Onko somalit hävinneet Lieksaan

Ei niitä kuulu lieksassakaan olevan.

Se oli kesällä 1952, kun Helsingissä oli ne olumpialaiset, lähdettiin yhden kaverin kanssa Ruotsiin töitä etsimään.Päästiin Turusta rahtilaivalla, työtä vastaan Göteboriin. Siellä meitä neuvottiin pyrkimään satamaan lastaushommiin. Mentiin, Satamassa oli jono miehiä samoissa aikeissa. Siitä toisenmaailmansodan loppumisesta oli silloin runsas 7 vuotta ja Ruotsissa oli pakolaisia ympäri Eurooppaa. Se sataman työhönottaja oli mahottoman iso mies joka esitti kaksi kysymystä: Mistä maasta? Osaatko lastata? Niihin piti vastata ja jälkimäiseen tietysti että kyllä. Minun vuoro tuli ennen kaveria. Mistä maasta? Suomesta. Pystytkö humalassa töihin? Pystyn. Selvä laivan nimi ja numero ja hommiin.Siinä kysymyksen asettelussa sillä ruotsalaisella työhönottajalla meihin suomalaisiin ja muista maista tulleisiin työhönpyrkijöihin nähden oli vissi ero. Kirjoitan tämän siksi että se toiseen maahan lähteminen ja siellä toisenlaisiin oloihin sopeutuminen on jo rankkaa jos lähtee vaikka työn perässä, saatikka sitten jos lähtemään joutuu hengenpitimikseen. Niillä kreikkalaisilla ja italialaisilla näyttää se nollan euron linja olevan käytössä muissakin asioissa. Mm. velkojensa maksussa.ne Somalit ovat ihan tavallisia ihmisiä joillekka se henki on yhtä ainutkertainen, kuin meille muillekin.

Turha olla vihainen niille jotka osaa pelata hyvin, syy on niiden jotka ovat laatineet pelin ja sen säännöt. Todella moni suomalainen häipyisi etelään välittömästi jos siellä olisi maita jotka tarjoaisi ilmaista elatusta pohjoisen asukeille ja muutenkin. tarjottaisiin erityiskohtelua. Itse olen oppinut jollakin tavalla kunnioittamaan somaleita, itsevarmuudella ja röyhkeydellä pääsee pitkälle elämässä vaikka ei tekisi juuri mitään.

Tuoko se onkin se maahanmuuttovastaisuuden suurin käyttövoima. Hertseli sentään. Ne naiset joita olen pitkän elämäni aikana tavannut, niin Suomessa ja Ruotsissa kuin vähän muuallakin, ovat olleet kiinnostuneita muustakin kuin sen pikkuveikon koosta jota me miehet mukanamme kannamme. Lieneekö mulla ollut huono tuuri vai mistä se johtuneekin, mutta vasrsinaista syöjätärtä ei tämän yli kahdeksankymmentä vuotta kestäneen elämän aikana ole kohdalle sattunut.. Jokainen taaplaa tyylillään, eikä siinä mitään, niinkauan kun se ei käy kenenkänn terveyden eikä hengen päälle.

Osuitpa asian ytimeen ja kunnolla. Mihin ihmeen töihin? Niihin töihin joita nämä onnettomat ovat valmiita tekemään, mitä tahansa, henkensä pitimiksi. Vietin aikoinaan viisikymmentäluvulla, puoli vuotta, slussenilla, siltojen alla,, elämäni ehkä opettavinta aikaa. Jos jäät sinne, kukaan ei pane tikkua ristiin sinun puolestasi, jos keräät itsesi ja nouset puolustamaan oikeuksiasi ja siinä sivussa toverisi oikeuksia, elämä aukeaa aivan uudella tavalla edessäsi. Tämä on näköjään unohtunut tämän kokoomukselaisen, sinisilmäisen hömpötyksen läpitunkemassa yhteiskunnassa, jossa meille uskotellaan että porvari olisi valmis luopumaan jostain eduistaan työtätekevien hyväksi. Sehä on pelkkää paskaa.
, alusta loppuun. Jos ette usko, katsokaa ympärillenne.