Kärsivätkö kuolleet Raamatun mukaan tuskaa?
Saarn. 9:5, 10: ”Elävät tietävät kuolevansa,
mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään – –. Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi, sillä ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa*, paikassa johon olet menossa.”
(Jos kuolleet eivät tiedä mitään, he eivät ilmeisestikään tunne tuskaa.)
(*”Šeolissa”, NE, JB; ”tuonelassa”, KR-92, KR-38; ”haudassa”, Väl, KR-1776; ”hel-vetissä”, Dy.)
Ps. 146:4: ”Hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä;
sinä päivänä hänen ajatuksensa* häviävät.”
(*”Ajatuksensa”, KJ; ”hankkeensa”, KR-92, KR-38; ”aivoituksensa”, Sa, KR-1776.)
Osoittaako Raamattu, että sielu jää eloon ruumiin kuollessa?
Hes. 18:4: ”Se sielu*, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.”
(*Hepr. ne′feš; ”sielu”, KR-38, Väl, KR-1776; ”ihminen”, JB; ”persoona”, TEV.)
”Heprean nefeš ei merkitse ruumiista erotettavissa olevaa henkistä olentoa, vaan ihmisen elävää, tietoista olemusta, persoonallisuutta, ’itseä’.
’Pelasta minun sieluni’ ei merkitse ns. ’sielun pelastusta’ vaan koko elävän ihmisen pelastamista; jo pelkkä ’pelasta minut’ sanoo suunnilleen saman asian.” (Helsingin yliopiston itämaisen kirjallisuuden professori Jussi Aro, Psalmit nykysuomeksi, Pieksämäki 1973, s. 233.)
”Uudessa testamentissa vastaava kreikan sana on pskhē, jolla Raamatussa useimmiten on sama perusmerkitys kuin heprean nfæš-sanalla.
Se ei siis tarkoita Platonin filosofiasta tunnettua sielua, sitä ikuiseen ideamaailmaan kuuluvaa osaa ihmisestä, jolle kuolema merkitsee vapautumista ruumiin kahleista.
’Kuolemattoman sielun’ käsite kuuluu kreikkalaiseen filosofiaan,
ei Vanhaan eikä Uuteen testamenttiin.”
(Heikki Palva, Raamatun tietosanasto, Porvoo 1974, s. 246.)
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1101989234
Saarn. 9:5, 10: ”Elävät tietävät kuolevansa,
mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään – –. Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi, sillä ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa*, paikassa johon olet menossa.”
(Jos kuolleet eivät tiedä mitään, he eivät ilmeisestikään tunne tuskaa.)
(*”Šeolissa”, NE, JB; ”tuonelassa”, KR-92, KR-38; ”haudassa”, Väl, KR-1776; ”hel-vetissä”, Dy.)
Ps. 146:4: ”Hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä;
sinä päivänä hänen ajatuksensa* häviävät.”
(*”Ajatuksensa”, KJ; ”hankkeensa”, KR-92, KR-38; ”aivoituksensa”, Sa, KR-1776.)
Osoittaako Raamattu, että sielu jää eloon ruumiin kuollessa?
Hes. 18:4: ”Se sielu*, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.”
(*Hepr. ne′feš; ”sielu”, KR-38, Väl, KR-1776; ”ihminen”, JB; ”persoona”, TEV.)
”Heprean nefeš ei merkitse ruumiista erotettavissa olevaa henkistä olentoa, vaan ihmisen elävää, tietoista olemusta, persoonallisuutta, ’itseä’.
’Pelasta minun sieluni’ ei merkitse ns. ’sielun pelastusta’ vaan koko elävän ihmisen pelastamista; jo pelkkä ’pelasta minut’ sanoo suunnilleen saman asian.” (Helsingin yliopiston itämaisen kirjallisuuden professori Jussi Aro, Psalmit nykysuomeksi, Pieksämäki 1973, s. 233.)
”Uudessa testamentissa vastaava kreikan sana on pskhē, jolla Raamatussa useimmiten on sama perusmerkitys kuin heprean nfæš-sanalla.
Se ei siis tarkoita Platonin filosofiasta tunnettua sielua, sitä ikuiseen ideamaailmaan kuuluvaa osaa ihmisestä, jolle kuolema merkitsee vapautumista ruumiin kahleista.
’Kuolemattoman sielun’ käsite kuuluu kreikkalaiseen filosofiaan,
ei Vanhaan eikä Uuteen testamenttiin.”
(Heikki Palva, Raamatun tietosanasto, Porvoo 1974, s. 246.)
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1101989234
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sielu ei ole kuolematon.
Tiedotonta ei voi kiduttaa.
Henkiolentoa on turha grillata
,kyllä on outo oppi toi sielujen grillaus helevetissä :)
Ruumis pannaan maahan ja matoset laittaa sen luonnon kiertokulkuun.
Tai tuhkataan.
Grillaa siinä sitten tuhkia :)???
Joillakin on tosi masokistinen luonne kun ne tuputtaa sitä sielujen ikuista grillaustaan jatkuvasti,
vaikka valistunut Raamatun lukija jo tietääkin
ettei hein käsitys ole kuin pimeetä keskiaikaisuutta.
Sanooko Raamattu, että jumalattomat menevät hel-vettiin?
Ps. 9:18, KR-38: ”Jumalattomat peräytyvät tuonelaan*, kaikki pakanat,
jotka unhottavat Jumalan.”
(*”Tuonelaan”, Väl, PN; ”helvettiin”, KR-1776; 9:17:
”tuonelaan”, KR-92; ”Šeoliin”, NE, JB, UM.)
Itse Herran opetuksen mukaan kärsivät kyllä.
22. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
23. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.
24. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'
25. Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.
Luuk. 16. KR 33/38