Yksi poliisi syöksyi portaita ylös, puisia rappusia pitkin. Ei hän seuraansa ketään halunnut, laihakin oli, ja ongelmissa kuin mikä. Se oli auvoinen, ja niin synkkä, aika oli ehkä valittu tarkoin ja huolella, mutta aina se oli kuitenkin väärin. Toinen seurasi jo alakerrassa, ja oli vähän varuillaa, jo päällystakkinsa kanssa, ehkä se koskettaisi jotakin rikos-paikalla, vaikka olikin vain turmiollinen, sekä hiljainen kertomus elämästä. Ehkä kommando-pipon suojaamasta egoistisen pakkasnesteen jäädyttämän turvallisen hiljaisuuden leikkasi, vain pieni ääni, yhtä helisevä, kuin tiukuina helisevät piikki-suorat hiukset, jotka loppuivat aivan teräville piikeille. Voi ne olivat teräviä, kuin myrkytety suusta ammuttavat kärki-nuolet, joista hän hykerrellen unelmoi, hymy kaareutui hiljaisena hänen huuliltaan. Tämä se oli turhautuman kärki, kärjessä turhautumisen nolosta noususta, ja siksi vain kaikki sirosti, järjestellysti paikallaan, kuin vaasit. Jossakin hiljaisuuden ja vieras-ajan leikkasi, vain pieni puhe, tai sen katkelma kertoen jännittyneenä, vain omasta loukkaavuudestaan. Se oli peiteltyä, kuin valmiiksi kehittymätön rikollisten kiekko, ei vielä aivan valmiina ja siksi niin järkkyinä tummina, mustina pilvinä, kuin terävät vuorten huiput, joita unelmissa ei ollutkaan, sillä eiväthän ne olleet totta. Se kärjistyi ja leikkasi maailmasta, vain pienen hetken sitä avaraa tilaa, jossakin korkealla, kuin Veikka-Vuorikiipeilijän, luomat tähtien tomut, niiden terävät, ja niin tärkeät kompassin omaiset merkit, jäähileet kuin kiteytyneet lumihiutaleet, vain odottaessaan, luokseenpääsemättöminä, unelmia joista maailmanpauhu oli jo kauan sitten sulkeutunut, uhkaavaksi ja tukahduttavaksi, pinnaksi.
Vastaukset 7
- Fresh form
Unelmien talo-projekti ei koskaan valmistunutkaan. Niitä jäi silloin niin monia kesken, kun tonttikin oli jotenkin erikoisen ihanan halpa. Voi bilettäminen ei suonut kuin surkean harmaan sateen, ja niin ruskealta näyttävän metsän, jossa ei ollut kesällä syksystä tietoakaan. Kukahan nekin sitten pisti pilalle?
Se kirja oli vain vaaleanpunainen ja lapsellinen päiväkirja, josta ei kertonut muu kun kissattoman, ja siten rauhattoman, lankakerän kerimisen ja raapimisen tuoman ilon seassa. Meillä ei sellaista, varakkuutta vaaditaan, mutta ihan tällä paikalla ei maailmaan kaikkien teroitettujen aitojen läpi vain mennä. Ei hän on oikein hyvä tässä, ja siinä asiassa. Se vain ohjautui, se oli ihan samanlainen, kuin....
Irtosi se, siinä oli peili. Se oli vain psykopatian tuhoisasta voimasta, ja sitten siinä oli helmiäisen kuultavat suojukset, se oli kuin minä. Hauras ja hento, kuin vaalea luu, kertomassa pelkästä kehosta, ja huutamassa apua. Se oli ristiruudukkojen taivas, kaikkien kriitikoiden äiti, ja siinä oli kaikkein paras lahjani, ehkä ikinä. Mä vain katselin sitä, se oli takapihalla, ihan siinä vieressä nurmikolla, päivän paistaessa vain keinujen kerran täyttämän joukon, vain katsellessa siinä mitään ajattelematta. Ne vain heiluivat, kuin linnut kelluivat taivaalla pilvettömyyttä vain koivun vihreiden oksien halkoessa.
-Me ollaan siis ensin, ne on vasta sitten. Ja maalma on vain meidän, koko kesän ja päivän pitkän. Mistä he puhuivat? Päivänkakkarat, ne olivat niin harvinaisia, voikukat taas olivat lapsenmielen jo unohtamia, vai olivatko sittenkään. Se kaikki oli niin läpinäkyvää, kuin pilvetön taiva, ja musta maa, aivan konsanaan, vain märkää mustaa painavaa, sadetta tulvillaan.- Hei,eitarvihte,mitä?
-No, kun siihenkin mieheen otettiin näyttelijä. Etten yrittäisi pitää häntä vain kiinni, ja täten auttaa näin muiden ihmisten elämää, jotta he viihtyisivät.
"Se teki sen taas." - Huh"onhanseniin"
Hei,eitarvihte,mitä? kirjoitti:
-No, kun siihenkin mieheen otettiin näyttelijä. Etten yrittäisi pitää häntä vain kiinni, ja täten auttaa näin muiden ihmisten elämää, jotta he viihtyisivät.
"Se teki sen taas."Joo, on tuttu tarina, että ketään ei saa osoitella, ja siksi mitään näin mielikuvituksellista ei voi keksiä, että sitoutuisi ulkopuoliseen aikuiseen, jo aivan lapsena.
- Sitten päätettiin, että heitä täytyi auttaa, ja sellaista avuntarvetta, ei sitten koskaan enää tullutkaan.
Onko tämä todellista?
- Ei ole. Rasismi on vienyt siitä todellisuuspohjan, kun aika on kerran pysähtynyt, johonkin kullankeltaisten historiankirjan sivujen nostalgiaan.
- Ei saa jättää yksin, ei saa jättää yksin kovinkaan pitkiksi ajoiksi. Eikä näistä todellisuutta sillä tavalla koskaan tulekaan. Miten te voitte tehdä jotain näin hirvittävän mielikuvituksellista, että lähdette vain huolehtimaan, teidän omista jalkojenne luomista, tasapainoisuuden opeista? Näin vain omin avuin itseänne auttaen....
Kuka sen kysyi?
- Kuinka heitä oli niin koruttomasti kohdeltuna
Mihin helkkariin sä oot mennyt?
- Mä en löydy edes meidän omalta pihalta.
En kerro, en kehtaa kertoa mihin olen mennyt.
Se tarina, varpunen joulu-aamuna, se oli niin kovin surullinen, surumielisen tavoin kerrottuna, kerrottavana vain surullisina kuvina, ja kovin kauniina lahjoina, jaloutena sekä tasapainoisuutena.
-Niin, me ei ollakaan tutustuttu tähän vielä. AIna se unohtui, ajatus oli kovin mielisairas.
Mutta en mä pahaa halua, ulkonäköä vahingoittaa, sitä ja sisällistä kauneutta, jopa kasvoista kosketella. Unohda se, hän on ilkeä, ryömiä ja kiipijä. En minä pahaa halua, enhän minä halua ketään kilpaillen tuhota. - Onko tärkeää?
Huh"onhanseniin" kirjoitti:
Joo, on tuttu tarina, että ketään ei saa osoitella, ja siksi mitään näin mielikuvituksellista ei voi keksiä, että sitoutuisi ulkopuoliseen aikuiseen, jo aivan lapsena.
- Sitten päätettiin, että heitä täytyi auttaa, ja sellaista avuntarvetta, ei sitten koskaan enää tullutkaan.
Onko tämä todellista?
- Ei ole. Rasismi on vienyt siitä todellisuuspohjan, kun aika on kerran pysähtynyt, johonkin kullankeltaisten historiankirjan sivujen nostalgiaan.
- Ei saa jättää yksin, ei saa jättää yksin kovinkaan pitkiksi ajoiksi. Eikä näistä todellisuutta sillä tavalla koskaan tulekaan. Miten te voitte tehdä jotain näin hirvittävän mielikuvituksellista, että lähdette vain huolehtimaan, teidän omista jalkojenne luomista, tasapainoisuuden opeista? Näin vain omin avuin itseänne auttaen....
Kuka sen kysyi?
- Kuinka heitä oli niin koruttomasti kohdeltuna
Mihin helkkariin sä oot mennyt?
- Mä en löydy edes meidän omalta pihalta.
En kerro, en kehtaa kertoa mihin olen mennyt.
Se tarina, varpunen joulu-aamuna, se oli niin kovin surullinen, surumielisen tavoin kerrottuna, kerrottavana vain surullisina kuvina, ja kovin kauniina lahjoina, jaloutena sekä tasapainoisuutena.
-Niin, me ei ollakaan tutustuttu tähän vielä. AIna se unohtui, ajatus oli kovin mielisairas.
Mutta en mä pahaa halua, ulkonäköä vahingoittaa, sitä ja sisällistä kauneutta, jopa kasvoista kosketella. Unohda se, hän on ilkeä, ryömiä ja kiipijä. En minä pahaa halua, enhän minä halua ketään kilpaillen tuhota.Tämä on ehkä vuodelta '89. Tämä on kuin kiiiltokuvan kaltainen valokuva niin monen mielessä.
-Ei ole.
Tämä on ihan väärä paikka, ei tämä sovi ollenkaan. Ette ole edes yhtään motivoituneita.
-En tiedä voivat ollakin. - Maailman on pieni
Onko tärkeää? kirjoitti:
Tämä on ehkä vuodelta '89. Tämä on kuin kiiiltokuvan kaltainen valokuva niin monen mielessä.
-Ei ole.
Tämä on ihan väärä paikka, ei tämä sovi ollenkaan. Ette ole edes yhtään motivoituneita.
-En tiedä voivat ollakin.Se ei ole nyt tällä kertaa ehkä meidän vikamme, mutta löydämme nyt ehkä tämän.
-On joo sun näköinen näyttelijä. Valitettavasti hän ei ole teidän seuraanne edes. Ette saa tällä väkivalta ja vaarahommallakaan.
- Ei ole kuule mulle sekään.
Nyt ei saa ärsyttää yhtään.
Miksi et voi olla kuten pyydät?
- Että kehtaatte olla taas julkeavia.
Mutta on tämä selvitettävä.....
- Ja miksi aiheeseen ei ole puututtu taas aikaisemmin.
Kyllä me nyt muistamme suostua tähän. Me olemme kauhean pahoillamme, emme ymmärtäneet hänen ymmärtäneen elämänsä pää-asialliseksi tehtäväkseen.
- Ei ole, joo on ... Ai mun ei tarvitse edes sietää sellaista.
Absurdia kyllä, basaarissa ei ole rahaa...
- Mietippä vähän mitä se pitää sisällään.
Koska se on fiktiota.
Koska se on rivoutta, vain josta he eivät halua jutella, puhella.
Voiko tämä olla joku väärinkäsitys?
- Ei, ei tätä, kokonaisuudessaan, vani tähän yhteen rajoittaa.
Sulle ei saa edes tarjota koko ammattia, ja sua ei siksi mielenterveyshoideta.
- rituliini8
Olenko liian väsynyt vai miksi en ymmärrä tästä ketjusta mitään?
- ..---..
Ketjusta? Yhden huuhelon monologi. Ei siinä mitään ymmärtämistä ole.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 741195
Poliisi yritti murhata mopopojan
Nyt menee kissalan poikien touhu liian pitkälle! https://www.is.fi/kotimaa/art-2000012193221.html Karu video mopomiiti468988Muistatko Mikkelin panttivankidraaman?
Uusi draamasarja järkyttävästä tapauksesta on tulossa. Tositapahtumiin perustuva sarja ammentaa vuoden 1986 Mikkelin pan79962Iäkäs Jämsäläinen mies kuoli poliisiautoon matkalla Jyväskylän putkaan
Iäkäs vanhus humalassa niin huonossa kunnossa, ettei pystynyt huolehtimaan itsestään niin ainoa apu sillä hetkellä oli79918- 75871
En välitä sinusta yhtään
Olet pelkkä itsestään liikoja luuleva ämmä. Kierrän sinut kaukaa nyt ja aina. Olit mulle pelkkä lelu vaan.52793- 67767
Ernest Lawson täräytti erikoisen heiton TTK-lehdistötilaisuudessa: " Onko tässä tarkoituksena...?"
Ernest Lawson esitteli uudet TTK-tähtioppilaat ja opettajat torstaina 6.8. lehdistölle. Tulevalla kaudella on yksi hausk10758Olen luovuttanut
Välimme menivät niin pahasti solmuun, ettei niitä voi enää korjata. On aika jatkaa elämässä eteenpäin. Toivon sulle kaik35682Mersumies201
Oli tänään hyrskällä melekoosen tehokas 124 liikenteessä. Ei paljon vastamäki haitannu....16580