Taas on lööpeissä yksi ampumatapaus, jossa keskustellaan aseiden säilyttämiseen ja lupamenettelyyn liittyvän lainsäädännön muuttamisesta rajoittavampaan suuntaan.
Ennen kuin jatkan ampumaharrastuksen puolesta, totean, että en missään tapauskessa ole sitä mieltä, että murhaan johtaneet tapaukset olisivat hieno asia. Päin vastoin - tuomitsen jyrkästi väkivallan.
Sitten itse asian puolesta. Suomessa on välttämätöntä pitää tietty määrä metsästyskultuuria pelkästään eläinkannan sääntelyn vuoksi. Erilaisista ampumatapauksista huolimatta, pidän ihmistä turvallisempana vaihtoehtona kuin karhuja ja susia säätämään esim peura- tai hirvikantoja. Tässä asiassa metsästysseurat hoitavat asekäsittelyyn liittyvät asiat mallikkasti.
Ampuminen on muutoinkin hyvä harrastus. Taitaapi olla vielä niin että viimeisin olympiakultakin on saatu nimenomaan taitavan rouvan upealla suorituksella. Alan harrastaja tietää, miten vaarallinen väline on kyseessä ja ei sorru edes kiihtyneessä mielentilassa väärinkäytöksiin. Asennetta ja taitoa tulisi opettaa jo koulussa esimerkiksi ilma-aseiden avulla. Samalla tarjottaisiin ohjausta, miten kyseistä lajia voidaan turvallisesti harrastaa ja pitää hyviä perinteitä yllä sekä urheilun että metsästyksen osalta. Useilla metsästysseuroilla kun on jopa pulaa jäsenistä. Suomen mainetta oikeaan suuntaan voisi parantaa merkittävästi kansainvälisellä urheilumenestyksellä. Se edellyttäisi nuorisotyön merkittävää muutosta.
Sitten psyykkiseen näkökulmaan. Ihminen kykenee halutessaan tuhoamaan itsensä tai jonkun, jos on psyykkisesti sairas. Ei siihen aseita tarvita. Yhtälailla kotitalouksista pitäisi kieltää autot, veitset, kirveet, tulentekovälineet... Tilastollisesti ihmisiä kuolee enemmän auto-onnettomuuksissa kuin ampuma-ase onnettomuuksissa. Haasteena väkivaltatapauksissa on niiden ennalta tunnistaminen ja oikeus puuttua tapahtumien kulkuun. Mielestäni terveydenhuoltomme resurssin ovat aivan liian alimitoitettua antaamaan asianmukaista hoitoa.
Lopuksi. En harrasta ampumista enkä kuulu metsästysseuraan. Ajatukseni oli kannattaa rationaalista ajattelua hysterian sijaan. Toivotan metsästystä ja ammuntaa harrastaville menestystä lajinsa parissa. Ja niille, joilla on aseita, pitämään ne asian mukaisissa lukituissa kaapeissa sekä opettamaan jälkipolville lajin hienouksia ja oikeita asenteita. Sekä niille, joilla on elämänsä kanssa haasteita, hakeutumaan sitkeästi hoitoon. Poliitikoille terveisinä; nykyaselaki on riittävä, panostakaa terveyden huoltoon ja asennekasvatukseen.
Ennen kuin jatkan ampumaharrastuksen puolesta, totean, että en missään tapauskessa ole sitä mieltä, että murhaan johtaneet tapaukset olisivat hieno asia. Päin vastoin - tuomitsen jyrkästi väkivallan.
Sitten itse asian puolesta. Suomessa on välttämätöntä pitää tietty määrä metsästyskultuuria pelkästään eläinkannan sääntelyn vuoksi. Erilaisista ampumatapauksista huolimatta, pidän ihmistä turvallisempana vaihtoehtona kuin karhuja ja susia säätämään esim peura- tai hirvikantoja. Tässä asiassa metsästysseurat hoitavat asekäsittelyyn liittyvät asiat mallikkasti.
Ampuminen on muutoinkin hyvä harrastus. Taitaapi olla vielä niin että viimeisin olympiakultakin on saatu nimenomaan taitavan rouvan upealla suorituksella. Alan harrastaja tietää, miten vaarallinen väline on kyseessä ja ei sorru edes kiihtyneessä mielentilassa väärinkäytöksiin. Asennetta ja taitoa tulisi opettaa jo koulussa esimerkiksi ilma-aseiden avulla. Samalla tarjottaisiin ohjausta, miten kyseistä lajia voidaan turvallisesti harrastaa ja pitää hyviä perinteitä yllä sekä urheilun että metsästyksen osalta. Useilla metsästysseuroilla kun on jopa pulaa jäsenistä. Suomen mainetta oikeaan suuntaan voisi parantaa merkittävästi kansainvälisellä urheilumenestyksellä. Se edellyttäisi nuorisotyön merkittävää muutosta.
Sitten psyykkiseen näkökulmaan. Ihminen kykenee halutessaan tuhoamaan itsensä tai jonkun, jos on psyykkisesti sairas. Ei siihen aseita tarvita. Yhtälailla kotitalouksista pitäisi kieltää autot, veitset, kirveet, tulentekovälineet... Tilastollisesti ihmisiä kuolee enemmän auto-onnettomuuksissa kuin ampuma-ase onnettomuuksissa. Haasteena väkivaltatapauksissa on niiden ennalta tunnistaminen ja oikeus puuttua tapahtumien kulkuun. Mielestäni terveydenhuoltomme resurssin ovat aivan liian alimitoitettua antaamaan asianmukaista hoitoa.
Lopuksi. En harrasta ampumista enkä kuulu metsästysseuraan. Ajatukseni oli kannattaa rationaalista ajattelua hysterian sijaan. Toivotan metsästystä ja ammuntaa harrastaville menestystä lajinsa parissa. Ja niille, joilla on aseita, pitämään ne asian mukaisissa lukituissa kaapeissa sekä opettamaan jälkipolville lajin hienouksia ja oikeita asenteita. Sekä niille, joilla on elämänsä kanssa haasteita, hakeutumaan sitkeästi hoitoon. Poliitikoille terveisinä; nykyaselaki on riittävä, panostakaa terveyden huoltoon ja asennekasvatukseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Alle 600 mm pituiset keittiöveitset pitäisi kieltää liian vaarallisina. Se kohentaisi väkivaltarikostilastoja kummasti.
Media tarvitsee ampuma-aseiden demonisointia koska yhteiskunnan todellisista ongelmista on liian kipeä kertoa. Niinpä aseet eivät voi tulla kouluun, siis opetusvälineiksi.
Kansalla täytyy olla jotakin yksinkertaista mitä vastustaa ja jonka syyksi voi kaikki epäkohdat pistää. Tällaiseksi sijaiskärsijäksi on valikoitunut (luvallinen) ampuma-ase. Luvatonta asetta ei pidetä ongelmana koska jo luvattoman uudelleen kieltämisessä ei tunnu olevan erikoista ideaa.
Media tarjoaa täysin rinnoin tätä toimintamallia: jos jostakin syystä olet toivottomassa tilanteessa niin ota pyssy ja ammu itsesi tai naapurisi tai koulutoverisi tai kuka hyvänsä, hällä väliä, pääasia että ammut jonkun. Ongelmana esitetään ampuma-ase ja se on jokaisen ymmärrettävissä oleva (vai onko?) kohde.
Aseen täytyy olla paha koska se tappaa. Ase on olemassa vain ja ainoastaan tappamista varten, koska media haluaa niin. Ongelma on siis vain ampuma-ase, ei se että olet kusessa velkojesi tai työttömyyden tai sairauden tai sosiaalisten ongelmien vuoksi.
Aseista on paljon helpompi ja kivuttomampi repiä kotikissan korkuisia kielteisiä otsikoita kuin syvällisemmistä syistä kuten Suomen hallitusten politiikasta. Eivät ihmiset oikeasti edes halua tietää mistä kurjuus johtuu joten ase kelpaa heille syntipukiksi. Todelliset syyt ovat liian komplisoituja.
Näin se menee hienosti. Poliitikoiden ei tarvitse tehdä muuta kuin syyttää aseita kaikesta ja vaatia kireämpiä aselakeja. Täydestä menee, kansa hurraa ja kukaan ei ole vastuussa.
Aseiden lupamenettelyssä pitäisi käyttää nolla toleranssia mustasukkaisuudelle, eli jos hakijalla on vähääkään vitteitä kyseiseen mielisairauteen, niin lupia ei myönettäisi.
Sillä säästyisi suurin osa tapista ja murhista aseilla.
Sasi tappoi autollaan sivullisen ja epäili itse että kyseessä olisi ollut jonkilainen sairaskohtaus ja tuomio oli sakkoa eikä edes ajokorttiaan menettänyt vaikka saa sairaskohtauksia ajaessa.