Raamatussa ei ole epätavallista, että jokin personoidaan.
Viisaudella sanotaan olevan lapsia. (Luukas 7:35)
Syntiä ja kuolemaa nimitetään kuninkaiksi. (Roomalaisille 5:14, 21)
The New English Bible -käännös sanoo 1. Mooseksen kirjan 4:7:ssä:
”Synti on ovella kyyristelevä demoni.”
Se personoi synnin Kainin ovella kyyristeleväksi pahaksi hengeksi.
Mutta synti ei tietenkään ole henkipersoona;
eikä pyhän hengenkään personointi tee siitä henkipersoonaa.
Samoin Johanneksen 1. kirjeen 5:6–8:ssa (UTN)
ei ainoastaan hengen vaan myös ”veden ja veren” sanotaan olevan ”todistajia”. Mutta vesi ja veri eivät selvästikään ole persoonia,
eikä myöskään pyhä henki ole persoona.
Sopusoinnussa tämän kanssa Raamattu käyttää ilmausta ”pyhä henki” yleisesti persoonattomalla tavalla, esimerkiksi rinnastamalla sen veteen ja tuleen.
(Matteus 3:11; Markus 1:8)
Ihmisiä kehotetaan _viinin sijasta_
täyttymään pyhällä hengellä. (Efesolaisille 5:18)
Heistä puhutaan täynnä pyhää henkeä olevina samalla tavoin kuin he ovat sellaisten ominaisuuksien kuin viisauden, uskon ja ilon täyttämiä
. (Apostolien teot 6:3; 11:24; 13:52)
Ja 2. Korinttolaiskirjeen 6:6:ssa pyhä henki mainitaan
lukuisien
o-mi-nai-suuk-si-en joukossa.
Tällaiset ilmaukset eivät olisi niin yleisiä, jos pyhä henki olisi todella persoona.
Lisäksi vaikka jotkin raamatunkohdat sanovat, että henki puhuu,
toiset kohdat osoittavat,
että se tapahtui todellisuudessa ihmisten tai enkelien vä-li-tyk-sel-lä.
(Matteus 10:19, 20; Apostolien teot 4:24, 25; 28:25; Heprealaisille 2:2)
Hengen toimintaa sellaisissa tilanteissa voidaan verrata radioaaltoihin,
jotka välittävät sanomia yhdeltä ihmiseltä kaukana olevalle toiselle ihmiselle.
Viisaudella sanotaan olevan lapsia. (Luukas 7:35)
Syntiä ja kuolemaa nimitetään kuninkaiksi. (Roomalaisille 5:14, 21)
The New English Bible -käännös sanoo 1. Mooseksen kirjan 4:7:ssä:
”Synti on ovella kyyristelevä demoni.”
Se personoi synnin Kainin ovella kyyristeleväksi pahaksi hengeksi.
Mutta synti ei tietenkään ole henkipersoona;
eikä pyhän hengenkään personointi tee siitä henkipersoonaa.
Samoin Johanneksen 1. kirjeen 5:6–8:ssa (UTN)
ei ainoastaan hengen vaan myös ”veden ja veren” sanotaan olevan ”todistajia”. Mutta vesi ja veri eivät selvästikään ole persoonia,
eikä myöskään pyhä henki ole persoona.
Sopusoinnussa tämän kanssa Raamattu käyttää ilmausta ”pyhä henki” yleisesti persoonattomalla tavalla, esimerkiksi rinnastamalla sen veteen ja tuleen.
(Matteus 3:11; Markus 1:8)
Ihmisiä kehotetaan _viinin sijasta_
täyttymään pyhällä hengellä. (Efesolaisille 5:18)
Heistä puhutaan täynnä pyhää henkeä olevina samalla tavoin kuin he ovat sellaisten ominaisuuksien kuin viisauden, uskon ja ilon täyttämiä
. (Apostolien teot 6:3; 11:24; 13:52)
Ja 2. Korinttolaiskirjeen 6:6:ssa pyhä henki mainitaan
lukuisien
o-mi-nai-suuk-si-en joukossa.
Tällaiset ilmaukset eivät olisi niin yleisiä, jos pyhä henki olisi todella persoona.
Lisäksi vaikka jotkin raamatunkohdat sanovat, että henki puhuu,
toiset kohdat osoittavat,
että se tapahtui todellisuudessa ihmisten tai enkelien vä-li-tyk-sel-lä.
(Matteus 10:19, 20; Apostolien teot 4:24, 25; 28:25; Heprealaisille 2:2)
Hengen toimintaa sellaisissa tilanteissa voidaan verrata radioaaltoihin,
jotka välittävät sanomia yhdeltä ihmiseltä kaukana olevalle toiselle ihmiselle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Juutalaisilla oli yhteen aikaan tapana personoida jumalan OMINAISUUKSIA, mutta ei koskaan sillä tavoin, että ominaisuuksista tulisi jumalan persoonia.
Noissa personoinneissahan on kyse myös vertauksista.
Sananl. 9:13
Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä.
Saarn. 10:6
tyhmyys asetetaan arvon korkeuksiin, ja rikkaat saavat istua alhaalla.
Job 28:22
Manala ja kuolema sanovat: 'Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan'.
Manala ja kuolema ovat persoonia?
2. Kor. 4:12
Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.