Jumala lähettää?

Kutsumus jakamaan evankeliumia on kaikilla uskovilla, mitä Jumala on tehnyt sinun elämässäsi, sitä meidän pitää jakaa... Jokainen tietää Jeesuksesta, mutta siitä mitä Jumala tekee, mistä Hän vapauttaa jne ei paljon kaduilla kuule.. Jokainen tuutittaa samaa vanhaa saarnaa.. Kutsumus on se minkä Jumala laskee sydämelle kun sitä etsimme. Itse sain oman ekan työnäkyni työpaikalla.. Ekaa kertaa sain sen jo pienenä lapsena.. Tietty halu ja palo johonkin tiettyyn asiaan, esim äitiys, isyys, orpoihin, nuoriin, lapsiin, alkoholisteihin, narkkareihin.... listaa voi jatkaa loputtomiin. jos et tiedä et mihin sut on kutsuttu niin miten voit lähteä sitä toteuttamaan?? Ensiksi sun pitää pyytää Jumalaa antamaan sulle sun kutsumuksen, mihin tehtävään Jumala on sinut suunnitellut. Se on eka askel. Ei oo mitään järkeä vaan lähteä laukomaan sokeana.. Sit se näky on hyvä koetella, ei lähteä heti ku joku alkaa tuntua kiinnostavalta. Jos se pysyy palavana ajansaaton eikä vaihdu ja lopahda heti kuukausien päästä voi alkaa rukoilla jatkoa sille.. Jos lähdet kentälle eikä Jumala ole avannut ovea uuvutat itsesi loppuun koska menet sinne OMISSA VOIMISSASI et Jumalan lähettämänä. Kun Jumala lähettää se myös varustaa sut ja työ ei tunnu raskaalta. Mä tein ite vapaaehtoistyötä ja omaa työtä joka päivä ja se ei tuntunut yhtään raskaalta, päinvastoin. Oma työ tuntui sata kertaa raskaammalta kuin vapaaehtoistyö =) Se oli jotain muuta kuin eka työnäkyni mutta kun käsky tuli lähteä ja ottaa yhteyttä yhteen tiettyyn henkilöön kaikki loksahti paikoilleen kuin rasvattu ja siellä toisessa päässä oltiin rukoiltu tekijää.. Joskus noi on lyhyitä jaksoja joskus pidempiä. Jumalalla on jokaista varten useampikin kutsumus, ei vaan yhtä mutta aikansa kaikilla ;) Mutta sen sanon et mä oon odottanut kaks vuotta yhden ainoan oven takana päivittäin odottaen että se avautuis ja edelleen on ja pysyy kiinni. Jos ovi on kiinni niin sillon jos alat omin voimin puuhastella asian eteen niin tulet huomaamaan että se vie kaikki voimat ja tuntuu raskaalta...

Kutsu on annettu meille kaikille: joko olen lähtijä tai lähettäjä tai näitä molempia. On sittten henkilöitä, joille Jumala on tarkoittanut ihan erikoisen lähetystyön. MOnet lähetit joutuvat elämään niin eksoottisissa kulttuureissa ja olosuhteissa, jättämään kotimaansa urasuunnitelman, jopa perheen perustamisen. Myös terveys on oltava hyvä ja luonne ym. Jos ei Herra lähetä ja varusta tehtävään niin kentällä ei yksinkertaisesti pärjää ja kestä.

Minulla lähetystyö oli lapsuuden toiveammatti, mutta elämä ei vienytkään siihen. Maallistuneessa perheessä kun kasvoin, niin ammatinvalintaiässä en sitoutunut kunnolla kristinuskoon enkä toisaalta edes päässyt sairaanhoitoa opiskelemaan vaan epäkäytännölliseen yliopistokoulutukseen.

Vieläkin lähetystyö tuntuu kutsuvalta, mutta tuskin olen siihen oikea ihminen kuitenkaan. Tyytynen evankeloimaan lähimpiäni sitten vaan.

lähetyskäskystä
vastaus

Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.matt 28:18


Lähetyskäsky on Matt 28:19,20 jakeissa löytyy siitäkohtaa,kaikille jotka ovat Jeesuksen omia,Jeesuksen rakkaus ajaa kertomaan mitä on itse saanutkokea hänen hyvyydestään.

Jos on Jumalan tahto, että jokin asia tapahtuu, esim. lähetystyöhön lähteminen, niin silloin se vain tapahtuu. Asiat etenevät siihen malliin, että yhtä asiaa seuraa toinen, kaitselmus johtaa ja asia tapahtuu.

Kun Jumala ei halua lähettää, niin jokin menee vikaan, jotain tapahtuu, asiat eivät luonnistu, lähtijältä otetaankin pois lähtemishalu jne. Kaikki yhdessä vaikuttaa siihen, että Jumala haluaa näyttää, että ei ole tarkoitus, että kyseinen ihminen lähtee lähetystyöhön.

Kun rukoilee Jumalan johtoa elämäänsä, niin asiat tapahtuvat melkein kuin luonnostaan. Ei tarvitse väkisin yrittää. Oma tahto ja asioiden kulku ovat samansuuntaisia.

Sitäpaitsi lähetystyötä voidaan tehdä oman perheen parissa, sukulaisten parissa, työpaikalla, naapurustossa, eli siellä missä vaikutamme ja olemme. Kaikkia ei ole tarkoitus lähettää toiselle puolen maapalloa.

Nykyään on asianlaita niin, että täällä niitä lähetystyöntekijöitä tarvitaan. Entiset kristityt maat ovat pakanallisempia kuin entiset pakanamaat. Me kristitytkin olemme valjuja, hengettömiä ja maallistuneita. Eikä tarvitse kuin katsoa peiliin. Idän pakanauskonnot ovat niin in ja muka paljon hienompia kuin kristinusko. Omaksi häviökseen buddhaa tunnustetaan, mutta ei Jeesusta.

Lähetystyö on aivan OK ja kannatan sitä, koska se on myös Jeesuksen käsky.
Lähetystyö lyö kuitenkin itseään korvalle tämän Suomessa tapahtuvan Raamatun vastaisen toiminnan takia.
Sen jälkeen, kun piispa siunasi lähetystyöhön homoparin, on alkanut tulla vettä porstuaan, kuten sanotaan. Israelin messiaaniset Jeesukseen uskovat seurakunnat ovat sulkeneet ovensa Suomen Lähetysseuran toiminnalta.
Israelissa kristitytkin noudattavat vielä täysin Raamatun oppeja, jonka mukaan homous on raskas synti, jos sitä siis harrastaa samaa sukupuolta olevan kanssa.
Homot toki saa tulla Israelissakin seurakuntaan, mutta opettajina ja lähetystyöntekijänä heitä ei voi suvaita.
On todella surullista, että Suomessa lähinnä ev.lut. kirkko on alkanut ikään kuin sisältäpäin murentaa yhteisöä, joka tulee varmaan estämään lähitulevaisuudessa lähetystyötä muuallekin kuin Israeliin.
Toivon, että ko. piispa vetää takaisin siunaamansa homoparin ja pyytää anteeksi tekoaan, sillä Jumala on armelias ja antaa anteeksi, jos vilpittömästi sitä pyytää.
Se on vähintä mitä voimme toivoa ja että saamme sitten ovet auki lähetystyölle Israeliin. Suomen kirkon liberaalisuus ei olisi saanut mennä näin pitkälle.