Lapset ja arvot

Olla vahingoittamatta elävää olentoa. Buddhalaisittain käsitettynä tämä tarkoittaa sekä fyysistä että psyykkistä väkivallattomuutta. Muita arvostava ja rakastava elämänasenne voi kasvaa vain tältä pohjalta.

Tervehdys.

Kunnioita ihmisiä kuin itseäsi.

St Morningstar.
"Virtue a day keeps doctor away!"

>>
Jos pystyisit opettamaan lapsellesi vain yhden arvon, mikä tuo arvo olisi?
>>

Tulee nyt ensimmäisenä mieleen kaksi asiaa:

1.) Lähimmäisenrakkaus

2.) Rehellisyys.

Jos pysähdyn hieman miettimään, niin kristittynä ajattelisin että "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", voisi olla se tärkein...

Rehellisyys on sinänsä hyvä perusarvo, mutta ehdoton rehellisyys ei välttämättä aina palvele rakkautta. Rakkautta on sen sijaan jättää sanomatta tai käyttää valkoista valhetta silloin kun näkee että kun ehdottomasta rehellisyydestä on toiselle vain vahinkoa kokonaisuutena...

Rakkaus sen sijaan toimii toisen parhaaksi.
Lisäksi lauseesta "rakasta lähimmäistäsi, NIINKUIN itseäsi", voi mielestäni vetää myös sellaisen arvon, että myös itseään tulee rakastaa siinä missä muitakin ja kaikkea Luojan luomaa:)

Samaan ydinsisältöön tullaan idän uskontojen käyttämissä sanoissa:
Dharma: hyve, moraali, velvollisuus
Ahimsa: Väkivallan välttäminen ja pienimmän pahan etsiminen
Satyagraha: Totuudessa pysyminen, pyrkimystä totuuteen puhtain päämäärin.

"Sinulla ei ole mitään oikeutta pakottaa ketään elämään, joten älä tee niinkuin minä (tee lapsia) vaan tee niinkuin minä sanon".

Jos saisin kelattua taaksepäin neljännesvuosisadan, suhtautuisin kokojoukon tiedostavammin, kuin olen tehnyt, yhteen asiaan. Yrittäisin antaa antaa lapsilleni paremmin rakkautta, kuin olen heille antanut.
Rakkaudella tarkoitan sitä, että yrittäisin antaa heille enemmän aikaani (olla läsnä), hyväksyisin heidät sellaisina, kuin he ovat ja yrittäisin paremmin uskoa heihin.
Tämä tietenkin niissä rajoissa, kuin kykenen.

Tämän päivän ihmisen kaikki ongelmat johtuvat rakkauden puutteesta. Vahinko tapahtuu jo varhain lapsille, eivätkä he parhaassakaan tapauksessa ehdi toipua vinoutuneesta psyykestään ennekuin ovat tehneet omat lapsensa ja siirtäneet "isien pahat teot" jälkeläisiinsä.
Rakkautta saaneelle lapselle kehittyy empatia, joka on edellytys sille, että tietää mikä on oikein, ilman opetustakin.
Sisäistetty kultainen sääntö tekee lain tarpeettomaksi, jos hiukan kärjistän.