Muistan lapsena, kun äitini opetti minulle tämän laulun ja kuulin sen radiosta.
"Tuolla keinuu pieni pursi vasten tuulta ponnistain.
Merimiesten mielen mursi myrsky aalloin raivokkain.
Onko heille pelastusta? Onko lainkaan toivoa?
Myrsky-yö on sysimusta, mielet säikkyy pelosta.
Silloin nähdään vetten päällä hahmo kirkas liikkuvan.
Purressansa miehet täällä joutuu kauhun valtahan.
Tuttu ääni lausuu heille: "Minä oon, siis rauha vaan."
Sydämille järkkyneille uusi toivo tarjotaan.
Herran purteen astuessa myrsky taukoo, tyven saa,
aamuruskon koittehessa venhe rannan saavuttaa"
Jeesus halusi opettaa konkreettisella tavalla, että Hän hallitsee luonnonvoimia. Jeesus myös näyttää jumalisuutensa kävelemällä aaltojen päällä.
Mutta Jeesus haluaa sanoa jotain muutakin. Jeesus tahtoo sanoa meille, jotka omassa "purressamme" keinumme täällä maailman "myrskyisellä merellä". Joskus myrskyää enemmän ja aallot melkein hukuttavat pienen purtemme, joskus on tyyntä ja purjehtimen on helpompaa.
Jeesus haluaa kertoa meille, että vaikka olemmekin keskellä pahinta myrskyä, ei Hän jätä meitä sinne yksin, vaan Hän itse tulee meitä vastaan ja tyynnyttää myrskyn. Pelkäämme myrskyä, ja voi käydä niinkuin opetuslapsille, että emme edes tunnista Jeesusta, kun Hän tulee meitä "vastaan" tai emme osaa ojentautua Jeesuksen ojentamaan apuun. Voimme ehkä ajatella, että "se olisi liian helppoa, mehän hukumme kuitenkin (?)"
Mutta Jeesus tuo turvallisuuden ja tyynnyttää myrskyn. Pelkoa ei rakkaudessa ole ja Jeesus on rakkaus. Kun Herra astuu meidän "purteemme", taukoo myrsky ja tyven saa. Ja kun aamurusko koittaa, venhemme pääsee sinne Rauhan satamaan, johon olemme matkalla. Mutta sitä ennen,,
"Täällä(kin, miten siellä?) keinuu pieni pursi, vasten tuulta ponnistaa"......
http://www.youtube.com/watch?v=K82irjJrP5o
"Tuolla keinuu pieni pursi vasten tuulta ponnistain.
Merimiesten mielen mursi myrsky aalloin raivokkain.
Onko heille pelastusta? Onko lainkaan toivoa?
Myrsky-yö on sysimusta, mielet säikkyy pelosta.
Silloin nähdään vetten päällä hahmo kirkas liikkuvan.
Purressansa miehet täällä joutuu kauhun valtahan.
Tuttu ääni lausuu heille: "Minä oon, siis rauha vaan."
Sydämille järkkyneille uusi toivo tarjotaan.
Herran purteen astuessa myrsky taukoo, tyven saa,
aamuruskon koittehessa venhe rannan saavuttaa"
Jeesus halusi opettaa konkreettisella tavalla, että Hän hallitsee luonnonvoimia. Jeesus myös näyttää jumalisuutensa kävelemällä aaltojen päällä.
Mutta Jeesus haluaa sanoa jotain muutakin. Jeesus tahtoo sanoa meille, jotka omassa "purressamme" keinumme täällä maailman "myrskyisellä merellä". Joskus myrskyää enemmän ja aallot melkein hukuttavat pienen purtemme, joskus on tyyntä ja purjehtimen on helpompaa.
Jeesus haluaa kertoa meille, että vaikka olemmekin keskellä pahinta myrskyä, ei Hän jätä meitä sinne yksin, vaan Hän itse tulee meitä vastaan ja tyynnyttää myrskyn. Pelkäämme myrskyä, ja voi käydä niinkuin opetuslapsille, että emme edes tunnista Jeesusta, kun Hän tulee meitä "vastaan" tai emme osaa ojentautua Jeesuksen ojentamaan apuun. Voimme ehkä ajatella, että "se olisi liian helppoa, mehän hukumme kuitenkin (?)"
Mutta Jeesus tuo turvallisuuden ja tyynnyttää myrskyn. Pelkoa ei rakkaudessa ole ja Jeesus on rakkaus. Kun Herra astuu meidän "purteemme", taukoo myrsky ja tyven saa. Ja kun aamurusko koittaa, venhemme pääsee sinne Rauhan satamaan, johon olemme matkalla. Mutta sitä ennen,,
"Täällä(kin, miten siellä?) keinuu pieni pursi, vasten tuulta ponnistaa"......
http://www.youtube.com/watch?v=K82irjJrP5o
Vastaukset 9
Vanhimmat
Elämän aalokoissa:lle
Purtenani ompi armo, amo ikuknen,sit ei särje merten tarma vaikka vihainen,minun purressani on itse herra.
Hänen kanssa on kaikein turvallisin puhjehtia maailman merillä,kansat ovat kuin aava meri jota tuuli ajaa.
http://www.rogallery.com/Sallman_Warner/sallman-christ_pilot.html
En kaipaa lohdutusta. Vaan puitteet ihmisarvoiselle elämälle.
Yksi ihminen on niinkuin pienen pieni pisara Jumalan näkökannalta katsottuna, Jumalan, joka on kaiken luomakunnan Luoja ja Herra, ja jonka kädessä on ihmiskohtalot. Kuitenkin Hän, Suuri Herra ja Jumalamme, on kiinnostunut pienestä ihmisestä, ja Hän odottaa, että ihminen ojentautuisi Häntä kohti.
Matt. 6:33
Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.
Matt. 7:7
"Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.
Luuk. 12:31
Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän.
Tuolla keinuu kaunis pursi, vasten tuulta ponnistain jne. Kaunista ja onnellinen se joka uskoo, mitenkäs jeesus nyt sanoikaan...Sallikaa lasten tulla minun tykööni sillä heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta! Jeesus voikin oikein todella tarkoittaa iältään aikuisia ihmisiä sillä hän sanoi nimen omaan, että lasten kaltaisten on taivasten valtakunta. Onko nyt niin, että usko onkin joiltakin osin, kuin kehitys vammaisten asia, että aikuisen järjelle on usko melko mahdoton ymmärtää todeksi, paljon hyviä asioita usko tosin sisältää kuten rakkautta ja anteeksi antamusta ym. Jotenkin lapsen kaltaisuuteen on tultava kun ihminen tulee ns uskoon ja uudesti syntyy ylhäältä. Ainakaan aluksi ihminen tuskin kyseen alaistaa uskon asioita. Mutta jotain uudesti syntymässä tapahtuu. Minullekkin tuli esm väritkin kirkkaammiksi ja näin kauneutta kaikkialla ympärilläni. Luontokin näyttäytyi minulle ihan uudella tavalla kauniina kaikkialla. Olen kuullut, että monilla ihmisillä jotka on löytäneet Kristuksen on ollut samoin. Ihminen todella uudesti syntyy, mutta tätä olotilaa ei kestä kovin kauan, koska olemme vielä maassa ja meidän on oltava ajassa. Ymmärrän kun siskot ja veljet ikävöivät tätä ensi kosketustaan Jeesukseen, mutta kovin harvoin se tulee samanlaisena kuin se ensi kosketus Jeesukseen oli. Minulle tulee valtava hellyys näitä jumalan lapsia kohtaan, kun he yhä uudestaan koettava kurottautua Jeesusta kohti.
Elämän aallokoissa
""Pauhatkoonpa elon meri, purten kestää sen.
Turvan antaa pyhä veri, siksi pelkää en.
Purtenani ompi armo, armo ikuinen.
Turhaan uhkaa meren tarmo, viima vihainen.
Johdossa saan olla Herran, taivaan kuninkaan.
Hänpä voitti meren kerran, hältä avun saan.
Vaaroja on paljon kyllä, mutta pelkää en.
Taivashan on meren yllä, hallitsija sen.
Puhdistaahan myrsky purren, painot pudottaa.
Kulkisinko sitten surren, vaikka aaltoaa?
Rauhan ranta silmiin siintää. Sinne ikävöin.
Sinne mielen aina kiitää päivin sekä öin. "
Sanat: Aatu Heiskanen (1886-1941)
On han se tuttua elämän myrskyissä,välillä kolhuja saaden.
Minä tarvitsen kipeästi juuri NYT Jeesuksen apua omassa elämäni myrskyssä. Minua on syyttä mustamaalattu ja työttömäksi olen osittain siksi joutunut. Jeesus auta!
Uskovaiset joutuvat usein olemaan "teuraskaritsoina" usein omastakin syystä, mutta myös uskon tähden ilman omaa syytä. Se henki, joka uskovaisissa vaikuttaa, tai ainakin pitäisi vaikuttaa on vastoin maailman henkeä ja maailma ei voi siksi sitä sietää.
2. Kor. 4
8 Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,
9 vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
10 Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
Jeesus kyllä auttaa omiaan ajallaan ja tavallaan, vaikka apu ei tulisikaan heti.
Jos olet uskosi tähden jotunut ahdistetuksi. "Ahdistettu uskova." Raamattu: "Siunattuja olette te kun ihmiset minun nimeni tähden puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkkanne on suuri taivaissa". En tiedä ja tunne mitä ahdistuksia olet kokenut, mutta lupaan rukoilla nyt Jeesusta, että hän olisi apuna ahdistuksissasi. Emme aina ymmärrä miksi Jumala antaa meille koettelemuksia ja ahdistuksia. Toisinaan hän koettelemusten ja ahdistusten kautta kasvattaa meitä johonkin suurempaan tehtävään hänen elo pellollaan. Koeta kestää uskossa, hän antaa meille kestävyyttäkin tällä ajassa kun ahdistukset meitä kohtaa, Mutta niin kuin saven valaja murskaa ruukun ja muodostaa sirpaleista uuden ruukun jaloa käyttöä varten, Niin Herrakin valmistaa meistä itselleen astian jaloon käyttöönsä.