Tiemäärärahoihin tullut 50 - 150 miljoonan euron käppi eli suunnitellut tiet maksavatkin tuon epämääräisen verran enemmän kun liikenneministeriö on laskenut niihin menevän.
Liikennevirastosta kai tulee tiesuunnitelmat kustannusarvioineen. Ei kai ministeriön tarvitse kuin laskea yhteen kustannusarviot niistä tiesuunnitelmista, jotka haluavat ottaa budjettiin mukaan. Yhteenlasku ei pitäisi olla liian vaikea laskutoimitus. Siksi ihmetyttääkin kuinka selvien lukujen yhteenlaskemisesta voi tulla niin monta summaa, että tämän summan ja suunnitellun rahankäytön välinen ero on 50 - 150 miljoonaa euroa.
Liikennevirastosta kai tulee tiesuunnitelmat kustannusarvioineen. Ei kai ministeriön tarvitse kuin laskea yhteen kustannusarviot niistä tiesuunnitelmista, jotka haluavat ottaa budjettiin mukaan. Yhteenlasku ei pitäisi olla liian vaikea laskutoimitus. Siksi ihmetyttääkin kuinka selvien lukujen yhteenlaskemisesta voi tulla niin monta summaa, että tämän summan ja suunnitellun rahankäytön välinen ero on 50 - 150 miljoonaa euroa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No, kysymys on varmaankin siitä, että liikennevirastosta on tullut ministeriöön tiesuunnitelmia, joiden kustannusarvio on liian alhainen. Ministeriön tarkasuslaskennassa asia on huomattu.
Arvelen kyseen olevan vanhasta perinteestä jossa suunnitelmat alihinnoitellaan niiden läpimenon helpottamiseksi ja lisäbudjetein viedään ne lopulta läpi koska eihän keskeneräistä työtä voi jättää kun miljoonia on jo tuhlattu.
Asiahan selviää kun joku innokas toimittaja vaikka KU:sta selvittää asian vaikka 5 edellisen hallituksen ajalta. Pitää tutkia moniko tielaitoksen hanke on saatu valmiiksi budjetoidulla summalla ja paljonko on pitänyt heittää uutta rahaa jotta aisat on saatu kuntoon kun ne on kerran aloitettu.
En usko, että kyse on Kyllösen virheestä, en usko, että ministeri noita laskelmia on koskaan tehnyt vaan niihin "syyllistyy" virkamieskunta ministeriöstä ja tielaitokselta. Ministeri vain esittää lopulliset luvut muulla hallitukselle ja eduskunnalle. Hänen on voitava luottaa alaisiinsa ja heidän tekemiinsä laskelmiin. Minkään ministerin ei voida olettaa tekevän kaikkea itse jolloin se virkamiskunta saisi kahvinjuonnista vatsahaavan joiden hoitaminenkin tulisi meille kalliiksi.
Kannattaisi hieman miettiä ennen kuin alkaa kirjoittelemaan perin pehmeitä Kyllösestä ja muustakin oikeasta asiasta. Oikea aihehan olisi ollut, Miksi ei ministeri voi luottaa virkamieskuntaansa?
Ministerin erotettava ne laskutaidottomat.
Onkohan tuo valtatien 12 tunneli Tampereen keskustan kohdalla yksi tällainen liikenneviraston hanke, jossa kustannusarvio runtataan alle 185 miljoonaan euroon, vaikka kallioperän laadusta ei ole täyttä selvyyttä (tiedetään vain, että ruhjeita on etelä-pohjoissuunnassa)? Kallioperätutkimukset ovat kesken, mutta yleisesti puhutaan, että 185 miljoonaa euroa riittää. Eräät asiantutijat kyllä sanovat, että maanpäälliset tutkimukset ovat rajalliset ja lopullisesti asia selviää rakennusvaiheessa. Tai kai sille sellaisenkin kustannusarvion saa, joka ei tuo lisärahatarpeita, kun suunnittelee tunneliin teräsbetoniputken, joka läpi liikenne kulkee, mutta se tulee kalliiksi. Putken rakentaminen ei ole mitään ruiskubetonointia.
Mistäkö on kysymys?
Joka päivä tulee uutisia siitä kuinka paljon Kreikka, ja Kypros sen imussa, Portugali, Espanja, Italia ja muut ylivelkaannetut maat tarvitsevat uusia lainoja eli avustuksia velkojen maksuun. Rahat tulevat kylläkin tyhjästä bittiavaruudesta, mutta korkojen ja lyhennyksien maksuun pitää kuitenkin olla "oikeaa rahaa".
Ei kai vain joku ole kuvitellut että Suomi voi maksella omia velkojaan, toisten velkoja, ylläpitää kouluja, sairaaloita, maanpuolustuslaitosta, vanhainkoteja ja rakennella vielä teitä ja siltojakin niinkuin ennenkin. Englannin kuningatarkin kaipaa lisää maataloustukea.
Europankkitukeen on todellisuudessa mennyt jo valtion vuosibudjetin verran rahaa, mm. arvottomien arvopapereiden ostamisen kautta.
Niin, onhan se ollut maan tapa ajaa hankkeet läpi alibudjetoituina ja paikkailla sitten lisäbudjeteilla. Lisäbujettirahat on kuitenkin varattu jo kokonaan toisten valtioiden velkojen maksuun, eivätkä edes piisaa siihen.
Nyt on tultu siihen pisteeseen jossa molempia ei voi valita, suunnitelmien mukaisia teitä ja suunnitelmien mukaista europankkitukea. Jostakin on pakko tinkiä. Tiehallinnon miehenä Tervala, onpahan kepulainen tai ei, on sitä mieltä ettei tieverkosta saa tinkiä. Hallituksen politiikkaa toteuttava Kyllönen ajaa sitä linjaa että europankkituesta ei saa tinkiä. Se on periaate kysymys.
Teiden rakentamiseen nyt voi vaikka ottaakin lainaa,mutta että otetaan lainaa huijarimaiden rahoittamiseen on maanpetturuutta!
Suomi loppuunmyynnissä
Kymmenen vuoden aikana valtion omaisuus ja sen yksityistäminen tuotti valtiolle noin kaksi miljardia euroa vuodessa osinkoina ja myyntituloina. Ilman myyntiä valtion osinkotulot olisivat olleet kaksinkertaiset ja valtion omistuksen arvo olisi kaksi kertaa suurempi kuin ilman yksityistämistä. Tällaisen laskelman on esittänyt Jaakko Kiander. Yksityistäminen on laskelmien mukaan aiheuttanut valtiolle, eli suomalaisille noin 15 miljardin euron tappiot. Näissä laskelmissa ei ole mukana esim. Kemiran lannoiteteollisuuden myyntiä norjalaisella Yaralle. Siitä aiheutuva tappio on yksinään miljardiluokkaa.
Kataisen hallitus suunnittelee nyt Destian eli entisen Tielaitoksen myyntiä. Ei
tarvitse olla siltainsinööri ymmärtääkseen, että johtavan tierakentajan
yksityistäminen, eli myynti vaikkapa jollekin pääomasijoittajalle, tulee
nostamaan tierakentamisen hintaa. Sen hinnan maksavat suomalaiset kansalaiset.
Näyttää siltä, että Suomen valtiojohto ei ole oppinut mitään viime
vuosikymmenten virheistä. Eduskunta antoi jo vuonna 2009 valtuudet Altian, Destian, Editan ja Ekokemin myyntiin. Suomi näyttää olevan loppuunmyynnissä.
Markkinatalouden isänä pidetty Adam Smith oli sitä mieltä, että markkinat
tarvitsevat toimiakseen vastapainoksi vahvaa valtiovaltaa. Tämä lienee unohtunut markkinaliberalismin kannattajilta, jotka kannattavat kaiken yksityistämistä.
On typerää luovuttaa yhteiskunnan toimintoihin liittyviä avainaloja vain voittoa tavoitteleville suuryhtiöille. Kahta typerämpää se on, kun on jo osoitettu sen tulevan valtiolle kalliiksi.
Oikeaa politiikkaa se on niiden harvojen kannalta, jotka ovat hyötyneet. On siis
aivan luonnollista, että hallituksen yksityistämisministeri siirtyi
Elinkeinoelämän keskusliiton johtoon.
Suunnan muuttamiseen vaaditaan ennen kaikkea tahtoa. Tahto syntyy näkemyksestä.
Kansalaisilla on jo laajasti näkemys, että pieleen menee. Siihen kuitenkin
yhdistyy usein ajatus, että ei tälle mitään voi. Niin kauan kuin ollaan tämän
alistuneisuuden vallassa se toteuttaa itseään.
Yhteiskuntakehityksen suunnan muuttaminen liittyy itsenäistymiseen.
Itsenäisemmät kansalaiset uskaltavat tehdä itsenäisempiä päätöksiä ja
tarvittavia muutoksia myös vastoin niin sanotun eliitin kantaa.
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja