siit on nyt vähän päälle neljä vuotta..siitä kun
mä rakastuin täysillä yhteen jätkään...
mä aloin sillon sen kanssa mutta vähän aikaa se
suhde kesti mut se oli sitäkin ihanempi..
mä kuiteskin jätin sen ja kadun sitä vielläkin
neljän vuoden jälkeen..mä sanoin sille et mä
odotan sitä ikuisesti ja niin teen....mä oon
pitäny sille paikkaa mun sydämmessäni ja
jokapäivä mä toivon et se tulis vihdoin
täyttämään sen reijän jonka mä tyhjensin..mut
sillon virheen tein ku sen menin jättämään ja
pystynköhän sitä enää korjaamaan....?
mitä enemmän aikaa kuluu sitä enemmän se
sattuu..sitä enemmän muistot meijän yhteisitä
ajoista tulee mieleen....ne oli päiviä jotka oli
mun elämän ihanempia..mut nyt ne on vaan pienet
muistot...
mä oon yrittäny korvata sn jätkän muilla ku
luulin sen olevan mahdollista..odotin vuoden
alotin uuden suhteen...mut kaikki kaatu siihen ku
mä en vaan pystyny unohtaa sitä mun exääni...ja
taas löysin uuden ja rakastuin mut sama juttu...
kukaan ei voinu korvata mulle tätä exääni...
ja ihmisethän ovat korvaamattomia...jokaisessa on
jotain erikoista mihin rakastuu ja mihin muut
eivät pysty...
neljä vuotta olenitkenyt tän perään ja samalla
yrittänyt täyttää koloa mutta huonolla
menestyxellä...nyt vappuna kuitenkin tapasin
jätkän jonka kanssa vietin illan..se ilta oli
ihana..ja sen jälkeen mä unohdin täysin exäni..ja
se oli ihme ku en ollut ennen pystynyt tekemään
niin...
mut sen jätkän tapaaminen muutti kaiken...siitä
lähtien mä en oo enää miettiny päivääkään exääni
vaan juuri tätä vappukamuani...
mä huomasin et siinä oli jotain erikoista...!
mut mikä täs jutus on nyt vialla on se et se on
varattu..on ollu jo 5 vuotta...
siis kun mä löysin mun rakkauden ni se on
varattu...
just kun löysin ihmisen kuka sai mut taas
tuntemaan rakkautta..ja elämää...ihminen joka
antoi mulle toivoa ja antoi mun olla onnellinen...
nyt mä odotan vaan tota jätkää ja toivon että
jonain kauniina päivänä mulle suotais se ihanuus
et me saatais kävellä yhdessä rannalla katsellen
tähtiä...
ainahan on sanottu et elämä on liian lyhyt
tuhlatakseen aikaa väärän ihmisen kanssa joten mä
olen valmis odottamaan..ja niinhän se on et hyvää
kannattaa aina odottaa...eikö?!?
ja mä tiedän et mulla tulee olemaan nyt vaikeeta
odottaa kun se voi kestää kauankin ku ei se voi
noin vaan jättää sitä mut se on sen arvosta..!
ja odotinhan mä tota toistakin neljä vuotta=)
mut vaikka rakkauskuoliskin vähäx aikaa niin
ainahan on toivoa=)ikinä ei tiedä mitä tapahtuu
jos jaxaa yrittää ja toivoa ja jaksaa uskoa
siihen mitä ei viellä ole...
ja mun elämä muuttu sillon ku sain viettää
ihmisen kanssa vapun kenen kanssa en ois ikinä
uskonut edes juttelevan..se oli ihminen jota mä
ennen sain vaan rakastaa unelmissa mut kaikkihan
on mahdollista sillä en mäkään olis ikinä uskonut
et se rakastuu muhun=)
uskokaa itteenne ja uskokaa unelmiinne=)kaikki on
mahdollista..........
mä rakastuin täysillä yhteen jätkään...
mä aloin sillon sen kanssa mutta vähän aikaa se
suhde kesti mut se oli sitäkin ihanempi..
mä kuiteskin jätin sen ja kadun sitä vielläkin
neljän vuoden jälkeen..mä sanoin sille et mä
odotan sitä ikuisesti ja niin teen....mä oon
pitäny sille paikkaa mun sydämmessäni ja
jokapäivä mä toivon et se tulis vihdoin
täyttämään sen reijän jonka mä tyhjensin..mut
sillon virheen tein ku sen menin jättämään ja
pystynköhän sitä enää korjaamaan....?
mitä enemmän aikaa kuluu sitä enemmän se
sattuu..sitä enemmän muistot meijän yhteisitä
ajoista tulee mieleen....ne oli päiviä jotka oli
mun elämän ihanempia..mut nyt ne on vaan pienet
muistot...
mä oon yrittäny korvata sn jätkän muilla ku
luulin sen olevan mahdollista..odotin vuoden
alotin uuden suhteen...mut kaikki kaatu siihen ku
mä en vaan pystyny unohtaa sitä mun exääni...ja
taas löysin uuden ja rakastuin mut sama juttu...
kukaan ei voinu korvata mulle tätä exääni...
ja ihmisethän ovat korvaamattomia...jokaisessa on
jotain erikoista mihin rakastuu ja mihin muut
eivät pysty...
neljä vuotta olenitkenyt tän perään ja samalla
yrittänyt täyttää koloa mutta huonolla
menestyxellä...nyt vappuna kuitenkin tapasin
jätkän jonka kanssa vietin illan..se ilta oli
ihana..ja sen jälkeen mä unohdin täysin exäni..ja
se oli ihme ku en ollut ennen pystynyt tekemään
niin...
mut sen jätkän tapaaminen muutti kaiken...siitä
lähtien mä en oo enää miettiny päivääkään exääni
vaan juuri tätä vappukamuani...
mä huomasin et siinä oli jotain erikoista...!
mut mikä täs jutus on nyt vialla on se et se on
varattu..on ollu jo 5 vuotta...
siis kun mä löysin mun rakkauden ni se on
varattu...
just kun löysin ihmisen kuka sai mut taas
tuntemaan rakkautta..ja elämää...ihminen joka
antoi mulle toivoa ja antoi mun olla onnellinen...
nyt mä odotan vaan tota jätkää ja toivon että
jonain kauniina päivänä mulle suotais se ihanuus
et me saatais kävellä yhdessä rannalla katsellen
tähtiä...
ainahan on sanottu et elämä on liian lyhyt
tuhlatakseen aikaa väärän ihmisen kanssa joten mä
olen valmis odottamaan..ja niinhän se on et hyvää
kannattaa aina odottaa...eikö?!?
ja mä tiedän et mulla tulee olemaan nyt vaikeeta
odottaa kun se voi kestää kauankin ku ei se voi
noin vaan jättää sitä mut se on sen arvosta..!
ja odotinhan mä tota toistakin neljä vuotta=)
mut vaikka rakkauskuoliskin vähäx aikaa niin
ainahan on toivoa=)ikinä ei tiedä mitä tapahtuu
jos jaxaa yrittää ja toivoa ja jaksaa uskoa
siihen mitä ei viellä ole...
ja mun elämä muuttu sillon ku sain viettää
ihmisen kanssa vapun kenen kanssa en ois ikinä
uskonut edes juttelevan..se oli ihminen jota mä
ennen sain vaan rakastaa unelmissa mut kaikkihan
on mahdollista sillä en mäkään olis ikinä uskonut
et se rakastuu muhun=)
uskokaa itteenne ja uskokaa unelmiinne=)kaikki on
mahdollista..........
Vastaukset 10
Vanhimmat
mulle ex:ästä irti pääseminen on myös täyttä
helvettiä.
me tosin erottiin vasta vähän aikaa sitten.
vielä tänäkin päivänä moni luulee,että me ollaan
yhdessä kun ollaan jossain.
se haluaa mun käyvän siellä ja mä haluan mennä
hänen luo.me ei olla enää kihloissa eikä
yhdessäkään,mutta silti makoillaan
sängyssä,hellitään,rakastellaan jne...
mä käyn hänen kanssa jopa ex-anopin luona.
eihän tässä mitään vikaa periaatteessa
olekkaan,mutta silti.
mä yritin myös paikata tätä menetystä (minkä koin
kun erottiin)uudella miehellä,mutta ennen kun
ehdin tutustua uuteen mieheen kunnolla ex soitti
ja pyysi saunaan.lupasin mennä,näin taas ex:äni
saatanalliset ruskeat silmät (joihin ihastuin jo
ensimmäisellä kerralla) ja pehmeät huulet
huulilla......
en enää ottanut yhteyttä tähän uuteen mieheen.
ehkä minun pitää vaan sitten olla yksin,mutta
tämä tilanne on todella rasittavaa
psyykksisesti!!!
jos joku osaa neuvoa minua jotenkin (en tarkoita
mitään unohda ex:äsi-neuvoja vaan jotain syvempää)
niin olisin todella kiitollinen!!
sulle auringon kukka....mä tiedän täsmälleen
miltä susta tuntuu koska oon ite kokenut ton
saman läpi..siis mä tiedän etten pääse siitä
ikinä yli...vaikka saisinkin uuden, se ei koskaan
korvaisi exääni...!ja sen kanssa on vaan
elettävä...
mä en sanonu äskesessä viestissäni että miten se
mua loukkas koko ajan mut silti mä vaan jaksoin
uskoo et meil on viellä edessä yhteinen
elämä...niin paljon ku se sattuki mä vaan jaksoin
eteenpäin..!!!
ja olis kiva jos voitais ruveta vaix mailailee
tai jotain ku ois kiva purkaa huolii johonki
semmoseen ketä ymmärtäis etc...!!
ja sulle sun exästä sen verran et jos sä todella
rakastat sitä niin älä päästä siitä irti....!!
jos sä päästät ni sä tuut katuu sitä koko loppu
elämäs ajan..!!
meinaan kyl oikeen rakkauden erottaa..ja sulle
ero näyttää olevan vaikeeta ni mix teijän on
pakko erota?
noh mä en oo mikään sanomaan tota...mä oon tehny
virheitä enemmän ku kukaan koskaan..=(
...joka tietää mitä helvettiä tämä on!
ehkä sellaisesta ihmisestä,joka ei koskaan ole
tällaista kokenut tämä tuntuu naurettavalta,mutta
jos he joskus joutuvat samaan tilanteeseen hekin
ehkä ymmärtävät!
mä en halunnutkaan erota,hän halusi. olla villi
ja vapaa poikamies,jota ei kukaan voi rajoittaa
eikä määrätä,vaikka rakastaa edelleen paljon
minua!
en minä häntä määrännyt enkä pidätellyt suhteemme
aikanakaan,mutta ehkä se oli sormus vasemmassa
nimettömässä joka sen sitten teki.
hassua - vaikka hän on nyt "villi ja vapaa" ei
hänellä ole minun jälkeeni ollut yhtään
naista,vain minä!
siksi minä ihmettelen miksi hän ei halua entistä
elämäämme takaisin...olen sitä häneltä
kysynyt,mutta hän sanoo,että näinkin on ihan hyvä.
ehkä hänestä on,mutta mitä minulle jää,ei mitään!
minä haluaisin joskus perheen jne... en minä sitä
koskaan saa,koska hän pitää minut
itsellään,käyttää siinä suhteessa minun
rakkauttani hyväkseen,tietäen kuinka helvetin
vaikeaa minun silloin on päästä irti.
mutta edelleen toivon ja uskon,että joskus meillä
on taas kaikki hyvin...jos minä vain psyykkisesti
jaksan jatkaa tätä.
mutta jos joskus psyyke pettää,luulen että
silloin on minunkin helpompi lähteä...
p.s. ois kiva mailailla sinun kanssa,olisi edes
joku joka täysin ymmärtää!
kuulostaa jotenkin tutulta.niin tutulta että oli
pakko kertoa pari sanasta "omasta
tapauksestani".mä eosin noin kolme vuotta sitten
entisestä jätkäkaveristani.me oltiin oltu yhessä
vuoden verran ja todettiin vaan et ollaan liian
nuoria seurustelemaan vakavasti.ogelmaksi
muodostui se että emme lopulta osanneet olla
kavereita vaikka niin olimmekin sopineet.joka
kerta kun näimme,joko tappelimme tai päädyimme
sänkyyn.kolmen vuoden jälkeen tilanne on edelleen
sama.tosin emme enää tappele,mutta aina kun
näemme,jotain tapahtuu..en tiedä onko se ihan
normaalia,itseäni tilanne ei juurikaan vaivaa,en
seurustele tällä hetkellä,mutta entä jos tuo ei
ikinä lopu? onko jollain vastaavia kokemuksia?
meillä menee aina niin et kun nähdään eka
jutellaan kauan kaikkea ja sitten, loppujen
lopuksi päädytään toistemme syliin.. kumpikaan ei
seurustele mutta tilanne on aika jännä jotenkin..
erostamme on 2vuotta, minä jätin hänet koska
hänellä ei silloin eikä nytkään olisi tarpeeksi
aikaa suhteellemme.. ja meillä on myös
välimatkaa .
en tiedä miten oma tilanteeni olisi
loppunut,mutta viime perjantaina tämä kyseinen ex
tuli ja kysyi haluaisinko vielä koittaa jatkaa
hänen kanssaan.....
vastaus oli myöntävä ja nyt on vaan pidettävä
peukkuja,että kaikki menee hyvin...
joo tuo tuntuu pahalta ku´n ei pääse ex-
poikakaveristä irti sitä vaan rakastaa. Ja
odottaa millon hän tulis ja ottas mut takasin.
Mulla on vähä samajuttu. Mä ihastuin kaks vuotta
yhteen jätkään se oli tosi ihana ja söde ym.
Mutta meillä ei ollu kun katseet. Mutta mulle ne
riitti sillon mä vaan ajattelin et ihanata se on
huommanu minut.
Mutta taas viime syksynä mä olin jo täysin
unohtanu sen kun se oli muuttanu vuojeks pois
meijän paikkakunnalta mutta sitten se syksyllä
muutti takas. Ja minä näin sen kadulla
kävelemässä. Mun serkku alko sen jätkän kanssa ja
minä tunsin mustasukkasuuden piston rinnassa
vaikka minä en kertonukaan sitä mun serkuleni.
Sitten kun niillä meni poikki niin mä olin
onnelinen siitä vaikka en sitä serkuleni
kertonukaan. Ja mutta onneks ne eros kaverina. Ja
minä kerran sitten kerroin mun serkuleni että mä
oon ollu ihastunu siihen jätkään. Mun serkku oli
antani mun numeron sille ja sitten se tekstas
mulle ja sovittiin tapamisesta. Ja ninpä me
ruvettiin sitten seurustelemaan. Ja minä olin
onnelinen en oo ollu ikinä niin onnelinen. Mutta
ei meijän suhde kauaa kestanu mä kain huomasin
millanen se jätkä on oikeesti ni mä jätin sen.
Mutta mun sydän vuoti verta sen jälkeen ja mä
itkin aina iltasin uneen ihteni. Mä kaduin sitä
koska mä olin jättäny sen. Ja vielä enemmän muhun
koski kun mä näin sen jätkän tulevan muutaman
päivän päästä mua vastaan ja sillä oli jo uus
tyttö kainolossa. Vaiika se oli minulle
vaittänykin sillon että mä olen sen unelmain
nainen ja parasta mitä sille on ikinä sattunu.
Nyt siitä on puolvuotta suunileen aikaa ja mä en
oo vieläkän unohtanu sitä jatkää. Mutta kummiskin
mä en tiedä huolisinko mä sen takasin. Nyt se on
taas ruvenu tekstamaan ja soittelee mulle vaikka
sillä on tyttöystävä. Mä olen kuulema ihana
ihminen ja se haluas nähä mut jossain
rauhalisessa paikassa jossa ei olis muita. Mä en
tiedä mitä mä teen?mun sydämessä on kyllä ollu
tyhjä paikka siitä lähtiin ku mä jätin sen mutta
kummiskin sillä oli heti uus tyttöystävä. Mä
kyllä tiedän et mä tuun rakastamaan sitä jätkää
aina ja ikuisesti!!
mä pilasin mun suhteeni ihanaan ihmiseen jota
rakastan sillä että mun ex alko taas 2kk tauon
jälkeen 'piinaamaan' mua ja kaikkee et se haluu
mut takasi etc. siitä on 2v aikaa kun mä jätin
sen ja mun oli tosi vaikea päästä siitä yli mutta
tän ihanan rakkaan hunajani kanssa sitten
pikkuhiljaa aloin pääsemään, sitte tämä alkaa
taas tekstaamaan jotain ja mun kundi näki sen
viestin ja se luulee että minäkin haluan jotain
siitä vaikka en edes vastannut siihen
tekstariin.. en mä jaksa, se jätti mut ..enään on
vain kyyneleet, koitin selvittää asiaa mutta se
ei luota :/ rakastan sitä niin, haluisin vain mun
uuden rakkauteni takaisin tälläistä, se oli
ainutlaatuista
et kai sä voinut olla kunnolla rakastunut
vappuna??mä en oiekin usko tohon et yhtenä ilatan
voi rakastua vieläpä sellaisena iltana kun vappu
ku kaikki juo!!ja sekin jätkähän oli yhessä
jonkuu muijan kanssa!!ni huhhu...
mut mulla on sellanen juttu että mä olin
rakastunut yhteen jätkän sellaset puol
vuotta.mulla on siitä edelleen paljon muistoja..
sekin rakasti mua mutta se tapahtui liian
myöhään..nimittäin kun se tapahtui oli koulu niin
lopussa että sitten tiemme erosivat..mä itkin
pitkään ja tästä "eroamisesta" on nyt sitten
tasan kax vuotta!se tuntui kamalalta kun en
ehtinyt lopettaa rakastamista vaan hän vain lähti
pois! nyt on päässyt suurin piirtein yli!ja sama
vika ollu tässä "aukon täyttämisestä"! minäkin
täytin tätä aukkoa ties kuinka monella.ja sama
tunne:kukaan ei korvannut tätä ihmistä..
sulla ois ollu tilaisuus jäädä sen luo,joten mix
jätit??
Anteex..en iha kokonaan lukenu sun juttuus mut
kuitenki..Mulla meni vast pe poikki yhen ihanan
jäbän kaa..Se soitti mulle eilen ja luuli että mä
oon pettäny sitä..Eikä se ollu totta..Mä en osaa
rakastaa koska ex jätkäni ei osannut rakastaa
mutta se jonka kanssa meni vast poikki se sano
rakastavansa mua ja mä käänsin vaa selkäni ja
rupesin itkee..Pitäkää kiini siitä mitä teillä on
ja rakastakaa!..Olenha mä vast nuori ja
rakkauksia tulee mutta niitä ei unohda koskaan!!
Yrittäkää kestää!En minäkään luovuta niin
helpolla...*Pitäkää mulle peukkuja..*