Piispa Simojoki. "Laajoissa piireissä on menetetty usko siihen henkiseen pohjaan, (tarkoittanee omahyväisesti kristillisyyttä), jolta kulttuurimme on noussut."
Dogmatiikan proffa Tiililä vanhoillinen, joka erosi kirkosta n. 50 v. sitten kirkon touhu/puuhastelukristillisyyden takia, kirkko on kuin valintamyymälä, joka muutaa valikoimaansa kysynnän mukaan: "Erityisesti Tiililä valittaa, että sivistynyt kansanosa on jäänyt yhä vieraammaksi kirkon sanomalle": " Ja tämä kehitys näyttää meillä kulkevan yhä pitemmälle."
Basil Willeyn keskeinen teesi: "Kirkon yhdentekevyys tämän päivän ihmisen elämässä ja ajattelussa."
Johtava saksalainen teologi Karl Heim:" Elämme aikaa jolloin sekularismin aalto on hitaasti mutta tasaisesti nousemassa kaikissa sivistysmaissa ja jolloin kirkkoon kuuluvien ihmisten luku on jatkuvasti laskemassa."
Allardt-Littunen:"Teollisuusyhteiskunnallemmen ominaista voimakas mallistuminen...ulkoinen uskonnollinen käyttäytyminen kuten kirkossa käynti vähentynyt. Kirkko on monessa suhteessa vähmmän tärkeä normilähde kuin aikaisemmin... lisääntynyttä välinpitämättömyyttä uskonkysymyksiä kohtaan. V. 1951 Gallup: Vain 7% haastatelluista kävi edellisenä sunnuntaina kirkossa, vain 11-13% kaupunkien ja kauppaloiden asukkaista oli käynyt haastatteluvuonna ehtoollisella, paljonko on luku tän päivänä, tietääkö kukaan?, Vain 29% hkiläisistä uskoi kristilliseen käsitykseen kuolemanjälkeisestä elämästä.
Lisäksi kävi ilmi että koulunkäynnin määrän lisääntyessä. (eli koulutus ja sivistystason noustessa),ehtoollisella käynnit vähenivät, radion hengellisiä ohjelmia kuunnellaan vähemmän ja suhtautuminen koulujen uskonnonopetukseen muuttu kielteisemmäksi."
Tiililä: "Kirkosta pyritään tekemään ajan vaatimuksien mukainen yhteiskunnallinen laitos ja sivuutetaan sen varsinainen tehtävä. Mutta kun mainitun yhteiskunnallisen puuhailun kohdalla osoittautuu usein, ettäpuhtaasti maalliset laitokset hoitavat nämä tehtävät tehokkaammin kuin kirkko, voidaan kysyä: "Onko kirkolla enää ihmisen ajallisenkaan kohentamisen kannalta merkitystä? Onko se OLLENKAAN tarpeellinen?"
Aamen!, ei voi muuta sanoa. Voi voi kun poliitikotkin vihdoin tajuaisivat minkä vanhoillinen dogmatiikan proffa Tiililä, jo yli 50 v. sitten. Rahan lappaminen kirkolle valtion ja kuntien kassasta on hullun hommaa, kunnat saisivat sillä rahalla paljon enemmän aikaan.
Arthur Kkoestler:" Henget, jotka ovat kerran kokeneet älyllisen valistuksen, eivät enää voi löytää rauhaa älylliseen itsemurhaan turvautumalla."
En osaisi itse paremmin sanoa!
Lainaukset Suomalainen Suomi 9/1962, Matti Luoman tekstiä.
Dogmatiikan proffa Tiililä vanhoillinen, joka erosi kirkosta n. 50 v. sitten kirkon touhu/puuhastelukristillisyyden takia, kirkko on kuin valintamyymälä, joka muutaa valikoimaansa kysynnän mukaan: "Erityisesti Tiililä valittaa, että sivistynyt kansanosa on jäänyt yhä vieraammaksi kirkon sanomalle": " Ja tämä kehitys näyttää meillä kulkevan yhä pitemmälle."
Basil Willeyn keskeinen teesi: "Kirkon yhdentekevyys tämän päivän ihmisen elämässä ja ajattelussa."
Johtava saksalainen teologi Karl Heim:" Elämme aikaa jolloin sekularismin aalto on hitaasti mutta tasaisesti nousemassa kaikissa sivistysmaissa ja jolloin kirkkoon kuuluvien ihmisten luku on jatkuvasti laskemassa."
Allardt-Littunen:"Teollisuusyhteiskunnallemmen ominaista voimakas mallistuminen...ulkoinen uskonnollinen käyttäytyminen kuten kirkossa käynti vähentynyt. Kirkko on monessa suhteessa vähmmän tärkeä normilähde kuin aikaisemmin... lisääntynyttä välinpitämättömyyttä uskonkysymyksiä kohtaan. V. 1951 Gallup: Vain 7% haastatelluista kävi edellisenä sunnuntaina kirkossa, vain 11-13% kaupunkien ja kauppaloiden asukkaista oli käynyt haastatteluvuonna ehtoollisella, paljonko on luku tän päivänä, tietääkö kukaan?, Vain 29% hkiläisistä uskoi kristilliseen käsitykseen kuolemanjälkeisestä elämästä.
Lisäksi kävi ilmi että koulunkäynnin määrän lisääntyessä. (eli koulutus ja sivistystason noustessa),ehtoollisella käynnit vähenivät, radion hengellisiä ohjelmia kuunnellaan vähemmän ja suhtautuminen koulujen uskonnonopetukseen muuttu kielteisemmäksi."
Tiililä: "Kirkosta pyritään tekemään ajan vaatimuksien mukainen yhteiskunnallinen laitos ja sivuutetaan sen varsinainen tehtävä. Mutta kun mainitun yhteiskunnallisen puuhailun kohdalla osoittautuu usein, ettäpuhtaasti maalliset laitokset hoitavat nämä tehtävät tehokkaammin kuin kirkko, voidaan kysyä: "Onko kirkolla enää ihmisen ajallisenkaan kohentamisen kannalta merkitystä? Onko se OLLENKAAN tarpeellinen?"
Aamen!, ei voi muuta sanoa. Voi voi kun poliitikotkin vihdoin tajuaisivat minkä vanhoillinen dogmatiikan proffa Tiililä, jo yli 50 v. sitten. Rahan lappaminen kirkolle valtion ja kuntien kassasta on hullun hommaa, kunnat saisivat sillä rahalla paljon enemmän aikaan.
Arthur Kkoestler:" Henget, jotka ovat kerran kokeneet älyllisen valistuksen, eivät enää voi löytää rauhaa älylliseen itsemurhaan turvautumalla."
En osaisi itse paremmin sanoa!
Lainaukset Suomalainen Suomi 9/1962, Matti Luoman tekstiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jatkoa edelliseen...
Kirkosta eroaminen ei huoleta kirkkoa koska se on vähäistä. Ei syytä riemuun. Eihän ulkonainen kirkkoon kuuluminen sinänsä ilmaise mitään merkitsevää. Päinvastoin kirkon tulisi olla huolissaan siitä että sen kirjoihin kuulutaan niin runsaasti, vaikka tiedetään kuinka pinnallista ja ulkokullaista kansan enemmistön julkisivukristillisyys on. Valtion ja kirkon ero olisi kirkonkin etu. Kun kirkko sallii kastetoimituksia, ripille pääsyjä, ehtollisellla käyntejä, vihkimisiä, ja hautajaisia, joissa on kyse pelkästä ulkonaisesta tavasta vailla uskoa, se edistää nurinkurista kehitystä, josta sen vastuuntuntoiset edustajat ovat huolissaan.
Kansankirkko on harhaa, meillä on valtiokirkkoa. Kansankirkko, kansan enemmistön aito voimakas uskonnollinen yhteenkuuluvuus yhteisen kirkon opillisten tunnusten ja kulttikäyttäytymisen merkeissä, on vain haave.
Aitoa kansankirkkoa ei pääse syntymäänkäänniin kauan kuin syntymästään asti automaattisesti "kasvetaan sisään" kristilliseen oppiin ja käytäntöön.Kenekään ei ole taisteltava päästäkseen aitoo elämänsä teoriaan. kristityksi pääsee liian helpolla. (Kirkolla on aina vain raha, kirkollisverotuotto mielessä, tämä on oma lisäykseni)
Kristinuskosta muodostuuepäitsenäisesti omaksuttu julkisivu-uskonto, koska se istutetaan ihmiseen siinä iässä, jossa hän on vielä täysin kypsymätön minkäänlaisiin elämänkatsomuksellisiin ratkaisuihin. Ilman kilvoittelua omaksuttu vakaumus on omiaan tukahduttamaan kriittisen arvostelukyvyn, halun suhtautua aikaihmisenä tällaisiin asioihin vakavasti ja itsenäisellä pohjalla seisten.
Kristinuskosta luopumisessa on kyse lähinnä eräänlaisesta aikaihmisen järkiintymisestä. ja reaalitajuisuuteen kasvamisesta, olkokohtaisesti omaksutun uskon karsiutumisesta.
Ulkonaisesti tosin pysytään edelleen kirkon jäsenyydessä, mutta havaitaan että ei sen opeissa ole paljonkaan "järkeen menevää" yai muuten merkitsevää, ja niin päädytään mainittuun kaksinaismoraaliin. Tämän haitat koetaan kuitenkin arkisen elämän normaalissa kulussa varsin vähäisiksi, koska kysymyksessä on koko yhteiskuntaa läpäisevä kollektiivinen epäaitous. Valheellisuus on niin yleistä, että kukaan ei huomaa sitä. Cosi fan tutti!
vielä lisää
Kristinuskoon tunnustautuvan (kirkon jäsenyys) väestön valtaenemmistön kohdalla kuilu julkisen (jäsenyys) ja todellisen uskon välillä on jatkuvasti syventynyt tai laajentunut.
"On voitu jo kauan aiheellisesti puhua siitä hengenkadosta, että ihmiset eivät suhtaudu uskontoon vakaumuksellisesti vaan sanoisinko kirkollisesti. Ulkokullaisuutta joka taholla.Uskovainen on tänäänkin harvinainen lintu, kuten oli Lutherin päivinä...Epäsuhta kirkon faktisen vallan ja sen uskomusten tunnustamisen välillä kasvaa päivä päivältä... Henkinen tulos: ihmiset saatetaan teeskentelemään ja suhtautumaan kierosti vakaviin elämänkysymyksiin. Järkyttävintä on että nuoriso johdetaan itsenäistyvän elämänsä kynnyksellä epärehelliseen menoon.
On selvää, että niiden yksilöiden henkinen kehitystie, jotka omakohtaista maailmankatsomustaan etsiessään päätyvät kristinuskosta olennaisesti poikkeaviin ratkaisuihin, ei julkisivukristillisyyden 92,3%:sti vallitsemassa yhteisössä ole helppo.
Näin sitäkin suuremmalla syyllä, kun tämänkaltaiselle yhteisölle lyö, huolimatta pitkälle edistyneestä sekularisaatiosta ja välinpitämättömyydestä kaikkea uskontoa kohtaan, leimansa maailmankatsomuksellinen sensuuri sekä toisin ajattelevien tai toisin uskovien tuomitseminen ja syrjiminen." (Väinö Voipio)
"Ulkonaisesti erinomaisissa asemissa oleva laitoskirkko asennoituu meillä kaikenlaista sitä uhkaavaa kritiikkiä vastaan samoin kuin muuallakin siihen kirkot suhtautuvat. Varsinkin pyritään kaikin mahdollisin keinoin kiertämään tai kieltämään kiusallinen ulkokullaisuuteen kohdistuva kritiikki. Erinomaisena osoituksena tästä on mainittu lähes 100%:inen kristinuskoa koskevan asiallisenkin kritiikin sensuuri, mikä leimaa julkista sanaamme."
Onneksi nykyään on internet, ja mediakin, tiedotusvälineet, alkavat vähitellen heräillä horroksesta, ruususenunestaan ja uskontokritiikki kirkkokritiikkikin saa edes hieman tilaa ja huomiota, näkyvyyttä, vaikka tasa-puolisesta tiedonvälityksetä ei voi vieläkään puhua. Kirkon mediahegemonia on edelleen vahva, joskaan ei enää ihan täydellinen.