Monet uskovat mainostavat kovasti tuo Jumalansa absoluuttista hyvyyttä. Rupesimpa sitten miettimään koko konseptia tarkemmin ja tuli esille kuinka paradoksaalinen konsepti kyseessä on, ainakin nimenomaan kristinuskon kannalta.
Okei, Jumala on absoluuttisen hyvä, mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Tämä tarkoittaa absoluuttisimmassa mielessä sitä ettei kyseinen Jumala ole yksinkertaisesti kykeneväinen tekemään pahaa.
Tämä myös pitänee kristinuskon mukaan varsin hyvin paikkansa koska mainostavat kovasti sitä ettei Jumala olisi voinut toimia kuin Raamatun kertomalla tavalla koska muu olisi ollut Hänen pyhän olemuksensa vastaista. He näkevät selvästi asian niin ettei Jumala ole kykeneväinen tekemään pahaa.
Kyseisestä seikasta vain seuraa pari asiaa joita uskovat eivät näe.
Ensimmäinen ja sinänsä vähemmän merkittävä on se ettei absoluuttisen hyvä Jumala voi olla kaikkivoipa koska on kykenemätön tekemään pahaa. Tämä tarkoittaa että Jumalan absoluuttinen hyvyys on ristiriidassa kaikkivoipaisuuden kanssa joka kumoaa käsityksen jossa Jumalalla on molemmat ominaisuudet, tehden Raamatun tavasta kuvailla Jumalaa virheellisen.
Ja toinen merkittävämpi seuraus on se että kaikki absoluuttisen hyvän Jumalan luomat asiat ja olennot perivät luojansa absoluuttisen hyvyyden ja täten ovat kyvyttömiä tekemään pahaa. Täten jos Raamatun Jumala on absoluuttisen hyvä, ei koko syntiinlankeamisen ja pahuuden ongelmaa edes pitäisi olla.
Toki jos erotellaan syntiinlankeemus ja pahuus toisistaan erillisiksi asioiksi, periaatteessa syntiinlankeemus voi olla totta Jumalan ollessa absoluuttisen hyvä olento, mutta tämä jo tuottaa itsessään sen että Raamatussa Jumala valehtelee synnin ja pahuuden olevan sama asia joka on myös ristiriidassa Jumalan absoluuttisen hyvyyden kanssa.
Jumalan absoluuttinen hyvyys on aina ristiriidassa Raamatun kanssa, vaikka miten asian vääntäisi. Jokunen uskova on täällä väittänyt kovasti että ateismil muka on itsensä kanssa ristiriidassa. Mutta kyllä se on vaan kristinusko joka on oikeasti ristiriidassa Jumalan kanssa johon uskoo.
Ja Jumalan absoluuttinen hyvyys on vain yksi lähestymistapa tuoda esille tuo ristiriitaisuus. Myös Jumalan muut perusominaisuudet kuten kaikkivoipaisuus ja kaikkitietoisuus ovat omilla tavoillaan ristiriidassa Raamatun kanssa. Mutta niiden ristiriitojen käsittely lienee paras jättää johonkin toiseen kertaan.
Okei, Jumala on absoluuttisen hyvä, mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Tämä tarkoittaa absoluuttisimmassa mielessä sitä ettei kyseinen Jumala ole yksinkertaisesti kykeneväinen tekemään pahaa.
Tämä myös pitänee kristinuskon mukaan varsin hyvin paikkansa koska mainostavat kovasti sitä ettei Jumala olisi voinut toimia kuin Raamatun kertomalla tavalla koska muu olisi ollut Hänen pyhän olemuksensa vastaista. He näkevät selvästi asian niin ettei Jumala ole kykeneväinen tekemään pahaa.
Kyseisestä seikasta vain seuraa pari asiaa joita uskovat eivät näe.
Ensimmäinen ja sinänsä vähemmän merkittävä on se ettei absoluuttisen hyvä Jumala voi olla kaikkivoipa koska on kykenemätön tekemään pahaa. Tämä tarkoittaa että Jumalan absoluuttinen hyvyys on ristiriidassa kaikkivoipaisuuden kanssa joka kumoaa käsityksen jossa Jumalalla on molemmat ominaisuudet, tehden Raamatun tavasta kuvailla Jumalaa virheellisen.
Ja toinen merkittävämpi seuraus on se että kaikki absoluuttisen hyvän Jumalan luomat asiat ja olennot perivät luojansa absoluuttisen hyvyyden ja täten ovat kyvyttömiä tekemään pahaa. Täten jos Raamatun Jumala on absoluuttisen hyvä, ei koko syntiinlankeamisen ja pahuuden ongelmaa edes pitäisi olla.
Toki jos erotellaan syntiinlankeemus ja pahuus toisistaan erillisiksi asioiksi, periaatteessa syntiinlankeemus voi olla totta Jumalan ollessa absoluuttisen hyvä olento, mutta tämä jo tuottaa itsessään sen että Raamatussa Jumala valehtelee synnin ja pahuuden olevan sama asia joka on myös ristiriidassa Jumalan absoluuttisen hyvyyden kanssa.
Jumalan absoluuttinen hyvyys on aina ristiriidassa Raamatun kanssa, vaikka miten asian vääntäisi. Jokunen uskova on täällä väittänyt kovasti että ateismil muka on itsensä kanssa ristiriidassa. Mutta kyllä se on vaan kristinusko joka on oikeasti ristiriidassa Jumalan kanssa johon uskoo.
Ja Jumalan absoluuttinen hyvyys on vain yksi lähestymistapa tuoda esille tuo ristiriitaisuus. Myös Jumalan muut perusominaisuudet kuten kaikkivoipaisuus ja kaikkitietoisuus ovat omilla tavoillaan ristiriidassa Raamatun kanssa. Mutta niiden ristiriitojen käsittely lienee paras jättää johonkin toiseen kertaan.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Hyvä ei huoli pahantekijöitä luokseen, jollei joku hyvitä heidän ikäviä tekojaan. Jeesus hoiti maksupuolen, joten tie on auki Jumalan luokse.
Jumalan ei tarvitse huolehtia pahojen asioiden tapahtumisesta. Riittää kun antaa toimintatilaa vallanhimoon langenneille enkeleille, He kyllä pistävät tappelut ja sodat pystyyn heti kun on tilaa toimia.
Absoluuttisen hyvä luoja kykenee tekemään vapaalla tahdolla varustettuja olentoja. Ei kai tässä ole mitään filosofista ristiriitaa?
Synti ja pahuus voivat olla sama asia, jos synti on vallanhimoisen henkiolennon ohjaama ihmisen tekemä teko.
Ihmisen tietoisuuden toimintaa tutkitaan. Naturalistisesti oletettuna tietoisuus on aivojen sähkökemiallista pörinää. Teistisesti ajateltuna ihmisen valintoihin voivat vaikuttaa havaintokykymme ulkopuolelta vaikuttavat henkiolennot.
Jos ihmisen tietoisuutta on mahdollista "lukea" materian ulkopuolelta, on mahdollista, että on olemassa taho, joka tietää jokaisen ajatuksen, sanan ja teon. Tästä voi käyttää nimitystä kaikkitietävyys, koska tällaiselta toimijalta ei pystyisi salaamaan mitään.
"Hyvä ei huoli pahantekijöitä luokseen, jollei joku hyvitä heidän ikäviä tekojaan. "
Suuri kysymys on siinä että eikö Hyvä halua vai eikö Hyvä voi päästää pahantekijöitä luokseen ilman hyvitystä.
Jos Hyvä ei voi näin tehdä, kyseinen Hyvä ei voi olla olemukseltaan kaikkivoipaa.
Jos taas Hyvä ei vain halua, voimme pohtia siltä kannalta että voiko olento joka ei joka tilanteessa valitse parasta mahdollista vaihtoehtoa olla absoluuttisen hyvä.
Absoluuttinen hyvä ja absoluuttinen paha tarkoittavat absoluuttisesti toteutuvaa joko parhaimman mahdollisen vaihtoehdot valitsemista tai pahimman mahdollisen vaihtoehdon valitsemista. Absoluuttisuus tarkoitttaa että kyseinen valinta tehdään aina, ilman ainoatakaan poikkeusta.
Se että Jumala valitsee yhdenkin valinnan joka ei ole paras mahdollinen edustaa pahuutta ja tarkoittaa että pahuus kuuluu Jumalan olemukseen eikä Jumala voi olla absoluuttisen hyvä.
"Riittää kun antaa toimintatilaa vallanhimoon langenneille enkeleille, He kyllä pistävät tappelut ja sodat pystyyn heti kun on tilaa toimia. "
Kaikenlainen tilan antaminen pahuudelle ei ole koskaan absoluuttisen hyvä teko joten Jumala joka näin tekee ei voi olla absoluuttisen hyvä.
"Absoluuttisen hyvä luoja kykenee tekemään vapaalla tahdolla varustettuja olentoja. Ei kai tässä ole mitään filosofista ristiriitaa?"
Absoluuttisen hyvä luoja kykenee tekemään vain absoluuttisen hyvä olentoja. Jos absoluuttisen hyvän luojan läsnäollessa on olemassa pahaa, on oltava olemassa toinenkin luoja jonka luomus pahuus on ja jonka luomuksena pahuus on asia johon absoluutisen hyvällä luojalla ei ole valtaa.
Ja absoluuttinen hyvä (aivan kuten absoluuttinen pahakin) on aina ristiriidassa vapaan tahdon kanssa siinä mielessä etä kyseisen absoluuttisen hvyyyden (tai pahuuden) statuksen saavuttaminen ja ylläpitäminen vaatii vapaan tahdon omaavalta olennolta luopumista vapaasta tahdostaan.
Täten absoluuttisesti hyvällä Jumalalla ei voi olla vapaata tahtoa, ainakaan millään käytännöllisellä tasolla.
Minulle ei tuota mitään vaikeuksia hyväksyä väitettä, jonka mukaan Jumala on absoluuttisen hyvä.
En usko absoluuttisen hyvän olemassaoloon. Hyvä on aina subjektiivista.
Tosin, jos tuollainen absoluuttisen hyvä olento olisi olemassa, ja harrastaisi vaikkapa kansanmurhia, niin eikös kansanmurha sitten olisi absoluuttisen hyvä teko? Miksi kristityt eivät pidä Hitleristä? Hänhän vain noudatti heidän oppejaan ja pyrki hyvään...
"Tosin, jos tuollainen absoluuttisen hyvä olento olisi olemassa, ja harrastaisi vaikkapa kansanmurhia, niin eikös kansanmurha sitten olisi absoluuttisen hyvä teko?"
Minä näen asian siten että absoluuttisen hyvä olento voi toteuttaa kansanmurhia ja nämä olla absoluuttisen hyvä teko jos pitkässä juoksussa tämä tuottaa parhaan mahdollisen lopputilanteen. Tämä voi toki kuulosta hyvin tunteettomalta mutta totuus todellisuuden suhteen on että suuret kauheudetkin voivat johtaa johonkin hyvään.
Absoluuttisessa hyvässä on minusta kyse pitkält siitä tehdään aina paras mahdollinen vaihtoehto, koska teknisesti kaikissa muissa vaihtoehdoissa on aina pahuutta johtuen siitä yksinkertaisesta syytä etteivät ne ole parhaita mahdollisia.
Kuka sitten määrittelee parhaan mahdollisen valinnan? Jumalan ollessa kyseessä voisi ajatella että asian ratkaisee se lopputilanne mihin kyseinen Jumala haluaa päätyä. Sinänsä mitään universaalia parasta lopputilannetta ei ole joten siksi sen pitää olla subjektiivinen.
On kuitenkin tärkeää huomata että paras mahdollinen valinta on myös riippuvainen kyeeisen valinnan tekevän olennon kyvyistä. Ja kaikkivoipan olennon ollessa kyseessä ns. pakotettuja valintoja parhaan lopputuloksen saamiseksi ei edes ole joten kaikkivoipa absoluuttisen hyvä olento voi hypätä suoraan haluttuun lopputulokseen.
Se että Raamatun Jumala on joutunut tekemään edes yhden ainoan parhaan mahdollisen valinnan joka ei ollut nimenomaan haluttuun lopputulokseen suoraan siirtyminen todistaa ettei kyseinen Jumala olla sekä kaikkivoipa että absoluuttisen hyvä. Vain toinen näistä Raamatun Jumalan ominaisuuksista voi pitää paikkaansa, jos nyt loppupeleissä kumpikaan edes pitää paikkansa.
Aloitus pohti, voisiko kristittyjen jumalan ominaisuuksissa olla pienintäkään säröä ja jos olisi, oppi murtuisi.
Aloituksen päättely oli mielestäni selkeää ja kiistatonta. Kaikkivoipaisuus ja abs. hyvä ovat ristiriidassa keskenään. Sitä ei voi kumota kristinuskon tuttu väite vapaasta tahdostakaan. Jos ihmisellä olisi vapaa tahto, jumalaa tai jumalia ei tarvittaisi eli vapaa tahto kumoaa henkinolennot ja ihmiskunta tekoineen on omillaan.
Yksilön tai ryhmien tekoja pitäisi tällöin tarkastella olemisesta lähtien. Silloin havaittaisiin, että oleminen on riippuvainen luonnonehdoista ja ihmisen teot tietyssä haarukassa ovat välttämättömyyden sanelemia ja ns. absoluuttinen hyvä käsitteenä on samaa lajia kuin "ikuisen ideaalisen rakkauden" tavoittelu.
Sekä hyvän että rakkauden käsitteet ovat reaalisia ja toteutuvat konkreettisessa elämässä.
"Sitä ei voi kumota kristinuskon tuttu väite vapaasta tahdostakaan."
Se puoli asiassa tuntuu ainakin minusta hyvin usein unohtuvan että jos Jumalan piti tehdä ihminen kykeneväiseksi pahaan antaakseen tälle vapaan tahdon, myös Jumalan itsensä on oltava kykeneväinen pahaan omatakseen vapaan tahdon.
Ja onhan se niinkin että pahaan kykenevän olennon luominen ei voi olla koskaan absoluuttisen hyvä teko, koska tällä teolla kyseinen luoja lisää aina maailmassa olevaa pahaa. Toki samalla lisääntyy hyväkin mutta samalla nimenomaan pahuuden todennäköisyys lisääntyy hyvin vahvasti koska Jumala ei voi kontrolloida luomansa ihmisen pahuutta samalla tavalla kuin omaa pahuuttaan.
Jos yksikin Jumalan teko lisää pahuutta maailmassa, kyseinen teko ei ole ollut absoluuttisen hyvä eikä kyseinen Jumala voi olla absoluuttisen hyvä.
Jeesus pelastaa!
Vapaa tahto on aina ristiriitainen väittämä, niin naturalistiselta kuin uskonnolliselta kannalta katsottuna.
Toisekseen mystinen meille tuntemattomia teitä kuljeskeleva jumala on jo liian absurdi olento jokatapauksessa ymmärrettäväksi ihmisen kannalta. Vaikkapa miksikään absoluuttiseksi (sellaiseksi Raamattu ei jumalaa missään kohti nimitä). Väittämä jo itsessään on järjetön.
"Mt 5:48. Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."
Rm 2:1. Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja."
” Okei, Jumala on absoluuttisen hyvä, mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Tämä tarkoittaa absoluuttisimmassa mielessä sitä ettei kyseinen Jumala ole yksinkertaisesti kykeneväinen tekemään pahaa.”
Minun mielestäni hyvyys vaatii sen, että voi valita ja tehdä myös väärin/pahaa. Jos tekee hyvää koska ei ole muuta vaihtoehtoa, ei minun mielestäni ole kovinkaan hyvä. Hyvä tekee hyvää, koska se on hyvä.
” Ja toinen merkittävämpi seuraus on se että kaikki absoluuttisen hyvän Jumalan luomat asiat ja olennot perivät luojansa absoluuttisen hyvyyden ja täten ovat kyvyttömiä tekemään pahaa. Täten jos Raamatun Jumala on absoluuttisen hyvä, ei koko syntiinlankeamisen ja pahuuden ongelmaa edes pitäisi olla.”
Alussa kaikki olikin hyvää, kunnes tapahtui syntiin lankeemus, eli hylättiin Jumala. Jumalan hylkäämisestä on seurannut kaikki paha. Oli kuitenkin minun mielestäni hyvä antaa ihmisille mahdollisuus hylätä Jumala.
Paha ei ole ongelma, koska se ei voi tappaa sielua. Paratiisissa ihmiset halusivat oppia tuntemaan hyvän ja pahan, niin kuin Jumala. Ja siksi me saamme tämän oppitunnin, jonka aikana voimme oppia tuntemaan hyvän ja pahan. Ne jotka rakastavat enemmän hyvää, koska ymmärtävät sen olevan hyvä, pääsevät ikuiseen elämään. Muille on toinen kuolema. Ruumis on raamatullisessa mielessä vain astia sielulle. Sillä astialla ei loppuen lopuksi ole mitään suurta merkitystä, koska se voidaan korvata. Merkitystä on sillä, valitseeko sielu pimeyden vai valkeuden.
Ja kuten moni ymmärtääkin, paha on jumalattomuus ja hyvä Jumalan yhteydessä olo. Jumalan yhteydessä olo johtaa kaikkiin hyviin asioihin, koska Jumalaan yhteydessä oleva haluaa vapaaehtoisesti rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään.
"Minun mielestäni hyvyys vaatii sen, että voi valita ja tehdä myös väärin/pahaa. Jos tekee hyvää koska ei ole muuta vaihtoehtoa, ei minun mielestäni ole kovinkaan hyvä. Hyvä tekee hyvää, koska se on hyvä."
Riippuu siitä että millä missäkin tilanteessa tarkoitetaan hyvällä. Subjektiivisella tasolla kyse onkin nimenomaan siitä että hyvä olento nimenomaan valitsee hyvän. Mutta jos ajatellaan että absoluuttinen hyvä on universaali vakio joka tekee tietyt teot hyviksi ja tietyt teot pahoiksi, absoluuttinen hyvyys vaatii kyvyttömyyttä tehdä pahaa, vähintäänkin käytännön tasolla.
"Alussa kaikki olikin hyvää, kunnes tapahtui syntiin lankeemus, eli hylättiin Jumala. Jumalan hylkäämisestä on seurannut kaikki paha. Oli kuitenkin minun mielestäni hyvä antaa ihmisille mahdollisuus hylätä Jumala."
Kyseisen mahdollisuuden antamisella ei voida saavuttaa mitään, ei ainakaan kaikkitietävä ja kaikkivoipan Jumalan ollessa kyseessä. Ensinnäkin koko luomistyö oli sinänsä turha alunperinkin kyseiseen tarkoitukseen koska Jumala on ollut alusta asti kykeneväinen tietämään luomakunnan koko kohtalon ja sen että ketkä lopulta Jumalan Sanaa lähtevät seuraamaan.
Ja toisaalta mitä arvoa ylipäänsäkin on kyvyllä hylätä Jumala? Minäkään en esim. kykene hylkäämään vaikkapa painovoimaa vaan olen pakotettu painovoiman alaiseksi. Miksi painovoima saa hallita minua pakolla muttei Jumala?
"Paratiisissa ihmiset halusivat oppia tuntemaan hyvän ja pahan, niin kuin Jumala. Ja siksi me saamme tämän oppitunnin, jonka aikana voimme oppia tuntemaan hyvän ja pahan."
Ja miksei ihmistä voinut luoda alunperinkin tietoiseksi hyvästä ja pahasta, sekä muutenkin kykeneväiseksi näkemään maailman samanlaisin silmin kuin miten Jumala maailman näkee. Ihminen luotiin silmät sidottuna ja Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli se ettei ihminen koskaan näkisi vaan joutuisi kulkemaan pelkästän Jumalan äänen ohjaamana.
"Ne jotka rakastavat enemmän hyvää, koska ymmärtävät sen olevan hyvä, pääsevät ikuiseen elämään. Muille on toinen kuolema."
Eli suomeksi ne jotka saavat Jumalasta sellaisen kuvan että tämä on hyvä pelastuvat, kun taas ne jotka kyseiseen päätelmään eivät pääse, ovat tuomittuja. Onko sinusta muka oikein johdattaa viisaita ihmisiä harhaan suuressa ilmoituksessaan ihmiskunnalle ja palkita siitä alistuneesti uskoo kaiken mitä jokin jumalolento sanoo vaikka kyseinen ilmoitus olisi ristiriidassa itsensä kanssa?
Miksi Jumala palkitsee alistumisen ja sokean uskon ja rankaisee älyn käytöstä?
"Merkitystä on sillä, valitseeko sielu pimeyden vai valkeuden."
Sielu ei valitse mitään, sielu on aina puhdas ja kaipaa luojansa luokse. Se on sinun tietoisuutesi ja henkesi joka valitsee joko pimeyden tai valkeuden raahaten viattoman sielun mukanansa.
Siis jos nyt sielu ja henki olisivat edes olemassa. Saahan sitä harrastaa toiveajattelua kuten te teettekin mutta valitettavasti se ei todellisuutta muuta.
"Kyseisen mahdollisuuden antamisella ei voida saavuttaa mitään, ei ainakaan kaikkitietävä ja kaikkivoipan Jumalan ollessa kyseessä. Ensinnäkin koko luomistyö oli sinänsä turha alunperinkin kyseiseen tarkoitukseen koska Jumala on ollut alusta asti kykeneväinen tietämään luomakunnan koko kohtalon ja sen että ketkä lopulta Jumalan Sanaa lähtevät seuraamaan."
Minun nähdäkseni Jumala halusi antaa ihmislle vapauden ja tämän elämän lahjana. Jumala tietää kyllä mitä ihmiset valitsevat, mutta rakastaa myös pahoja ja siksi haluaa antaa heillekin tämän elämän.
"Ja toisaalta mitä arvoa ylipäänsäkin on kyvyllä hylätä Jumala? "
Vapaus on mielestäni todella arvokasta ja hieno lahja. On kuitenkin ymmärrettävää, ettei Jumala anna pahojen jatkaa loputtomasti, vaan niin kauan, että todistavat, etteivät ansaitse ikuista elämää.
"Ja miksei ihmistä voinut luoda alunperinkin tietoiseksi hyvästä ja pahasta"
Tieto lisää tuskaa :)
Ihmiset olisivat voineet kysyä mitä tahansa suoraan Jumalalta. Sen sijaan he hylkäsivät mielummin Jumalan ja kuuntelivat houkutusta tulla tietämään kuin Jumala.
Voi olla, että hyvää ja pahaa ei kuitenkaan tunne ilman tälläistä amtrix-todellisuutta, jossa henki saa ruumiin kautta kokea sen mitä tarkoittaa Jumalattomuus.
"Onko sinusta muka oikein johdattaa viisaita ihmisiä harhaan suuressa ilmoituksessaan ihmiskunnalle ja palkita siitä alistuneesti uskoo kaiken mitä jokin jumalolento sanoo vaikka kyseinen ilmoitus olisi ristiriidassa itsensä kanssa?"
Ei viisaita ihmisiä, eikä muitakaan ole Jumalan toimesta johdettu harhaan. Eikä kyse ole siitä, että pitää alistuneesti uskoa.
Kyse on siitä, että pitää vastaanottaa se, mitä Jeesus sanoi. Se kertoo hyvästä ja pahasta tai oikeasta ja väärästä. Jos ei sitä ymmärrä ja rakastaa enemmän vääryyttä, ei ole sopiva ikuiseen elämään.
Jos on tappamatta vain koska alistuu pelkurimaisesti, se ei ole mielestäni vanhurskasta. Vanhurskasta on uskoa se mitä Jeesus opetti, koska se on hyvä ja johtaa hyviin asioihin.
Jumalan tahto on että ihmiset rakastavat toisiaan kuin itseään. Sen vastustaminen on tyhmää mielestäni ja sitä ateistit todellisuudessa tekevät, kun vastustavat Jumalaa.
"rankaisee älyn käytöstä?"
Jumala ei rankaise älyn käytöstä. Ja minun nähdäkseni ateistit eivät juuri älyä käytä. Näyttää siltä, että ateistit heittäytyvät täysin idiooteiksi, kun on kyse siitä mitä Raamattu opettaa. Ei ateisteja näytä kiinnostavat totuus eikä oikea ymmärrys.
''Sen vastustaminen on tyhmää mielestäni ja sitä ateistit todellisuudessa tekevät, kun vastustavat Jumalaa.''
Valehteletko itsellesi useinkin?
"Minun nähdäkseni Jumala halusi antaa ihmislle vapauden ja tämän elämän lahjana. Jumala tietää kyllä mitä ihmiset valitsevat, mutta rakastaa myös pahoja ja siksi haluaa antaa heillekin tämän elämän."
Ja Jumalahan ei tästä mitenkään itse hyödy, muuten vain on järjestänyt asiat niin että saisi alistuneita palvojia hieromaan jo valmiiksi paisunutta egoaan ja sen lisäksi jopa saa nauttia sen katselusta kun ne jotka eivät alistu käristyvät kadotuksessa ikuisesti.
Kyllä kyseisen Jumalan toiminnasta on oikeasti lahjat ja rakkaus kaukana, valitan.
"Ihmiset olisivat voineet kysyä mitä tahansa suoraan Jumalalta. Sen sijaan he hylkäsivät mielummin Jumalan ja kuuntelivat houkutusta tulla tietämään kuin Jumala."
Jumala antoi ihmiselle hyvin rajallisen ymmärryksen vain voidakseen alistaa ihmistä, sillä ei ole ihmisen osa tietää vaan alistua Jumalansa edessä joka on se taho jolla kaikki tieto on.
"Voi olla, että hyvää ja pahaa ei kuitenkaan tunne ilman tälläistä amtrix-todellisuutta, jossa henki saa ruumiin kautta kokea sen mitä tarkoittaa Jumalattomuus."
Nonsense, hyvän ja pahan voi tuntea missä ja milloin kaikkivoipa Jumala sen tahtoo tunnettavan.
"Kyse on siitä, että pitää vastaanottaa se, mitä Jeesus sanoi. Se kertoo hyvästä ja pahasta tai oikeasta ja väärästä. Jos ei sitä ymmärrä ja rakastaa enemmän vääryyttä, ei ole sopiva ikuiseen elämään."
Jos sinulle sanottaisiin että pelastuisit kamalalta tapaturmalta vain jos uskot että maapallon ytimessä asuu suuri ja punainen lohikäärme, kuinka todennäköisesti alkaisit oikeasti uskoa kyseiseen lohikäärmeeseen?
Ongelma on siinä että tuo esittämäsi ikuinen elämä on tarjolla niille joille asioihin uskominen on helppoa ja sattuvat hyvällä tuurilla uskomaan nimenomaan Jeesuksen sanomisiin.
Ja yleensä herkkäuskoisimmat ovat niitä jotka nimenomaan tarkastelevat asioita useimmiten vain pinnallisella tasolla kun taas syvemmin asioihin perehtyvät vaativat paljon enemmän uskoakseen. Jumalan tarjoama pelastus on kohdennettu nimenomaan herkkäuskoisiin joka jättää helposti ne joille asioihin uskominen on vaikeaa pelastuksen ulkopuolelle joka on sama kuin viisaudesta rankaiseminen.
"Jumalan tahto on että ihmiset rakastavat toisiaan kuin itseään. Sen vastustaminen on tyhmää mielestäni ja sitä ateistit todellisuudessa tekevät, kun vastustavat Jumalaa"
Miten Jumalaan uskomattomuus on ristiriidassa sen kanssa että ihmiset rakastavat toisiaan kuin itseään? Miksi ihmisen ja Jumalan välinen asia vaikuttaisi ihmisten välisiin asioihin?
"Ja minun nähdäkseni ateistit eivät juuri älyä käytä. Näyttää siltä, että ateistit heittäytyvät täysin idiooteiksi, kun on kyse siitä mitä Raamattu opettaa."
Miten niin ateistit heittäytyvät idiooteiksi, millä tavalla?
"Ei ateisteja näytä kiinnostavat totuus eikä oikea ymmärrys."
Itseasiassa ateistit ovat oman kokemukseni mukaan useimmiten niitä oikeita vilpittömiä totuuden etsijöitä. Ja mikäs se parempi tapa lähteä totuutta etsimään kuin puhtaalta pöydältä aloittaminen ilman että oletetaan lähtökohtainsesti jonkin Raamatun kaltaisin kirjallisen teoksen olevan oikeassa.
” Jumala antoi ihmiselle hyvin rajallisen ymmärryksen vain voidakseen alistaa ihmistä, sillä ei ole ihmisen osa tietää vaan alistua Jumalansa edessä joka on se taho jolla kaikki tieto on.”
Jos ihmisellä on rajallinen ymmärrys, kertoisitko yhden asian, mitä ihminen ei voi ymmärtää?
” Jos sinulle sanottaisiin että pelastuisit kamalalta tapaturmalta vain jos uskot että maapallon ytimessä asuu suuri ja punainen lohikäärme, kuinka todennäköisesti alkaisit oikeasti uskoa kyseiseen lohikäärmeeseen?”
Asia olisi minulle merkityksetön.
Raamattu ei kuitenkaan minun mielestäni vaadi ihmisiä uskomaan Jumalan olevan. Raamattu kertoo mikä on oikein ja hyvä (rakastaa lähimmäistä). Oikeaan ja hyvään uskomisen tulisi perustua siihen, että ymmärtää asian olevan oikein, ei siihen, onko Jumala oikeasti olemassa. Jumalan olemassaolon kieltäminen on vain tapa hylätä oikea ja väärä, mistä Raamatussa on oikeasti kyse. Siksi myös uskovat välillä pitävät ateisteja moraalittomina. Jumalan vastustaminen on oikeasti Jumalan tahdon vastustamista. Ja Jumalan tahto on, että ihmiset rakastaisivat lähimmäisiä niin kuin itseä.
Raamatun mukaan riivaajatkin uskovat Jumalan olevan, joten olen sitä mieltä, ettei Jumalan olemassaoloon uskominen ole kovinkaan merkityksellistä. Merkittävää on se, mitä ihminen pitää oikeana ja vääränä.
Jos tietäisit varmasti Jumalan olevan, ei käsityksesi oikeasta ja väärästä todennäköisesti paranisi siitä yhtään ja siksi ei ole oikeastaan mitään väliä, vaikka et tietäisi Jumalan oikeasti olevan todellinen.
” Jumalan tarjoama pelastus on kohdennettu nimenomaan herkkäuskoisiin joka jättää helposti ne joille asioihin uskominen on vaikeaa pelastuksen ulkopuolelle joka on sama kuin viisaudesta rankaiseminen.”
Ketään ei rankaista viisaudesta. Eikä ihminen viisaudella päädy ateismiin. Ateismiin päädytään, kun ei haluta nähdä totuutta ja kun ei tykätä siitä mikä raamatun mukaan on oikein ja väärin.
” Miten Jumalaan uskomattomuus on ristiriidassa sen kanssa että ihmiset rakastavat toisiaan kuin itseään? Miksi ihmisen ja Jumalan välinen asia vaikuttaisi ihmisten välisiin asioihin?”
Raamatun mukaan rakkaus Jumalaan on sitä, että pitää hänen käskyt. Jos siis rakastaa Jumalaa, haluaa elää hänen tahdon mukaan. Ja koska Jumalan tahto on, että ihmiset rakastavat lähimmäistä niin kuin itseä, Jumalan rakastaminen johtaa lähimmäisen rakastamiseen. Lähimmäisen rakastaminen voi teoriassa olla muutenkin mahdollista, mutta vasta rakkaus Jumalaa kohtaan saa ihmisen toimimaan niin paremmin, minun mielestäni.
” Miten niin ateistit heittäytyvät idiooteiksi, millä tavalla?”
Kaikki ateistien ristiriita väitteet osoittavat, etteivät he edes halua ymmärtää.
Minun näkemyksen mukaan ateisteja ei kiinnosta totuus, jos se on vastoin heidän mieltymyksiä.
"Jos ihmisellä on rajallinen ymmärrys, kertoisitko yhden asian, mitä ihminen ei voi ymmärtää?"
No vaikka Jumalan moraalisäännöt ja niiden oikeudellisuus, ihmisen ymmärryksen rajoissa nimittän moni Jumalan asettama moraalisääntö vaikuttaa täysin perusteettomalta ja useat näistä jopa itsessään vaikuttavat ihmisymmärryksen rajoissa itsessään moraalisesti vääriltä.
"Oikeaan ja hyvään uskomisen tulisi perustua siihen, että ymmärtää asian olevan oikein, ei siihen, onko Jumala oikeasti olemassa. "
Entäs jos minulle asia näyttäytyy niin ettei Jumalan kertoma yksinkertaiseti voi pitää paikkaansa ymmärrykseni mukaan? MInulle on Jumalasi moraaliin uskominen yhtä vaikeaa kuin sinun on uskoa että maapallon ytimessä elää lohikäärme.
"Jumalan olemassaolon kieltäminen on vain tapa hylätä oikea ja väärä, mistä Raamatussa on oikeasti kyse. "
Minusta Raamattu on kaukana siitä mitä todelliseen oikeaan ja väärään tulee. Eikä minun edes tarvitse kieltää Jumalan olemassaoloa vaan minusta Jumala on yksinkertaisesti väärässä. En myöskään usko että olento joka toimii Raamatun osoittamalla tavalla voi oikeasti omata todellisen auktoriteetin jonka väittää Raamatussa omaavansa. Minusta siis Jumalasi valehtelee ja tämä on täysin vilpitön mielipide joka perustuu vilpittömään totuuden etsimiseen.
Ja ainakin toistaiseksi ateismi on omalla kohdallani ollut se joka näyttäisi minun mielestäni edustavan parhaiten todellista totuutta.
"Siksi myös uskovat välillä pitävät ateisteja moraalittomina. Jumalan vastustaminen on oikeasti Jumalan tahdon vastustamista. "
Jumalaan uskomattomuus on eri asia kuin Jumalan vastustaminen.
"Ja Jumalan tahto on, että ihmiset rakastaisivat lähimmäisiä niin kuin itseä."
Ja miksei kyseinen lähimmäisenrakkaus voisi toteutua myös ateistin toiminnassa? Kyseessä on kuule niin moraalinen perustotuus ettei sen toteuttamiseen tarvita Raamattua eikä Jumalaa. Riittää puhtaasti sellainen ihmisen perusominaisuus kuin kyky empatiaan.
"Raamatun mukaan riivaajatkin uskovat Jumalan olevan, joten olen sitä mieltä, ettei Jumalan olemassaoloon uskominen ole kovinkaan merkityksellistä. Merkittävää on se, mitä ihminen pitää oikeana ja vääränä."
Mutta onhan se aika vaikea pitää Jumalan Sanaa pohjana oikealle ja väärälle jos kyseiseen tahoon edes usko. Tokihan voi olla sitten että Raamatun oikea ja väärä saattaa "tuntua oikealta mutta omat tuntemukseni asian suhteen ovat ainakin hyvin kaukana tästä.
"Ketään ei rankaista viisaudesta. Eikä ihminen viisaudella päädy ateismiin. Ateismiin päädytään, kun ei haluta nähdä totuutta ja kun ei tykätä siitä mikä raamatun mukaan on oikein ja väärin"
Olet pahasti väärässä, itse olen ihminen jota nimenomaan kiinnostaa pelkästään totuus. Ja siihen miksi en näe Raamatun olevan oikeassa sen suhteen mikä oikein ja väärin ei liity minkään tason henkilökohtaista asiasta pitämättömyyttä vaan uskon oikeasti Raamatun olevan väärässä asian suhteen. Vilpittömänä totuuden etsijänä en etsi totuutta joka miellyttää minua vaan nimenomaan aitoa oikeaa totuutta joka täyttää kaikki totuuden vaatimukset..
Olen täysin varautunut siihen että totuus voi osoittautua joksikin mistä en pidä, tärkeintä on vain löytää totuus.
"Kaikki ateistien ristiriita väitteet osoittavat, etteivät he edes halua ymmärtää."
Ateistit ovat oikeasti törmänneet ristiriitoihin Raamatun ja kristinuskon suhteen ja tuovat nämä ristiriidat esille. Kyse voi olla toki väärinymmärryksistä ja mitään ristiriitoja ei ole mutta uskovat eivät ole ainakaan kyseisiä ristiriitoja yksikertaisesti ole kyenneet selittämään tasolla jolla se olisi tarpeen. On turha syyttä ateisteja haluttomuudesta ymmärtää.
"Minun näkemyksen mukaan ateisteja ei kiinnosta totuus, jos se on vastoin heidän mieltymyksiä."
Siinä tapauksessa näkemyksesi on väärässä. Ateistit useimmiten nimenomaan ottavat laajemmin eri vaihtoehtoja huomioon etsiessään totuutta, sen sijaan että lähtisivät ensimmäisenä etsimään totuutta nimenomaan Raamatusta. Tästä syystä ateistit usein tietävät eri uskonnoista ja maailmankatsomuksista paljon enemmän kuin vaikka kristityt jotka usein hädin tuskin tuntevat edes oman uskontonsa.
Ja uskovien helmasynti tuntuu olevan se etteivät he tunnu ymmärtävän muulla tavalla uskovia vaan sitkeästi ovat sitä mieltä että ne jotka uskovat muulla tavalla, tekevät niin vain ilkeyttään.
” No vaikka Jumalan moraalisäännöt ja niiden oikeudellisuus, ihmisen ymmärryksen rajoissa nimittän moni Jumalan asettama moraalisääntö vaikuttaa täysin perusteettomalta ja useat näistä jopa itsessään vaikuttavat ihmisymmärryksen rajoissa itsessään moraalisesti vääriltä.”
En kutienkaan sanoisi, ettei ihminen voi niitä ymmärtää. Se voi olla välillä vaikeaa, muttei mahdotonta. Jos oikeasti haluat ymmärtää, uskon Jumalan antavan sinulle lisää ymmärrystä, jos esität vaikka vain epäuskoisin pyynnön hänelle saada lisää ymmärrystä.
Voit myös kysyä minulta, selitystä epäselvälle moraalisäännölle.
”Entäs jos minulle asia näyttäytyy niin ettei Jumalan kertoma yksinkertaiseti voi pitää paikkaansa ymmärrykseni mukaan?”
Se on ymmärrettävää, mutta onko se hyvä syy sanoa, ettei Jumalaa ole?
” Eikä minun edes tarvitse kieltää Jumalan olemassaoloa vaan minusta Jumala on yksinkertaisesti väärässä.”
Kertoisitko jonkun esimerkin?
” mielipide joka perustuu vilpittömään totuuden etsimiseen.”
Hieno juttu, jos vilpittömästi etsit totuutta. Olen vakuuttunut, että siten päätyy Jumalan luokse lopulta. Kaikki ihmiset taitavat kuitenkin olla enemmän tai vähemmän matkalla. En minäkään tiedä kaikkea tällä hetkellä. Pyrin kuitenkin olemaan Jumalalle uskollinen, koska minun mielestäni hän on hyvä.
” Ja miksei kyseinen lähimmäisenrakkaus voisi toteutua myös ateistin toiminnassa?”
Ehkä se voi toteutua. Minä en pysty tuomitsemaan muita siitä. Ja on ehkä hyvä muistaa, ei Tuomaskaan uskonut Jeesuksen nousseen kuolleista. Silti hän oli uskollinen minun nähdäkseni Jumalalle. Lähimmäisen rakkaus riippuu kuitenkin usein siitä, ketkä määritellään lähimmäiseksi. Ihmisen empatia kyky ei välttämättä riitä kaikissa tilanteissa ja silloin minun mielestäni tarvitaan Jumalaa.
” Ateistit ovat oikeasti törmänneet ristiriitoihin Raamatun ja kristinuskon suhteen ja tuovat nämä ristiriidat esille. Kyse voi olla toki väärinymmärryksistä ja mitään ristiriitoja ei ole mutta uskovat eivät ole ainakaan kyseisiä ristiriitoja yksikertaisesti ole kyenneet selittämään tasolla jolla se olisi tarpeen.”
Ikävä kuulla. Itse olen pyrkinyt selittämään ristiriitoja. Ja olen valmis selittämään vielä, mutta voisi ehkä mieluiten aloittaa ristiriidasta, mitä pidät suurimpana.
"Jos oikeasti haluat ymmärtää, uskon Jumalan antavan sinulle lisää ymmärrystä, jos esität vaikka vain epäuskoisin pyynnön hänelle saada lisää ymmärrystä."
Avoin pyyntö on esitetty kaikille mahdollisille ja mahdottomille henkiolennoille auttaa lähemmäs totuutta. Eipä vaan ole mitään kuulunut mistään suunnasta.
"Voit myös kysyä minulta, selitystä epäselvälle moraalisäännölle"
Jos nyt heittäisi ilmoille jonkun helpon, kuten vaikkapa sen että miksi lepopäivän pitämättömyys väärin, miten oikeasti moinen on muka rationaalisesti perusteltavissa?
"Se on ymmärrettävää, mutta onko se hyvä syy sanoa, ettei Jumalaa ole?"
Olenko minä sanonut ettei Jumalaa ole? Olen muistaakseni puhunut vain siitä ettei Jumala voi yksinkertaisesti omata statusta jonka väittää omaavansa, tai sitten vaihtoehtoisesti Raamattu täynnä väärää tietoa Jumalan tekemisistä.
"Kertoisitko jonkun esimerkin?"
Yksi esimerkki siitä missä Jumala on väärässä on se että Hän kuvittelee että luodulla olisi jokin automaattinen velvollisuus palvoa luojaansa, tämä ei pidä paikkaansa vaan ajattelevan olennon kunnioitus ja palvonta tulee ensin ansaita teoilla, teoilla joita Jumala ei tehnyt vaan uhkaa palvomattomuudesta ihmistä kuolemaakin kamalalla rangaistuksella.
"Hieno juttu, jos vilpittömästi etsit totuutta. Olen vakuuttunut, että siten päätyy Jumalan luokse lopulta."
Tällä hetkellä tosin vaikuttaisi siltä että tulisin päätymään paljon todennäköisemmin juutalaisten Jumalan luokse, en kristittyjen.
"Kaikki ihmiset taitavat kuitenkin olla enemmän tai vähemmän matkalla."
Aivan, ja siksi on mahdoton arvioida missä kukin menee matkallaan, sinä voit olla minua pidemmällä matkallasi tai minä voin olla lähempänä määränpäätä kuin sinä....ei sitä koskaan tiedä.
"Pyrin kuitenkin olemaan Jumalalle uskollinen, koska minun mielestäni hän on hyvä."
Kunhan et anna uskollisuutesi Jumalalle sumentaa näköäsi, pidä sydämesi avoimena aina totuudelle, oli se sitten mikä tahansa.
"Lähimmäisen rakkaus riippuu kuitenkin usein siitä, ketkä määritellään lähimmäiseksi. Ihmisen empatia kyky ei välttämättä riitä kaikissa tilanteissa ja silloin minun mielestäni tarvitaan Jumalaa."
Miksemme pitäisi kaikkia ihmisiä lähimmäisinämme, se on minun periaatteeni. Ja eihän se sinällään ole mikään ongelma jos oma empatiakyky jossain tilanteessa ei riitä, kunhan muistaa antaa muille myös oikeuden tähän. Parhaansa yrittäminen on minusta tärkeintä.
"Ikävä kuulla. Itse olen pyrkinyt selittämään ristiriitoja. Ja olen valmis selittämään vielä, mutta voisi ehkä mieluiten aloittaa ristiriidasta, mitä pidät suurimpana."
Se suurin ristiriita on nimenomaan se mikä on Jumalan ominaisuuksien, kaikkivoipaisuuden, kaikkitietoisuuden sekä absoluuttisen hyvyyden ja Jumalan tekojen välillä. Ne eivät yksinkertaisesti osu kohdalleen vaan pohtiessa kyseisiä Jumalan ominaisuuksia tarpeeksi korkealla tasolla, Raamatun esittämä versio Jumalan teoista muuttuu äärimmäisen epätodennäköiseksi, jopa täysin mahdottomaksi.
Ja lähes poikkeuksetta suurimmat ristiriidat syntyvät Uuden Testamentin puolella, joka lisää VT:n antamaan tietoon piirteitä jotka ovat monilta osin jopa varsin absurdia tavaraa, kuten koko Jeesuksen uhraus ja paholaisen asema itsenäisenä toimijana.
Oikeasti miksi kaikkivoipa, kaikkitietävä, absoluuttisen hyvä Jumala laittaisi tärkeimmän vihollisensa samaan "häkkiin" ihmisten kanssa näitä eksyttämään ja antaisi tämän langettaa edes yhden ihmisen päälle rangaistuksen joka ei ollut tarkoitettu ihmiselle ja ei täten pitäisi olla myös sovellettavissa ihmiseen.
Juutalaiset sentään näkevät paholaisen vain ihmisiä koettelevana Jumalan palvelijana ja heidän Jumalansa rankaisee vain todellisuudessa tehdystä synnistä sen sijaan että syntisyydestä pitäisi ikuisesti kärsiä. Minusta juutalaisten Jumala on hyvä ja rakastava olento, paljon enemmän kuin kristittyjen Jumala.
1213
höpötti
>>>Ja minun nähdäkseni ateistit eivät juuri älyä käytä.>Näyttää siltä, että ateistit heittäytyvät täysin idiooteiksi, kun on kyse siitä mitä Raamattu opettaa.> Ei ateisteja näytä kiinnostavat totuus eikä oikea ymmärrys.
”Jos nyt heittäisi ilmoille jonkun helpon, kuten vaikkapa sen että miksi lepopäivän pitämättömyys väärin, miten oikeasti moinen on muka rationaalisesti perusteltavissa?”
Lepopäivän pitämättömyys on huono, koska ihmiselle tekee hyvää pitää yksi lepopäivä. Lepopäivän pitämättömyys on ihmiselle vahingollista.
” Yksi esimerkki siitä missä Jumala on väärässä on se että Hän kuvittelee että luodulla olisi jokin automaattinen velvollisuus palvoa luojaansa, tämä ei pidä paikkaansa vaan ajattelevan olennon kunnioitus ja palvonta tulee ensin ansaita teoilla, teoilla joita Jumala ei tehnyt vaan uhkaa palvomattomuudesta ihmistä kuolemaakin kamalalla rangaistuksella.”
Minun ymmärtääkseni Jumala ei tarvitse meiltä mitään.
”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä teh-dyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.”
Apostolien teot 17:24-25
Ja rangaistus ei tule palvomattomuudesta. Jumala antaa ikuisen elämän vanhurskaille. Muut joutuvat toiseen kuolemaan.
”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa val-taistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kir-ja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perus-teella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuo-nela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.”
Johanneksen ilmestys 20:12-15
” Tällä hetkellä tosin vaikuttaisi siltä että tulisin päätymään paljon todennäköisemmin juutalaisten Jumalan luokse, en kristittyjen.”
Se on mielestäni hyvä. Juutalaisten (Israelin) Jumalan luokse minä haluankin ihmisten päätyvän. :)
” Se suurin ristiriita on nimenomaan se mikä on Jumalan ominaisuuksien, kaikkivoipaisuuden, kaikkitietoisuuden sekä absoluuttisen hyvyyden ja Jumalan tekojen välillä.”
Jos ristiriita on siinä, miten sinä tulkitset ja ymmärrät asiat (hyvä, paha), sitten on vähän vaikeampi auttaa.
” Jeesuksen uhraus ja paholaisen asema itsenäisenä toimijana.”
Olen sitä mieltä, että Jeesuksen uhraus pitää ymmärtää samaan tyyliin kuin sotilaiden uhraus, kun he antoivat henkensä puolustaessaan maata. Jeesus alistui kuolemaan, jotta ilosanoma tulisi julistetuksi. Pelastus ei kuitenkaan tule hänen kuolemasta, vaan niistä sanoista, jotka hän ilmoitti. Niiden sanojen kautta ihminen voi tulla vanhurskaaksi ja päästä ikuiseen elämään.
” Oikeasti miksi kaikkivoipa, kaikkitietävä, absoluuttisen hyvä Jumala laittaisi tärkeimmän vihollisensa samaan "häkkiin" ihmisten kanssa”
Koska ihmiset halusivat oppia tuntemaan hyvän ja pahan, kuten Jumala. Tässä elämässä jokainen voi nähdä, että Jumalattomuus on paha ja johtaa pahoihin asioihin. On syytä muistaa, mikään tässä maailmassa ei voi tappaa sielua ja sielu on merkittävämpi kuin ruumis. Ruumis voidaan korvata Raamatun perusteella, eikä siksi pitäisi murehtia siitä.
Jumala tuomitsee ihmiset sen mukaan, ovatko vanhurskaita. Ja vanhurskaus tulee ilmi teoissa ja sanoissa. Vanhurskaus on oikeamielisyyttä ja johtaa hyviin tekoihin, siksi se on todellinen kriteeri ikuiseen elämään pääsyyn. Uskon kautta voi saada anteeksi ja uuden alun, mutta ihmisen täytyy myös olla vanhurskas, päästäkseen ikuiseen elämään. Kysymys on mielentilasta pitkälti, koska se synnyttää hyvät tai pahat teot. Ei ole juuri merkitystä, jos et todellisuudessa ole tehnyt esim. murhaa, jos kuitenkin vihaat jotain niin paljon että haluaisit tehdä murhan, mutta pelkäät vain seurauksia, etkä siksi toimi. Siksi teot eivät täysin kerro onko ihminen vanhurskas ja ikuiseen elämään kelpaava.
Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.
Mat. 25:46
Toiset ihmisjohtajat hyväksyvät heihin kohdistuvan arvostelun. Toiset taas tukahduttavat mielenosoitukset väkivallalla ja estävät johtajaa arvostelevien tiedotusvälineiden toiminnan. Radikaaleimmat siivoavat kaikki toisinajattelijat vankilaan tai surmauttavat heidät.
Millainen ihmisjohtaja on lähimpänä absoluuttista hyvää? Minun mielestäni sellainen, joka sallii itseensä kohdistuvan arvostelun. Pitäisikö luojan tehdä pelkkiä jees-miehiä ollakseen hyvä?
"Jos taas Hyvä ei vain halua (päästää pahantekijöitä luokseen ilman hyvitystä), voimme pohtia siltä kannalta että voiko olento joka ei joka tilanteessa valitse parasta mahdollista vaihtoehtoa olla absoluuttisen hyvä."
Ei sekään kovin hyvältä kuulosta jos hyvän kotona palkitaan pahantekijöitä, ilman että nämä ovat pyytäneet anteeksi ja hyvittäneet tekonsa.
.." absoluuttisen hvyyyden (tai pahuuden) statuksen saavuttaminen ja ylläpitäminen vaatii vapaan tahdon omaavalta olennolta luopumista vapaasta tahdostaan."
Juuri näin. Syntiinlangenneen ihmiskunnan vapaaehtoiset kutsutaan uuteen maailmaan, jossa asiat ovat hyvin. Siirtymävaihe edellyttää vapaaehtoista luopumista pahan houkutuksista.
Jos vapaa tahto käsitteenä tuottaa ylläolevin viestien kaltaista putkiajattelua, niin verrataan asiaa sitten satunnaisuuteen. Onko ohjelmoija paha, jos hän lisää ohjelmaan satunnaislukugeneraattorilla ohjautuvia ominaisuuksia? Kokeilevaksi minä sellaista kutsuisin, eikä tuo satunnaisuus luontivaiheessaan ole hyvää eikä pahaa.
"Millainen ihmisjohtaja on lähimpänä absoluuttista hyvää? Minun mielestäni sellainen, joka sallii itseensä kohdistuvan arvostelun. Pitäisikö luojan tehdä pelkkiä jees-miehiä ollakseen hyvä?"
Jos nyt tarkkoja ollaan, ei absoluuttisen hyvää Jumalaa olisi koskaan tarvetta arvostella koska tämän luomukset eivät voisi koskaan ymmärtää Jumalansa motiiveja tai tarkoitusperiä väärin vaan ymmärtäisivät aina täysin sen miksi kyseinen Jumala on absoluuttisen hyvä.
"Ei sekään kovin hyvältä kuulosta jos hyvän kotona palkitaan pahantekijöitä, ilman että nämä ovat pyytäneet anteeksi ja hyvittäneet tekonsa."
Kuka on sanonut että pahantekijöitä pitäisi palkita? Asiassa auttaisi paljon edes se että pahantekemisestä rankaistaisiin oikeasti sen mitä ihminen ansaitsee, eikä niin että pieninkin paha tuottaa saman tuomion on kuin suurin rikos koko ihmiskuntaa kohtaan. Rangaistuksen on vastattava rikosta. Ja teknisestihän absoluuttisen hyvällä Jumalalla ei pitäisi olla pienimpiääkään vaikeuksia saada ihmiset lopettamaan pahan tekeminen puhtaasti omasta valinnastaan eikä absoluuttisen hyvän luomat ihmiset eivät koskaan olisi edes langenneet syntiin.
"Juuri näin. Syntiinlangenneen ihmiskunnan vapaaehtoiset kutsutaan uuteen maailmaan, jossa asiat ovat hyvin. Siirtymävaihe edellyttää vapaaehtoista luopumista pahan houkutuksista."
Joka tarkoittaa ihmisen luopumista omasta vapaasta tahdosta.
Raamatun "totuudet" maailmasta, sen syntymisestä ja kohtalosta on raamatussa lyöty lukkoon antiikin aikaisen tietämyksen pohjalla.
Antiikissa lähti ei-uskonnollinen tiedostus liikkeelle n. 700 - 500 eaa. Sitä nimitettiin filosofiaksi ja se sisälsi matematiikan, fysiikan, kemian sen lisäksi että "filosofit " pohdiskelivat syntyjä syviä.
Se oli tieteellisen tiedon hankinnan lähtölaukaus ja edisti mm. Platonin ja Aristoteleen opeilla yksijumalaisuutta, koska ko. herrat sijoittivat henkimaailman pyramidin muotoon maallisen esikuvan perusteella.
Kristinusko runteli orastavaa tieteellisyyttä, rakenteli monimutkaisen henkimaailman ja oppeja sen saavuttamiseksi ja joita ei olisi tarvittu ollenkaan.
Kristinuskon moraali ei poikkea hyvien puolien osalta ollenkaan yleisistä käyttäytymisnormeista joten ne eivät ole jumalallisia.
Joten, jos uskova hylkää uskomukset, hän ei menetä mitään. Hetken voi olla tyhjä aukko normaalilla tavalla kun elämässä tapahtuu muutos mutta tasaantuminen tulee nopeasti.
"Kristinuskon moraali ei poikkea hyvien puolien osalta ollenkaan yleisistä käyttäytymisnormeista joten ne eivät ole jumalallisia."
Tai toisin päin, "Jumala on kirjoittanut lakinsa myös pakanakansojen sydämiin."
"Tai toisin päin, "Jumala on kirjoittanut lakinsa myös pakanakansojen sydämiin.""
Hyvin epätodennäköistä että ainakaan kristinusko edustaisi todellisen Jumalan lakia, niin selkeitä ovat ne asiat missä kristinusko on väärässä moraalin suhteen.
"Tai toisin päin, "Jumala on kirjoittanut lakinsa myös pakanakansojen sydämiin."
Tällä tarkoitettiin käytösnormeja. Juttu täytyy kuitenkin kääntää veks kristittyjen jumalasta ja todeta sen saaneen oppia ns. pakanoilta.
Ihmiskuntaa on ollut n. 200.000 vuotta. Kristittyjen jumala luotiin ensimmäisellä vuosisadalla ajanlaskun alun jälkeen.
On kiistatonta, että ihmisyhteisöt (..söt) ovat omaksuneet luonnollista tietä käyttäytymisnormit yhteisön olemassaoloehtojen perusteella ilman kristuksia.
Kristittyjen kirjat mm. raamattu ovat omaksuneet ei-kristityiltä moraalisia arvoja ja joista monet ovat vanhentuneita tai olleet aikanaankin kyseenalaisia tai vain ajan tuotteita.
Emme tue mm. sellaista käytöstapaa, että perheet tulisi rikkoa ideologisten erimielisyyksien takia (Jeesuksen oppi perheiden hajoittamisesta ja kääntymisestä toisiaan vastaan).