miksen osaa olla onnellinen?kaiken pitäis olla
hyvin on työ koti ja rakastava mies.
ehkäpä pelkään olla onnellinen.takana on
kuitenkin vuoden takaa avioero,pari kuukautta
sitten tehty abortti ja kaikki hakkaaminen
pettäminen ja jättäminen.
ehkä ne ovat tehneet minusta pessimistin joka ei
uskalla elää ja olla onnellinen.ihmisen joka ei
uskalla luottaa toiseen ihmiseen.
tahtoisin elää eteenpäin ja rakastaa täysillä.
tahdon uskaltaa olla onnellinen!
hyvin on työ koti ja rakastava mies.
ehkäpä pelkään olla onnellinen.takana on
kuitenkin vuoden takaa avioero,pari kuukautta
sitten tehty abortti ja kaikki hakkaaminen
pettäminen ja jättäminen.
ehkä ne ovat tehneet minusta pessimistin joka ei
uskalla elää ja olla onnellinen.ihmisen joka ei
uskalla luottaa toiseen ihmiseen.
tahtoisin elää eteenpäin ja rakastaa täysillä.
tahdon uskaltaa olla onnellinen!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten sitä nyt sanotaan aika parantaa
haavat...Minullekkin on aikoinaan tapahtunut
paljon ikäviä asioita mutta olen niistä selvinnyt
ja tällä hetkellä olen onnellinen!! En tiedä
miten neuvoa/auttaa mutta ajan kanssa minäkin
olen selviytynyt!! Luottamusta miehiin en ole
vieläkään saanut takaisin mutta ehkäpä sitten
joskus!!
Parempaa jatkoa! :)
Samalta tuntuu. En vain ole vielä osannut
lähteä.
Parinkymmenen vuoden nöryyttämisen (henkistä
väkivaltaa)pahimman mukaan,nyrkistä päähän,
ihmisenä aivan arvottomaksi tehty,järjellä
ajateltuna täyden mielipuolen aviovaimona
olleena ei vain ole ihmisenä sen vertaa voimia
että osaisi lähteä.
En luota enää mihinkään en edes itseeni.
Ajattelen ettei minulle voi tulla enää parempaa
pelkään aina pahinta...
Mistä apua????ei sinä terapiat auta kun kotona
odottaa kuitenkin sama mielipuoli!
Kannattaa muistaa, että elämä on ylämäkeä ja
alamäkeä eli jos nyt elämäsi on siellä alamäen
alimmassa kohdassa, niin ihan varmasti elämä
lähtee hymyilemään kunhan vain uskallat tehdä
ratkaisevan ratkaisun.
Itse seurasin hyvin läheltä oman äitini taistelua
avioliitossa, joka sisälsi erityisesti henkistä
väkivaltaa sekä tilkan myös fyysistä. Vuodesta
toiseen äitini uhkasi lähteä siitä liitosta ja
vuodesta toiseen hän keksi uuden selityksen miksi
ei lähtenyt. Vasta kun äitini sairastui
rintasyöpään hän sai tehtyä suuren ratkaisun ja
lähti pois siitä piinatusta liitosta. Näkisittepä
äitini nytten - rintasyöpä voitettu, ja hän on
onnellisempi kuin kertaakaan melkein
pariinkymmenenteen vuoteen. Hän on suorastaan
kukka, joka on selviytynyt kuin ihmeen kautta
kovasta kuivuudesta, ja nyt kukkiessaan on
upeampi kuin koskaan ennen.
Jos äitini pystyi siihen, kyllä sinäkin pystyt!
Älä koskaan unohda, että SINÄ olet tärkeä ihminen
ja olet ansainnut paljon enemmän kuin mitä nyt
olet saanut.
"Kyllä aurinko paistaa risukasaankin" :)
... Ehkäpä me joiden elämä pitkästä aikaan
hymyilee, pelkäämme, että jos antaudumme onnen
vietäväksi, niin se viedään meiltä samantien
pois...