Hel-vet-ti

Kärsivätkö kuolleet Raamatun mukaan tuskaa?

Saarn. 9:5, 10: ”Elävät tietävät kuolevansa,
mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään – –. Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi, sillä ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa*, paikassa johon olet menossa.”
(Jos kuolleet eivät tiedä mitään, he eivät ilmeisestikään tunne tuskaa.)

(*”Šeolissa”, NE, JB;
”tuonelassa”, KR-92, KR-38;
”haudassa”, Väl, KR-1776;
”helvetissä”, Dy.)

Ps. 146:4: ”Hänen henkensä lähtee,
hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa* häviävät.” (*”Ajatuksensa”, KJ;
”hankkeensa”, KR-92, KR-38;
”aivoituksensa”, Sa, KR-1776.)
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1101989234

Osoittaako Raamattu, että sielu jää eloon ruumiin kuollessa?

Hes. 18:4: ”Se sielu*, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.”
(*Hepr. ne′feš; ”sielu”, KR-38, Väl,
KR-1776; ”ihminen”, JB; ”persoona”, TEV.)

”Heprean nefeš ei merkitse ruumiista erotettavissa olevaa henkistä olentoa,
vaan ihmisen elävää, tietoista olemusta, persoonallisuutta, ’itseä’.

’Pelasta minun sieluni’ ei merkitse ns. ’sielun pelastusta’ vaan koko elävän ihmisen pelastamista; jo pelkkä ’pelasta minut’ sanoo suunnilleen saman asian.”
(Helsingin yliopiston itämaisen kirjallisuuden professori Jussi Aro,
Psalmit nykysuomeksi, Pieksämäki 1973, s. 233.)

”Uudessa testamentissa vastaava kreikan sana on pskhē,
jolla Raamatussa useimmiten on sama perusmerkitys kuin heprean nfæš-sanalla.

Se ei siis tarkoita Platonin filosofiasta tunnettua sielua,
sitä ikuiseen ideamaailmaan kuuluvaa osaa ihmisestä,
jolle kuolema merkitsee vapautumista ruumiin kahleista.
’Kuolemattoman sielun’ käsite kuuluu_ kreikkalaiseen filosofiaan_,
ei Vanhaan eikä Uuteen testamenttiin.”
(Heikki Palva, Raamatun tietosanasto, Porvoo 1974, s. 246.)
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1101989234

Luuk. 16:24

Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'

Millainen on henkiotsa joka kaipaa viilennystä ja henkiruumis joka kärsii tulesta?
Kyseessä on selvästi vertaus tai muista uskonnoista lainattu kohta tukemaan haluttua asiaa.

Sanooko Raamattu myös, että _oikeamielisiä ihmisiä_ menee helvettiin?

Job 14:13, KR-38: ”[Job rukoili:] Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan*, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!”
(Jumala itse sanoi, että Job oli ”moitteeton ja oikeamielinen mies,
joka pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa” [Job 1:8].)
(*”Helvettiin”, Dy;
”tuonelaan”, KR-92, Väl;
”hautaan”, KR-1776;
”Šeoliin”, NE, JB, UM.)

Apt. 2:25–27, KR-38:
”Daavid sanoo hänestä [Jeesuksesta Kristuksesta]: – – sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan* etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.”
(Eikö se, että Jumala ei ’hylännyt’ Jeesusta ”helvettiin” [KR-1776],
osoita, että Jeesus oli helvetissä eli Haadeksessa ainakin jonkin aikaa?) (*”Helvettiin”, KR-1776, KJ, Dy;
”tuonelaan”, KR-92, UTN;
”kadotukseen”, EU;
”Haadekseen”, UM, JB.)

Pääseekö kukaan koskaan pois Raamatun helvetistä?
Ilm. 20:13, 14, KR-38:
”Meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela* antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen.”
(Kuolleet pääsivät siis pois ”helvetistä” [KR-1776].
Huomaa myös, ettei helvetti ole sama kuin tulinen järvi,
vaan se heitetään tuliseen järveen.)
(*”Helvetti”, KR-1776, Dy;
”Tuonela”, KR-92;
”tuonela”, UTN;
”haudat”, EU;
”Haades”, UM, JB.)

Miksi sen suhteen, mitä Raamattu sanoo helvetistä, on hämmennystä?

”Varhaisten raamatunkääntäjien
itsepintainen tapa kääntää
heprean Šeol ja kreikan Haades ja Gehenna sanalla helv-etti on aiheuttanut paljon sekaannusta ja väärinymmärrystä.

Vaikka Raamatun tarkistettujen laitosten kääntäjät ovat sittemmin yksinkertaisesti translitteroineet nämä sanat,
niin se ei ole riittävässä määrin poistanut sekaannusta ja väärinymmärrystä.” (The Encyclopedia Americana, 1942, XIV osa, s. 81.)

Kääntäjät ovat antaneet
henkilökohtaisten käsitystensä värittää työtään
sen sijaan että he olisivat kääntäneet alkukielen sanat johdonmukaisesti.

Esimerkiksi:
- ”hel-vetti”,
-”hauta”,
-”tuonela” ja
”ahdistus”;
sanat hai′dēs ja ge′en·na se kääntää vastineella ”hel-vetti”.

2) Englanninkielinen Kuningas Jaakon käännös kääntää šeʼōlin vastineilla -”helv-etti”,
-”hauta” ja
-”kuoppa”.
-”hel-vetti” että
-”hauta”; myös sana ge′en·na on käännetty ”helvetiksi”.

3) Today’s English Version translitteroi sanan hai′dēs ”Haadekseksi” ja kääntää sen myös
-”helvetiksi” ja
-”kuolleiden maailmaksi”.
Mutta se käyttää sanaa ”hel-vetti”
sekä sanan hai′dēs että sanan ge′en·na vastineena.

Siten alkukielen sanojen täsmällinen merkitys on hämärtynyt.
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1101989234

Siis.....
nuo sanat ovat?
Hepreassa
- šeʼōl′ ja kreikassa sitä vastaava
- hai′dēs [lue: haades],
jotka eivät tarkoita yksityistä hautapaikkaa,
vaan kuolleen _ihmiskunnan yhteistä hautaa_.

Raamatussa on myös kreikkalainen sana
-ge′en·na,
jota käytetään_ ikuisen tuhon vertauskuvana._

Kaik-ki ne on käännetty SAMALLA sanalla:hel-vetti.

Siksi ihmiset ovat niin hämmentyneitä ,
eivätkä ymmärrä ,mikä on se Hel-vetti milloinkin.
Tuonela ei siis ole sama kuin Gehenna,
Jeesus Kristuskin oli Tuonelassa.

Gehenna on lopullinen tuho,
mutta Jeesus Kristus ELÄÄ ja hallitsee jo taivaassa kuninkaana.

Tuonela-hel-vetti ei siis olekaan sama kuin
Gehenna-hel-vetti.

Kamalan vaikea monen ymmärtää
kun on ollut vain yx ja sama helevetti suomenkielessä.

Piinahelvetti on keksitty
pitämään ihmiset kurissa ja herran nuhteessa,
helpottamaan ihmisten hallintaa uskonnon avulla.

Kirkko otti piinahelvetin omiin oppeihinsa
vaikka sillä olisi ollut useita muitakin vaihtoehtoja
ja paremmin raamatussa perusteltuja.

Nykyään se onkin ollut ongelmissa koettaessaan selittää
miten "rakkauden" jumala sallii ikuisen kärsimyksen.

Raamatussa on myös kreikkalainen sana ge′en·na,
jota käytetään_ ikuisen tuhon vertauskuvana._

Suomalainen raamattu kääntää sen väärin hel-vetiksi.

Helvettikäsitys muuttunut

Katolinen kirkko on kautta vuosisatojen opettanut,
että helvetti on paikka,
jossa pahojen ihmisten sielut kärsivät ikuisesta piinasta.

Tämä käsitys on ilmeisesti nyt muuttunut.

Helvetti ”ei ole ulkopuolelta tuleva Jumalan rangaistus”,
sanoo paavi Johannes Paavali II, ”vaan ihmisen toiminnan tulos nykyisessä elämässä”, kirjoittaa L’Osservatore Romano -lehti.

Hän jatkaa: ”Helvetti ei tarkoita niinkään paikkaa,
vaan sellaisten ihmisten tilaa, jotka omasta tahdostaan erottautuvat kertakaikkisesti Jumalasta, kaiken elämän ja ilon lähteestä.”

Hän sanoo, että ”ikuinen kadotus” ei johdu Jumalasta,
vaan ”luomus itse sulkee itsensä – – [Jumalan] rakkauden ulkopuolelle”.
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/102000169