Ahtisaaren ehdottamia ”betonisia pakkotoimia”
Ahtisaari on ollut merkittävässä roolissa nykyhallituksen Kansalliskielistrategia-hankkeen kannalta. Kyseisen hankkeen pohjana ovat yhden ainoan lobbausjärjestön Folktingetin niin sanotulta Ahtisaaren johtoryhmältä tilaaman toimintaohjelman ehdotukset. Toimintaohjelman tarkoitus on antaa konkreettisia ehdotuksia Suomen kahden elävän kansalliskielen säilymiseksi. Kyseistä ohjelmaa lukiessa ilmaisu ”konkreettisia ehdotuksia” tuntuu aivan liian lievältä. Parempi termi olisi mielestäni ”betonisia pakkotoimia”.
Suomen ruotsinkielisen kielivähemmistön osuus on noin 5 % koko maamme väestöstä. Tämä tosiasia on johtanut lukuisia yhteiskunnallisia keskustelijoita pohtimaan Suomen nykyisen kaksikielisyysjärjestelmän ja pakkoruotsin mielekkyyttä. Eräs suurimpia ihmetyksen aiheita monille näistä keskustelijoista on ollut se miksi kaksikielisyytemme ylläpitämisen todellisia kustannuksia ei saisi ja voisi laskea?
Todellisten kustannuksien selvittäminen olisi eräs avoimen yhteiskunnan merkki etenkin, kun ruotsinkielisten osuus on edellä mainittua luokkaa. Yhteiskunnassamme tapahtuviin kehityskulkuihin on ollut tapana reagoida muuttuvien tilanteiden mukaisesti. Esimerkiksi koulutusjärjestelmäämme pyritään suuntaamaan kohti työelämän todellisia tarpeita. Se on täysin normaalia toimintaa. Tässä yhteydessä suoritetaan normaaleja kustannuslaskelmia ja leikataan tarvittaessa tietyiltä koulutusaloilta aloituspaikkojen määriä tai jopa lakkautetaan kokonainen koulutushaara tarpeettomana. ...... jatkuu:
http://www.vesamattilouekoski.net/blogi/2012/11/18/31
Ahtisaari on ollut merkittävässä roolissa nykyhallituksen Kansalliskielistrategia-hankkeen kannalta. Kyseisen hankkeen pohjana ovat yhden ainoan lobbausjärjestön Folktingetin niin sanotulta Ahtisaaren johtoryhmältä tilaaman toimintaohjelman ehdotukset. Toimintaohjelman tarkoitus on antaa konkreettisia ehdotuksia Suomen kahden elävän kansalliskielen säilymiseksi. Kyseistä ohjelmaa lukiessa ilmaisu ”konkreettisia ehdotuksia” tuntuu aivan liian lievältä. Parempi termi olisi mielestäni ”betonisia pakkotoimia”.
Suomen ruotsinkielisen kielivähemmistön osuus on noin 5 % koko maamme väestöstä. Tämä tosiasia on johtanut lukuisia yhteiskunnallisia keskustelijoita pohtimaan Suomen nykyisen kaksikielisyysjärjestelmän ja pakkoruotsin mielekkyyttä. Eräs suurimpia ihmetyksen aiheita monille näistä keskustelijoista on ollut se miksi kaksikielisyytemme ylläpitämisen todellisia kustannuksia ei saisi ja voisi laskea?
Todellisten kustannuksien selvittäminen olisi eräs avoimen yhteiskunnan merkki etenkin, kun ruotsinkielisten osuus on edellä mainittua luokkaa. Yhteiskunnassamme tapahtuviin kehityskulkuihin on ollut tapana reagoida muuttuvien tilanteiden mukaisesti. Esimerkiksi koulutusjärjestelmäämme pyritään suuntaamaan kohti työelämän todellisia tarpeita. Se on täysin normaalia toimintaa. Tässä yhteydessä suoritetaan normaaleja kustannuslaskelmia ja leikataan tarvittaessa tietyiltä koulutusaloilta aloituspaikkojen määriä tai jopa lakkautetaan kokonainen koulutushaara tarpeettomana. ...... jatkuu:
http://www.vesamattilouekoski.net/blogi/2012/11/18/31
Vastaukset 1
Vanhimmat
On se hyvä, että PS on olemassa ja vielä suurena puolueena!
Enää svekojen kielikohtuuttomuudet eivät mene kaikessa hiljaisuudessa läpi.