Osa 1.
Aamuaurinko ujutti ensimmäisiä veitsenteräviä
viirujaan makuuhuoneen verhojen välistä. Oli
tullut se aika vuorokaudesta, jolloin
herätyskellon on puututtava peliin. Se nosti
melkoisen metelin, kuten se oli tehnyt lähes joka
aamu edellisen paristonvaihdon jälkeen. Tein
oitis tuon vuosien harjoittelun tuloksena
syntyneen kädenliikkeen painaakseni nappia, joka
vaientaa tuon pahuksen kapineen. Sormeni ei
kuitenkaan löytänyt tuota odotettua pientä "alarm
off"-painiketta. Sormeni pyöri pientä kehää ja
haroi sinne tänne, mutta nappi oli hukassa! Piti
siis kääntää päätä ja oikeastaan nousta hieman
ylös nähdäkseen tuon herätyskellon. Se oli
väärässä paikassa! Kello oli todellakin
parinkymmenen sentin päässä normaalista
pölyttömästä kellonmuotoisesta paikastaan.
Ihmettelin, miten se olikaan joutunut väärään
paikkaan. Siinä se köllötti yhdessä silmälasien,
vesilasin, rannekellon ja parin tyhjän oluttölkin
vieressä. No, ojennus ja painallus ja hiljaisuus.
Oli aika nousta. Mietin mitähän tämäkin päivä
vielä tuo mukanaan.......
JATKA TÄSTÄ OSA 2.
Aamuaurinko ujutti ensimmäisiä veitsenteräviä
viirujaan makuuhuoneen verhojen välistä. Oli
tullut se aika vuorokaudesta, jolloin
herätyskellon on puututtava peliin. Se nosti
melkoisen metelin, kuten se oli tehnyt lähes joka
aamu edellisen paristonvaihdon jälkeen. Tein
oitis tuon vuosien harjoittelun tuloksena
syntyneen kädenliikkeen painaakseni nappia, joka
vaientaa tuon pahuksen kapineen. Sormeni ei
kuitenkaan löytänyt tuota odotettua pientä "alarm
off"-painiketta. Sormeni pyöri pientä kehää ja
haroi sinne tänne, mutta nappi oli hukassa! Piti
siis kääntää päätä ja oikeastaan nousta hieman
ylös nähdäkseen tuon herätyskellon. Se oli
väärässä paikassa! Kello oli todellakin
parinkymmenen sentin päässä normaalista
pölyttömästä kellonmuotoisesta paikastaan.
Ihmettelin, miten se olikaan joutunut väärään
paikkaan. Siinä se köllötti yhdessä silmälasien,
vesilasin, rannekellon ja parin tyhjän oluttölkin
vieressä. No, ojennus ja painallus ja hiljaisuus.
Oli aika nousta. Mietin mitähän tämäkin päivä
vielä tuo mukanaan.......
JATKA TÄSTÄ OSA 2.
Vastaukset 2
Vanhimmat
osa.2
Tuijottelin hetken kattoa ja venyttelin
jäseniäni kuin kissa,joka on löytänyt itselleen
lämpimän, ja mukavan paikan oikoa itseään.
Kissa onkin mestarinautiskelija ja osaa ottaa
loikoilusta kaiken irti.
Mutta ei auta,pitää nousta katselemaan mitä päivä
tuo tullessaan. Kävelen keittiön ikkunaan mikä
on tullut minulle joka-aamuiseksi traditioksi.
Muniani kynsäisten tutut joka-aamuiset näkymät
paljastuvat silmieni eteen. Naapuri näyttää
olevan jo ulkosalla pihaansa haravoimassa.
Se sitten jaksaa olla peuhaamassa multakasoissa
ja istutuksillaan,no siksipä sillä onkin niin
paljon siistimpi pihapiiri "kuin eräällä" joka
tässä vielä tukkapystyssä tojottaa ikkunassa
eikä ole vielä aamukusilastiaan heittänyt.
WC:ssä saankin neronleimauksen,ehkä tämän viikon
parhaan,onhan jo torstai. Menen ja siistin pihaa
vaimokin olisi yllättynyt ja todennäköisesti
kerrankin illan hyvällä tuulella tullessaa töistä.
Viikonloppuna voisi sitten irrota iltalomaakin
helpommin.Kirjoittaminen ei olekaan sujunut juuri
tällä viikolla virkettä kummemmin.
Siksipä viimeaikoina kirjoittamani teksti tuntuu
taas kerran "jaarittelun mestarin" jauhamiselta.
Kukapa jaksaisi lukea tekstiä jossa parin sivun
verran "solmitaan kengännauhoja"...
Vaikka niinhän on kerrottu edesmenneen Päätalonkin
olleen j a a r i t t e l u n mestari....
...niin, minkä ikäinen se Kalle olikaan
kuollessaan....hmmmm...no joka tapauksessa
minulla taitaa tuohon ikään olla kuitenkin
muutama vuosikymmen aikaa. Vai onko? Näillä
elämäntavoilla tuskin. Mietin olisiko sitä
jotakin syötävää, mitä voisi nopeasti tunkea
suuhunsa. Tällaisen pihatyöinspiraation iskiessa
ei nimittäin ole aikaa tuhlattavaksi asti! Sitä
on tällä itsekurilla tartutava toimeen heti. Ei
helvetti!! Mitä mun suussa....siis kissanpaskahan
maistuu suussa...ei sitä helvetti vieköön
aamiainen kyllä maistukaan. Hyh, saateri soikoon.
Ei mutta nyt kiireesti veskiin! Yyyyyrjööööööö,
pthyi helvetti! Se pontikka oli liikaa ja
viimeinen kaljakin yöllä....Vettääää! Avaan
kraanan ja imaisen vesijohtoverkollisen verran
vettä, heitän pari ökät vielä ja suunnistan
keittöön! Aamiaiseksi riittää toistaiseksi
neljänneslasillinen tuoremehua ja jotenkin olis
buranakin saatava alas.
Vilkaisen ohi mennen viimepäivien kirjoituksiani.
Tosiaan olen kirjoittanut auton käynnistämisestä
puolitoista sivua, köyriminen on vienyt kolme
lehdykkää, maitopurkin avaaminen 2 sivua, mutta
jostain syystä veroilmoituksen täyttö on kerrottu
kolmessa virkkeessä...outoa. Tuohon pitää vielä
palata, sillä veroilmoituksen täyttö on kyllä sen
luokan operaatio, että puolisivua pitää saada
menemään. Semminkin, kun tulevan kirjani
päähenkilöllä on sivutuloja ja vuokralainen
asustaa sijoitusyksiössä.
Siirryn kirjoituspöydän ääreltä sängyn reunalle
ja alan etsiä sukkiani. Toinen löytyy heti, mutta
toista täytyy huhuilla. Haistan toista sukkaani
saadakseni vainun ja kumarrun nuuhkimaan sängyn
alle. Siellä on ainoastaan helvetin likaista,
mistä tulen huomauttamaan vaimolle myöhemmin,
mikäli iltalomaa ei heru. Mieleeni tulee
merkittävä sukan löytymiseen mahdollisesti
vaikuttava seikka: haisevatko molemmat sukat
samalta? Jatkan etsintää siiryn sängyn päälle.
Sieltähän se pikku karkulainen pilkistääkin.
Nuuhkaisen sitä ja se tuoksuukin oluelta, mikä
selittää sen, että toisen sukan hienhajun
perusteella nuuhkimalla tämä sukka ei löytynyt.
Pukeudun rivakasti. Hieman spyjittää, mutta
nieleskelen ja kuvittelen ulkoilman hoitavan
sairauteni. Vielä tuulipuku päälle ja menoksi.
Kuljen kohti takaovea, koska pihavaja on sillä
suunnalla ja aikaahan ei ole hukattavaksi.
Takaovi ei suostu aukeamaan. Lukko toimii
normaalisti, mutta ovi ei liiku. Vasta
voimakkaasti työntämällä saan raotettua ovea. Ei
helvetti! JOku makaa oven edessä! Näen nahkatakin
ja käden ja kuulen hirveää kuorsausta...
JATKAKOON JOKU MUU OSAN 4