Paljonko Suomella ja Saksalla oli joukkoja ja kalustoa Suomessa kesä-heinäkuussa vuonna 1944 ja millaisella voimalla Neuvostoliitto hyökkäsi? Kiinnostaisi tietää kun aina puhutaan "valtavasta ylivoimasta", silloinhan vihollisella on oltava moninkertainen ylivoima.
Voimasuhteet kesällä 1944
Mikä on totuus
31115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Taas joku on liian laiska käyttämään hakukonetta tai avaamaan kirjoja.
Saksalaisia ja suomalaisia oli koko rintamalla saman verran, mitään valtavaa ylivoimaa ei ollut. Ainoastaan neuvostohyökkäysen alkaessa Karjalan kannaksella niillä oli selvä ylivoima. Suomalaisia oli 75 tuhatta, venäläisiä 240 tuhatta. Tämäkin oli vain ja ainostaan suomalaisten omaa typeryyttä. Miehiä oli puoli miljoonaa aseissa, tärkeimmällä rintamaosuudella oli naurattavan vähän miehiä. Pääjoukot olivat aivan väärissä paikoissa, rikollista typeryyttä.
Talvisodan aikaan puna-armeija hyökkäsi miljoonan miehen voimalla, saivat jatkuvasti täydennyksiä. Suomalaisia oli 300 tuhatta, täydennystä ei juuri tullut tappioiden tilalle. Silloin venäläisillä oli valtava ylivoima kun otetaan huomioon kalustokin.
Valehtelet! Olen Klenkka-Vääpeli! Minulla on kaikki Suosikki, Sydän Sarjat ja Korkeajännitys- lehdet. Minä siis tiedän kaiken historiasta, sodista ja kaikesta. Olen Klenkka. Sinä valehtelet! Kaikki valehtelee! Minä en valehtele! Olen Kelnkka!
niin ja olet stallari
niin ja olet stallari
niin ja olet stallari
niin ja olet stallari
niin ja olet stallari
Minulle on jäänyt mieleeni jostain, että hyökkäyksissä pyrittiin vähintään kolminkertaiseen ylivoimaan hyökkäyksn painopisteessä.
Kesällä 1944 venäläisten olisi pitänyt hyökätä yli miljoonalla miehellä jos olisivat halunneet vallata koko Suomen. Tälläisiä joukkoja ei ollut käytettävissä tai sitten olisi pitänyt lykätä Baltian maiden valtaamista, olisipa operaatio Bagrationkin voinut vaarantua.
Tuo on yleisesti käytetty arvio tarvittavasta minimiylivoimasta. Esimerkisi suomalaiset käyttivät painopisteissä yhdeksänkertaista ylivoimaa vallatessaan Kannasta takaisin elokuussa 1941.
Jos venäläisiä oli saman verran kuin suomalaisia ja saksalaisia yhteensä niin miten venäläiset olisivat koko Suomen voineet valloittaa?
Ainakin aluksi keskittämällä joukkojen ja materiaalin enemmistö vain jompaakumpaa vastaan, mieluiten heikoimmaksi arvioidussa kohdassa.
kesällä -44 pelkästään hyökkäysjoukkoja noin 600 000 miestä. Ne keskitettiin painopistesuuntiin valtavan materiaaliylivoiman tukemina. Valkeasaaressa oli murtokohdassa noin kymmenkertainen miesylivoimakin.Materiaaliylivoima oli murskaava. Jälkiviisailta puuttuu yleensä- alkeistiedotkin tapahtumista.
Suomen ja Saksan kokonaisvahvuus oli liki 600 000, mutta se oli puolustuksessa Ahvenanmaalta 1 500 km matkan Pohjois-Norjaan.Siihen sisältyivät meri- ja ilmavoimat sekä kotijoukot.
Suomen maavoimien eli varsinaisten taistelujoukkojen vahvuus oli noin 250 000. Siitä keskitettiin Kannakselle noin 150 000 eli siellä oli selvä painopiste. Näillä joukoilla hyökkäys pysäytettiin.
Avaaja voisi typerien kysymysten asemesta lukea edes yhden kesän -44 taisteluja käsittelevän teoksen. Niitä on lukematon määrä.
Samalla tavalla kuin Rommel valtasi Libyaa ja Egyptiä yhtä vahvoilla tahi heikommilla joukoilla
Venäläiset eivät hyökänneet kesäkuussa 1944 suomalaisten kimppuun 600 tuhannella miehelle, se on valhetta, miehiä oli huomattavasti vähemmän. Suomalaisia oli aseissa puolisen miljoonaa, saksalaisia oli Lapissa 200 tuhatta, mitään valtavaa ylivoimaa ei ollut.
Yksin Karjalan Kannaksella oli hyökkäysjoukkoja 300 000 miestä ja suunnaton materiaaliylivoima. Tällöin voitiin painopisteeseen keskittää valtava ylivoima. Oli samantekevää mitä joukkoja Karjalan korvissa istui.
Muutenkaan armeijoiden voima ei ole miesten lukumäärässä, vaan kyvyssä käyttää aseita ja muuta sotavarustusta. Ratkaisevaa on aina se voima, joka kyetään käyttämään painopistesuunnassa Puna-armeijalla oli tässä suhtessa vapaat kädet.
Suomen koko vahvuus oli taistelujen alkaessa noin 400 000, mutta se nousi tappioista huolimatta elokuussa yli 500 000.
muodosti joukkojen laatu, yllätys ja Rommelin häikäilemätön johtaminen.Brittien parhaat joukot olivat poissa rintamalta. Oli myös ns. sotilaan onnea.
Egyptiä hän ei sentään koskaan vallannut, vaikka rajalle pääsikin.
Kannaksen voimasuhteet:
Neuvostojoukkojen kokonaisvahvuus ennen hyökkäyksen alkua oli noin 260 000-280 000 miestä, 440-460 panssarivaunua, 170 rynnäkkötykkiä ja noin 1 600 kenttätykkiä sekä yli 100 rannikkotykkiä.
Suomalaisia oli Kannaksella hyökkäyksen alkaessa määrävahvuuksien mukaan 75 000 miestä, 100 panssarivaunua, 25 rynnäkkötykkiä ja 289 kenttätykkiä.
Kysymys joukkojen sijoituksista on paljon monimutkaisempi kuin mitä annat ymmärtää.
Sodan johto ei uskonut suurhyökkäyksen tuloon vuonna 1944, mikä oli näin jälkikäteen ajatellen virhearvio. Jos haluttiin pitää halussa Itä-Karjala Äänistä ja Karhumäkeä myöten niin siinä suunnassa oli pakko pitää pääosa armeijasta. Jos Itä-Karjalasta oltaisiin (vapaaehtoisesti) luovuttu niin VASTA SITTEN olisi voitu vahvistaa Kannasta. Sodanjohtomme kuitenkin laski, että jos suurhyökkäystä ei tule niin rauahnneuvotteluissa voi Itä-Karjalaa käyttää 'vaihtarina' ja saada sen luovutuksesta paremmat ehdot.
Todellisuus muutto kuitenkin tämänjärkeilyn nopeasti. Saksalaiset olivat jo varoitelleet vuonna 1944, että Puna-armeija sai aina aikaan läpimurron silloin kun se sitä tosissaan yritti. Kysymys kuului, että mitä ja kuinka nopeasti tehdään sen läpimurron jälkeen? Suomi ei ollut riittävän hyvin valmistautunut suurhyökkäyksen vastaanottoon ja se kostautui jatkossa.
"Muutenkaan armeijoiden voima ei ole miesten lukumäärässä, vaan kyvyssä käyttää aseita ja muuta sotavarustusta. Ratkaisevaa on aina se voima, joka kyetään käyttämään painopistesuunnassa Puna-armeijalla oli tässä suhtessa vapaat kädet."
Kun Stalin halusi läpimurron niin hyökkäykseen valmistauduttiin huolella. Murtokohtaan keskitettiin ps-divisioonia ja kaartin iskudivisioonia. Kaartin divisioonat koostuivat pelkästään nuorista miehistä ja sillä oli paras mahdollinen aseistus... enimmäkseen konepistoolit. Lisäksi murtokohtaan keskitettiin erityisiä tykistödivisioonia, joiden KOKO kalustus koostui kenttätykeistä. Tällä koktaililla saatiin yleensä aina halutessa läpimurto. Hyökkäyksessä ei yleensä käytetty tavallisia jv-divisioonia, jotka olivat kaartin divisioonia tuntuvasti vetelämpiä.
Hyökkäyksen pysähtyminen Tienhaaraan, Tali-Ihantalaan ja Vuosalmelle johtui pitkälti siitä, että nämä valiojoukot olivat loppuun kuluneet eikä Jooseppi uusia antanut.
"Suomen koko vahvuus oli taistelujen alkaessa noin 400 000, mutta se nousi tappioista huolimatta elokuussa yli 500 000."
Johtui siitä, että asemasota-aikana vanhimmat ikäluokat (muistaakseni ennen 1910 syntyneet) oli kotiutettu. Suurhyökkäyksen alettua nämä joukot kutsuttiin kiireesti takaisin vitjaan.
Ne uudelleen kutsutut ikäluokat kyllä olivat 1903-1907. Mutta ihan erinomamiset tiedot. Lisäksi keskeytettiin suuri määrä tilapäisiä vapautuksia siviilielämään.
Vastaan kysymykseesi.
" Jos venäläisiä oli saman verran kuin suomalaisia ja saksalaisia yhteensä niin miten venäläiset olisivat koko Suomen voineet valloittaa? "
Kannaksella suurhyökkäyksen käynnistyessä 9.6.1944 sekä joukkojen suhde ja hyökkääjän ensitavoitteet ovat sinulle vuonna 2012 hebreaa, kuten ne olivat myöskin Mikkelin Päämajassakin 1944. Lähdetään tästä ja jatketaan vasta sitten kuinka Suomi olisi vallattu.
osalta. Hyökkääjän vahvuus ja tavoitteet selviettiin ennätyksellisen nopeasti. Ne olivat alustavasti selvillä jo 14.6. 44.
Suurhyökkäyksen alkaessa vihollistiedot olivat vain vastustajalla.
Läpimurto siis johtui osaksi puna-armeijan nuorten sotilaiden suuremmasta rohkeudesta ja paremmuudesta, tätä ei tietysti saa sanoa, joku fanaatikko laskee taas löysät housuihin. Nuorukaiset eivät ajattele itseään, vaan ovat mielestään kuolemattomia rynnätessään vihollisen asemin ja tekevät mitä käsketään. Tähän perustuu se, että nuorukaiset pyritään saamaan armeijaan mahdollisimman nuorena koulittavaksi ja aivopesuun. Suomalainen vanhempi nostoväki mielummin väisti, tai pakeni, vanhemmillapäivillä arvostaan enemmän omaa elämää, kuin komentajien käskyjä.
Ei taida pitää paikkaansa, että venäläiset olisivat noin vähillä voimilla hyökänneet. Tällä palstalla oli linkki venäläiseen dokumenttiin, siinä kerrottiin tykistöä olleen jotakin 400 putkea kilometrille, sinä mainitset koko kannaksella olleen 1600 venäläistä kenttätykkiä. Vaikka tuo 400 olisikin keskitetty laajemmalta alueelta, sotaa käytiin kuitenkin koko kannaksen leveydeltä.
Mitkä olivat tiedot päämajassa Mikkelissä hyökkääjän tavoitteesta suurhyökkäyksen alkaessa 9.6-44? Mitkä olivat tiedot Mikkelissä hyäkkääjän tavoitteesta Viipurin menetyksen jälkeen? En nyt puhu mistään Paasosen tilannekatsauksesta.
"Hyökkääjän vahvuus ja tavoitteet selviettiin ennätyksellisen nopeasti.
"Läpimurto siis johtui osaksi puna-armeijan nuorten sotilaiden suuremmasta rohkeudesta ja paremmuudesta, tätä ei tietysti saa sanoa, joku fanaatikko laskee taas löysät housuihin. Nuorukaiset eivät ajattele itseään, vaan ovat mielestään kuolemattomia rynnätessään vihollisen asemin ja tekevät mitä käsketään. Tähän perustuu se, että nuorukaiset pyritään saamaan armeijaan mahdollisimman nuorena koulittavaksi ja aivopesuun. Suomalainen vanhempi nostoväki mielummin väisti, tai pakeni, vanhemmillapäivillä arvostaan enemmän omaa elämää, kuin komentajien käskyjä."
Kyllä tässä perää on. Suomella oli vuonna 1944 lähinnä vastaava joukko-osasto Laguksen ps-divisioona, jonka panssarijääkärit olivat nuoria ja erinomaisesti koulutettuja.
Lisäksi on toinenkin tekijä, josta parhaiten kertoo seuraava lukemani tarina. Läntinen tarkkailija vieraili Puna-armeijan esikunnassa ja kiitteli ihmetellen Stalinille sitä, kuinka Puna-armeija jaksoi väsymättä hyökätä. Tähän Stalin kuivasti totesi, että Puna-armeijassa perääntyminen vaatii suurempaa rohkeutta kuin hyökkääminen.
Ehkä Suomen armeijassa uskallettiin helpommin lusmuta hyökkäyksessä?
En ota siihen kantaa. Tiedot löytyy Matti Koskimaan teoksesta 'Veitsen terällä'.
Kannaksella joukkoja puna-armeijalla oli 260 tuhatta, muualla vähemmän. Väitteet 600 tuhannesta miehestä jotka hyökkäsivät ovat valhetta. Suomen metsäisessä maastossa ei panssareista ollut suurta etua.
Mane teki Stalinin kanssa sopimuksen jossa Suomi ei ylittänyt tiettyä rajaa eikä häirinnyt Murmanskin rataa tarpeeksi vakavasti. Eikä myöskään yrittänyt vallata Leningradia.
Stukat ja lentue kuhlmey vastaisi isosta roolista Tali-ihantalan torjuntavoitossa. Oliko se vain näyte Stalinilta vai todellinen viimeinen valloitusyritys jäänee epäselväksi.
Historian kirjat on kirjoittanut voittajat(länsi joten totuus asioista ei välttämättä ole se mitä on kerrottu. Esim. länsi/britit/neuvostoliitto olivat sotakiihkoilijoita jo 30-luvulla ja vannoivat, että jos Saksa pystyy vielä joku päivä täyspäiseen maailmankauppaan on se tuhottava lopullisesti. Voitte sitten miettiä aloittiko Saksa 2ms yksin vai ajettiinko se tilanteeseen jossa oli pakko tehdä jotain.
"Mane teki Stalinin kanssa sopimuksen jossa Suomi ei ylittänyt tiettyä rajaa eikä häirinnyt Murmanskin rataa tarpeeksi vakavasti. Eikä myöskään yrittänyt vallata Leningradia."
Kerro nyt kumminkin, missä ja milloin tuollainen sopimus tehtiin. Ehkäpä voit esittää jäljennöksen asiakirjasta?
Muutenkaan tarinasi ei kestä minkäänlaista kritiikkiä.
sellanen ns sanaton sopimus.Suomi olisi voinut ratkaista Leningradin kohtalon mutta kaupunkia ei Suomenpuolelta häiritty.Murmanin radan avustuskuljetukset katkaisi Norjasta toimivat Saksan ilmavoimat Liittotuneet lopettivat kuljetukset Jäämerellä liian epätaloudellisina..Kun rauhasta alettiin neuvotella Suomi lopetti radan häirinän
Kyseessä ei siis olekaan mikään tieto, vaan sinun kuvitelmasi?
Ei Saksan ilmavoimat kyenneet katkaisemaan Muurmannin radan kuljetuksia, häiritsemään kyllä.Muutamalle saattueelle ne tuottivat niin raskaita tappioita, että toiminta vähäksi aikaa oli keskeytettävä.
Liittoutuneet kuljettivät materiaalia Muurmanskin ja Arkangelin kautta koko sodan ajan.
Mannerheim taisi kyllä kieltää toiminnan Muurmannin radan pohjoisosaa vastaan jossain vaiheessa.
Maaliskuuussa 1944 suomalaiset lähettivät valtuuskunnan Moskovaan. Ei tulosta. Sota jatkui
Mannerheim valittiin presidentiksi. C. Enckell ulkoministeriksi. Rauhansopimus solmittu.