Jonkun syntymän päivä tai sen vuosipäivä;
hepreaksi jōm hul·le′det (1Mo 40:20)
ja kreikaksi ge·ne′si·a (Mt 14:6; Mr 6:21).
Heprealaiset pitivät kirjaa syntymävuosista,
kuten käy ilmi Raamatun sukuluetteloita ja ajanlaskua koskevista tiedoista (4Mo 1:2, 3; Jos 14:10; 2Ai 31:16, 17).
Leeviläisten, pappien ja kuninkaiden ikää ei jätetty arvailujen varaan
(4Mo 4:3; 8:23–25; 2Ku 11:21; 15:2; 18:2).
Sama piti paikkansa Jeesuksesta (Lu 2:21, 22, 42; 3:23).
Raamatun mukaan päivä, jona lapsi syntyi,
oli tavallisesti ilon ja kiitollisuuden päivä vanhemmille ja syystäkin,
sillä ”pojat ovat perintö Jehovalta; kohdun hedelmä on palkka”.
(Ps 127:3; Jer 20:15; Lu 1:57, 58.)
Raamatussa ei kuitenkaan viitata millään tavalla siihen,
että Jehovan uskolliset palvojat olisivat koskaan ryhtyneet pakanoiden tavoin viettämään vuosittain syntymäpäiviä.
Raamatussa mainitaan suoranaisesti ainoastaan kaksi syntymäpäiväjuhlaa, Egyptin faraon (18. vuosisadalla eaa.)
ja Herodes Antipaan (1. vuosisadalla ya.) viettämät syntymäpäivät.
Nämä kaksi kertomusta ovat sikäli samanlaisia,
että molemmille tilaisuuksille oli leimaa-antavaa juhliminen ja suosionosoitusten myöntäminen,
mutta molemmista juhlista muistetaan myös teloitus,
edellisestä faraon ylileipurin mestaus
ja jälkimmäisestä Johannes Kastajan mestaus.
(1Mo 40:18–22; 41:13; Mt 14:6–11; Mr 6:21–28.)
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1200000749?q=syntymäpäivä&p=par
hepreaksi jōm hul·le′det (1Mo 40:20)
ja kreikaksi ge·ne′si·a (Mt 14:6; Mr 6:21).
Heprealaiset pitivät kirjaa syntymävuosista,
kuten käy ilmi Raamatun sukuluetteloita ja ajanlaskua koskevista tiedoista (4Mo 1:2, 3; Jos 14:10; 2Ai 31:16, 17).
Leeviläisten, pappien ja kuninkaiden ikää ei jätetty arvailujen varaan
(4Mo 4:3; 8:23–25; 2Ku 11:21; 15:2; 18:2).
Sama piti paikkansa Jeesuksesta (Lu 2:21, 22, 42; 3:23).
Raamatun mukaan päivä, jona lapsi syntyi,
oli tavallisesti ilon ja kiitollisuuden päivä vanhemmille ja syystäkin,
sillä ”pojat ovat perintö Jehovalta; kohdun hedelmä on palkka”.
(Ps 127:3; Jer 20:15; Lu 1:57, 58.)
Raamatussa ei kuitenkaan viitata millään tavalla siihen,
että Jehovan uskolliset palvojat olisivat koskaan ryhtyneet pakanoiden tavoin viettämään vuosittain syntymäpäiviä.
Raamatussa mainitaan suoranaisesti ainoastaan kaksi syntymäpäiväjuhlaa, Egyptin faraon (18. vuosisadalla eaa.)
ja Herodes Antipaan (1. vuosisadalla ya.) viettämät syntymäpäivät.
Nämä kaksi kertomusta ovat sikäli samanlaisia,
että molemmille tilaisuuksille oli leimaa-antavaa juhliminen ja suosionosoitusten myöntäminen,
mutta molemmista juhlista muistetaan myös teloitus,
edellisestä faraon ylileipurin mestaus
ja jälkimmäisestä Johannes Kastajan mestaus.
(1Mo 40:18–22; 41:13; Mt 14:6–11; Mr 6:21–28.)
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1200000749?q=syntymäpäivä&p=par
Vastaukset 12
Vanhimmat
Joten Raamattu ei kaunista kuvaa syntymäpäivistä antanut ollenkaan.
Jeesus oli aika pahoillaan kun kuuli Johanne Kastajan mestauksesta,
joka oli synttäreitten tuotosta.
Jeesus ei viettänyt kenenkään syntymäpäiviä,
eikä käskenyt niitä viettämään.
Oman kuolemansa muistoa kyllä kehotti viettämään.
>> Raamatussa ei kuitenkaan viitata millään tavalla siihen, että Jehovan uskolliset palvojat olisivat koskaan ryhtyneet pakanoiden tavoin viettämään vuosittain syntymäpäiviä.
Raamatussa ei myöskään yksiselitteiseti ilmaista ettivät he koskaan olisi syntymäpäiviä viettäneet, eikä myöskään syntymäpävien viettoa yksiselitteisesti kielletäkään.
>> Raamatussa mainitaan suoranaisesti ainoastaan kaksi syntymäpäiväjuhlaa, Egyptin faraon (18. vuosisadalla eaa.) ja Herodes Antipaan (1. vuosisadalla ya.) viettämät syntymäpäivät.
Kyllä. Mutta ko. syntymäpäivistä ei kerrota itse syntymäpäivien vuoksi, vaan juuri ko. syntymäpäivien aikaan sattuneiden tapahtumien vuoksi.
Vastaavasti voisi linkitää toisiinsa moniakin ikäviä / pahja tapahtumia eri tilanteisiin ja sitten sen perusteella tuomita itse tilanteen / kontekstin jossa jokin vääryys on tapahtunut. Keittiöveitsillä ja kirveilläkin on tehty paljon tappoja, mutta ovatko ko. välineet itsessään sen vuoksi pahoja?
Ajatuksenkulusta tulee mieleen se miten Seura vakuuttaa seuravansa tarkoin alkuseurakunnan mallia. Raamatulla ei voida osoitta, että kaikki seurakunnan jäsenet olisvat olleet aktiivisia saarnaajia aposteleiden tavoin, joille viimemainituille Jeesusu kohdisti kehoituksensa.
Raamatulla ei myöskään voida osoittaa, että alkuseurakunnan rivijäsenet olisivat tämän lisäksi olleet velvoitetut antamaan kukausittaisen raportin paikaliseen seurakuntaan ( ja joka olisi edelleen kostetut raportiti toimittanut jollekin keskusjohdolle ) saarnaamistoimistaan ja siihen käyttämästään ajasta, sekä lisäksi että tämän perusteella mitattaisiin heidän hengellismielisyyttään.
Tähän Seuran virallinen edustaja taannoin tokaisi, ettei sitä ole Raamatussa kiellettykään. Eli rakenneaan erinäisiä direktiivejä ja vaatimuksia ja / tai kieltoja vaikka ne eivät Raamatussa olisikaan sellaisina selkeästi kerrottu.
Syntymäpäivien vieton suhteen luodaan ehdoton kielto, vaikka sellaista ei varmuudella Raamatusta voidakaan osoittaa, eli mennään yli kirjoituksien sen sijaan, että jätettäisiin asia avoimeksi ja jokaisen käyttämään vapasti omaa kristillistä omaatuntoaan.
Yhdeksi perusteluksi on mainittu itsensä korottaminen sen sijaan, että kunnia annettaisiin yksinomaan Jumalalle. Jälleen hyvin mielivaltainen mutkien suoraksi vetäminen. Syntymäpäiviään viettävä kristitty päinvastoin voi sydämessään olla kiitollinen Luojalle saamistaan elinvuosista. Monissakin asioissa on kyse toimintatavasta, ei itse objektista, kuten alkoholinkin suhteen.
Raamatussahan ei kielletä yksiselitteisesti tupakointia
- eikä kokaiinin nuuskaustakaan.
Käyttäkäämme siis niitä jos omatuntomme sen sallii,
kun Raamattu ei niitä yksiselitteisesti kiellä.
Tupakointi tai kokan nuuskaaminen ovat terveydelle vahingollisia. Niistä kieltäytymiseen on olemassa ihan perustellut syyt. Syntymäpäivien vietto ei vahingoita ketään. Kukaan ajatteleva ihminen ei kuvittele hirttämisen tai mestaamisen mitenkään liittyvän
Mikseivät Jahven palvelijat kuten Jeesus viettäneet syntymäpäiviä?
Miksei Jeesus tehnyt vedestä viiniä vaikkapa synttäreillä?
Miksei varhaiskristitytkään viettäneet synttäreitä?
Heillä Jeesuksen opetukset oli varmasti tuoreempia kuin meillä.
Mietipä, miten montaa asiaa, jota Raamattu ei kerro Jeesuksen tehneen, sinäkin teet jopa päivittäin.
Juu,horoskooppejakin luetaan joka päivä lehdestä...
Jeesus varmaan harrasti astrologiaakin ,
vaikkei Raamattu siitä kerrokaan.....
Toisaalta VT tuomitsee kaikenlaisen astrologisen ennustelun, miksi Jeesus olis rikkonut Kirjoituksia vastaan?
Niiiiin, eeihän synttärit MITENKÄÄN vi liittyä esim.... astrologiaan..eihän..?
>> Raamatussahan ei kielletä yksiselitteisesti tupakointia - eikä kokaiinin nuuskaustakaan.
Sen sijaan Raamatussa käsketään karttamaan ruumiin ja hengen saastustusta. Tupakoiva ja huumeita käytävä vahingoittaa itseään ko. tavoilla.
Myös riittämätön liikunta ja epäterveet ruokailutavat, sekä ylipaino ovat terveydelle vahongoksi. Tulisiko siis todistajat laittaa VTS:n taholta säännölliseen kontrolliin viimeksi mainittujen suhteen?
Toisaalta pitää paikkansa, että Raamattu on kirjoitettu tavalla, joka antaa lakihenkiselle ja kovin ahdasmieliselle tulkitsijalle mahdolisuden luoda liki loputtomasti erilaisiä "ehdottomia" sääntöjä ja vaatimuksia.
Ensimmäistä kertaa joulua olivat viettäneet
Kristuksen syntymäpäivänä 200-luvun varhaiskristityt.
Tuolloin suurmiesten oikeat syntymäpäivät eivät juuri ihmisiä kiinnostaneet,
ja siksi juhlan symbolinen sijainti olikin merkittävä.
Joulun aikoihin nimittäin oltiin jo 217 eaa. vietetty Roomassa Saturnalia-juhlaa, jonka päähenkilö oli myyttisten muinaisaikojen jumalten kuningas Saturnus,
jonka odotettiin palaavan ja tuovan uuden kulta-ajan mukanaan.
Saturnaliakin elää yhä,
paitsi jouluna syntyvän vapahtajan niin kenties lahjojenvaihdon ja
tonttulakkien muodossa:
orjat ja isännät vaihtoivat osaa ja Saturnalian aikaan saivat kaikki käyttää vapaan miehen tunnuksena ollutta pileus-lakkia - punainen väri on peräisin hyvin samanmallisesta fryygialaispäähineestä.
http://kuumaakahvia.blogspot.fi/2009_12_01_archive.html
Raamattu kertoo siis hyvin selkeän kannan syntymäpäiväjuhliin.
Se kertoo kaksista syntymäpäivistä, joissa tapahtuu teloitus.
Muista syntymäpäivistä Raamattu ei kerrokaan.
Aikaskaala siis tuhansia vuosia, ei muita synttäreitä?
.
Juhlia ylipäätään Raamattu ei "kiellä".
Raamatussa kerrotaan lukuisista iloisista juhlista,
joita Jumalan palvojat viettivät, häät, lehtimajajuhla jne.
Raamattu kertoo vain kaksista syntymäpäivistä,
jotka molemmat pidettiin sellaisten hallitsijoiden kunniaksi,
jotka olivat _Jumalan vihollisia_.
Merkkiäkään siitä, että Jumalan palvelija olisi viettänyt syntymäpäiviä,
ei Raamattu anna.
Puhuuko Raamattu syntymäpäivien vietosta myön-tei-sel-lä tavalla?
Se viittaa niiden viettoon vain kahdesti:
1. Moos. 40:20–22:
”Kolmantena päivänä olikin faraon syntymäpäivä, ja silloin hän laittoi pidot – –. Niin hän palautti ylijuomanlaskijan hänen juomanlaskijantoimeensa – –. Mutta ylileipurin hän kiinnitti riippumaan [”hirtätti”, KR-92].”
Matt. 14:6–10:
”Kun Herodeksen syntymäpäiväjuhlia vietettiin, Herodiaan tytär tanssi niissä ja miellytti Herodesta niin suuresti, että tämä lupasi valalla vannoen antaa hänelle, mitä tahansa hän pyytäisi. Niin hän äitinsä yllyttämänä sanoi:
’Anna minulle tänne lautasella Johannes Kastajan pää.’ – – hän lähetti mestauttamaan Johanneksen vankilassa.”
Kaikella sillä, mitä Raamattuun on kirjoitettu,
on oma tarkoituksensa (2. Tim. 3:16, 17).
Jehovan todistajat panevat merkille, että Jumalan sana puhuu syntymäpäivien vietosta kielteisesti, ja siksi he karttavat niitä.
Miten _varhaiskristityt _ja Raamatun ajan juutalaiset
suhtautuivat syntymäpäivien viettoon?
”Syntymäpäiväjuhlan ajatus oli tämän aikakauden kristityille yleensä vieras.” (August Neander, Allgemeine Geschichte der christlichen Religion und Kirche, Hampuri 1842, 1. osa, s. 518.)
”Myöhäisheprealaiset pitivät
syntymäpäivien viettoa _epäjumalanpalvelukseen kuuluvana_, jota näkemystä tukivat voimakkaasti heidän havaintonsa noihin päiviin liittyvistä
yleisistä viettotavoista.”
(The Imperial Bible-Dictionary, toim. Patrick Fairbairn, Lontoo 1874, I osa, s. 225.)
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1101989214