Minulla on 14 vuotias tyttö, ja epäilen ettei hänellä ole kaikki kunnossa.
Hän ei saa öisin unta, ja joskus jopa pelkää nukkumaan menoa.
Hän muuttuu kokoajan hiljaisemmaksi, on enemmän tietokoneella, ei tapaa kavereita, jos tulee puhetta kavereita, niin alkaa huutamaan, ja sen jälkeen lukkiutuu huoneeseen jopa koko päiväksi, ja luultavasti itkee kokoajan.
Tyttäreni ei myöskään käy koulussa kun erittäin harvoin, ja siihen on jo opettajat ja sosiaalityöntekijät puuttuneet, mutta tyttö ei suostu käymään missään juttelemassa.
Koulussa numerot laskevat, ja opettajat sanovat, ettei tytön kanssa kohta tule mitään.
Hän on myös aloittanut tupakoinnin.
Musiikki on tyttärelleni kaikki kaikessa, ja ehkä merkitsee jo liikaa hänelle.
Hänellä on lukihäiriö, joka vaikeuttaa jonkin verran koulunkäyntiä, ja tänävuonna tyttö jäi luokalleen, ja käy siis seiskaluokan uudelleen.
Hän sanoo kaikille ettei se merkitse mitään, mutta tiedän että tyttöä harmittaa se, ehkä jopa masentaa.
Hänellä on kuulema jonkin tason masennusta, adhd:ta on epäilty, mutta ei siitä sitten ole kukaan sanonut mitään sen tarkemmin.
Huolestuttaa, enkä tiedä mitä tehdä.
Hän ei saa öisin unta, ja joskus jopa pelkää nukkumaan menoa.
Hän muuttuu kokoajan hiljaisemmaksi, on enemmän tietokoneella, ei tapaa kavereita, jos tulee puhetta kavereita, niin alkaa huutamaan, ja sen jälkeen lukkiutuu huoneeseen jopa koko päiväksi, ja luultavasti itkee kokoajan.
Tyttäreni ei myöskään käy koulussa kun erittäin harvoin, ja siihen on jo opettajat ja sosiaalityöntekijät puuttuneet, mutta tyttö ei suostu käymään missään juttelemassa.
Koulussa numerot laskevat, ja opettajat sanovat, ettei tytön kanssa kohta tule mitään.
Hän on myös aloittanut tupakoinnin.
Musiikki on tyttärelleni kaikki kaikessa, ja ehkä merkitsee jo liikaa hänelle.
Hänellä on lukihäiriö, joka vaikeuttaa jonkin verran koulunkäyntiä, ja tänävuonna tyttö jäi luokalleen, ja käy siis seiskaluokan uudelleen.
Hän sanoo kaikille ettei se merkitse mitään, mutta tiedän että tyttöä harmittaa se, ehkä jopa masentaa.
Hänellä on kuulema jonkin tason masennusta, adhd:ta on epäilty, mutta ei siitä sitten ole kukaan sanonut mitään sen tarkemmin.
Huolestuttaa, enkä tiedä mitä tehdä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Yksi mahdollisuus voi olla että häntä kiusataan koulussa jonkin verran. Se selittää koulusta poissaolot, ja kavereista puhumisen vaikeuden.
Älkää myöskään laskeko pois mahdollisuutta että hän käyttää huumeita.
Sieltä se taas tuli voi jumalauta. Huumeet! Jos nuori on etäinen yms ei se tarkoita heti että se on narkkari...
Vai onko sekin niitä kamalia kannabis-piikittäjiä, jotka varastelevat autoja rahoittaakseen käyttönsä. Ottakaa jumalauta asioista selvää... kokototuus sivut ovat hyvä lähde, ei tarvitse täällä jauhaa paskaa.
Ja kannabistahan ei piikillä käytetä!
Pojallani on ollut myös koulupoissaoloja runsaasti, epäilimme masennustakin. Arvosanat tippuivat, eikä saanut enää onnistumisen kokemuksia koulusta.
Armolla pääsi luokalta, mutta vaihtaa nyt kouluun, jossa saa tukea enemmän. Jännittää, mutta itse olen täynnä taistelutahtoa: lähtökohtana se, ettei tulisi yhtään poissaoloa ( kierre helposti alkaa ) ja aion ottaa aktiivisesti yhteyttä opettajiin, jos tarve vaatii..Jännittää minuakin, mutta tällä hetkellä olen täynnä uskoa.
Luokallejääminen saattaa olla uusi mahdollisuus, ehkäpä uusia hyviä ystäviä ja oppimisenhan pitäisi nyt olla helpompaa, toivottavasti :) Muista, että murkkuikä on nyt pahimmillaan ja muutoksia nuoren käytösessä voi tapahtua ihan yllättäenkin. Tsemppiä :)
mä olin vähän tuollainen 14 vuitiaana ja käytökseni johtui koulukiusaamisesta. :( ja myös kaverien kanssa meni huonosti
Ja tuntui pahalta, kun äitini alkoi epäillä, että käytän huumeita, kun olin 15-vuotias. Olin tosiaan ällikällä lyöty, enkä tiennyt, miten olisin puolustanut itseäni.
Syytökset kertovat äitini tyhmyydestä. Hänessä itsessään ja kodissamme hän ei nähnyt mitään vikaa.
Äitisi epäilyt eivät varmaan olleet syytöksiä, vaan osoittavat sen, että äitisi todella välitti ja oli huolissaan sinusta.
Asuin nykykielen mukaan uusperheessä ja isäpuoleni kohteli minua huonosti. Tunsin itseni tosi yksinäiseksi ja maailman hylkäämäksi. Olin vanki omassa huoneessani.
kertonut äidillesi tai jollekkin muulle miltä sinusta tuntui?
Itse aikoinani olin aina pois kotoa kun vain mahdollista, onneksi oli rakastava mummo, jonka luo mennä.
Joiden luona olin ihan riesaksi asti, mutta jotenkin tuntui kuin en olisi ollut kenenkään lapsi, ja kodittomuuden tunne vaivaa vieläkin.
Kannattaa hakea apua ammattiauttajilta, sitä ei tältä palstalta saa. Lisäksi vaikuttaa, että olet itse hiukan neuvoton. Suosittelen, että menet nuorten psykiatriselle poliklinikalle, usein nuoren on helpompaa puhua asioista vieraalle henkilölle, kuin omille vanhemmille tai sukulaisille. Murrosikä on vaikea aikaa, mutta kannattaa hakea apua.
Toimi heti, ettei tilanne pääse pahaksi.
Hae apua ammattiauttajalta(kuten edellinenkin kehoitti),sillä lapsen on helpompi puhua vieraalle.
Murrosikä koettelee toisia kovempaa, kuin toisia.
Seuraa myös missä lapsi kulkee tietokoneella,siellä voi tulla kaikenlaista kakkaa,joka voi myös ahdistaa herkkää murrosikäistä.
Itsellä on juuri ensimmäinen lapsi murrosiässä (tyttö 13v.) ja olen kyllä pitänyt tarkkaa lukua missä netissä saa olla.
Meillä ei pääse nettiin,kuin vanhempien ohjelman kautta ja sinne on salasana ja meillä on myös lapsilukko joka estää tietynlaiset ohjelmat lapsilta johon on vielä lapsilukko erikseen netissä ollessa.
Minä ainakin järkytyin ,kun suomi24keskustelussa oli joulukalenteri ja siellä oli siis niin törkeää tavaraa,että ihan oksetti.Ihmetytti kyllä,että sitä ei lapsilukko estänyt.
Jotkut roisto-ohjelmat saattaa tulla koneelle,kun on netissä. Meillä esim. 10v,8v,ja 5v pojat olivat netissä jossain ohjelmassa,jonka isä oli luvannut laittaa,se piti olla ihan lasten juttu. Yhtääkkiä sieltä alkoi tulla kauheaa pornosivua ohjelman päälle. 5 vuotias(oli kyllä silloin 4)huuti,äiti tuu kattoon täälä on alastomia naisia ja ne makaa jalat leviällä. Pojat oli hädissään painellu nappuloita niin, etten minä nähny mitään. Tämä nuorin sitten kertoi, että siinä oli ollu naisia alasti ja minkälaisissa asennoissa. Jonkunaikaa hän sitä muisteli,mutta onneksi se asia on unohtunut.