksipäiväinen konventti, kävin läheisessä Ondavajoessa kasteella sen vertauskuvaksi, että olin vihkiytynyt Jehovalle.
Vanhuuteen kuolemisen pelko 70 etukäteen on eräs loistava motiivi vihkiä elämänsä Järjestölle.. eikun siis "Järjestön yhteyteen".
*** g90 22/3 s. 27 Pitäisikö minun mennä kasteelle? ***
Mutta ajateltuaan asiaa järkevästi Hitoshin asenteet muuttuivat. Hän sanoo: ”Tajusin, mitä elämäni olisi ilman totuutta – saatoin nähdä itseni elävän 70 tai 80 vuotta ja sitten kuolevan. Mutta Jehova tarjoaa ikuista elämää!” Hitoshi näin ollen vihkiytyi Jumalalle, ja hänet kastettiin.
Kumpi on kierompaa, kastaa lapsi vauvana kirkkoon ja kertoa jälkeenpäin asiasta,
vai aivopestä 12-vuotias lapsi uskomaan olevansa sisäistänyt monimutkaisia maailmankatsomuksellisia asioita? Myöhemmin jos kadut kasteelle menoa, sulle sanotaan sen olleen "oma päätös". Erotuskäytäntökin kaikkine seurauksineen olisi pitänyt ymmärtää jo lapsena.
On mielenkiintoista että kasteelle kehotetaan menemään ennen "nuoruudelle ominaisia haluja", siis murrosikää. Tämähän on aikaa jolloin ihminen alkaa vähitellen kyseenalaistaa vanhempiensa auktoriteettia ja ajatella omilla aivoillaan. Parempi mennä siis kasteelle kun on vielä tarpeeksi naiivi uskomaan satuja, myöhemmin kun saattaisi ruveta miettimään asioita liian syvällisesti.
*** yb05 s. 61 Maailmanlaajuinen raportti ***
Havaijissa asuva Olena oli vasta 12-vuotias käydessään kasteella joulukuussa 2003. Jotkut nuoret keskittyvät huvittelemiseen, mutta Olenalla on selvät hengelliset tavoitteet
*** g97 8/1 s. 14 Musiikki, huumeet ja alkoholi olivat elämäni ***
Kaksi nuorempaa poikaamme, 12-vuotias Casey ja 14-vuotias Marshall, vihkiytyivät Jehovalle ja kävivät hiljattain kasteella.
Kyllä lapsi tuntee itsensä paremmin kuin vanhemmat lapsen, ainakin Vartiotornin mukaan:
*** w93 1/11 s. 27 Palveluksessamme on kiireellisyyden tuntu ***
Olin hyvin nuori mutta tiesin, miten halusin käyttää elämäni. Kun eräässä kokouksessamme vuoden 1942 puolivälissä sitä johtava veli kysyi: ”Kuka haluaa tulla kastetuksi seuraavassa tilaisuudessa?”, minä nostin käteni reippaasti pystyyn. Vanhempani loivat huolestuneen silmäyksen toisiinsa, koska he epäilivät, etten ymmärtänyt moisen päätöksen merkitystä. Mutta vaikka olinkin vasta 12-vuotias, tajusin, mitä Jumalalle vihkiytyminen merkitsi.
*** w92 1/10 s. 22 ”Tulisiko minun mennä kasteelle?” ***
Hikaru, Ayumin nuorempi veli, kastettiin myös 10-vuotiaana. Hän muistelee: ”Jotkut sanoivat minun olevan liian nuori, mutta Jehova tunsi ajatukseni. Olin lujasti päättänyt mennä kasteelle päätettyäni vihkiä elämäni hänelle palvellakseni häntä kaikella, mitä minulla on.”
*** w79 1/12 s. 8-9 Taistelua elossa säilymisen puolesta Taiwanissa ***
Niiden joukossa, jotka halusivat tulla kastetuiksi vuonna 1938, oli 12-vuotias poika sukunimeltä Lin. Japanilainen tienraivaaja epäröi niin nuoren kastamista. Niinpä toimitus keskeytettiin, ja hänelle tehtiin muutamia kysymyksiä. Hämmästyneenä pojan päättäväisyydestä palvella Jehovaa veli Oh salli kaatamisen tapahtua.
*** g02 22/12 s. 20 Uskonkoetuksia Slovakiassa ***
Veli Šalata otti minut mukaansa saarnamatkoille. Vuonna 1924, kun olin 13-vuotias, pyysin häntä kastamaan minut. Äidin mielestä olin vähän liian nuori ottamaan näin vakavan askeleen, mutta vakuutin hänelle, että olin tehnyt lujan päätöksen. Niinpä kun tuon vuoden heinäkuussa pidettiin yksipäiväinen konventti, kävin läheisessä Ondavajoessa kasteella sen vertauskuvaksi, että olin vihkiytynyt Jehovalle.
Vanhuuteen kuolemisen pelko 70 etukäteen on eräs loistava motiivi vihkiä elämänsä Järjestölle.. eikun siis "Järjestön yhteyteen".
*** g90 22/3 s. 27 Pitäisikö minun mennä kasteelle? ***
Mutta ajateltuaan asiaa järkevästi Hitoshin asenteet muuttuivat. Hän sanoo: ”Tajusin, mitä elämäni olisi ilman totuutta – saatoin nähdä itseni elävän 70 tai 80 vuotta ja sitten kuolevan. Mutta Jehova tarjoaa ikuista elämää!” Hitoshi näin ollen vihkiytyi Jumalalle, ja hänet kastettiin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Todellisuudessa 6-7-8 vuotias ja hieman "vanhempikin" lapsi on ohjattavissa liki mihin tahansa vanhempiensa tahdon, toiveiden ja esimerkin mukaisesti, niin uskonnollisissa asioissa kuin muissakin.
Se, että keskenkasvuiset lapset osaavat lukea ja "ymmärtää" lukemaansa ainakin tietyissä rajoissa, ei kuitenkaan tee heistä henkisesti kypsiä punnitsemaan asioita puolesta ja vastaan, sekä sisäistämään asioiden todellista merkitystä.
Vartiotorniseura katsoo kasteen olevan ihmisen elämässä kaikkein tärkein askel ja toisena on aviopuolison valinta ja avioituminen.
Missä iässä ihmisen katsotaan olevan kypsä tekemään koko loppuielämäänsä vaikuttavia ja sitovia vakavia ratkaisja, kuten avioituminen?
Miksi monetkin vanhemmat ( useimmat ? ) pyrkivät jarruttamaan kaksikymppistenkin nuorten avioitumista ja koettavat kannustaa heitä lykkäämään myöhemmäksi elämässään tuon tärkeän ratkaisun tekemistä?
Toisaalta miksi aivan erityisesti keskenkasvuisia lapsia ja nuoria neuvotaan ja ohjastetaan suojelemaan erilaisilta vaikutuksilta? Koska he ovat kypsymättömyydessään vaikutuksille alttiita eivätkä ole vielä kykeneviä tekemään itsenäisiä ja vastuullisia ratkaisuja vakavissa asiossa ja punnitsemaan niiden kauaskantoisia seurauksia.
Tässäkin asiassa tulee esille Vartiotorniseuran aina tilanteen mukaan muuttuva ja selektivinen asioiden tulkinta ja soveltaminen.
Ilmeisestikin länsimaissa liki paikallaan pysyvä tai enempikin laskeva jäsenmäärän kehitys on kannustimena henkisesti täysin keskenkasvuisten ja kypsymättömien lasten sitomiseen Järjestöön ja jopa vastoin vanhempiensa tahtoa.
Ottaen huomioon Järjestössä vallitsevan hyvin korkean turnoverin ja tuntien raa-an ja häikäilemättömän karttamisdirektiivin, niin tiedossa on paljon henkistä tuskaa ja kärsimystä.
"Todellisuudessa 6-7-8 vuotias ja hieman "vanhempikin" lapsi on ohjattavissa liki mihin tahansa vanhempiensa tahdon, toiveiden ja esimerkin mukaisesti, niin uskonnollisissa asioissa kuin muissakin."
VT-Seura tietää tämän enemmän kuin hyvin. Kierointa se on kuplassa kasvatettujen JT-teinien suhteen, joilla on illuusio "omasta päätöksestä". Todellisuudessa monien JT-teinien tiedot valtavirran kristillisyydestä ja yleensäkin tulkintojen moninaisuudesta ovat järkyttävän heikkoa luokkaa. "Tiedot" perustuvat todistajapiireissä levitettävään pilkkaan, huhupuheisiin ja karkeisiin yksinkertaistuksiin. JT:n tietää kristikunnasta vain karikatyyrin.
Omalta kohdaltani voin sanoa, ettei sataan kastekysymykseen lähes virheettömästi vastaaminen todellakaan tarkoittanut kokonaisuuksien sisäistämistä syvällä sydämessä.
>> Todellisuudessa monien JT-teinien tiedot valtavirran kristillisyydestä ja yleensäkin tulkintojen moninaisuudesta ovat järkyttävän heikkoa luokkaa.
Yksi keskeinen ongelma on se miten karikatyrisen mustavalkoisesessa vastakkainasettelun maailmassa todistajien lapsia kasvatetaan ja heille teroitetaan mieleen aivan pienestä pitäen, että vain Vartiotorniseuran yhteydessä voi omata raamatullisen toivon pelastumisesta. Tätä osaltaan kuvaa hyvin oheisen sivun tiivistelmä kirjallisuuden kuvituksista.
- http://dciscorp.com/qwotes/pictures.htm
Keskeisin ongelma on se miten Vatiotorniseura vaatii kristillisen ajattelun- puheen- ja omantunnonvapauden sille ulkoistamista ja tämä jopa henkensäkin uhalla. Sen kulloisillekin ( vaihteleville ) tulkinoile tulee alistua ehdoitta. Niitä ja niiden raamatulista oikeudellisuutta ei saa laittaa berealaisten esimerkin tavoin puntariin, sillä sellainen tulkitaan luopiajatteluksi.
Lasten ja nuorten kasteasiassa ongelmana on se, että mikäli henkilö myöhemmin menettää luottamuksensa Järjestön itsestään vakuuttamaan rooliin, joka ei automaattisesti tarkoita henkilön olevan kaikista tulkinnoista eri mieltä, niin siitä on seurauksena erotaminen ja kaikkien läheistensäkin kerta laakista menettäminen. Järjestö langettaa karttamisdirektiivillään elinikäisen lähestymiskiellon. Se itse käyttää aivan samoja metodeja kuin aiheesta kritisoimansa totalitäriset hallitsijat, kuten DDR aikoinaan.
Minä käyn kylpyammeessa pari kertaa viikossa.
Umpisukkelissa.
Lapsikaste ja JT:t
pikkuvanha
15.11.2012 12:12
Kumpi on kierompaa, kastaa lapsi vauvana kirkkoon ja kertoa jälkeenpäin asiasta,
vai aivopestä 12-vuotias lapsi uskomaan olevansa sisäistänyt monimutkaisia maailmankatsomuksellisia asioita?
Kukapa sitä lapsiaan erottelisi, kumpiko on parempi tyttö vai poika saman isännän lapsia molemmat!
Mitä tulee kastamiseen ei vedenripottelu päänahalle ole kastamista!
Eikä todellinen kaste kuulu ollenkaan millekkään liikkeille/seuroille, jos joku näin on erehtynyt ja siitä tietämättään potee katumusta.
Ruotsissa kastettiin kuninkaalliseen sukuun kuuluva lapsi muutaman kuukauden ikäisenä.
Oliko kaste Raamatun ja Jeesuksen opetusten mukainen?
”Ruotsin kirkko (ruots. Svenska kyrkan) on Ruotsin suurin kirkko. Se tunnustaa evankelis-luterilaisuutta. Vajaalla 6,6 miljoonalla jäsenellään se on yksi maailman suurimmista luterilaisista kirkoista.” - Wikipedia (suom.)
"Oliko kaste Raamatun ja Jeesuksen opetusten mukainen?"
Ei ollut, MUTTA ei ole Raamatun tai Jeesuksen mallin mukaista Vartiotorni-seurankaan toiminta. Ymmärrätkö sen, ettei Jt-touhu muutu yhtään sen oikeammaksi sillä, että viittaat jatkuvasti muihin porukoihin, jotka myös toimivat epäraamatullisesti?
”Suomen evankelis-luterilainen kirkko (ruots. Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland) on suurin Suomessa toimiva uskonnollinen yhteisö, johon kuului 77,2 prosenttia suomalaisista vuoden 2011 lopussa.- Wikipedia (suom.)
Suomen evankelis-luterilainen kirkko kastaa lapset muutaman viikon ikäisenä.
Muuttuuko se oikeaksi (koska joka tapauksessa he toimivat epäraamatullisesti)?!?
"Suomen evankelis-luterilainen kirkko kastaa lapset"
Mikä siinä on, ettet käsitä että olemme _jehovantodistajuutta_ käsittelevällä palstalla. Täällä käsitellään jehovantodistajuutta. Vaikka kansankirkko kastaa epäraamatullisesti lapsia, niin: se ei tee Vartiotorni-seuran toiminnasta yhtään sen oikeampaa.
Jehovan todistajien lisäksi...
...tosiasioiden perusteella 77,2 prosenttia suomalaisista ja mm. 6,6 miljoonaa ruotsalaista toimii”epäraamatullisesti” kastaessaan lapsensa muutaman viikon tai kuukauden ikäisenä (eikä siinä ole mitään ongelmaa)!
Kuka (ja miten) toimii oikein?!?
"77,2 prosenttia suomalaisista ja mm. 6,6 miljoonaa ruotsalaista toimii”epäraamatullisesti”"
Mitä sitten? Tämä palsta EI KÄSITTELE NOITA PORUKOITA. Mikä on, ettet tätä nyt ymmärrä?
"eikä siinä ole mitään ongelmaa)"
Kuten olet luultavasti monet kerrat lukenut, niin sanon sen taas: luterilainen kansankirkko ei ole millään tavalla verrattavissa lahkoon nimeltä Vt-seura / Jt-uskonto. Kirkosta voi halutessaan erota ilman minkäänlaisia sanktioita, Vt-seurasta ei voi. Kirkon opit eivät vaadi ihmistä menettämään henkensä, mutta Vt-seuran verioppi vaatii. Kirkko ei velvoita ihmisiä levittämään omaa oppiaan ihmisten ovilla ja raportoimaan joka kuukausi tällaisesta. Kirkko ei vaadi kritiikittömyyttä.
Vaikka kirkko ei ole mielestäni mikään erikoisen hyvä juttu, enkä sitä kiittele, niin kontrollin aste ja ihmisten sitouttaminen kirkkoon tai Vt-seuraan ovat kokonaan eri asteella, ja SIKSI kirkon lapsikasteessakaan ei ole niin paljon kritisoimista. (Vaikka kirkotkin voisi kyllä lopettaa kokonaan.)
Ruotsin kirkoissa on monessakin näkyvissä Jumalan nimi-tetragrammi.
Oli täällä joskus ihan niistä luettelokin.
Ja entinen Ruotsin kunkku piti taisteluissa haarniskaa jossa luki "IEHOVA".
On ne ruåttalaiset tunteneet Jumalan nimen kauemmin kuin suomalaiset.
"Ruotsin kirkoissa on monessakin näkyvissä Jumalan nimi-tetragrammi."
Miten tämä liittyy lapsikasteeseen?
Joten... mikä on oikea toimintatapa lapsia kastettaessa?
Sellainen, mikä vaikuttaa myönteisesti kaikkiin kastettaviin uskonnosta riippumatta?
Jos se ei ole "raamatullinen", niin mikä sitten?
"Kuka toimii oikein?!? "
Ei kukaan. Ei kirkko. Ei edes Jehovan todistajat.
Kaikki vain luulee olevansa oikeassa.
Kysytää silt kastettavalt et mitäs tos lukee?
Faktassa
16.11.2012 17:36
Ruotsin kirkoissa on monessakin näkyvissä Jumalan nimi-tetragrammi.
Oli täällä joskus ihan niistä luettelokin.
Ja entinen Ruotsin kunkku piti taisteluissa haarniskaa jossa luki "IEHOVA".
On ne ruåttalaiset tunteneet Jumalan nimen kauemmin kuin suomalaiset.//////////
Miksi käytät nimimerkkiäni ja olet omissa maailmoissasi en ole tuollaisella agendalla sorry!!!
Tetragrammin muoto Jahve on niin sanottu valistunut arvaus. Kiistatonta on lähinnä Jumalan nimen tetragrammi ja se, että masoreettisen tekstin vokalisointi ei kuvaa alkuperäistä ääntämistä. Masoreettien tekstissä tetragrammiin on sijoitettu toisen sanan vokaalit.
Tosi nimimerkki (Faktassa)
Kuitenkin on se (OIKEA) jossa kaikki nämä kirjoittamasi "luulee" olevansa!
Se oikea nimm: (Faktassa)
Tietenkin on härskimpää ja suorastaan kieroa kastaa lapsi uskontoon mistä ei ole kunniallista poispääsyä ja mistä erotessa läheiset hylkäävät. Aikuisten pitää huolehtia ettei lapsi tee asioita jotka vaativat kypsyyttä paljon. Ei lapsille anneta asuntolainojakaan koska he eivät ole kypsiä vaikka heillä olisi jopa tuloja.