Yrjö Keinonen - kepulainen ketkukenraali

Kepu pettää aina...

Kenraali Adolf Ehrnrooth pahoitteli 1969 presidentti Kekkoselle lähettämässään kirjeessä erehdystään. Hän oli ajanut Yrjö Keinosta puolustusvoimain komentajaksi. ”Hän itse toimi harkitsemattomasti ja samoin myös puolustusministeriö.”

Kuusi vuotta myöhemmin Ehrnrooth pahoitteli Kekkoselle, miten Simeliuksen seuraajaa mietittäessä hänen olisi pitänyt sanoa kuin Rokka Tuntemattomassa, että jos tarvitset hyvän miehen niin tässä olisi yksi.

Siis puolustusvoimien komentajaksi.


Yrjö Keinonen oli Pentti Airion juuri ilmestyneen elämäkerran mukaan armoton tunari. Hän oli ihmisenä melkein täydellinen, omasta mielestään täydellinen. Aivan tavallisista oloista lähteneenä hän loisti Talvisodassa hiihto-osaston päällikkönä ja Jatkosodassa pataljoonan komentajana, sai urhoollisuudesta Mannerheim-ristin ja kävi asemasodan aikana sen suuren kadettikurssin. Hän luki sodan jälkeen asekätkijänä itsensä filosofian maisteriksi matematiikasta.

Hänellä oli yksinkertaiset tavoitteet: oli oltava joka asiassa aina paras. Keinoilla ei ollut niin väliä.

Hän menestyi hienosti myös sotakorkeakoulussa mutta myös hänen erottamistaan koulusta kuulemma harkittiin. Tietty vilpillisyys katsottiin esiupseerille sopimattomaksi. Hänelle ei myöskään tahtonut kertyä ystäviä, koska häntä pidettiin luihuna. Myöhempinäkin vuosinaan hän hakeutui alaisten seuraan ja liehitteli myös varusmiehiä, jos arveli, että heillä saattaisi olla vaikutusvaltaa. Vihollisiksi arvioimansa kollegat hän hoiteli, kuten sitten helikopterionnettomuudessa kuolleen Pöyhösen, tekemällä tästä Supolle ilmiannon maanpetoksesta.


Keinosen ura komentajana katkesi lyhyeen. Hän sai kellarijupakasta eli kesähuvilan aika laajoista, varusmiehillä ja kantahenkilökunnalla suoritetuista töistä rangaistuksen ja jätti siihen kehotettuna eroanomuksen. Korkein oikeus tuomitsi hänet 150 päiväsakkoon, mikä on paljon. Teko oli raskauttavien olosuhteiden vallitessa tehty jatkettu omanvoitonpyynnöstä tehty virkavelvollisuuden rikkominen. Hän piti tapahtunutta oikeusmurhana ja vehkeilyn tuloksena, vaikka jo hovioikeus oli päätynyt samaan.


Jätettyään Kekkosen vaatimuksesta erohakemuksensa hän kiirehti oikopäätä Neuvostoliiton lähetystöön kertomaan tapahtuneesta. Pentti Airio arvelee, että hän yritti vielä saada apua oikeistovoimien hyökkäystä vastaan. Apu jäi saamatta.

Aikaisemmin hän oli hämmästyttänyt SKP:n Aarne Saarista lausumalla tämän kuullen neuvostoliittolaisille sotilaille olevansa neuvostojärjestelmän kannattaja. Hän oli lyhyen aikaan maalaisliiton (keskustapuolueen) jäsen ja osallistui yhteen puoluekokoukseen, vaikka poliittinen jäsenyys ja toiminta oli sotilashenkilöiltä rangaistuksen uhalla kielletty. Sittemmin hän vakuutti kokoomuksen edustajalle kannattaneensa vanhastaan kokoomusta, demarien edustajalle demareita jne.

Kun hän kuoli 65-vuotiaana, Mannerheim-ristin ritarit jättivät hautajaiset huomiotta. Tämä lienee ollut ainoa tapaus lajiaan.

Juuri mannerheim-ristin ritarit Ehrnrooth ja maalaisliiton kansanedustaja Arvo Pentti ajoivat ritariveli Keinosta virkaan. Ehrnrooth oli itse muutaman kuukauden liian vanha, hän eläköityi helmikuussa, kun komentaja nimitettiin seuraavassa marraskuussa.

Keinosen nimitys aiheutti paljon katkeruutta vanhemmissa kenraaleissa, jotka olisivat myös halunneet olla hetken kalifina, Tämä oli ehkä Kekkosen tarkoituskin. Keinonen oli sopivasti muista kenraaleista eristäytynyt viedäkseen läpi uudistuksia.

Kun vuosia on kulunut, on Keinosen gloria laskenut. Keinosta ylistettiin (muutkin kuin hän itse) vielä 1970- ja 1980-lyuvuilla loistavaksi komentajaksi. 2000-luvun alussa Keinosen puolustajia olivat enää tytär ja Keinosen myötävaikutuksella nopeasti majuriksi ylennyt Kyösti Jäppinen. Kenraalit Vesterinen muistelmissaan ja Airio väitöskirjassaan olivat erittäin kriittisiä ja lopulta kenraali Hägglund luonnehti viime vuonna edeltäjäänsä kirjassa Värikkäät kenraalit peräti surkeaksi komentajaksi. Niin katoo mainen kunnia.

Oletteko käyneet Suomen kuuluisimmassa kellarissa? Hulppea rakennus on kooltaan korkeintaan 4m2. Sen rakentamiseen tarvittavat luvat oli myönnetty korkeimpia tahoja myöten ja rakentamisesta maksettu asiaankuuluvat korvaukset. Eikö teillä oikeasti ole muuta tekemistä, kuin pohtia tätä asiaa? Käykää itse katsomassa, jos ette usko. Ja hankkikaa elämä pikku kellarin ulkopuolelta. Merkittävä mies on Keinonen ollut, kun vielä 35 vuotta KUOLEMAN jälkeen jaksetaan miestä parjata!

...puhuta.

Mutta kaikesta kritiikistä huolimatta oli Keinonen omaa luokkaansa käytännön sotatoimissa, joissa vihollinen kohdattiin lähietäisyydellä.

Hän johti joukkoja edestä. Ainakin kaksi kertaa tämä tarkoitti porukan keulimmaisena rynnäkköön syöksymistä, kun tilanne oli niin epätoivoinen, että niin perääntyminen, kuin paikalleen jääminenkin olisivat merkinneet koko osaston tuhoa. Molemmilla kerroilla rynnäkköön syöksyminen myös pelasti taisteluosaston.

Olin v 1965 varusmiehenä Suomen armeijassa. Keinosen tultua puolustusvoimain komentajaksi hän puuttui ainakin simputukseen yksiköissä. Hyvä niin. Ei moku muuta ymmärräkkään!

Upseerikunnassa luihuus ei ole vika, se on ominaisuus.

Yrjö Keinonen on haudassa ja hänen sodan aikaiset alaiset myös. Jos alaisia olisi vielä elossa,he puolustaisivat Keinosta. Eräs heistä sanoi Keinosen tuoneen heidät elävinä aivan uskomattomista tilanteista. Keinonen oli rohkea suomalainen sotilas.