Harry Potter 3 - arvostelu

Minusta näyttelijätyö oli aivan erinomaisen hienoa -- suhteessa aikaisempiin Pottereihin! Radcliffestähän on tullut komea mies, joka osaa näytelläkkin. Nyt hän vasta tuntui harry potteritla. Myös Hermionen ja Ronin väliset viivähtyenet katseet olivat hienoja... ;)

Mutta kuten sanoit, roolihahmoihin ei ehditty yhtään "sukeltaa", eikä niitä tutkiskeltu ja kerrottu kuten kirjoissa -- kuten ei muistakaan yksityiskohtaisista, yksittäisistä tapahtumista tai asioista. Kelmien kartta, Lupinin "ihmissusisuus", kolmen animaagin, Piskuilinin feikkikuolema ja Siriuksen tuominta vuosia sitten, Harryn suojelius, Koukkujalan ja Kutkan ikuinen kissa-hiiri leikki ja Kutkan "tekokuolema", Hiinokan oikeudenkäynnit ja Hagridin tuska, Hermionen ylikuormittunut koulutyö... Kaikki nämä ja moooonet muut asiat olivat kirjassa korostetusti esillä, mutta elokuvassa niitä ei mainittu ollenkaan tai vai ohimennen. Väkisinkin siinä tarina muuttuu sekaiseksi ja kiiruhdetuksi, kun ei asioihin ehditä paneutua ja tarkastella. Olen varma että HP:n "lukemattomat" olivat ihan sekaisin tapahtumista.

Olisin ehdottomasti suosinut kahta elokuvaa, kuten alunperin oli suunnitteilla. Olisi saatu tarina kokonaisuudessaan ja alkuperäisessä muodossaan aikaiseksi.

Ei sillä ettei tämä olisi ollut hyvä. pari kertaa repesin täysin hervottomaan nauruun (oli EHDOTTOMASTI hauskin kaikista HP leffoista!!!!!) ja pari kertaa taas säpsähdin niin että kaverini nauroi :)

Eli Sirius Black ja se professori on yhtä mieltä siitä, että Harry pitää tappaa kunnes se opettaja estää sen... Sitten yhtäkkiä ne onkin Harryn ystäviä! En ymmärrä miten tämä käännös tapahtui. Siis ne osoittaa jo HArrya sauvalla TAPPAAKSEEN ja sitten ystäviä...

En ymmärrä - meni loppufilmi ihan pilalle ku mietin vaan sitä


Julpertti

Lienee selkeämpi puhua Azkabanin vangista kuin 3:sta.

Harry Potter on toisaalta vaikea, toisaalta hyvinkin mielenkiintoinen ilmiö. Sekä kirjat että elokuvat toimivat, omalla tavallaan ja omassa sarjassaan. J.K. Rowling on onnistunut luomaan aivan omanlaisensa maailman, jossa toki on vaikutteita hyvinkin monelta suunnalta, silti lopputulos on persoonallinen. Ei ole mikään ihme, että kirjat ovat suosittuja, sillä ne ovat erittäin mukaansatempaavasti kirjoitettuja tarinoita, joissa riittää vauhtia ja jännitystä sekä kaikenlaista hassun hauskaa. Aikuisena lukijana tietyt piirteet ovat minulle hieman rasittavia, mutta mielelläni minäkin olen Potterini lukenut, mitä olen käsiini saanut, paljon mieluummin kuin turpiini ottanut.

Kirjojen elokuvaksi saattaminen on usein tuskallinen prosessi, niin on turhan usein lopputuloskin. Tässä suhteessa Harry Potterit ovat selvästi keskivertoa onnellisemmassa asemassa, sillä kirjojen maailma on hyvin saatu elokuvalliseen muotoon. Tämä etenkin huomioiden kirjojen paksuus, mikä aiheuttaa juuri sen, ettei kaikkea millään saa mukaan. Tässä suhteessa Potterit ovat elokuvina todella hyviä.

Elokuvaa pitää kuitenkin arvioida elokuvana ihan omana taiteenmuotonaan. Azkabarin vanki vertautuu paitsi kirjaan, myös aikaisempiin Potter-elokuviin ja siinä vertailussa se jatkaa samaa laadukasta tasoa kuin edeltäjänsä. Itse en osaa laittaa näitä elokuvia paremmuusjärjestykseen. Kaikissa kolmessa leffassa on omat hetkensä, tosin myös omat rasitteensa. Tämä kolmas elokuva kärsii myös siitä, että se on kolmas sarjassa, joka on hyvinkin kaavamainen. Kun tällainen yllätysmomentti jää hyödyntämättä, niin se syö paljon sitä raikkautta, joka oli varsin leimallinen kahdelle aiemmalle Potterille. Myös ohjaajan vaihtuminen näyttää muuttaneen tunnelmaa hieman synkempään suuntaan, osin tämä johtui itse tarinasta Ankeuttajineen. Kuitenkin olin huomaavinani monella tapaa sellaista ankeampaa ja jopa goottilaisia sävyjä, jotka tosin olivat vielä taka-alalla.

Azkabanin vangin huonoin puoli on sellaisen suuren jännitteen puuttuminen. Kirjan pääkonna Voldemort loisti poissaolollaan ja tästä aiheutui se ettei elokuvassa ollut aiempien elokuvien tapaista loppuhuipennusta. Tässä suhteessa elokuva on selvästi vaisumpi kuin edeltäjänsä. Samoin sarjan uusi ohjaaja ei osannut kertoa tarinaansa loppuhuipennusta silmällä pitäen. Nyt jännitettä ei oikein syntynyt. Yllättäviä käänteistä riitti ja henkilöhahmojen todelliset luonteet paljastuivat vasta elokuvan lopussa. Tässä suhteessa elokuva muistutti enemmänkin murhamysteeriä kuin jännityselokuvaa.

Toinen sellainen minua ärsyttävä seikka on itse Potter. Hahmo on fyysisesti kasvanut ja kouluakin käydään kolmatta vuotta, mutta jenkisesti hahmo tuntuu lähinnä taantuneen. Minusta se on suorastaan käsittämätön moka niin ohjaajalta kuin myös kirjailijalta. Potter vakutti pitkin elokuvaa olevan kuin kärttyisä pikkuvauva, joka olisi kaivannut lähinnä piiskaa. Sympatiani alkavat olla aika lailla sen Potterin sukulaisperheen puolella, jota tämä kypsymätön vekara jokaisen elokuvan alussa kiusaa.

Näyttelijätyöstä ei ole pahaa sanottavaa, samoin tekninen toteutus tehosteineen oli tuttuun tapaan korkeata tasoa. Etenkin alun bussimatka nauratti pitkään. Ohjaajalle antaisin potkut. Elokuvan alku oli suoraan kuin Burtonin Batmanista, Ankeuttajat muistuttivat luvattoman paljon TSH:n sormusraaveita ja tällaisia pieniä häiritseviä yksityiskohtia löytyi pitkin ja poikin elokuvaa. Kyllä minäkin tummia sävyjä tervehdin innostuneena, mutta useammin kuin kerran tuli mieleen, että ymmärtääkjöhän ohjaaja ollenkaan mitä on tekemässä. Olisi kiva kuulla tuliko muilla mieleen esimerkiksi Paluu tulevaisuuteen elokuvat tätä katsoessa.

Ei Azkabanin vanki huono elokuva ole, mutta muutamat asiat olisi voinut tehdä paremminkin. Katsokaapa kaksi aikaisempaa elokuvaa uudestaan, niin huomaatte, että Chris Columbus on taitava tarinankertoja, joka keskittyy olennaiseen. Tämän elokuvan ohjaaja, Alfonso Cuaron, on saanut mukaan hienoja yksityiskohtia, mutta kokonaisuus ei oikein tahdo pysyä hallussa. Arvosana 8

Kyllä elokuvan katsoo, vaikkei magiasta niin piittaisikaan. Kelpo viihdettä kaikin puolin, jossa on omat rasitteensa, mutta myös paljon hyvää.

Muuten, huomaatko ristiriitaisen lausuntosi, jossa kiität olennaiseen keskittymisestä, mutta valitat hahmojen runsautta. Ymmärtääkseni jokaisessa elokuvassa vaihtuu se Pahan voimilta suojautumisen opettaja. Muuten opettajat pysyvät jokseenkin samoina ja he ovat esillä tarpeen (tarinan) mukaan.

Loppuratkaisu, ja juoni yleensäkin oli hämmästyttävän huono. Katsojan älykkyyttä, lastenkin, aliarvioiva "aikakone" -ratkaisu oli karmea pettymys lupaavan alun jälkeen.

Jos juonelle ei keksitä muita ratkaisuja, kuin "aikasiirtyminen", voisi elokuvan tai kirjan jättää kokonaan tekemättä.

Myös hahmojen voimasuhteet olivat kovin epäsuhtaiset, pienet velhot olivat lähes kaikkivoipia.

Juoni sisälsi naurettavia epäkohtia - esim. kartta. Professori kukalie moitti Harry Potteria kartan säilyttämisestä ja varomattomuudesta. Siriushan olisi voinut löytää kartan, joka oli Potterilla, ja kartan avulla löytää Potterin. Jep.

Todella kiukustuttava oli loppurytinä, jossa käänteitä tapahtui sekunnin välein (tämä alkoi siis sieltä kummitustalosta). Järjettömän monimutkaisia ja mitäänsanomattomia koukeroita.

Elokuva yritti kalastella suosiota sekä aikuisten että lasten parista. Yritys oli tökerö. Lapsille tarkoitetut huumoripalat, ja waltdisneymäiset, riemukupla-tyyliset bussikohtaukset hilpeine musiikkeineen eivät uponneet aikuiseen makuun. Aikuista kiehtovat, synkemmät puolet olivat sitten liian rankkoja ala-aste -ikäiselle lapselle.

Myöskin oli kohtauksesta toiseen siirtyminen todella hoputtelevaa ja tylyä.

Tehosteet olivat mielestäni kelpoiset ihmissutta lukuunottamatta. Samoin näyttelijätyö.

Hyvistä hetkistään ja alun tunnelmasta huolimatta kokonaisuus oli sekava ja laimea.

Harry Potter ja Azkabanin vanki

Kun kolmas Harry Potter-elokuva alkaa moni asia on muuttunut. Kahden ensimmäisen Potterin ohjaaja Chris Columbus väistyi ja rakastettu näyttelijälegenda Richard Harris Dumbledoren roolissa kuoli. Kuitenkin pian elokuvan alettua saa huomata, ettei ainoastaan rehtori Dumbledore ole muuttunut.

Uusi ohjaaja Alfonso Cuarón toi mukanaan kotimaastaan Meksikosta uuden tyylin leffalle. Cuarónin näkemys tarinasta tekee elokuvasta erittäin synkän visuaalisesti, mikä tekee rainasta sopivamman myös vanhemmalle ikäpolvelle. Uuden ohjaajan näppärä kikkailu kameralla ja lavastuksen pieni muuttelu tuo elokuvaan sitä synkkyyttä, mitä Columbus ei Salaisuuksien kammiossa tavoittanut.

Chris Columbuksessa oli toki hyviäkin puolia, joita Cuarón ei omaa. Columbus on selvästi lasten elokuvien ohjaaja ja hän hallitsee niin sanotut iloiset kohtaukset paljon nykyistä ohjaajaa paremin. Kuitenkin mielestäni ohjaajanvaihdos oli tässä tapauksessa vain hyvä asia, sillä uusi tekijä raikastaa fiilistä elokuvassa tuntuvasti.

Tarina alkaa tuttuun tapaan Dursleylta, jossa Harry (Daniel Radcliffe) viettää aina niin inhottavaa kesäänsä. Vernon-sedän (Richard Griffiths) sisko Marge (Pam Ferris) saapuu vierailemaan Dursleylla. Harry ja Marge eivät ikinä löydä vierailun aikana yhteissäveltä toistensa väliltä ja illallinen päättyy sanasotaan. Marge-”tädin” haukkuessa Harryn vanhempia Potter menettää kontrollinsa. Täti alkaa paisua kuin puhallettava ilmapallo ja Harry Potter häipyy Dursleylta. Harry välttää eroittamisen noitien ja velhojen koulusta Tylypahkasta, vaikka taikominen alaikäisenä on kiellettyä ja rangaistavaa.

Mutkien kautta pääsee Potter taas palaamaan Tylypahkaan ja uusi kouluvuosi saa luvan alkaa. Taikamaailman piirissä pelätty rikollinen Sirius Musta (Gary Oldman) on karannut Azkabanin vankilasta, josta kukaan ei ole ennen karannut. Opettajat ja muut Harryn vanhemmat ystävät uskovat Mustan karanneen vankilasta tullakseen tappamaan Potterin. Azkabanista lähetetyt vanginvartijat eli Ankeuttajat on lähetetty auttamaan Sirius Mustan etsintöjä. Nämä Ankeuttajat eivät ole normaaleja vartijoita sillä nämä heput imevät vangeista kaikki hyvät ja onnelliset muistot.

Yllättäen Ankeuttajat vaikuttavat Harryyn muita voimakkaammin. Azkabanin vartijoiden voimasta Potter menettää tajuntansa. Muutaman kerran pyörryttyään Harry haluaa apua ongelmaansa. Hän pyytää oppilaiden rakastamalta uudelta pimeyden voimilta suojautumisen opettajalta Remus Lupinilta (Davin Thewlis) neuvoa. Pian Harry alkaakin opetella Suojelius-loitsua, joka on kilpi Ankeuttajia vastaan.

Jälleen kerran Harry Potter ystäviensä Hermionen (Emma Watson) ja Ronin (Rupert Grint) kanssa joutuvat hengenvaaralliseen seikkailuun, jossa vilisee taikamaailman oudoinpia otuksia. Kuten odottaa saattaa Sirius Musta löytää tiensä Tylypahkaan tappamaan Harrya, ”poikaa, joka elää”. Iltana kun Musta hyökkää paljastuu monta salaisuutta, jotka mullistavat Harryn elämän.

Maailman yksi parhaista näyttelijöistä Gary Oldman tekee sen taas! Hän luo hahmon, joka on uskollinen kirjalle, sekä täydellistä Oldman tulkintaa. Sirius Mustan hahmo on elokuvassa hyvin lyhyt, mutta silti nostaisin Oldmanin Alan Rickmanin (Severus Kalkaros) ohella koko saagan parhaiksi näyttelijöiksi Musta on hänen tulkitsenamaan kärsinyt ja hieman tärähtänyt vanki karkuri.

Elokuvan muita uusia näyttelijöitä ovat Emma Thompson (prof. Purunurmio), David Thewlis, Timothy Spall (Peter Piskuilan) ja Sir Michael Gambon. Harry Potter-elokuvien tavaramerkiksi on jo alkanut tulla aikuisnäyttelijöiden huippulaatu. Uudet kasvot eivät tee poikkeusta ja vanhat tekijät jatkavat huippusuorittamista. Emma Thompson mystisen Purunurmion roolissa tuo huumoria elokuvaan. Kuitenkin Thompson saa välitettyä ennustamisen opettajan turhamaisuuden ja ärsyttävyyden katselijoille. Professori Remus J. Lupin on allekirjoittaneen suosikki hahmo Potter-sarjassa. Siksi David Thewlisin tulkinta joutuu kovan tarkkailun kohteeksi. On sanottava että Thewlis hoiti roolinsa erittäin hyvin eikä pestiä tuskin olisi voinut paremmin kukaan muukaan täyttää.

Michael Gambon joutui kovan paikan eteen korvaamaan Richard Harrisin jättämän paikan Albus Dumbledorena, Tylypahkan sympaattisena rehtorina. Gambon ei lähde matkimaan Harrisia vain luo uutta tyyliä hieman oudompana ja kenties hassumpana rehtorina, vaikka Dumbledoren rooli kirjassa ei ole niin iloinen. Lapsinäyttelijät petraavat panostaan elokuva elokuvalta ja Daniel Radcliffen melkein säälittävä tulkinta Harrysta muuttui jo hyväksi. Emma Watson lapsitrion Hermionena ansaitsee kiitosta, hän tulkitsee hahmonsa mahtavasti. Rupert Grint porukan ”pellenä” jatkaa samaan tapaansa varsin malliikaasti eikä hänen suorituksessaa ole valittamista.

Käsikirjoitus on elokuvassa suuri kysymysmerkki. Steven Klovesin kohtausten yhdistelyt eivät tunnu ollenkaan toimivan. Sama ongelma oli edellisissäkin Pottereissa, mutta vika ei noussut niin vahvana esille sillä kaksi ensimmäistä leffaa olivat muutenkin huonompia kokonaisuuksia. Ongelman huomaa varsinkin lapsinäyttelijöiden kohtauksissa, joita selvä vuoropuhelun kankeus kiusaa.

Käsikirjoittaja on aikaisemminkin kehitellyt Hermionella ja Ronille suhdetta. Kolmannessa osassa romanttiset viritykset käyvät entistä selvemmäksi aikaisempiin osiin nähden. Ovatkohan nämä niitä asioita joita romaanin kirjoittaja J.K. Rowling on paljastanut tulevista kirjoista käsikirjoittajalle. Fanien piirissä ”jumalattereksi” siteeraama Rowling on suitsuttanut Cuarónin tekemää uuden osan lumoavaa visualista maailmaa. Tämä ei ole vain pakollista lehdistölle kehumista, sillä kolmas Harry Potter elokuva on hienoa katseltavaa.

Harry Potter ja Azkabanin vanki ottaa askeleen eteenpäin kohti mahtavaa elokuvaa. Näyttelijät tekevät mahtavia roolisuorituksia, ohjaaja pistää parastaan ja taustalla pauhaa legendaarisen John Williamsin tekemä uudistunut huippu musiikki. Nämä ainekset luovat sellaisen sopan, että sitä voi lipittää uudestaan ja uudestaan samalla tavalla nauttien.

****/*****

Juha Nurmi