Miten kommarit uskaltavat

Komut tietävät, olevansa mielikuvan vankeja ja ettei lahtareita heidän ilmaisemassa mielessään ole ollut muualla kuin komumaissa Neuvostoliitossa ja Kiinassa. Siksi he tietävät, ettei täällä tarvitse pelätä kun välttää menemistä kommunistien hallitsemaan maahan, siellä on kaikenlainen tonttuilu mahdollista.

en tiedä, mutta kommareiden lahtari-höpötys on tärkeä selittäjä, kun arvioidaan kommareiden katastrofaalista vaalimenestystä. Miksi kukaan äänestäisi moista, ääliömäiseen lahtari-vouhkaukseen keskittyvää huuhaa-jengiä? Joopa joo komut, jatkakaa vain lahtarilinjalla - ja kerätkää joka kahdeksas vuosi nimiä puolurekisteriin pääsemiseksi.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9445386

"Historiallisten faktojen valossa voidaan todeta, että valkolahtarit syyllistyivät luokkasodassa 1918 ja sen jälkeen rikoksista yhteen törkeimpään - kansanmurhaan! Eli demokraattisia oikeuksiaan ja yhteiskunnallisia saavutuksiaan sekä työväenjärjestöjä ja viime kädessä henkeään valkoisten hyökkäykseltä puolustavien punaisten suunniitelmalliseen tuhoamiseen ja tappamiseen.

Suomen rikoslain 11 luvun 6 §:ssä (21.4.1995/578) käytetään kansanmurhasta termiä joukkotuhonta. Se perustuu Wikipedian mukaan: "Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen vuonna 1948 hyväksymään yleissopimukseen kansanmurhana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi (Convention on the Prevention and Punishment of the Crime of Genocide). Suomen rikoslaissa kansanmurha eli joukkotuhonta märitellään mm. näin: "Joka jonkin kansallisen, rodullisen, etnisen tai uskonnollisen ryhmän taikka niihin rinnastettavan kansanryhmän hävittämiseksi kokonaan tai osittain 1) surmaa ryhmän jäseniä, 2) aiheuttaa ryhmän jäsenille vaikeita ruumiillisia tai henkisiä sairauksia tai vammoja,..."

Jos kyseisten määritelmien mukaan mennään, niin punaiset muodostivat rikoslain joukkotuhontasäädöstön edellyttämän kansallisen ja yhteiskunnallisen ryhmän, eli silloisen työväenliikkeen. Koska punaisten johto, kuten kansanvaltuuskunta ja punakaartin johto ja esikunnat koostuivat työväenpuolueen, Suomen Ammattijärjestön sekä teollisuus- ja maaseututyöläisten ammattiyhdistysjärjestöjen johtajista, sekä punaisten taistelujoukot muodostuivat pääosin em. puolueen ja järjestöjen aktiiveista sekä jäsenistä.

Ja punaisten yhteiskunnallisesti mahdollisimman täydelliseksi eliminoimiseksi - joukkotuhoamiseksi, kansanmurhaamiseksi, valkoiset pyrkivät suunnitelmallisesti surmaamaan mahdollisimman paljon punaisia, etenkin punaisten eri tasoisia johtajia ja nokamiehiä- ja naisia, sekä aiheuttaen vankileireillä punaisille vaikeita sairauksia.

Punaisten kansanmurhan todisteena esinnäkin se, että Mannerheim antoi 25.2.1918 julistuksen, ns. ammutaan paikalla käskyn, jonka mukaan jokainen, joka tavattiin rintaman selustassa aseistettuna, joko tekemässä vahinkoa valkoiselle armeijalle tai vain yrittämässä vastarintaa, saatettiin ampua ilman eri kuulusteluja tai tuomitsemista. Tämä oli valkolahtareille todellinen tappo-valtakirja. Ja sitä myös käytettiin, eli aseettommia, antautumaan pyrkiviä ja haavoittuneita punaisia ammuttiin Mannerheimin luvalla säälittä.

Toinen kansanmurhan todiste oli se, että etenkin punaisten johtajia, punapäälliköitä ja aktiiveja pyritiin suunnitelmallisesti surmaamaan siten, että ns. kenttäoikeuksien ohjeissa kuulusteltavat jaettin kolmeen ryhmään: ensimmäiseen ryhmään kuuluivat mm. punaisten johtajat ja päälliköt, jotka ohjeiden mukaan ammuttiin, toiseen ryhmään kuuluivat mm. taistelujoukoissa miehistössä ja huoltoportaissa olleet, jotka vietiin vankileireille, sekä kolmanteen mm. pakolla kaartiin otetut, jotka vapautettiin. Tämän jaottelun varmisti mm. valkoisten Itä-armeijan komentaja kenraali Löfström toteamalla, että: "...punaiset johtajat ja taistelevat venäläiset sotilaat ovat lain ulkopuolella ja heitä kohdellaan sen muaisesti.". Eli heille nappi ottaan!

Komantena todisteena kansanmurhasta oli se, että joukkotuhontaa ohjattiin sunnitelmallisesti valkoisten päämajasta käsin. Tätä osoittaa em. Mannerheimin antama tappokäsky sekä kenttäoikeudet. Konkreettisena todisteena myös se, että vallattuja seuduilla punaisia systemaattisesti metsästäneitä ja murhanneita ns. lentäviä osastoja johdettiin valkoisten päämajasta käsin. Tähän nimettiin toukokuussa 1918 oma elin, Valloitettujen Alueiden Turvaamisosasto eli VATO.

Neljäs todiste kansanmurhasta oli se, että vankileireillä, joilla oli kaikkiaan noin 80-90 000 punaista, suunnitelmallisesti tapettiin punaisia nälkään, janoon, kylmyyteen ja tauteihin. Leireillä elintarvikkeet ja juomavesi olivat säännöllisesti pilaantuneita ja ruoka-annokset mitättömiä. Leirien hygienia oli myös olematonta, koska sama vankitila saatoi toimia niin makuutilana kuin WC:näkin ja lasten synnytystilana. Vankitilat olivat myös kylmiä. Leirikuolemia myös edesautettiin siten, että mm. espanjantautia, rajua influenssaa, isorokkoa, kurkkumätää ja tulirokkoa jne. sairastavia vankeja siirrettiin leiristä toiseen, jolloin taudit, etenkin espanajntauti, levisivät vauhdilla. Espanjantautiin kuoli leireillä taudin huippukautena heinäkuussa 1918 neljästä viiteen tuhanteen vankia

Leirejä myös yhdistettiin, esimerkiksi kun vuoden 1918 toukokuun alussa oli 81 000 vangille 64 leiriä, niin kesäkuun leiriyhdistämisten jälkeen noin 75 000 vangille oli enää 26 leiriä. Tällöin vangit ahdettin entistä ahtaampiin tiloihin, jolloin kaikilla ei ollut edes nukkumatilaa. Tämä lisäsi leirikuolemia, kuten edellä mainittuina tautikuolemina. Leireillä myös toimivat kenttäoikeudet, eli punaisia teloitettiin leireillä runsaasti. "