Kaunis nainen saa aina seuraa. Tuskin täällä on kainista naista jolla ei ole kavereita tai muutakaan elämää. Ulkonäkö ratkaisee sen saako ystäviä. Vai tunnetteko muka jonkun kauniin jolla ei ole yhtäkään kaveria? Monia miehiä on täällä yksinäisiä siksi kun ne eivät ole komeita. Niin tää elämä menee..
Kaunis nainen ei voi olla yksinäinen
Totuus täältä
1303816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 130
Vanhimmat
Aina on ihmisiä jotka ovat kauniimpia, komeampia, rikkaampia, arvostetumpia, menestyneempiä tms. tai ainakin näyttävät siltä...
Siitä tulee vaan paha olo jos vertailee itseään joihinkin "parempiosaisiin", kannattaa vaan elää omaa elämäänsä omassa tilanteessaan.
Jos osa naisista, tai ylipäänsä ihmisistä, saavuttaa enemmän onnellisuutta elämässään vähemmällä vaivalla tai ulkonaisten ominaisuuksiensa ansiosta niin mitä väliä sillä on?
Kyllä näin on! Hankin itselleni hyvää hyvyyttäni uuden harrastuksen siinä toivossa jotta saisin uusia kavereita. No eipä oo tähänkään päivään mennessä sellaisista ollut tietoakaan vaikka oon jo vajaan vuoden verran tuota harrastanut. Todennäköisesti olen siis liian erilainen ja ruma, niinkuin olenkin ja tiedän sen itsekin. Näillä mennään ja täytyy tyytyä tähän.
Useissa harrastuksissa ei välttämättä löydä kavereita helposti. Yleensä moni ihminen menee sinne harrastamaan kyseistä lajia/asiaa. Varsinkin kun suurimmalla osalla ihmisistä on jo kavereita ei heille tule mieleen, että joku olisi siellä etsimässä kavereita.
Ei ole totta. Minä olen nainen, jolle riittäisi kysyntää, mutta ympärillä olevat miehet ahdistavat koska ovat juurikin vain ulkokuoren perässä. En halua heitä. Ei kiinnosta olla jollekin joku palkinto tai saalis. Itseäni kiinnostaa ihan tavalliset kiltit miehet joita eivät ehkä yleensä ne kuumimmat misut noteeraa. Mutta nämä miehet eivät monestikaan ymmärrä jos yrittää kiinnostuksensa osoittaa, vaikka aika suoraan osoittaisikin. Ja naiset...noh, kauniit naiset katsovat nenänvartta pitkin eikä heistä oikein sydänystäviä saa. Ja ne tavalliset muuten mukavat naiset omaavat usein ennakkoluuloja, että mikähän teennäinen prinsessa tuokin on. Että ei ole ihan yksinkertaista kauniillakaan ihmisillä...
ja totta, aina on kauniimpia, ja komeampia...
No tuskin olet kaunis jos kerran täällä valitat et seuraa riittää. Kaunilla naisella tuskin on aikaa tänne kirjoitella.
No täytyykö sun laittautua vielä ihan viimeisen päälle (kauniin pohjan lisäksi), jos et halua ihmisten kyyläävän että "mikä ihmeen prinsessa tossakin menee?"
"Ja ne tavalliset muuten mukavat naiset omaavat usein ennakkoluuloja, että mikähän teennäinen prinsessa tuokin on. Että ei ole ihan yksinkertaista kauniillakaan ihmisillä..."
Millä tavalla sinä määrittelet itsesi kauniimmaksi kuin muut? Onko käynyt mielessä, että ne ns. tavallisen näköiset naiset eivät kelpuuta sinua ystäväkseen, koska pidät itseäsi heitä kauniimpana, vaikka todellisuudessa kauneus on aina katsojan silmissä?
=>Mutta nämä miehet eivät monestikaan ymmärrä jos yrittää kiinnostuksensa osoittaa, vaikka aika suoraan osoittaisikin.
He todennäköisesti luulevat että kiusaat tai pilailet.
Ulkonäkö on ihmisen kuori, vaikkakin sen vuoksi joko suosittu tai syrjitty kohtelu vaikuttaa itsetuntoon ja mielikuvaan muista.
Itse en yleensä kuluta aikaani kauniiden ihmisten kanssa, he kun löytävät minua parempaa seuraa muualta. Toisaalta, en minäkään pahan näköinen ole, mutta kun en näe itseäni on tilanne vähän kuin rumalla ankanpoikasella. En siis voi verrata itseäni siihen ryhmään jossa olen, vaan oletan että se jolla on asiaa tulee kyllä puhumaan. Vaikka voisin ehkä olla itse se joka menee puhumaan, persoonahan viime kädessä kuitenkin ratkaisee.
Mun mielestä insidematters on ruma kuin muulin perse.
Tuon tunnistan minäkin, että miehet tai ainakin suurin osa heistä ovat vain ulkokuoreni perässä. En ole kaunis mielestäni ja onneksi kun ikää tulee lisää, sellaiset asiat ovat automaattisesti menettäneet merkityksensä, että luulisi miesten ulkonäkökehujen muka aina tarkoittavan, että nainen olisi hänelle über-missikaunis, mutta minäkin voisin laskea elämässäni olleen ainakin sellaisen 200 suhteentyngän perässä ollutta miestä, joita ei pätkääkään kiinnosta, mitä minä ajattelen tai tunnen, vaan ainoastaan se, että kai sitten joidenkin mielestä olen hyvännäköinen. Ja se myös on minun kohdallani totta, että jostakin syystä fiksut miehet - ne joista itse eniten olisin ollut kiinnostunut - eivät koskaan halua suhdetta minun kanssani: he menevät naimisiin ihan toisten naisten kanssa tai vaihtoehtoisesti ovat olleet niin emotionaalisesti kylmiä tyyppejä, etten itse ole halunnut heidän kanssaan pitkää parisuhdetta. Ja arka olen vain niiden miesten kanssa, joista aidosti olen kiinnostunut. Niin minulla ollut.
Mutta tuosta olen eri mieltä, ettäkö muka kauniit naiset katsoisivat nenän varttaan pitkin ja etteikö heistä saisi hyviä ystäviä. Minun monet omat parhaat ystäväni kun ovat juuri missitason kauniita, itseäni kauniimpia, ja heissä ei ole mitään turhantärkeää, eli tuo on p*skaa, jos joku väittäisi, että hyvännäköinen katsoisi ulkokuorta muita enemmän. Mutta nimettömään ja naamattomaan tekstiinhän tässäkin vastaan ja Suomi24:n etusivu taas tyrkytti minulle tämän jutun.
On niin käsittämättömän tyhmää ja lapsellista tämä keskustelu tässä Suomi24a. Parisuhteissa ja jopa ystävyyssuhteissa on aina kyse sielujen kemioista, eikä ulkonäöstä.
Olen huomannut monen miehen arvelevan, että "eihän sitä saa kuitenkaan pitää itse, vaan menettää toiselle, komeammalle" jos nainen on oikein kaunis. Siinä se.
Ja vähän sama juttu, jos nainen on liian älykäs
Kuljin nuorena ystäväni Leenan kanssa tanssimassa . Leena oli hirveän kaunis nainen . Kirjoitan " oli "kun hän on jo kuollut , teki itsemurhan ! - No asiaan . Huomasin tansseissa että miehet ei uskaltanut hakea häntä tanssimaan kun hän oli niin kaunis ! Itse sain tanssia ( ruma kun olen ) koko illan . Vaikka hän oli kuvan kaunis nainen niin hänen elämä oli onneton !
Olen ihan samaa mieltä, itse jäin ystävättömäksi jo yläasteella ulkonäköni takia, enkä edelleenkään saa ystäviä, vain kuolaavia miehiä.
Valitettavasti sinun aloituslauseesi jo todistaa sen ettet ole yksinäinen:
"Minä olen nainen, jolle riittäisi kysyntää, mutta ympärillä olevat miehet ahdistavat koska ovat juurikin vain ulkokuoren perässä."
Sinulla on siis sosiaalista elämää, eli et ole yksin.
Et ehkä ole löytänyt omaa miesystävää, mutta yksinäinen et ole.
Miten sitten selität sen, että useimmila todella kauniilla naisilla on paljon kavereita ja sosiaalista elämää? Olet yksinäinen ja mielestäsi se johtuu ulkonäöstäsi...onko käynyt mielessä, että syy voi olla vaikkapa luonteessasi?
Ei ns. kauniila naisella tai komealla miehellä ole sen helpompaa kuin muillakaan. Olen itse ihan hyvännäköinen, vaalea, hoikka , hyvässä ammatissa oleva nainen...mtta elmässäni ei ole ollut onnea juuri lainkaan. Olen yksin, yksinäinen....ulkonäköäni kehutan, mutta esim. juuri tansseissa ns. rumemmat ja lihavammat haetaan tanssimaan, minua ei.....vaika osaan tanssia, ole kaikki tanssikurssitkin hätäpäissäni käynyt...yksin menen tansseihin ja yksin palaan kotiin. Nyt en enää edes viitsi lähteä minnekkään, illat ja viikonloput menee sohvalla telkaria katsellen. Mietin, mikä minussaon vikana, annanko itsestäni väärän kuvan, näytänkö liian viileältä ulospäin....voi olla näinkin, mutta sydämeni on lämmin ja hiljaa mielessäni itken yksinäisyyttäni.....ei ole helppoa olla vähänkään massasta poikkeava...tai sitten sun pitää olla julkkis..
Terve...insidematters...it matters to me too....tässä mun sähköpostiosoite...
[email protected] kiinnostaa ryhtyä esim.facebook-kaveriks
niin ilmoita ittestäs sähköpostiini...etin ylipäätään mukavaa seuraa...uusia tuttuja
...facebook-kaveria...ystävää...en siis romanttisessa mielessä vaan ystävää...
enkä ole kauneutta negatiivisesti koskaan kokenut jos ihminen on muutenkin mukava...
Kaunista naista käytetään helpommin hyväksi.
En usko, että ulkonäkö on syy kenenkään yksinäisyyteen. Kyllä ne syyt löytyy muista asioista.
Niin, ei kauniit naiset olekkaan yksinäisiä ikinä. Niillä on kavereita ja miehiä. Rumilla on vaikeampaa.
Samaa mieltä. Joskin sanoisin että ulkonäkö yksistään ei ole syy kenenkään yksinäisyyteen. Siihen kun lisätään vielä ujous ja torjutuksi tulemisen pelko, se saa melkein kenet tahansa olemaan mieluummin yksin.
Ulkonäkö on luojan luomaa ,mutta vähäpätöisen näköisestä saa monta kartaa parsoonallisen näkoisen joka huomataan kyllä.Luonne ja miten ihminen kaiken kantaa retkaisee paljon.
En minäkään usko, että ulkonäkö ratkaisee yksinäisyyden. Tällä palstalla kun on sekä miehiä, että naisia, on nuoria, on iäkkäämpiä, on pitkiä, on lyhyitä, on lihaksikkaita, on tukevia, on kauniita ja komeita (ja lisäksi minä :P) ja niin edelleen.
Syy yksinäisyyteen on siis jossain muualla. Ehkäpä luonteessamme? Ehkäpä emme kaipaakaan muita ihmisiä niin kovin, vaan pärjäämme yksinkin. Mutta jokin alkukantainen vaisto saa meidät masentumaan seuran puutteessa. Ihminen on kuitenkin sosiaalinen laumaeläin.
Josko on olemassa jokin "ystävyyshormoni", joka meiltä jonkin geenivirheen takia puuttuu.
=>"Josko on olemassa jokin "ystävyyshormoni" ".
Yksi tekijä on se että jostakin syystä pikemminkin odotetaan että joku tulee kysymään "leikitkö kanssani" sen sijaan että itse kysyisi "saanko tulla mukaan leikkimään".
Silloin kun olen kysynyt niin harvoin on kukaan kieltäytynyt. Mutta jos odotan että muut tulevat nykyään kysymään niin siinä tulee kyllä aika pitkäksi.
Ja sitten on vielä kiinnostavuus seurana, eli jos on aina pahalla päällä, eri mieltä aivan kaikesta tai istuu hiljaa tekemässä omia juttujaan niin kukapa sellaista haluaisi kaverikseen.
Samaa mieltä. Itsekin olin lapsena sellainen, että odotin että muut kutsuvat minut leikkimään. Vielä aikuisenakin odotin muiden tekevän aloitteen. Olen opetellut olemaan itse aloitteellinen, mutta ilmeisesti oppi ei ole vielä mennyt niin tehokkaasti perille, että yksinäisyys olisi loppunut.
Kiinnostavuus on toki toinen ongelma. En vain voi sille mitään, ettei minua kiinnosta "perinteiset" miehiset aiheet, kuten autot, jääkiekko tai kaljoittelu, näin ääriesimerkkeinä. Minua kiinnostaa lähinnä tietotekniikka, mutta toisiin "nörtteihin" tutustuminen on ollut haastavaa.
Tuollaiset nörtti-kaveripiirit erityisesti on helpompi luoda nuorempana.
Mulla on ollut ongelmana myös se, että vaikka kiinnostuksenkohteeni ovat nörtähtäviä, niin en ole niistä enää nyt päälle 25-vuotiaana niin kiinnostunut, että lähtisin hakemaan nimenomaan jostain peleistä yms kiinnostuneita ihmisiä. Mutta haluaisin kummiskin että toinen tietää mistä puhun jos alan jostain syystä fiilistelemään jotain vanhaa peliä tai kerron jostain uudesta sattumalta eteen osuneesta löydöstä. Toinen juttu on se, että pidän ihmisissä pienestä reippaudesta ja tietynlaisesta läskiksi lyövästä huumorista...ja nuo ominaisuudet ovat yleisempiä "tavisten" kuin "nörttien" piirissä.
Suurin ongelma on tietysti se, että minulla on huono itsetunto sekä häpeä tilanteestani ja olisi kova paikka esim. tämänkään palstan kautta tavata ihmisiä.
Taitaa minkä tahansa kaveripiirin luominen olla helpompaa lapsena / nuorena, kun kaikki on vielä niin uutta, näin vanhempana sitä alkaa olla jo kangistunut. Ei se silti mikään mahdottomuus ole.
Nörttien huumori on kieltämättä erilaisempaa kuin "tavisten", mutta en näkisi että voidaan yleistää, nörttejäkin on erilaisia. Pidän itseäni pesunkestävänä nörttinä (kyllä, minä käyn suihkussa!), mutta minua ei niinkään kiinnosta pelit (poislukien Steel Panthers -sarja ja Hearts of Ironit) vaan verkkoteknologiat (palvelimet, reitittimet, Java servletit jne).
Huono itsetunto on meidän yksinäisten ongelma, ja se saa meidät välttämään jopa toisten yksinäisten seuraa. Kuten toteat, olisi kova paikka tavata jopa tämän palstan kautta. Kylmä totuus kuitenkin on, ettei yksinäisyys lopu ikinä, ellei uskaltaudu ulos. Voit ajatella asiaa näin, jos se helpottaa; tapaamalla ihmisiä tämän palstan kautta et menetä yhtään mitään. Elämäsi on joka tapauksessa yksinäistä, joten jos kenenkään kanssa ei "synkkaa", mitä menetit? Et kertakaikkiaan yhtään mitään. Joten sinulla on vain saavutettavaa.
No siihen riittääkin sen faktan tajuaminen, että "tämän palstan kautta" ei kukaan reaalisesti "tapaa ihmisiä", koska jos mulla nyt sentään vielä alkeellisesti järkeni leikkaa, niin olen antanut itseni ymmärtää, että nämä Suomi24- keskustelupalstat ovat keskustelupalstoja, eikä ihmisten tapaamispaikkoja. Olenko väärässä?
Huono itsetunto tuskin on kenelläkään siihen syynä, että jos ei halua keskustelufoorumien kautta tavata/ tutustua keneenkään. Terve järkihän se on ainoa syy, että jos ei tässä Suomi24:a halua lukija tai palstoille kirjoittava kenestäkään tietää mitään, eikä mikään muunlainen syy.
Eivätkö ihmiset voi sitten tavata keskustelupalstoilla? Vai oletteko te muut botteja :(
Kas kun nimimerkin rekisteröi, niin on mahdollista lähettää "yksityisviestejä". Siis sellaisia viestejä, jotka eivät muille näy, vaikka keskustelupalstalla ollaankin. Älä nyt ala virittelemään mitään noitarovioita, mutta voin tunnustaa, että minulle muutamia yksityisviestejä on kirjoitusteni johdosta tullut (eikä kaikissa edes haukuta pataluhaksi!)
Terveestä järjestä on toki pakko olla samaa mieltä, siis camoon, lukekaa näitä mun tekstejä :P
Ei se ulkonäkö takaa sitä että olisi ystäviä. Tiedän monia lihavia ja suoranaisesti rumiakin ihmisiä joilla on ystäviä, vastaavasti tiedän kauniita ja komeita jotka ovat yksinäisiä. Eiköhän se kavereiden saannin ratkaise se onko niiden muiden ihmisten kanssa mitään yhteistä ja tuleeko heidän kanssaan toimeen. Kauniiseen ihmiseen halutaan helpommin ehkä tutustua, mutta on ihmisen luonteesta kiinni tuleeko niistä tuttavista ystäviä ja jatkuuko ne ystävyyssuhteet. Niitä ei ylläpidetä ulkonäön vaan luonteen ja käytöksen avulla. Kolikon kääntöpuolena on yleensä myös se että kauniita ihmisiä kadehditaan, etenkin naiset. Joten kaunis nainen saa helposti miesseuraa, mutta naispuolisia ystäviä on heidän vaikea löytää. Elleivät sitten kaveeraa muiden kauniiden kanssa.
Mä en ooo ikinä ollut kauniin naisen seurassa.. En ooo edes puhellut kauniille naisille. Mulle ei naiset hirveesti puhele
Ei se välttämättä noinkaan mene. Riippuu varmasti paljon minkälaisen kuvan kaunis nainen itsestään muille antaa ja toisaalta minkälaisia kanssaihmisiä kauniilla naisella on ympärillään. Osa naisista saattaa pitää kaunista naista automaattisesti pinnallisena bimbona tai kadehtia hänen kauneuttaan, ja puhua hänestä pahaa selän takana. Toisaalta jos kaunis nainen on miehiä keräävä tapaus, se saattaa ärsyttää hänen kanssasisariaan ja häntä saatetaan pitää uhkana. Miesten saattaa myös olla vaikea lähestyä kaunista naista. Toisaalta osa seurustelevista naisista saattaa haluta pitää kauniin naisen kaukana miesystävänsä läheltä? Toki kauniilla naisilla on usein tapana ryhmäytyä eli he ovat keskenään kuppikuntina..
Kavereita saavat riittävän sosiaaliset ja hieman aggressiiviset tyypit (tarkoitan positiivisella tavalla eli osaavat puolustautua tarvittaessa), jotka eivät loukkaannu pikkujutuista ja osaavat ottaa asioita huumorilla. Jonkinlaista rohkeutta toki myös tarvii olla. Sellaiset hauskat tyypit saavat kavereita, vaikka eivät välttämättä itse kovin hyviä kavereita olisi. Ujot ja hiljaiset (ainakin lapset) eivät ole niin suosittuja, toki heilläkin on sitten usein ujompia lapsia seurana. Toisaalta koulumaailmaa seuratessa olen huomannut, että osa lapsista automaattisesti vetäytyy porukasta ja muiden jutuista, vaikka heitä sinne mukaan otettaisiinkin. Myös toisten huomioon ottaminen ja empatia on tärkeää, varmasti aikuisiällä etenkin..
vittu mikä ärsyttävä vinkuja toi aloittaja...
Ei pahalla, mutta mitä tehdä miehillä, jotka ovat kiinnostuneet vain ulkokuorestasi ja seksistä? Sitä se kauneus tuo, ei muuta. Ei mitään syvällisempää. Ihmisillä on tunteet ja he kaipaavat oikeaa läheisyyttä ja ymmärtämistä, yhteenkuuluvuutta. Toki voi saada tilaisuuksia enemmän tutustua toisiin ja elämä voi joiltain osin olla helpompaa. Mutta oikeita ystäviä ja kumppania pelkästään viehättävällä ulkokuorella ei saa (jos siis etsii oikeaa kumppania). Mutta toki enemmän tilaisuuksia ja mahdollisuuksia se voi tuoda.
Itselläni on kaveri, joka on todellakin kaunis. Miehet ovat hänestä kiinnostuneet kaikkialla. Silti hän ei tapaa ketään sopivaa, pisin suhde mikä hänellä on ollut on kestänyt kaksi kuukautta. Monet miehet leikkivät vaan hänellä, kohtelevat sitten huonosti jos tää mun kaveri haluaakin nähdä niitä yms. pitävät häntä vaan koristeena, jota voi silloin tällöin näytellä muille tai halia.
Kuulostaa nin tutulta. Olen ollut sinkkuna vuoden ja miehiä kyllä piisaa ympärillä, koska olen kaunis ja ihan fiksukin. Fiksuuden voin itsessäni myöntää, mutta kauneutta en ole koskaan miettinyt eikä se ole minulle tärkeää. Olen sellainen kuin olen ja se siitä. Miehet vaan hakee sitä yhden illan juttua, haluaa seksiä ja jos sitä ei saa, häviävät kokonaan. Olen sitä tyyppiä, joka antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa. Ja pahimpia ovat naimisissa olevat tyypit, jotka itkevät huonoja liittojaan ja kyllästymistään. No, neuvoni on, että jos kotona on kurjaa, sitten pitäisi olla rohkeutta tehdä muutos.
Ha, onko aloittaja sama tyyppi, joka joskus väitti ettei kaunis nainen voi olla pahasti masentunut?
Minua usein kehutaan kauniiksi, mutta ei minulla ystäviä ole. Syy löytyy luonteesta, huonosta itsetunnosta ja peloista.
Kaunis nainen saa seuraa jos vain haluaa. Baariin vaan niin kyllä joku tulee juttelee ja iskemään. Eri asia on sitten onko niin nirso ettei kelpaa tavis ja jos tavis ei kelpaa niin turha itkeä että on yksinäinen.
Onpa aika mustavalkoinen ilmaisu tuo.Ei ole ulkonäöstä kiinni yksinäisyys!
Ei todellakaan ulkonäkö ratkaise. Katsokaa Vescua ja Harkimoa, naisia riittää vaikka naama on kuin pehvasta. On aivan samantekevää minkä näköinen olet, hyvin harvoin se ratkaisee onko sulla kumppania tai ystäviä.
Mä ainakin olen yksin siksi, että mulla on huonot sosiaaliset taidot ja mut on myös nuijittu niin maanrakoon lapsena, että on vaikea uskoa kenenkään rakastavan mua. Tästä en ole päässyt yli.
Se voisi olla sitäkin ,kun pyrkii julkkisten seuraan niin saa omankin nimensä julkisuuteen .Narsistinen luonne ei ajattele kuin itseään . Ei heidän "helssaaminen" muuta ole kuin julkisuuden hakua .Lehdet heittää tarinaa vuosisadan rakkaudesta ja tyhmät ihmiset puolittain uskovat
Voi,
tosin yleisempää miehillä.
T: komea ja myös normaali mies 20v mies, puuttuu vain ne sosiaalisetkontaktit ja niitä vaikea tyhjästä nyhjästä! Mikäli muita samanlaisia yksilöitä pk-seudulta nii ottakaa ihmeessä yhteyttä nii voidaan keksiä jotain kaljoitteluja tai muuta tekemistä.
kauniilla on vara olla halutessaan vaikka yksinäinenkin.ei oo pakko alkaa miehen hyysäriksi tai kenen muunkaan,ei oo pakko olla sosiaalinen jos ei halua,mut sit jos haluu voi toimia kuin haluu.on vara valita,ei tarvii ripustautua.kaikki tietää et se sais jos vain haluis mitä vaan,jos se on yksin niin tajutaan et se on vaan valikoivaa sorttia.niin mä näen.
Ai se on ulkonäöstä kiinni..ei oo.Olen ihan nätti mutta yh-äiti eikä minusta ole siksi kovin moni innostunut edes yhden illan juttuihin.Saan maksaa baareissa omat drinksut ja sen sellaista.En oikein osaa enää etsiä miestä koska saan niin outoa vastakaikua.Elin pitkään parisuhteessa enkä vuosiin käynyt ravintoloissa,mulla ei ole mitään porukkaa jonka kanssa pyörisin ravintoloissa.Netissä liikkuu taas ex-miehen tutut jotka mustamaalaa minua sitten eteenpäin.Aika sairasta touhua.En ole mikään julkkis,mutta jotain mulla on sellaista mitä ihmiset kadehtii.
No kyselepä siinä sitten. Ainakin "yksinäisiksi" tää nimetön Suomi24- foorumi näemmä haluaa nimetä jokaisen, joka etusivulta tulee noita järjettömiä nimettömiä aloituksia lukemaan... Eipä se ole koskaan lärvistä kiinni ollut, että kenet elämässäni olen kivaksi ihmiseksi kokenut, eli en osaa kommentoida. Tärkeämpää kuin ulkonäkö on mielestäni sosiaalinen äly ja sitä ei opi netistä.
Yleensä jos kohtuullsesti osaa heittää läppää ja keskustella ihmisten kanssa ja kun ei ole turhantärkeä, mutta ei myöskään mikään seiniä pitkin hiipivä persoona ja jos ulkomuoto on perussiisti eli pestyt vaatteet ja suupinpiirtein täysijärkisen jutut, niin kavereita on, eikä se liity ulkonäköön ja törkeää on pilkata, jos joku kokee itsensä yksinäiseksi. Minä en koskaan satunnaisesti peruskoulussa kokemani henkisen yksinäisyyden jälkeen ole itseäni yksinäiseksi tuntenut, mutta elämästä voisi opetella sen verran, että on ihan mahdollista kenelle tahansa kokea yksinäisyyttä. Jos vaikka muuttaisi miljoonakaupunkiin, mistä ei tuntisi yhtäkään ihmistä, niin ei sellainen olisi ihmisen "luonteen" ongelma, että jos siinä kokisi itsensä yksinäiseksi ja siinä varmasti jokainen sosiaalinen sitten hankkisi ystäviä.
Onneksi sentään itse omalla kohdallani tiedän, etten sentään ihan p*ska tyyppi ole elämässäni muita kohtaan ollut, koska mulla on ihmisiä jotka pitävät minusta ja noita tollasia nimettömiä tekstejä on mulle jo ihan psykologisesti todella vaikea lukea. Ahdistun tuollaisesta nimettömästä ilmaisusta ja ylipäätään tästä Suomi24:a.
Järjetöntä juttua tässä Suomi24:a, järjetöntä.
Varmasti voi olla yksinäinen ulkonäköön katsomatta. Jos ei sopivaa osu vastaan. Suomi on pieni maa. Eri asia englannin kokoluokassa tai ranskan.
Mä oon ain aatellu että naiset haluais kavereikseen rumempia naisia, jotta näyttäisivät itse paremmilta. En oo itte koskaan ajatellu näin, mutta voihan se olla alitajuistakin. Kaikki mun kaverit on semmosia tavallisen näkösiä, ei rumia mut ei mitään superkaunottariakaan (sori vaan kaverit :D). Kaikki kaverit jotka on matkan varrella ollut jollakin tavalla urpoja tai rasittavia, ulkonäön takia en ole ketään jättänyt tapaamatta. Uskoisin että ulkonäköä enemmän vaikuttaa se, että illaan samalla aaltopituudella, suurin piirtein yhtä fiksuja ja sivistyneitä. Samat kiinnostuksen kohteetkaan ei ole niin tärkeitä, kunhan muuten natsaa. Jos joku on kovin yksinkertainen eikä esim. tajua mitään vitsejä, niin eipä siinä seurassa kauaa viihdy. Tai vastaavasti jos joku on kovin fiksu ja yleissivistykseltään paljon itseä korkeammalla, niin alkaahan sekin tökkiä kun koko ajan tuntee itsensä ihan ääliöksi.
Olet ehkä ajatellut mutta se ei pidä paikkaansa. Olen huomannut että naiset kaveeraavat samantasoistensa kanssa, kaunottaret kaunottarien kanssa, tavikset keskenään (tosin onhan monet taviksetkin nättejä) ja niin edespäin, toki löytyy sellaisia kaveripiirejä joissa on paljonkin eri näköisiä ihmisiä. Samanhenkiset ja ulkoiselta olemukseltaan samankaltaiset ihmiset kaveeraavat keskenään. Gootit, punkkarit, hopparit ja lista sen kuin jatkuu. Se on ihan luonnollista tuntea samankaltaisten ihmisten kanssa yhteenkuuluvuutta.
Se, että ensivaikutelma vaikuttaa yli 90 prosenttia, löytyykö seuraa vai ei. Ensivaikutelma perustuu täysin ulkonäköön ja se tehdään muutamissa sekunneissa, ilman että ollaan vaihdettu sanaakaan. Tästä löytyy useitakin tutkimuksia.
Näin sekä on, että ei ole. Riippuu mitä ensivaikutelma koskee.
Tuollainen kuvaamasi ensivaikutelma voi aiheuttaa kiinnostuksen tai ei kiinnostusta puhua henkilön kanssa. Mutta kun puhuu kiinnostavan näköisen henkilön kanssa , voi huomata, että ihminen kiinnostaa muutenkin tai että ei kiinnosta eli ei ole yhteisiä aiheita.
Voi käydä niin, ettei tajua kiinnostamattomuutta kun on niin ulkonäön lumoissa.
Jos joku ei kiinnosta ulkonäön perusteella, voi puhuessa tämän henkilön kanssa huomata, että kiinnostaakin eli on paljon yhteisiä aiheita, tai että ei kiinnosta.
Eli ei pidä antaa ulkonäön hämätä mihinkään suuntaan, koska se on yksi puoli ihmisestä.
Valitettavasti useimmat ihmissuhteet joiden tarkoitus on pariutuminen muodostuvat jo muutaman sekunnin perusteella.
Tässä pelissa kauniilla on enemmän saumoja löytää A) seksiseuraa B) seksiseuran lisäksi myös sopivaa parisuhdeseuraa.
Ja turha väittää että asia olisi toisinpäin. Ihmiset arvottavat ehdokkaan aina ensin seksiseuraksi, ennenkuin ajattelevat parisuhdetta.
Tämä tarkoittaa sitä että kaunis tai komea päätyy useimmin sänkyyn, mutta tietenkin jos kauniilla tai komealla on tyhjä pää, hän ei ehdi päätymään parisuhteeseen.
Tietenkin on olemassa myös muunlaisia ihmissuhteita, kuin vain pariutumissuhteita.
Esimerkiksi työkaveruus on eräs suhde.
Se että työkaverisi on ruma ja vaikuttaa sinusta siksi epäkiinnostavalta, vaikka paljastuukin myöhemmin kiinnostavaksi, ei ole mikään suuri tekijä. Siitä huolimatta että hän olisikin vastakkaisen sukupuolen edustaja, on 99% todennäköisyys sille ettet tule koskaan haluamaan seksiä hänen kanssaan, puhumattakaan siitä että haluaisiit muodostaa parisuhdetta hänen kanssaan.
Eli asia on tosiaan niin että merkitystä on sillä mitä ensivaikutelma koskee.
Työkaverisi kanssa olet pakotettu tutustumaan henkilön sisimpään. Baarissa, sisimmällä ei ole mitään tekemistä, vaan ulkonäkö ratkaisee kiinnostutko hänestä pidempään.
Jos kyse on parinmuodostuksesta, niin ensivaikutelma on voimakkain ja häijyin vaikuttaja. Jos kyse on työ-yhteistyösuhteesta, niin ensivaikutelmalla on vain alussa väliä. Mutta edelleenkin samat lait vaikuttavat, ensivaikutelma kertoo kiinnostutko ihmisestä seksi/parisuhdemielessä.
Naiset yleensä väittävät että sisin ratkaisee. Kyllä, se ratkaisee siinä vaiheessa kun seksiä on jo harrastettu. Yleensä naiset eivät edes tunnista sitä kuinka moni mies on ollut heistä siinä välissä kiinnostunut, koska nainen kiinnostuu seksuaalisesti, eli parinmuodostuksen vuoksi, vain sellaisista miehistä jotka ovat häntä paremmalla tasolla, muita miehiä naiset eivät edes "näe".
Se että ihmiset sanovat ettei pitäisi antaa ulkonäön vaikuttaa puhuvat tyhjiä sanoja ja vain yrittääkseen kaunistella sitä että itsekin toimivat ensivaikutelman varassa. Ensivaikutelman muodostaminen on tiedostamatonta toimintaa ja vaikka päättäisi että kiinnostuu aidosti seuraavasta vastaantulijasta, evoluutio kyllä hoitaa homman niin että vain ensivaikutelma ratkaisee.
Moi! Mulle on sanottu monesti, että olen kaunis ja ihana, mutta tärkeintä on se, millaiseksi itse itsensä kokee. Ystävystyminen ei ole ollut minulle helppoa, en luota joihinkin ihmisiin helpolla, lapsuudesta asti ollut tämä. Ei siis ole ulkonäkökysymys mielestäni, vaan enemmän asenteen ja omien elämänvaiheiden sekä valintojen sanelemaa. Parisuhteissa olen ollut, mutta myös yksin.
Todella ikävää ylipäänsä, että halutaan koko ajan jotain väkisin väännettyjä rikkaat/köyhät, rumat/kauniit asetelmia. Voisimmeko vain olla?
Minusta sellainen on hyvin luotaantyöntävä mies, joka arvostelee toisia alemmas itseään, varallisuuden/ulkonäön jne. perusteella. Erosin sellaisesta, mieluummin olen tavannut toisia ja ollut itsekseni. Häpesin ja säälin jotenkin hänen ylimielisyyttään ja itsekeskeisyyttään. Pidän eniten luonnollisista ja aidoista ihmisistä.
Lisäys: olen 30v., ei siis teini-ikäinen kommentoimassa.
ei pahalla mutta vaikka sua on sanottu kauniiks/nätiks/yms nii se ei tee susta kaunista... harvempi sanoo rumalle että se on ruma. moni sanoo 4-6/10 asteikon naisia kauniiksi vaikka itse asiassa toi ei ole edes keskitasoa. Kauniit naiset alkavat siitä 7-8/10.
Jotku sanoo lihavia ja rumiakin naisia kauniiksi (tosin yleensä vain ihmiset joilla alhaiset standardit) ja haluavat pillua. joskus näistä tulee parisuhde ja joskus taas ei, mutta tuli siitä mikä tahansa, se ei teistä tee kauniita :D.
Välillä tulee vastaan hirveitä suohirviöitä joilla itsetunto korkealla vain sen takia että moni mies on polkenyt kyseistä pyörää pillun takia. Se että joku panee semmsota rumaa/läskiä ei tee hänestä kaunista :D
t: narsisti
No joo. Nimimerkkisi on täysin yhteneväinen lapsellisen sepustuksesi kanssa. Voi voi. Lienet ylpeä tuosta ominaisuudestasi, vai mitä. En tiedä, oletko kokeillut terapiaa, mutta se yhdistettynä lääkitykseen saattaisi viedä sinua edes hiukan eteenpäin, en toisaalta kuitenkaan usko, että koet sille tarvetta. En kuitenkaan sääli sinua, vaan niitä ihmisiä, jotka joutuvat olemaan tekemisissä kanssasi.
Asetellaan narsistin teoria toisenlaiseksi kysymykseksi.
Sanoisitko rumalle että hän on ruma?
Tiedät itsekin ettet niin tee. Sen sijaan jos sinun täytyy jostain syystä kehua rumaa, kehut häntä väistämättä komeaksi tai kauniiksi.
t: realisti
Narsisti sanoi totuuden vaikka et siitä pidäkään. Lihava nainen joka on omalta tasoltaan 3-5 voi kuvitella itseään kauniiksi vain siksi että hän on saanut paljon munaa. Miksei kuitenkaan tuollaisia naisia näy missään kauneuskisoissa tai mallistoissa?
Keskitason naiset, eli tasojen 6-7 ovat myös poissa kauneuskisoista, mutta he ovat selkeästi suosituimpia parisuhteissa ja näissä parisuhteissa on isot autot, omakotitalot jne. Eli heillä on miehet jotka eivät ole malleja, mutta joilla on rahaa.
Tasojen 8-10 naiset ovat kauniita ja he ovat niitä jotka uskaltavat esittää kehoaan muille ja saavat myös komeita ja rikkaita miehiä.
Miksi ylilihavalla naisella ei ole mallitason miestä tai hänen miehensä on työtön ja kouluttamaton?
Esimerkiksi nämä XL mallit joita on viime vuosina otettu mallitoimistojen listoille ovat oikeasti äärimmäisen kauniita naisia, eivätkä he ole oikeasti ylilihavia. Jokainen heistä omaa sellaisen ruumiinrakenteen jossa he ovat kyllä kookkaita, mutta joiden paikat eivät roiku.
Tämä nimimerkki fehg... puhuu aivan asiaa. Näinhän tilanne juuri on. Kuka tahansa nainen saa seksiseuraa itseään tasokkaammista miehistä - ja sitten nämä naiset ihmettelevät, kun eivät kelpaa näille miehille parisuhteeseen. Tätä kuviota ei naisen aivot tule koskaan ymmärtämään.
No hei narsisti!
Ja onneksi tiedät piirteesi. Mutta mikä on tarkoituksesi? OlenNätin kirjoituksen perusteellako voit todeta hänet rumaksi?????
Tottahan miehet lässyttävät vaikka mitä seksiä vongatessaan. Jokainen vähänkin elämänpiireissä pyörinyt nainen sen tietää. Nainen saa aina seuraa niin halutessaan, se on maailman vanhin fakta. Hyvännäköinenkin mies voi joutua joskus tyytymään nyrkki-kyllikkiin, erityisesti jos käytös on huonoa ym.
Ja tuon maailman vanhimman faktan takia on prostituutiokin valitettavasti ihmiskunnan riesoista suurimpia ja surullisimpia. Ja kuitenkin jollain tasolla ymmärrän ja hyväksynkin prostituution- varsinkin jos sen työn tekijät saisivat palkkansa itsensä ja harjoittaisivat ammattiaan omasta tahdostaan.
No, nyt syrjähti aihe alkuperäisestä.
Mutta et ottanut huomioon sitä, että käsitys kauneudesta on aika subjektiivinen ja ihmisten mieltymykset poikkeavat aika rajustikin toisistaan. On totta että jos on saanut kehuja ulkonäöstään ei tarkoita sitä että olisi oikeasti keskivertoa paremmannäköinen, mutta harvatpa on. Suurin osa on taviksia ja on jonkun mielestä kauniita/ komeita. Joten annetaan ihmisten itse päättää omista mieltymyksistään.
Mulle on sanottu et olen komea vaikka olen läski ja ruma. Tuskin kukaan uskaltaa päin naamaa sanoa että olet ruma
Olen hyvännäköinen, en mikään miss universumi mutta syy yksinäisyyteen on ihan muualla. Baarista ei tarvisi koskaan lähteä kotiin tai maksaa itse kaikkia juotavia, bussissa alkaa randomitki puhua ja juhlissa tutustun aina paljon uusii ihmsiin. Satuin vaa muuttamaan 300km päähän kotikaupungista ja kaikki sosiaaliset kontaktit siellä. Yksin on hankala lähteä mihinkään uudessa kaupungissa ja kun en tosiaan tunne ketään ni jumissa ollaan. Ja sehän että saisit seuraa ei missää nimes tarkota että haluaisit.!
Ja kyllä, voin sanoa olevani hyvännäköinen ilman että se tekee minusta millään tavalla ylimielistä. Ja kyllä, joku tulee inisemään tänne "voi, ei etkä voi! oots joku teiniprinsessa!" Voin olla, jos se teidän pientä maailmanne ilahduttaa, ihan mitä vain.
Minä tapailin kerran pitkään netissä fiksua naista. Kun sitten ekaa kertaa livenä tavattiin, sanoin että ei kiinnosta. Naama oli kuin petolinnun perse.
Harvat hyvännäköiset naiset ovat yksin mutta on paljon hyvännäköisiä miehiä, jotka ovat yksin. Ei ole hirveästi väliä oletko miten hyvännäköinen miehenä, jos olet ujohko.
Minä olen väkivaltaisen tyrannimaisen isän tytär, joka on koko aikuisuutensa ajan vältellyt miesten seuraa lapsuudentraumojen vuoksi. Olen 23 v enkä ole ikinä seurustellut. Olen kaunis ja hyvin koulutettu, mutta myös todella ujo, johtuen siitä että en pysty luottamaan miehiin. Olin koulukiusattu nätistä ulkonäöstäni huolimatta, etenkin pojat kiusasivat minua koska huomasivat että ujostelen aina heidän seurassaan. Miten joku mies voi kuvitella että kaikilla kauniilla naisilla olisi helppoa ja keskenään tasan samanlaiset taustat / luonne pelkän ulkonäkönsä perusteella? Täytyy olla tosi vieraantunut todellisuudesta tehdäkseen tuollaisia päätelmiä :(
Olen hyvin yksinäinen nainen. Ennen olin myös laiha. Tuolloin löysin yhden kaverin jonka kanssa mennä bilettämään silloin tällöin, kelpasin ulkonäköni puolesta. Muutama muu pinnallisempi tuttavuus hyväksyi samaan seurueeseen, vaikka ei koettanutkaan lähestyä mitenkään sen paremmin. Nyt olen lihonut 10 kg, niin ei ketään enää kiinnosta - ei tosin itseänikään enkä viitsi laihduttaa kun tällaisenaan olen suurin piirtein jo normaalipainossa ja tunnen oloni terveeksi. Mieluummin olen sitten yksin.
aloittajalle: minua on sanottu kauniiksi, ja olen silti hyvin yksinäinen. Omasta mielestäni en sanoisi itseäni kauniiksi,mutta minulla on huono omatunto,en tiedä. Ei kukaan valitse pelkän ulkonäön vuoksi, paitsi ehkä jotkut teinit. Itse olen aika rauhallinen ja en osaa kauhean hyvin jatkaa keskusteluita, voi johtua siitäkin että olen yksin.
jos täällä lahdessa on ketään yksinäistä joka ettis kaveria ja haluis tutusta laittakaa viestiä: [email protected]
Kyllä on kauniita naisia ja komeita miehiä, joilla ei yhtään ystävää eikä minkäänlaista sosiaalista elämää!
Jos kaunis nainen on yksinäinen niin se johtuu ainoastaan et nainen on nirso. kaunis saa aina seuraa ja kavereita Jos vai haluaa.
Niin, tai sitten ei vain sopeudu joukkoon eikä ole ikinä oppinut olemaan ihmisten kanssa. Kun on syystä tai toisesta ollut elämästään suurimman osan yksin, niin ei sitä ihan tosta vaan pysty eikä osaa heittäytyä ihmislauman keskelle riepoteltavaksi. Ei, vaikka olisi kuinka kaunis/komea.
Olen kaunis nainen, tunnusta tullut molemmilta sukupuolilta (tämä ei siis todellakaan tarkoita, että kuvittelisin olevani universumin parhaimman näköinen - ehen!)
On totta, että ulkonäöllä saa paljon "helpotusta" elämäänsä: monet miehet haluavat olla mukavia kaunista kohtaa, ja usein saanut alennuksia, ilmaisia autokyytejä tms. ulkonäköni vuoksi. (seksi)seuraa saa aina.
Mutta on siinä miinuspuolensakin. Naissukupuoli on hirveän kaattelinen laji, ja hyvien ystävien löytäminen on vaikeaa. Parhaat ystäväni ovat kaikki hyvännäköisiä naisia, koska välejämmä eivät hierrä mitkään kateuskompleksit. Monesti on saanut kestää kaikennäköistä paskanpuhumista ja piikittelyä vähemmän viehättäviltä xx-kromosomipareilta.
Hyvällä Ulkonäöllä saa töitä paljon helpommin. Kyllä mua on katsottu työhaastattelussa pitkään niin ettei haastattelija ole paljoo kysellyt. Tarkoitan siis et se on pelästynyt et haenko mä tosissaan töitä sieltä. On mul kuitenkin 3 ammattia ja monet kurssit et olen pätevä moneen työhön. Raksalla ei niin väliä jos sinne hakee mut asiakaspalvelu tehtäviin mua ei ikinä kukaan ota töihin.
Varmaan ulkonäkö ei haittaa jossain maaseudulla, siellähän ei tarvii olla korreena ja ihmiset silti rupattelee ja on mukavia toisilleen.
Onhan niitä yksinäisiä hommia niille, jotka luulee olevansa rumia. Esim. rekkakuski, siivooja, leipuri...
Olen mä hakenut kauppoihin töihin mut eipä otettu. Kaupassa tuskin on sellasta vaikeeta hommaa että en osais. Enmpä vaan kelpaa..
Hän on todella komea mies, tummahiukset,harmainraidoin,upeat silmät ja huulet pitkä, kertakaikkiaan täydellisen komea.
Silti hänellä ei ole naista.Hän ei itse iske naisia,vaan on tottunut että naiset tulevat hänet iskemään. (sadat naiset ovat häntä eri sivustoilla lähestyneet) ilman että mies tekee mitään aloitetta itse mihkään suuntaan.
Kaikki jotka on kelvanneet ,kärsvät jostain traumasta mitä mies on aiheuttanut. Tai jotain sydänsurua kun mies on jatkanut matkaa uusiin valloituksiin..
Koskahan kyseinen herra kyllästyy valloittamisen tunteeseen???
Kertokaapas naiset miten joku komea psykopaatti on teitä loukannut??. Vai tuuliko huulia vain liikuttaa..??Kyseessä on nyt oikeasti komea mies,että muut miehet ovat kateellisia sille.
Mitä itse tekisitte? Mitä ajattelette tälläisestä miehestä, onko teillä ennakkokäsityksiä/luuloja,miksi mies elää näin??
T: Häneltä arvet saaneena, haluaisin tietää mitä muut tälläisestä miehestä ajattelee???
Mä olen kaunis nainen, mutta en löydä millään itselleni sopivaa miestä. Lahjakkuuttakin todistettavasti on, mutta elämä on potkinut, sillä olen sairastanut nuorena vakavasti. On mennyt paljon aikaa palautua traumaattisista kokemuksista, enkä ole kyennyt luomaan uraa. Olen silti henkisesti tasapainossa, kaiken kokemani jälkeen. En kerro menneisyydestäni tapaamilleni miehille (enkä koe, että minun tarvitsisi), ja miehet pitävät mua ennemmin tai myöhemmin luuserina. Niin monta vuotta elämästäni on pimeää ajanjaksoa, joista en halua puhua kellekään mitään. En silti ole surullinen, sillä täältä alhaalta päin on hyvät ja realistiset näkymät. Luulen, että näen elämän rikkaampana, kuin menestyneet, jotka kuvittelevat, että kaikilla on samat mahdollisuudet olla oman onnensa seppiä. Persoona ei riitä miehillekään, ei edes ulkonäkö, ainakaan kun kyse on ikäisistäni naisista.
Mullakin on ikää kohta 35 vuotta, yksi suloinen 9-vuotias poika ja bonuksena yhteiskunnan halveksima yh:n status. Itselläni ei ole ulkonäön suhteen rima kovinkaan korkealla, vaan persoona ja henkinen puoli painavat enemmän. Niiden suhteen en taas voi laskea rimaa järkyttävän alas. En vain löydä miestä, sillä sattumoisin ihastun miehiin, joilla on itseäni selvästi korkeampi sosiaalinen status, mutta en kuitenkaan statuksen vaan persoonan takia.Nämä suhteet ovat kariutuneet aina miehen korkeampaan asemaan ja siitä aiheutuvaan epäsuhtaan. Sellainen olo on jäänyt, että pohjimmiltaan mieskin haluaa rotukissan, josta voi ylpeillä kaikille, mitä se kisu tekee ja miten hieno ja menestynyt se on, ja vielä kauniskin...Missä olisi sivistynyt, lahjakas, syvällinen, kunnostaan huolta pitävä ja sympaattinen alaluokkainen luuseri, joka ei kuitenkaan olisi laiska hengaaja?
Sanonpa teille, etteivät ihmiset oikeasti toisiaan kohtaa! Ei voi kuin elää unelmissa, joo, ja kyllä vain, kauniina naisenakin mennä iltaisin yksin nukkumaan ja runkata itsensä uneen!
Ymmärrän TÄYSIN sua!!!!!! Itselläni on TÄYSIN samankuuloinen elämäntilanne. Olen kahden lapsen yh. Tosin olen vielä terapiassa "korjaamassa" itseäni. Löytyy niitä traumoja, joita olen saanut lapsena ja nuoruudessani. Vaikka olen vasta hoitamassa itseäni niin olen henkisesti VAHVA! Arvostan henkistä puolta todella paljon! Tekstisi kolahti täysin. Ihana kuulla, että muitakin löytyy!!!
Tuskin sulle kelpais työtön mies jolla hiukan ylipainoo. Naiset aina sanoo et persoona ratkaisee mut pas.kan marjat. Et ole löytänyt ketään koska olet nirso ja tavis ei kelpaa silloin.
Mikä on normaalipainoinen mies. Treffi-ilmoissa miehet ovat normaalipainoisia vaikka ovat liesti ylipainoisia esim. 170/82 kg. Yleensä lihavuus nähdään laiskuutena ja liikkumattomuutena. Jos haluaa urheilullisen ihmisen jonka kanssa yhdessä harrastaa niin ei halua ylipainoista.
Just juu juu, ja persoona ratkaisee ja siksi kyyninen tavis ei tosiaan kelpaa. Kuka tässä taviksista on puhunut? Miehen pitäisi olla ehdottomasti tavallista persoonallisempi. Olen kyllä seurustellut niin työttömän kuin ylipainoisenkin kanssa. He olivat molemmat hyvin omalaatuisia. Kaukana, kaukana taviksista siis. Kelpaa mulle mies vaikka mahallakin, mutta parempi toki ilman mahaa. Näin ajattelevat miehetkin naisista. Kelpaa työttömänäkin, jos keksii elämälleen muuta täytettä. Ongelma on just se, että melkein aina kiinnostavilla persoonilla on ohella myös upea työ ja rahaa ynnä muita tykötarpeita. Mistä löytyy kiinnostava luuseri? Tavistavis tavallisine ajatuksineen ei siis kelpaa, että siinä osuit naulan kantaan. Tavallisuus on tappavaa, jos ei itse ole tavallisimmasta päästä. Ja mä en ole ("en siis luule olevani" tietenkään;-)
Entä keitä ovat nämä miehet, jotka valittavat, että kun naiselle ei kelpaa? Millaista naista he etsivät. Olen nähnyt niin paljon rumia ja vielä huonotapaisia miehiä, jotka tappavat aikaansa upeiden naisten kanssa. Ehkä he saavat siitä jonkinlaista tyydytystä.
Niin no tuo pituus ja paino ei vielä kerro onko ihminen ylipainoinen siinä mielessä niin kuin ihmiset sen yleensä ymmärtää. Esimerkiksi minä olen 175cm ja painan 88kg ja olen aivan uskomattomassa tikissä.
Kauniiksi ovat miehet aina minua sanoneet, mutta ei minulla ystäviä ole kuin yksi ja hänkin on minun ex-poikaystäväni.
Oon ollu laiha ja lihava, työtön ja työssä. En oo kelvannut kenellekkään. En edes ystäväksi.
Hei.
Tuttu tunne. Sama täällä, työssä käyvä, 56v. talous kunnossa, mutta ei ketään,,ei niin ketään vierellä kulkemaan. En juo, en polta, maailmaa rinkka selässä mielellään kierrän. Isoa ääntä en seurassa pidä, mieluummin kuntelen, juhlija kaihdan, etiketit kuitenkin tunnen, missä vika?? Edes lenkkikaveriksi en kellekkään kelpaa.
Tässä sitä ollaan, soudettu ja huovattu sen aiheen äärellä, voiko kaunis nainen (tahi komea mies) olla yksinäinen vaiko ei.
Lienee ilmiselvää, ettei kauneudella tai komeudella varustetun yksilön tarvitse ainakaan vastakkaisen sukupuolen huomion puutteesta kärsiä. Mutta, mitäpä jos tämä yksilö ei saakaan elämäänsä siitä juuri täytettä, että on vuorollaan jonkun toisen "käytettävänä"?
Yksinäisyys on syvempi ongelma, kun mitä pelkkä ulkonäkö voi korjata. Yksinäisyys tarkoittaa ystävien/kavereiden puutetta, ei niinkään parisuhteen. Hyviä ystäviä taas ei saa ulkonäön perusteella, siihen tarvitaan jotain muutakin. Mutta mitä ihmeen muuta? Sitä minä en ole keksinyt, vaikka asiaa pohtinut olenkin.
Yksi vaihtoehto voisi olla se, ettemme uskalla luottaa, kuka mistäkin syystä. Koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen, lapsuuden kokemukset jne. Tämä selitys tuli mieleeni, kun keskustelin erään tämän palstan kautta tapaamani henkilön kanssa, ja mietimme yksinäisyyden syytä. Tämä henkilö oli, ja on tietysti yhä, komea mies (sikäli kun heteromies voi toisen miehen komeutta arvioida tuntematta itseään yhtään vähemmän heteroksi), ja hänellä on ns menestystä naisten suhteen, muttei miespuolisia kavereita.
Joka tapauksessa, tämä mies oli erään toisen palstan kautta tavannut harrastukseensa liittyvän kaverin, ja he olivat suunnitelleet yhteisen illanvieton. Tämä kaveri, nk. normaali-ihminen, oli automaattisesti olettanut, että hän voi sitten illanvieton päätteeksi nukkua tämän miehen sohvalla. Mietimme tätä, ja totesimme ettemme ehkä itse uskaltaisi heti mennä samaa sukupuolta olevan ventovieraan luo nukkumaan,
Ehkä siinä on se ero, miksi ystävystyminen on meille niin vaikeaa; emme osaa / pysty luottamaan toisiin ihmisiin. Olimme sitten itse komeita, kauniita, taikka kauhuleffasta karanneita.
Oli miten oli, en usko, että tämänkaltaisten syyttelevien keskusteluiden käyminen auttaa ketään meistä. Katkeruus, etenkään toisten kuvitelluista eduista, ei auta yhtään.
Tärkeintä on yhä se oma sisäinen kokemus itsestään. Vaikka kuka arvostelisi minkälaiseksi, on tärkeää tuntea olo hyväksi itsessään.
Jos joku kehuu kauniiksi vain päästäkseen panemaan, on aika säälittävää. Eikö muuten pääsisi? =)
Turhia nämä ala-, keski- ja ylätason jaottelut. Jokainen näkee erilailla. Voi olla mielestään ylätasoa, mutta jollekin täysin alatasoa. Ja sama päinvastoin, voi rankata itsensä armottomasti alakanttiin, ja toiselle on unelmien unelma.
Mulle boheemit muusikot ja taiteilijat ovat se 10, uratykit ja itsestään puhuvat 4. Joku ei kestä katsella tatuointeja, toiselle ne ovat sytyttävintä mitä tietää. Joku rakastaa pusutella mahakasta kultaansa ja hyväillä pehmeitä muotoja. Jotkut pitävät kiinteistä rinnoista ja piukoista pyllyistä, toiset roikkuvista rinnoista ja hyllyvistä pakaroista. Joku haaveilee kaljusta nallekarhusta, joku laihasta rumpalista, joku romanttisesta työmiehestä, joku karskista kollista, joku hiljaisesta ja salaperäisen seksikkäästä tyypistä, joku lankeaa vain kauluspaitakavereihin, joku ei voisi kuvitella olevansa kuin sporttaajan tai kissaihmisen jne. jne.
Tärkeintä ovat kuitenkin Sisimmät. Henkemme. Ja kuinka ne kohtaavat.
MIELIPITEITÄ JA MAKUJA ON YHTÄ MONTA KUIN MEITÄ! =)
Käsittääkseni ihmisillä on ihan tutkitustikin hyvin yhtäläiset kauneuskäsitykset. Poikkeuksia toki on mutta ne ovat poikkeuksia. Eli mielipiteitä ja makuja ei ole yhtä monta kuin meitä.
Se mitä pitää kauniina tai komeana ei tarkoita sitä että haaveilisi parisuhteesta sellaisen kanssa. Kyllähän kaikki ihailee malleja, missejä ja muita kauniita julkkiksia mutta ei esimerkiksi Johnny Depp vastaa omaa henkilökohtaista miesmakuani vaikka komea mies onkin.
Joten makuasiat ja se mitä pitää kauniina on ihan eri asioita. Oma kumppani on rakastuneen ihmisen silmissä aina se ihanin vaikka ympärillä pyörisikin paremmannäköisiä ja toki siitä oisesta ulkonäönkin perusteella kiinnostutaan.
Kaikilla ihmisillä on mieltymykset ulkonäön ja monien muidenkin asioiden suhteen. Jos vaikkapa näen todella hyvännäköisen miehen, ihailen sellaisen ulkonäköä ja totean että onpa komea mutta siinä kaikki. Se kipinä mikä syntyy toisen ihmisen kanssa ei ole vain ulkonäöstä kiinni.
Ihmiset ihailevat kyllä kauneusihanteiden mukaisen näköisiä ihmisiä mutta monet ihmiset ymmärtävät että suurin osa ihmisistä eivät heiltä näytä. Ihmiset pariutuvat alitajuisesti samantasoisen kanssa, joten luonto on tämänkin asian hoitanut niin että ihmiset löytävät parisuhteen ja päässevät lisäntymään. Jos näin ei olisi ja kaikki havittelisivat niitä kaunottaria ja komistuksia ja haluaisivat lisääntyä vain heidän kanssaan niin maapallolta häviäisi ihmisrotu kokonaan ja kuolisi sukupuuttoon.
*toisesta
Millä määrittelet kauneuden/komeuden?
Eiköhän se kauneuskin ole katsojan silmissä :)
Mielestäni KAIKISSA on kauneutta. Erilaista kauneutta niin ulkonäössä kuin siinä tärkeimmässä eli sisimmässä. Täytyy muistaa, että olemme kaikki yksilöitä, ainutlaatuisia. Ja jo se on kaunista, että olemme niin erilaisia.
Se, että on ulkoisesti kaunis niin ei merkkaa mitään. Jos sisin on "pahaa" niin se RUMENTAA ihmistä. Ja kun sisin on puhdasta ja hyvää se puolestaan "kaunistaa" ihmistä todella paljon.
Mikä taas saa ainakin itseni kiinnostumaan loppujen lopuksi ihmisestä oli se sit ystäväsuhdetta tai vakavampaa.
Itse olen todella yksinäinen aina ollut.
Enkä ole edes koskaan kaivannut sitä "laumaa" ympärilleni, vaan olen sitä mieltä, että "laatu on tärkeämpää kuin määrä" :)
Sen takia ystäväni ovatkin aivan uskomattoman "kirjavaa" sakkia (erilaisia ja niin kauniita sieluja. Eli voisi sanoa, että monesta eri"laumasta" olen löytänyt ne minulle laatu yksilöt).
Ystävät, niissä minulla on ollut onnea!
Rakkaus on sitten se toinen asia, siellä epäonni kukoistaa :D
Ehken ole vain löytänyt tarpeeksi "kaunista sielua".
Tutkimuksia viehättävistä naisista/komeista miehistä on tehty kymmenia ellei satoja. Yleensähän nämä päätyvät aikalailla samaan lopputulokseen.
Kauniita naisia myös sorretaan kateudesta.ihan totta ei sekään ole kivaa.
Olen "kaunis"....kroppa kunnossa ja päänuppikin pelaa.
Mutta kun en käy kapakoissa, eikä ole muuta harrastusta kuin koirat, en tapaa ihmisiä juuri missään.
Tosin olen jo yli 40-kymppinen, se tietysti vaikuttaa. Seksinvonkauksia tulee netin kautta mutta niihin en ryhdy.
Eli, kyllä, kaunis voi olla hyvinkin yksinäinen. Minulle kelpaa ihan tavallisen näköinen mies mutta eipä heitä missään oikein tapaa. Kurjaa ajatella loppuelämä yksin, mutta en todellakan keksi mistä kumppanin löytäisin....ei tosiaan baarit enää kiinnosta.
Ei ole totta.
Minua on sanottu kauniiksikin, mutta olen totaalisen yksin.
Älkää tuijottako pelkkään ulkonäköön, se ei kerro sisimmästä mitään.
Naiset tuijottaa ulkonäköön. Rumatkaan naiset ei ota rumaa miestä. Luonteeseen ei haluta tutustua jos naama ei miellytä
No siis ei TIETENKÄÄN VOI!
Kaikki on elämässä kaavoitettu ja kirjattu salaiseen arkistoon.
Komea ja ihana saa aina seuraa.
Ruma, lihava ja ikävä ihminen on aina tylsä, eikä saa koskaan seuraa.
Erityisesti rumat miehet on aina ilman seuraa, ja vanhat eläkeläiset.
Rahalla ei ole merkitystä ihmissuhteissa, menihän blayboy eläkeläinenkin taas naimisiin pikkuisen puputytön kanssa, suuresta rakkaudesta.
Tunnetko muka jonkun ruman ja tylsän, ilkeän tai ikävän ihmisen, joka elää parisuhteessa, ajaa hienolla autolla ja on peräti naimisissa ja perheellinen?
Voiko muka sairas, vanha ja ruma olla onnellinen tai lihava nainen, jolla on finnejä naama täynnä. Ei tietenkään voi.
Kun on kaunis, elämä on niin ihanaa ja helppoa ja onnellista ja huoletonta. Vaiheudet häipyvät kuin itsestään ja aina on muita kauniita ihmisiä ympärillä.
Niin tämä elämä menee, elämä on aina reilua, tasa-arvoista ja ihanaa, kaikille.
"Tunnetko muka jonkun ruman ja tylsän, ilkeän tai ikävän ihmisen, joka elää parisuhteessa, ajaa hienolla autolla ja on peräti naimisissa ja perheellinen?"
- Kyllä noita kuule riittää. Ei se todellakaan vaikuta olevan niin että ulkonäkö ratkaisisi yhtään mitään, luonne ehkä jotain mutta ihmeesti tylsät ja ikävät, vaatimattoman näköisetkin ihmiset elelevät parisuhteissa...
vittu mitä kysymyksiä sama kun kysyis et voiko peukalon työntää hanuriin.....:)))
Kaunista naista on mukavampi panna mutta sellainen tavis on parempi puolisona.
Tunne kyllä. Sen näköisen ,että jää missit kakkoseksi..Ja pituisen.
Ulkonäöllä ja sillä miten palasina oot sisältä ei oo
mitään tekemistä toistensa kanssa.
Ulkonäkö kun määräisi jotain tässä elämässä,
niin 89% tippuis täältä heti pois.
Ei me niin rumia olla ainakaan en itse ole,
päinvastoin hyvinkin tyytyväienn peilikuvaan.
Mutta takaisin naiseen..Saa hän kyllä seksiä muiltakin kuin minulta...itseasiassa jokaiselta vastaantulijalta tähän mennessä,
myös usealta naiselta. Mutta silti häntä ei pysty korjaamaan,
mitä iloa on hyvästä ulkonäöstä?
Sitä ei voi syödä sitä ei voi juoda ja millaista seura
sillä ulkonäöllä saa?
Jos nainen on vielä intellektuelli, niin ei varmaan pahemmin
kiinnosta stereotypia suomalaisesta miehestä =)
Mieti useammalta kantilta tuota väittää,juurikin sen naisen näkökulmasta.
Totuutta ,jos on vain kaunis !?
Ei osaa aamupalaa puhumattakaan muista peruselämään liittyvistä
asioista ,sama muuten pätee miehiin .
Lunteenlaatu,tietysti seksy,olla lähellä,halia jne.
Olen ollut samannaisen kanssa AVIOLIITOSSA yli 35v .
On ollut jotakin missityyppinen,kyllä elämässä on ihanimpia asioita jotka
yhdstää KUIN ON VAAN KAUNIS !!!
tää tyttö on kohta 60v ja aina kun menen baariin miehiä riittää ympärillä nuoria ja vanhoja.olen ihan tavallinen nainen ja juttelen kaikkien kanssa.ei tarvi istua yksin koskaan.saatille tulijoita piisaa.
Tunnen kauniita nuoria naisia (kavereitani) joilla on huono itsetunto.. En ymmärrä miksi, sillä heillä ei olisi syytä siihen. Itsekkin olen kuullut monesti kehuja ulkonäöstäni, mutta silti olen yksinäinen ja ujo. Olen luonteeltani hieman omalaatuinen ja syvällinen, minkä takia on vaikea sulautua "normaaliin" joukkoon, koska monet ikäiseni nuoret (olivat kauniita tai eivät-peittävät sen hyvin pakkelilla) ovat todellisia ilmapäitä. Lähes kaikki joiden juttuja olen sivukorvalla kuullut. En ole kiinnostunut sellaisesta pinnallisesta kaveruudesta, vaan syvällisestä ystävyydestä ja sen takia saatan olla vähän vaativa seurani suhteen- mutta en mielestäni liian vaativa.
Baarissa miehet eivät yleensä lähesty minua, kavereitani kylläkin. Mietin että mikä minussa on vikana kun kuitenkin niin moni kehuu ulkonäköäni. Onko ilmeeni pelottava? Katsonko vihaisesti? Näytänkö jääkuningattarelta? En tosiaankaan tiedä. Ei todellakaan kaikilla kauniilla ihmisillä ole ystäviä! Usein kaunis ihminen jää yksin esimerkiksi muiden kateuden takia.. Mutta kuitenkin, se on aina surullista kun tuomitaan ulkonäön perusteella.
Ne on vaan nirsoja. Ei ne ole sen takia yksinäisiä koska ovat kauniita vaan sen takia koska ovat nirsoja. Haluavat vaan jonkun rikkaan miehen itselleen. Baareissa ei kannata lähestyä naista koska suurin osa naisista on tylyjä ja arvostelevat ja haukkuvat heti jos joku on erilainen. Naiset kun ei ole kovin suvaitsevaisia miehiä kohtaan. Kaikkhan johtuu ulkonäöstä.
huomautan voisi miettiä viestissään omaa suvaitsevaisuuttansa yksinäisiä naisia kohtaan! Viestistäsi paistaa katkeruus läpi.
Jos on luonteeltaan tuskaisen ujo ei kauneus riitä!
Ujouden saa parannettua.
Ei muuten pidä paikkaansa väittämäsi jos tarkoitat todellisia ystäviä. Nainen on naiselle usein susi, kateus on kamala asia. Ja valitettavasti miesten suhteen asia menee niin, että kuvailemasi nainen kelpaa kyllä seksiin, mutta ei muuten. Ja tämä kelpaamattomuus taas kertoo siitä, että mies tuntee itsensä epävarmaksi näyttävän naisen rinnalla. Näin se vaan menee, valitettavasti.
Olen kaunis nainen, jolla ei ole ystäviä.
Ei se noinkaan mene.
Kyllä voi, mutta hyvin harvinaista lienee se.
Todella harvinaista täytyy olla.
Miehillä on paljon yleisempää.
Kyllä niitä kauniita pimatsuja voi olla yksinäisenäkin. Se miten ne bongataan onkin toinen tarina se.
No mä olen kauniina pidetty nainen, tai ainakin sellainen, minkä ulkonäöstä miehet on usein pitäneet. Ja olen yksinäinen ja eristäytynyttä elämää viettänyt. Minulla on persoonallisuushäiriödiagnoosi, ja se on aiheuttanut joitakin ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia. Kävelen pois sellaisten ihmisten luota, joista eniten pidän ja välitän. Viimeiset vuodet olen viettänyt lähese täysin eristäytynyttä elämää eikä ole ollut enää yhtäkään ystävää. Nuorempana, etenkin teini-ikäisenä, oli enemmän ystäviä, mutta eristäytymistaipumus oli jo silloin.
Ihmisiä, joiden kanssa olen ollut tekemisissä vuosien mittaan, on ollut hyvin vähän. Olen myös maksanut eristäytymisestäni kalliin hinnan. Itselleni hyvin tärkeä ihminen kuoli, eikä ole enää mitään tilaisuutta korjata virhettä, jonka tein kävelemällä pois hänen luotaan.
En osaa sanoa, mikä on "kauniin" ja "ruman" ihmisen elämän ulkonäöstä johtuva ero. Tottakai "kaunis" saa miehiltä huomiota, mutta jos on yhtään älyä ja ihmisiin liittyvää vaistoa, tunnistaa kyllä sen, kun kyse on pelkästä ulkonäöstä johtuvasta pinnallisesta kiinnostuksesta, ja se on täysin arvotonta. Loppujen lopuksi jokaisella on vain hyvin vähän sellaisia ihmisiä, joista todella välittää, ja on sosiaalisuudesta ja persoonasta kiinni, onko heille avoin ja päästääkö heidät lähelleen.
Jos on sosiaalisesti ja emotionaalisesti "viallinen" kuten minä ja tekee sen vuoksi suuria virheitä ihmisten kanssa, siitä joutuu maksamaan, joskus loppuelämän ajan.
Ulkonäöllä ei ole merkitystä ihmissuhteissa pärjäämisessä. Älkää kadehtiko niitä joilla on ulkonäköä, ei varsinkaan nättejä ja onnettomia. Kadehtikaa niitä, jotka ovat osanneet elää ja rakastaa.
Oi kun hienosti sanottu tuo viimeinen lause; "kadehtikaa niitä, jotka ovat osanneet elää ja rakastaa". Juku, olet todellinen kaunotar sisältä ainakin, ja sinun laisia maailmassa saisi olla enemmän.
Täytyy sanoa, että kyllä se imartelee, kun joku hyvännäköinen mies tuijottaa ja tapittaa suoraan silmiin ja ei saa katsetta irti minusta. Jotenkin vaan sitä alkaa kuvittelemaan pienessä päässään, että taidan mä aika hottis olla vaikka vieressä on muitakin naisia, niin tuo hyvän näköinen katsoo ja tuijottaa vain minua. Siinä sitten saat muiden naisten vihan ja kateuden tuntea oikein voimalla vaikka ei ole yrittänytkään keimailla, flirttailla tms,...mutta niin se vaan on, että seksikkyys on sisäsyntyistä ja jollakin sitä on ja toisilla ei :D
uuuu, saan taas kuulla tästä omakehusta,,mutta itseensä tyytyväinen saa olla ilman itserakkautta..ni.
Moni ruma nainen luulee olevansa kaunis. Tunnen yhen läskin naisen joka luulee olevansa kaunis. Oikeesti kauniit naiset ei ole yksinäisiä. Niillä on ystäviä ja poikaystäviä. Se että itse luulee olevansa kaunis ja se että on oikeesti kaunis, on eri asia.
Nettimaailma antaa varsin väärän kuvan naisillekin kun täysin rumatkin naiset saavat miljoona yhteydenottoa niin se antaa olettaa että he olisivat tavallista kauniimpia.
Moni kauniskin nainen voi silti olla epävarma omasta ulkonäöstään tai ei ajattele itseään miksikään erikoisen näköiseksi.
Jostakinhan ne kauniitkin naiset ovat myös miehen löytäneet...
Sä voit ihan uskotella itsellesi mitä tykkäät.
Ja tosiaan joo, miehistä vielä, että miehiä, jotka on lähestyneet/yrittäneet, on ollut todella paljon, joitakin olen tapaillutkin. Mutta olen tapaillut niitä, joista en ole tykännyt. Miehen luota, josta olisin oikeasti tykännyt, kävelin pois ja sitä kadun lopun elämäni. Emotionaalisista ongelmista johtuen on helpompi olla niiden ihmisten kanssa, kenestä ei niin pidä, koska he eivät aiheuta suuria tunteita, joiden kanssa on vaikea elää. Lisäksi sosiaalinen estyneisyys ja pelot vaikeuttavat tutustumista.
Mutta vaan rumat ihmisethän tuntevat pelkoa ja kärsivät emotionaalisista ongelmista. Jep jep.
Ja muuten mielenterveyspalvelujen piirissä tapasin äskettäin hyvin kauniin hoikan nuoren tytön, joka oli masentunut. Mutta ehkä silmissäni oli vikaa ja vain luulin häntä laihaksi. Vain läskithän ovat masentuneita ja yksinäisiä.
Avaus on kaukana todellisuudesta!
Totta on ainoastaan se, että kauneus saattaa tuoda naiselle tiettyä sosiaalista itsevarmuutta, mutta tällainen pieni hyöty peittyy muiden tekijöiden alle.
Yhtenä tällaisena tekijänä ovat juuri mielenterveysongelmat:
Kauneus ei suojaa naista mielensairauksilta, joihin altistaa varsinkin geneettinen rasitus ja lapsuuden kasvuympäristö. Ikäänkuin kauneuden ja mielensairauden geenit eivät muka voisi olla samassa ihmisessä! Tai että kaunis ihminen automaattisesti kauneutensa avulla jotenkin saisi aina lapsuudessaan ihanteellisen kasvuympäristön!
Täällä jo mainitut persoonallisuushäiriöt ja masennuskin ovat omiaan aiheuttamaan kantajalleen yksinäisyyttä, mutta voihan kaunis nainenkin sairastua jopa psykoosiin aina skitsofreniaan asti. Psykoosisairaudesta kärsivä ihminen on usein sairautensa oireenakin ihmispelkoinen, ja lisäksi psykoosisairaana oleminen aiheuttaa usein suunnatonta häpeää kantajalleen niin, että tämä sairauttaan häveten ei usein uskalla tutustua uusiin ihmisiin halveksunnan ja vähättelyn pelossa. Ikäänkuin naisella kauneus pystyisi poistamaan tämän suuruusluokan ongelmat. PAH!
Lisää tosiasioita kauniin naisen "onnellisesta" asemasta:
1)
Naiset ovat kauniille usein kateellisia, ja tämä voi vaikeuttaa kaunista naista ystävystymästä muiden naisten kanssa.
2)
Kaunis nainen saa kyllä miesten huomiota, mutta yleensä nämä haluavat kauniilta vain sitä yhtä juttua eivätkä ole kiinnostuneita kauniin sisimmästä. Kai nyt lähes jokainen nainen haluaa olla muutakin kuin kaunismuotoinen kappale.
Yksinäisin nainen, jonka olen tavannut, oli hyvin kaunis. Toki hän törmäsi miehiin, jotka halusivat panna häntä. Olisi kuitenkin aika julmaa väittää, ettei hän ollut oikeasti yksinäinen vain koska jotkut limaiset ahneet siat halusivat työntää häneen sukupuolielimensä.
Ei ketjun aloittajakaan varmasti ole niin ruma ja tyhmä, etteikö kukaan suostuisi tunkemaan mitään hänen ruumiinonkaloihinsa. Logiikkansa perusteella siis hänkään ei voi olla aidosti yksinäinen ihminen.
Aloittajan teesi on vähän sama kuin sanoisi, että ruma nainen ei voi olla epäsosiaalinen. Tai komea mies ei voi olla yksinäinen. Tms. Henkilökohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että ulkonäkö ei suojaa yksinäisyydeltä, mielenterveysongelmilta tai elämässä tapahtuvilta kamalilta asioilta lainkaan. Oma elämäni on varmasti ollut paljon kamalampaa kuin useimpien "rumien" naisten.
Naiset eivät muuten yleensä välitä kaveriensa ulkonäöstä. Persoonallisuudeltaan miellyttävä, sosiaalinen, puhelias ja välitön ei-viehättävä nainen saa varmasti helpommin ystäviä kuin nätin näköinen, sisäänpäinkääntynyt ja itsestään epävarma nainen.
Aloittaja lienee pelkkä provosoija, jonka tarkoituskin on vain ärsyttää ihmisiä.
*tai siis että ruma nainen ei voi olla sosiaalinen
Ei ole noinkaan.
Kaikki täällä jauhaa näistä "Kauniista Ihmisistä", mutta miettiikö kukaan teistä todella, että kuka sitten on kaunis ihminen? Jokainen ihminen näkee kauneuden niin eri tavalla, että se kuka jää yksin mistäkin syystä, on pelkkä olettamus. Kaikille löytyy ystäviä tästä ihmistäytteisestä maailmasta, ei kukaan jää yksin jos ei todella halua.
Aika mustavalkoista ajattelua, että kuniilla ihmisillä on helpommin ystäviä. Kuinka moni tosissaan valitsee ystäviään ulkonäön takia? Aika pintaliitelyä, jos te tosissaan ajattelette noin.
Haluan ympärilleni kauniita ystäviä - sisältäpäin. Haluan turvaa, aitoutta ja sitä, että musta välitetaan, eikä sillä ole mitään väliä minkä näköinen ihminen sitä mulle antaa.
Hyvää joulua ja onnellista uuttavuotta!
Minä en ainakaan katso ulkonäköön kun ystäviä valitsen:) Kelpaisi ihan hyvin ruma nainen ystäväksi. Oikeastaan jos totta puhutaan niin (ulkonäöltä) rumia naisia on todella vähän. Yleensä se on luonne mikä tekee ihmisestä "ruman".
Kyllä, pitää paikkansa!
Mulla on aika ruma nainen ystävänä. Tosin se ei soita koskaan, ei käy kylässä eikä mitään.itse olen jutellut sille facebookissa vaikka mitä ja se vastaa aina kyllä tai ei sanalla.
Hän tietää arvonsa.
Onko se väärin?
Minua on usein sanottu kauniiksi, sekä miehet että naiset (olen nuori nainen).
En ole itseäni täynnä, yksinkertainen, ujo tai pinnallinen, ja tällaista olen kokemusteni myötä havainnut:
- Jos olen tuntemattomien tai puolituttujen naisten porukassa, yleensä minulle ei aleta puhua ja katsellaan jotenkin pidempään, vaikka muutkaan eivät tuntisi toisiaan. Joskus tuntuu, kuin jollakin olisi jotain minua vastaan, kun katseet vaikuttavat sellaisilta. Miesten kanssa asia on toisin päin; porukassa on rentoa ja minulle puhutaan. En kyllä itse ole mikään tuppisuu naisporukassakaan.
- Ystävien hankkiminen on vaikeampaa. Samaa sukupuolta oleviin on hankalampi alkaa tutustua, ja vastakkaisen sukupuolen ystävyys on useamman kerran kariutunut, koska en ole halunnut mitään ystävyyttä enempää. Uskon, että "pelkkä" ystävyyssuhde voi olla parempaakin kuin rakkaussuhde, ainakin varmempaa. Tämä on surullista.
- Minusta varmasti haetaan joskus kehuilla vain sänkykaveria ja pidetään pelkkänä ulkokuorena. Ihan oikeasti, miksi ulkonäkö, jota varten olen välillä kunnolla panostanutkin, täytyy yhdistää yksinkertaisuuteen tai helppouteen?
- Tuntuu vaikealta löytää oikeasti kiinnostavaa seuraa ulkona ollessani. Ehkä he eivät viitsi lähestyä, kun näkevät miehiä ympärilläni, tai ajattelevat minun olevan tyhmä tai itseäni täynnä...