Aih ja voih... sinkkuus alkaa pitemmän päälle
maistua puulta. Olis niin ihanaa nukkua miehisen
miehen kainalossa ja herätä aamulla helliin
suukkoihin. Naisen vartaloni alkaa kaivata
kosketusta niin, että pakahtuu pian sydän raukka!
Minua ei ole tarkoitettu yksin kulkemaan...
maistua puulta. Olis niin ihanaa nukkua miehisen
miehen kainalossa ja herätä aamulla helliin
suukkoihin. Naisen vartaloni alkaa kaivata
kosketusta niin, että pakahtuu pian sydän raukka!
Minua ei ole tarkoitettu yksin kulkemaan...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ajattelen usein sitä, miten mahtavaa olisi tuntea
toisen lämpö ennen kuin nukahtaa ja herätessä
toivottaa huomenta suukon kera. Kun kerran tottuu
toisen tuhinaan ennenkuin nukahtaa on vaikea
tottua siihen, ettei vieressä olekaan ketään
lämmittämässä. Se, että saa nukahtaa käsi kädessä
on niin mahtava tunne ettei toista. Tuntuu
hirveän yksinäiseltä ennen nukahtamista, tietäen
ettei vierellä herätessä ole lämpöä ja rakkautta.
mutta muistelkaapa niitä riitoja aamulla heti kun
saa silmät auki - molemmilla huono päivä.
tai sitä kun toinen taas kerran yrittää omistaa
sairaalloisella mustasukkaisuudellaan jne....
niitä hetkiä jolloin toivoo olevansa sinkku!!!
älkää etsikö miestä liikaa...
lähtekää liikkeelle periaatteella: minä pidän
hauskaa,käytän ja heitän pois...
uskokaa pois,sieltä seasta löytyy se jota ei enää
haluakkaan heittää pois...
Ei ole kiva olla yksin. Mutta minulla on samat
periaatteet kuin Sinulla. En etsi mitään, elän
tätä päivää, ulos lähtiessäni todella menen
pitämään hauskaa.
Usein yksinäisyydessä ajattelen entistä elämää,
juopuneen miehen örinöitä, niitä hirveitä riitoja
ym,ym. Kyllä sinkkuelämä siihen verrattuna on
parasta.
Tiedän, että se onni potkaisee vielä aikanaan.
Sitä ei voi etsimällä löytää, se tulee itsestään,
jos on tarkoitettu.
Onko unohtunut väsyneen miehen ärähdykset
aamulla, Urheiluruudun silloin kun sinun tekee
mieli, vonkaamisen kun sinun pitäisi nukkua,
ilmavaivat saman peiton alla, kuorsaamisen...
Ihme, ettei oma akka ole lähtenyt.
Eipä ole unohtunut ei pierut eikä örinät eikä
riidat eikä muut ikävät asiat. Kaikki ne kuuluu
elämään, ei aina voi olla tasaisen onnellista ja
autuasta. Onni ei ole ehtymätön luonnonvara,
sitää täytyy pitää yllä hoitamalla itseään ja
rakkauttaan ja parisuhdetta. Rakkauttakin on
toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. Miksi
ajatella noin negatiivisesti?
kun kerran "valitit" sinkkuudesta on välillä hyvä
kerrata sen hyvätkin puolet!!!
Olenhan myös sitä miettinyt mutta minulle
yksinoleminen ei ole se "oikea" ratkaisu.
Tarvitsen rinnalleni tasavertaisen kumppanin,
jonka kanssa jakaa ilot ja surut ja vaikka
pierutkin. Sinkkuudessa parhainta on se, että saa
mennä ja tulla kuten itsestä tuntuu. Haluaisin
kuitenkin rauhoittua ja asettua aloilleni,
baarissa ravaaminen alkaa riittää. Onko muka
mahdotonta haluta sellaista kestävää
parisuhdetta? Vai ettekö usko sellaista
olevankaan? Olen kai parantumaton romantikko,
mutta uskon läpi elämän kestävään liittoon.
Sellainen on esim. omilla vanhemmillani.