Jospa sinä oletkin se Hän, joka osaa minua

Osaan ehdottomasti rakastaa hellästi ja aidosti. Olenko hän?
Sitä en voi tietää.

sama juttu minulla. Sain psyykkisiä ja fyysisiäkin vammoja. Fyysiset vammat ovat parantuneet, mutta psyykkiset vammat ovat arpina sielussa. Ensin hän pyysi anteeksi loukkaamisiaan kun aloin itkemään ja lohdutti (ilmeisesti näennäisesti), niin ja kun hän sai minut rauhoittumaan ja lohdutetuksi, niin sitten hän heti perään loukkasi minua vielä syvemmin. Hän mitätöi minua vieraille ja äidilleni, eikä äiti enää halunnut tulla kylään kun äitikin voi henkisesti pahoin. Hän teki paljon muutakin pahaa. Itsetuntoni mureni ja se kai oli hänen tarkoituksensakin. Vieraitakaan en olisi saanut kutsua. Hän haukkui minua vierailleni ja kun vieraat lähtivät, hän haukkui vieraitani minulle. Lapsen takia kestin häntä. Lopulta olin aivan hiljaa enkä välittänyt. Sitten kun hän sai lapsemme itkemään ruokapöydässä, minulle riitti. Lapsen takia olin kestänyt, mutta että hän satutti lastamme henkisesti, se oli liikaa ja jankkasin erosta niin kauan, että hän lopulta sitten siihen suostui. En halua tässä kaikkea pahaa teille kertoa, mutta mustelmiltakaan en säästynyt ja sekin oli vielä pientä.
Kaikki tämä teki minusta aran miesten suhteen.
Nyt olen vuosien jälkeen pihkaantunut samassa töissä olevaan nuorempaan mieheen joka on kaikin puolin ihana ja huomaavainen (aivan erilainen). Jos hänen kanssaan asiat alkaisivat sujumaan ja meistä tulisi pari, niin osaisin taatusti arvostaa kilttiä miestä.

Yhden oven saa kiinni,toinen aukeaa