Kumartuminen,
- polvistuminen,
- maahan heittäytyminen tai jokin muu alamaisuutta ilmaiseva ele
tai pelkästään arvonannon osoittaminen.
Se on monissa tapauksissa sopiva vastine heprean sanalle hiš·ta·ḥawah′ ja kreikan sanalle pro·sky·ne′ō.
Hiš·ta·ḥawah′ tarkoittaa pohjimmiltaan ’kumartua’ (1Mo 18:2).
Sellainen kumartuminen saattoi osoittaa
kunnioitusta tai arvonantoa toista ihmistä kohtaan,
- esim. kuningasta (1Sa 24:8; 2Sa 24:20; Ps 45:11),
- ylimmäistä pappia (1Sa 2:36),
- profeettaa (2Ku 2:15) tai
jotain muuta arvovaltaisessa asemassa olevaa ihmistä
(1Mo 37:9, 10; 42:6; Ru 2:8–10)
- tai vanhempaa sukulaista kohtaan (1Mo 33:1–6; 48:11, 12; 2Mo 18:7; 1Ku 2:19), ja
jopa vieraille ihmisille voitiin kumartaa kohteliaan kunnioittavasti (1Mo 19:1, 2).
Abraham kumarsi Heetin kanaanilaisille pojille,
joilta hän halusi ostaa hautapaikan (1Mo 23:7).
Iisakin Jaakobille antamassa siunauksessa kehotettiin kansallisia ryhmiä ja Jaakobin omia ”veljiä” kumartamaan häntä (1Mo 27:29; vrt. 49:8).
Kun miehet alkoivat kumartaa Daavidin poikaa Absalomia,
hän tarttui heihin ja suuteli heitä,
ilmeisesti edistääkseen kunnianhimoisia poliittisia tavoitteitaan
asettumalla muka samalle tasolle heidän kanssaan (2Sa 15:5, 6).
Mordokai kieltäytyi heittäytymästä Hamanin eteen,
ei siksi, että hän olisi pitänyt tuota tapaa sinänsä vääränä,
vaan epäilemättä siksi,
että tuo korkea persialainen virkamies oli
syntyperältään kirottu amalekilainen (Est 3:1–6).
Edellä mainituista esimerkeistä käy ilmi,
ettei tämä heprealainen sana sinänsä välttämättä sisällä
uskonnollista merkitystä eikä tarkoita palvontaa.
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1200003293
- polvistuminen,
- maahan heittäytyminen tai jokin muu alamaisuutta ilmaiseva ele
tai pelkästään arvonannon osoittaminen.
Se on monissa tapauksissa sopiva vastine heprean sanalle hiš·ta·ḥawah′ ja kreikan sanalle pro·sky·ne′ō.
Hiš·ta·ḥawah′ tarkoittaa pohjimmiltaan ’kumartua’ (1Mo 18:2).
Sellainen kumartuminen saattoi osoittaa
kunnioitusta tai arvonantoa toista ihmistä kohtaan,
- esim. kuningasta (1Sa 24:8; 2Sa 24:20; Ps 45:11),
- ylimmäistä pappia (1Sa 2:36),
- profeettaa (2Ku 2:15) tai
jotain muuta arvovaltaisessa asemassa olevaa ihmistä
(1Mo 37:9, 10; 42:6; Ru 2:8–10)
- tai vanhempaa sukulaista kohtaan (1Mo 33:1–6; 48:11, 12; 2Mo 18:7; 1Ku 2:19), ja
jopa vieraille ihmisille voitiin kumartaa kohteliaan kunnioittavasti (1Mo 19:1, 2).
Abraham kumarsi Heetin kanaanilaisille pojille,
joilta hän halusi ostaa hautapaikan (1Mo 23:7).
Iisakin Jaakobille antamassa siunauksessa kehotettiin kansallisia ryhmiä ja Jaakobin omia ”veljiä” kumartamaan häntä (1Mo 27:29; vrt. 49:8).
Kun miehet alkoivat kumartaa Daavidin poikaa Absalomia,
hän tarttui heihin ja suuteli heitä,
ilmeisesti edistääkseen kunnianhimoisia poliittisia tavoitteitaan
asettumalla muka samalle tasolle heidän kanssaan (2Sa 15:5, 6).
Mordokai kieltäytyi heittäytymästä Hamanin eteen,
ei siksi, että hän olisi pitänyt tuota tapaa sinänsä vääränä,
vaan epäilemättä siksi,
että tuo korkea persialainen virkamies oli
syntyperältään kirottu amalekilainen (Est 3:1–6).
Edellä mainituista esimerkeistä käy ilmi,
ettei tämä heprealainen sana sinänsä välttämättä sisällä
uskonnollista merkitystä eikä tarkoita palvontaa.
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1200003293
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.