Aikanaan oli tällä sivustolla valistunutta joskin osin ilkivaltaistakin keskustelua Iijoki-sarjan romaaneista, joissa mainittiin Kallen ensimmäisestä tilistä ja siitä kuinka hän osti kirkonkylästä sulatejuustoa ja söi sitä ahnehtien kotimatkalla. Mikä kirja se oli? Mistä hän juuston osti? Mitä merkkiä juusto oli? Missä hän sitä söi? Millä hän juustoa lohni? Tekee mieli tehdä tutkimusta tästä yksityiskohtaisesta asiaketjusta. Tekisin siitä pienen esseen ammattikorkeakouluun. Opiskelen sen viestintälinjalla ja meille kuuluu opetusta kaunokirjallisuudesta ja sain valita itse tutkimuskohteen kotimaisen kirjallisuuden piiristä. Olkaa hyvä ja auttakaa minut alkuun, selviän sitten kyllä jatkosta omin avuin. Olen 19-vuotias yo.tyttö. Olen huonosti lukenut ns. korpikirjallisuutta.
Kalle Päätalon kirjoista
19
420
Vastaukset
- Herrojen herkku
Tästä ikuisuusaiheesta tuli mieleen yksi toinen kotimaisen kirjallisuuden ahmimiskohtaus: Pohjantähden 2. osassa muudan tuntemattomaksi jäänyt renki saa vihdoin ostetuksi munkkeja, ja ahmii niitä sitten koko pussillisen. Episodista on täällä käyty keskustelua.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3989090
ps Voiko munkkejakin "lohnia"? Arvelisin että ei. Eikö lohnimiseen tarvitaan jokin könttimäinen ruoka-aine? Viestinnän opiskelun osaksi kuulunee oma-aloitteinen lähteiden etsintä. Jos kirjailijan nimi on selvillä ja jopa kirjasarja josta tieto löytyy, ollaan jo pitkällä. Lisäksi voi päätellä, että tieto ei ole sarjan loppupään kirjoissa.
- sivusta seuraava
Viestinnän opiskelun osaksi näyttää kuuluvan myös oma-aloitteinen provoaminen, hih!Tätä juuston lohnimis -jankkaamista on täällä harrastettu jo ainakin vuodesta 2008.
Toisaalta, tykkään kyllä itsekin tällaisesta huumorista, pakko myöntää.
- Viestinnän amk-opisk
En ole lukenut Iijoki-sarjaa, en Päätaloa ollenkaan, olenko liian nuori siihen, en tiedä, ehkä pitäisi. Halusin tahallani oikaista tiedustelemalla täältä valistuneilta lukijoilta, jos haluatte auttaa. Perimmäinen asia on niin että yritän saada esseeni käsittelemään juuri tätä venkoilua ja harhauttamista juustokohdissa, joihin minut ohjattiin. Siis tarkoitukseni on painottaa esseeni ydin ylitahalliseen leikinlaskuun. Tietojeni mukaan juustomotiivia tuodaan myös esiin eri kenttäkeittiöoikuttelussa, jossa kohdassa yritetään valmistaa juustokeittoa Tulivuoreksi nimitetyllä padalla. En halua pahoittaa kenenkään mieltä tai aliarvioida lukukokemuksia enempää kuin arvostuksia. Onko pata oikea ilmaisu kenttäkeittiölle?
- 013korva
Ei tule kyllä mieleen juustokeiton valmistaminen missään Päätalon kirjassa,juustokeiton valmistaminen kenttäkeittiössä vois olla aika haastellinen tehtävä.Kahvin keitosta kyllä on huumorikohtaus jossa kaadetaan milkkiä kahvin sekaan ja se palaa pohjaan eli jonkun näköstä juustokeittoa siitä tuli.
- Kulttuurinen uhka?
Saanen ehdottaa, että lähestyisit opinnäytteessäsi Päätalon juustokohtausta ahneuden ohella myös siitä moraalisesta näkökulmasta, että oliko teollinen sulatejuusto Kallen mielestä paitsi uusi ja houkutteleva, myös "paheellinen" tuote. Kokiko hän katumuspäissään sen suoranaiseksi uhaksi Taivalkosken selkosien kansanomaiselle kulttuurille? Tai jos ei sentään yksinään, symboloiko sulatejuusto hänen mielessään jotain suurempaa surullista muutosta, joka tulee hivuttautumaan hänen kotiseudulleen maailman synninpesistä eri muodoissa yhä salakavalammin.
En tunne Kalle Päätalon tuotantoa omakohtaisesti, mutta olettaisin hänen kirjoittaneen jossain teoksissaan lämpimästi koillismaalaisesta leipäjuustosta, jota Taivalkosken talonpoikainen väki on valmistanut pirteissään jo vuosisatoja. Valmistaa kyllä edelleen eli ainakin näin jälkeenpäin voimme huokaista helpotuksesta: sulatejuusto ei syrjäyttänyt kokonaan leipäjuustoa.
Leipäjuustoa vei Kallelle ainakin Taivalkoskella vieraillut Kalle Päätalon arkiston väki vuonna 1998:
"Niin alettiin vaihtaa muuten kuulumisia ja kohta Leena loihti kahvipöydän, jonka antimia alettiin koko joukolla nauttia. Kahvi tuntui maistuvan kaikille, samoin kastettavat. Mukana oli myös Helenan tuomaa leipäjuustoa, joka nautittiin taivalkoskelaisittain. Personkupitkin juotiin."
http://www.taivalkoski.fi/Resource.phx/sivut/sivut-taivalkoski/paatalokeskus/instituutti/arkistonmatka.htx?template=print
Taivalkoskelaisen, koillismaalaisen ja pohjoispohjalaisen leipäjuuston reseptejä ja tarinaa siitä löytyy googlettamalla netistä.
Jäi muuten tuosta kertomuksesta mietityttämään, kuinka leipäjuusto nautitaan taivalkoskelaisittain. Lohnimallako?- Viestintäopiskelija
Kiitos nimimerkki Kulttuurinen uhka perusteellisesta ohjeistuksestasi, mutta en ole lainkaan varma kykenenkö noin laaja-alaista kokonaisuutta käsittelemään, koska en ole enempää kotimaisen kaunokirjallisuuden kuin juustoalankaan osaaja. Leipäjuustosta sen verran, että ämmini elikkä isoäitini on kotoisin Lapin Kolarista, Sieppijärven kylästä, ja hän on nuoruudessaan joskus sotien jälkeen jopa osallistunut leipäjuuston uunivalmistukseen, mutta nykyään hän hankkii juustot, joita hän on tuonut kyläillessään meillä tuomisinaan. Olen saanut ohjeen nauttimiseen häneltä: Leipäjuusto leikataan kapeiksi "soiroiksi" (ämmin sana) ja "sipulletaan" (kuin edellä), eli pätkitään kahviin veitsellä tai oikeammin puukolla ja annetaan hautua minuutteja kahvissa, josta vetelät leipäjuustopalat lusikoidaan suuhun. Se on herkkua vanhemmistani, mutta en osaa itse kehua, koska palat narisevat ikävästi hampaissani eikä "herkku" maistu mielestäni juuri millekään, ei "hongalle eikä haavalle" jälleen ämmin kielellä ilmaistuna. Jatkan tutkimustani tutustumalla kotimaisiin kirjoihin sekä juustoalaan paremmin.
- sampo
Viestintäopiskelija kirjoitti:
Kiitos nimimerkki Kulttuurinen uhka perusteellisesta ohjeistuksestasi, mutta en ole lainkaan varma kykenenkö noin laaja-alaista kokonaisuutta käsittelemään, koska en ole enempää kotimaisen kaunokirjallisuuden kuin juustoalankaan osaaja. Leipäjuustosta sen verran, että ämmini elikkä isoäitini on kotoisin Lapin Kolarista, Sieppijärven kylästä, ja hän on nuoruudessaan joskus sotien jälkeen jopa osallistunut leipäjuuston uunivalmistukseen, mutta nykyään hän hankkii juustot, joita hän on tuonut kyläillessään meillä tuomisinaan. Olen saanut ohjeen nauttimiseen häneltä: Leipäjuusto leikataan kapeiksi "soiroiksi" (ämmin sana) ja "sipulletaan" (kuin edellä), eli pätkitään kahviin veitsellä tai oikeammin puukolla ja annetaan hautua minuutteja kahvissa, josta vetelät leipäjuustopalat lusikoidaan suuhun. Se on herkkua vanhemmistani, mutta en osaa itse kehua, koska palat narisevat ikävästi hampaissani eikä "herkku" maistu mielestäni juuri millekään, ei "hongalle eikä haavalle" jälleen ämmin kielellä ilmaistuna. Jatkan tutkimustani tutustumalla kotimaisiin kirjoihin sekä juustoalaan paremmin.
. Täysi tuntiraha, muistaakseni. Kyseessä ei ole sen kummempi tapaus kuin, että Kalle osti uittotilillään Lehon-porvarin kaupasta Koskenlaskija sulatejuusto paketin, jota nykyisinkin kaupasta saa, ja söi sen matkalla kotiin.
Apua ehkä saat Kansan uutisten blogit osiosta. Selväksi ainakin tulee, että Kalle 34vuotiaana ukkomiehenä, seuraili ja vikitteli itseään puolet nuorempaa 17kesäistä tyttöä, pani paksuksi ,kosi sai pakit. Ehkä ikäisesi? Eli ei ihan niin, kuten hän kirjassaan, Pato murtuu kertoo.
Olen aiemmin sanonut ja sanon vielä Kallen tarinoinnissa on sekaisin tarua ja totta. Niitä ovat oikoneet hänen kasvinkumppaninsa kuin hänen ex vaimonsa jota hän mollaa kirjoissaan. Se on sinunkin hyvä pitää mielessä Kallen kirjoja lukiessasi. Lue siis linkin arkiston artikkelit, tutustu väitöskirjoihin jos aikaa on
http://blogit.kansanuutiset.fi/paatalon-matkassa/vesilahden-raija-kertoi-tarinansa/#comments - Ummettuiko vatsa?
sampo kirjoitti:
. Täysi tuntiraha, muistaakseni. Kyseessä ei ole sen kummempi tapaus kuin, että Kalle osti uittotilillään Lehon-porvarin kaupasta Koskenlaskija sulatejuusto paketin, jota nykyisinkin kaupasta saa, ja söi sen matkalla kotiin.
Apua ehkä saat Kansan uutisten blogit osiosta. Selväksi ainakin tulee, että Kalle 34vuotiaana ukkomiehenä, seuraili ja vikitteli itseään puolet nuorempaa 17kesäistä tyttöä, pani paksuksi ,kosi sai pakit. Ehkä ikäisesi? Eli ei ihan niin, kuten hän kirjassaan, Pato murtuu kertoo.
Olen aiemmin sanonut ja sanon vielä Kallen tarinoinnissa on sekaisin tarua ja totta. Niitä ovat oikoneet hänen kasvinkumppaninsa kuin hänen ex vaimonsa jota hän mollaa kirjoissaan. Se on sinunkin hyvä pitää mielessä Kallen kirjoja lukiessasi. Lue siis linkin arkiston artikkelit, tutustu väitöskirjoihin jos aikaa on
http://blogit.kansanuutiset.fi/paatalon-matkassa/vesilahden-raija-kertoi-tarinansa/#commentsVai kokonaisen paketin kerralla söi. Muistatko, menikö Kallen kova vatsa siitä kovalle, kuten helposti juustosta menee, esimerkiksi syötyään kilon Oltermanni-paketin 7-10 päivän sisällä?
- Viest.opisk.AMK 20v
sampo kirjoitti:
. Täysi tuntiraha, muistaakseni. Kyseessä ei ole sen kummempi tapaus kuin, että Kalle osti uittotilillään Lehon-porvarin kaupasta Koskenlaskija sulatejuusto paketin, jota nykyisinkin kaupasta saa, ja söi sen matkalla kotiin.
Apua ehkä saat Kansan uutisten blogit osiosta. Selväksi ainakin tulee, että Kalle 34vuotiaana ukkomiehenä, seuraili ja vikitteli itseään puolet nuorempaa 17kesäistä tyttöä, pani paksuksi ,kosi sai pakit. Ehkä ikäisesi? Eli ei ihan niin, kuten hän kirjassaan, Pato murtuu kertoo.
Olen aiemmin sanonut ja sanon vielä Kallen tarinoinnissa on sekaisin tarua ja totta. Niitä ovat oikoneet hänen kasvinkumppaninsa kuin hänen ex vaimonsa jota hän mollaa kirjoissaan. Se on sinunkin hyvä pitää mielessä Kallen kirjoja lukiessasi. Lue siis linkin arkiston artikkelit, tutustu väitöskirjoihin jos aikaa on
http://blogit.kansanuutiset.fi/paatalon-matkassa/vesilahden-raija-kertoi-tarinansa/#commentsKiitos neuvoista, tutkin ja tutustun. On mielenkiintoista ja mielenkiintoisemmaksi menee. Koskenlaskija on tosiaan hyvää juustoa, ei niin levitettävää kuin monet levite- ja kevytjuustot, mutta maukasta, etenkin se originaali, jota uskon KP:n ahmineen, enkä ihmette! Nythän löytyy siitä versioita. Täytin juuri 20, joten olen aikuinen ja minulle voi vihjata mitä vain, olen avoliitossa, mutta en "paksuna", se on vasta tulevaisuuden suunnitelmissa. Mielenkiintoista on se että puolisoni opiskelee rakennuslinjalla ammattikorkeakoulussa, eli hänestä saattaa tulla kahden ja puolen vuoden päästä rak.ins AMK. Nyt on pulaa rakennusmestareista koska koulutus lopetettiin välillä, on viritetty ainakin Hämeenlinnassa ja oliko se Lahdessa uudelleen. KP oli rakennusmestari, siitäkin mielenkiintoni alkoi.
- sampo
Paketti Koskenlaskija sulatejuustoa painoi silloin ja nyt 250g. Vatsa ei mennyt kovalle. Huonoa omaatuntoa Kalle kantoi törsättyään mielitekoonsa vähiä varojaan.
PS. Koskenlaskija on pitänyt nykyajan notkeampien sulatejuustojen rinnalla hyvin pintansa ja on edelleen maailmanparas sulatejuusto. Kannattaa tutustua :-) - Juusto ystävä
Meni nii korkee lentoseks et meikä manne putos reslasta elikkä se tärkee kohta eli mil vehkeet se kaltsu lohnis sit juustoo ja olko varmaa koskenlaskijjaa vai olupijaa ja monta ko pakettii
- Päätalosta pitävä
Ota Aapinen ja aloita alusta, se auttaa.
- Kalleonparas
Kaarlo (Kalle) Alvar P ä ä t a l o (11.11.1919 - 20.11.2000) on merkittävin kirjailija maailmassa kautta aikojen.
Ja ihmisenä hän on kiehtovin, moniulotteisin ja kiinnostavin. - Fil.lis. Aki Onnela
Mutta se juusto ja sen lohniminen, siitä ei tullut selvää vieläkään. Amk-viestinnän opiskelija-avorouva sitä yritti selvittää, saiko, sekin on herrassa. Onko se essee tehty? Tähän asti on selvää että juusto oli Koskenlaskijaa, mutta epäselvää sitten on, millä Kalle lohni juustoa, missä ja kuinka kauan? Ja oliko paketteja yksi vaiko kaksi? Juice Leskinen oli tuonut Taivalkoskelle Päätalopäiville ja oliko se lahjaksi syntymäpäivä Kallelle vaiko tulisisiksi kaksi pakettia. Tiesikö Juice että alunperin oli lohnittu kaksi pakettia juustoa! Ja siitä mahapakosta elikkä kovasta vatsasta ei ole mitään merkintää juustonsyönnin jälkeen missä Kallen kirjassa. Leipäjuuston merkitystä en myöskään tiedä. Nämä ovat tärkeitä yksityiskohtia. Teen nimittäin fil. tohtorin väitöskirjaa aiheesta Turun yliopistolle. Aiheena on Juustonvalmistuksen ja nautinnan alkuaiheet suomalaisessa kaunokirjallisuudessa rajottuen vuosiin 1839-1939.
- Täällä juuston alla
Aune sai Valtun hautajaisissa juustoa kotiin vietäväksi, mitä herrasväki päivitteli. Mutta ei se juuston lohniminen Aune-parkaa suuressa surussa mitenkään auttanut...
- Oskari Raappahousu
Kaikesta sitä väitöskirjoja tehdään! Mää olen kauheast ihmeissäni! Lyhyesti yritän vastata: Juustoa leikattiin puukolla, se lohniminen on enemmän ahnehtimista. Juustopaketteja oli vain yksi. Mää olen edelleen kauhean hämmästyny!
- khkhkhk
Yhtään ii:tä en ole lukenut. Eikä ole tarvinnut katua riviäkään.
- Opiskelija minäkin19
Ei ole väitöksestä kyse, vaan amk:n esseestä, siis suomen kielen koetyöstä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)684873Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu152310- 261836
- 131546
- 371520
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51338- 101257
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa41171- 151166
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla131156