Valtion ja systeemin kannalta parhain ihminen on yksineläjä joka tekee jatkuvasti töitä ja kuluttaa. Tällä työaddiktilla ei ole ystäviä tai perhettä jonka kanssa viettää aikaa.
Nykyinen yhteiskunta painottaa individualismia ja rahan ansaitsemista yli kaiken. Joka tuutissa hehkutetaan sinkkuutta ja oravanpyörää. Jo lapsista asti suomalaisille syötetään tätä ideologiaa erinäisenä "viihteeksi" naamioituna propagandana. Kaiken perussanoma on se että ihmisen tulee "olla oman onnensa seppä" ja tehdä vitusti rahaa.
Toki tälläinen hedonistinen ääri-individualismi aiheuttaa ihmisille loppupelissä vain onnettomuutta ja tyhjyyttä kun hän huomaa ettei uusi kotiteatteri tai yhden illan hoito baarin vessassa teekään onnelliseksi.
Ne jotka näkevät tämän tyhjän hedonismin ja valheisiin perustuvan individualismin läpi ovat yhteiskunnan ja valtavirran silmissä jotenkin outoja tai jopa mielisairaita. He ovat usein niitä jotka kärsivät sairaasta yhteiskunnasta eniten. Yhteiskunta hoitaa heitä antamalla myrkyllisiä ja lamauttavia lääkkeitä jotka turruttavat mielen. Monesti nämä ihmiset ovat niitä jotka ajattelevat todella ja joilla on esimerkiksi voimakas kyky empatiaan. He ovat yhteiskunnan vihollisia sillä eivät sopeudu sairaaseen elämään.
Joten koet olevasi yksinäinen tai syrjäytynyt, niin olet todennäköisesti terveempi kuin keskivertoihminen. Et välttämättä ole sairaana rottana mukana oravanpyörässä. Eikä sinun täydykään. Jahka tarpeeksi moni meistä "syrjäytyy" tapahtuu yhteiskunnassa väkisinkin muutos. Valtio ei voi hallita ihmisiä jotka eivät pelaa sen peliä. Ratkaisevaa on se että kuinka syrjäytyneet löytävät toisensa. Usein yhteiskunta on iskostanut syrjäytyneen mieleen itseinhoa mikä johtaa masennukseen. Mutta syynä ei ole syrjäytyminen vaan sairas järjestelmä mikä kieroudellaan saa ihmisen inhoamaan itseään.
Syrjäytykää vapaaehtoisesti. Muuten yhteiskunta jatkaa sairasta ja väkivaltaista tietään. Me voimme hävittää sairaan yhteiskunnan lopullisesti. Ole realisti ja vaadi mahdotonta!
Nykyinen yhteiskunta painottaa individualismia ja rahan ansaitsemista yli kaiken. Joka tuutissa hehkutetaan sinkkuutta ja oravanpyörää. Jo lapsista asti suomalaisille syötetään tätä ideologiaa erinäisenä "viihteeksi" naamioituna propagandana. Kaiken perussanoma on se että ihmisen tulee "olla oman onnensa seppä" ja tehdä vitusti rahaa.
Toki tälläinen hedonistinen ääri-individualismi aiheuttaa ihmisille loppupelissä vain onnettomuutta ja tyhjyyttä kun hän huomaa ettei uusi kotiteatteri tai yhden illan hoito baarin vessassa teekään onnelliseksi.
Ne jotka näkevät tämän tyhjän hedonismin ja valheisiin perustuvan individualismin läpi ovat yhteiskunnan ja valtavirran silmissä jotenkin outoja tai jopa mielisairaita. He ovat usein niitä jotka kärsivät sairaasta yhteiskunnasta eniten. Yhteiskunta hoitaa heitä antamalla myrkyllisiä ja lamauttavia lääkkeitä jotka turruttavat mielen. Monesti nämä ihmiset ovat niitä jotka ajattelevat todella ja joilla on esimerkiksi voimakas kyky empatiaan. He ovat yhteiskunnan vihollisia sillä eivät sopeudu sairaaseen elämään.
Joten koet olevasi yksinäinen tai syrjäytynyt, niin olet todennäköisesti terveempi kuin keskivertoihminen. Et välttämättä ole sairaana rottana mukana oravanpyörässä. Eikä sinun täydykään. Jahka tarpeeksi moni meistä "syrjäytyy" tapahtuu yhteiskunnassa väkisinkin muutos. Valtio ei voi hallita ihmisiä jotka eivät pelaa sen peliä. Ratkaisevaa on se että kuinka syrjäytyneet löytävät toisensa. Usein yhteiskunta on iskostanut syrjäytyneen mieleen itseinhoa mikä johtaa masennukseen. Mutta syynä ei ole syrjäytyminen vaan sairas järjestelmä mikä kieroudellaan saa ihmisen inhoamaan itseään.
Syrjäytykää vapaaehtoisesti. Muuten yhteiskunta jatkaa sairasta ja väkivaltaista tietään. Me voimme hävittää sairaan yhteiskunnan lopullisesti. Ole realisti ja vaadi mahdotonta!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mun mielestä elämä on ihmisen mittainen.
Tästä syystä turha verrata, kilpailla ja vaatia tai asettua muotteihin.
Teet mitä parhaiten osaat. =)
Se että ihmiset tiedostavat erilaisuutensa on erittäin hyvä asia.
Siitä pitää olla ylpeitä. Ei ole kahta samanlaista kissaakaan.
Miten muka 1 1=2? Ei oikeassa elämässäkään ole 1 edes täysin identtistä asiaa joka voitaisiin pelkistää 1 1=2 on siis epätosi.
Opiskelkaa elämää ja unohtakaa noi harhat, joita matematiikka ja tiede luo.
Olen hieman erimieltä. Kyllä perheellinen pärjää työmarkkinoilla yksinäistä paremmin. Yleensäkin perheelliset ihmiset ovat työnantajan silmissä (joka yleensä itsekin perheellinen) paremmassa asemassa. Työnantajat ajattelevat, että kun on perheellinen niin ei tuo ihminen täysin looseri voi olla kun kelpaa toisellekin ja ei vietä kaikkea aikaa tietokoneella, baareissa tai telkkarin edessä istuen. Vaan on myös sellaista menoa mitä perheellisillä yleensäkin, joka pitää myös paremmin työkunnon yllä. Lisäksi työnantajat tietävät kun perheellinen työntekijä tekee töitä tekee hän sitä yleensä perheen (lasten tulevaisuuden) eteen eli joidenkin kenestä välittää.
Tietenkin on olemassa aloja erikseen esim. iltatyöt ja kovaa matkustelua vaativat työt. Mitkä vaatii juuri kyseisien yksinäisten ihmisten panostuksen.
On kyllä totta että ainakin osa työnantajista katsoo hieman kieroon perheettömiä, mutta käytännössä perhe on työelämän suhteen rasite. Perhe aiheuttaa sen että työntekijä saattaa pitää ylimääräisiä vapaita esim. pienten lastensa vuoksi. No tosin tähänkin on tulossa varmaan pian laillinen muutos, mikä ajaa jo 1-vuotiaiden vanhemmat täysipäiväisesti töihin. Kaikki mikä estää ihmistä tekemästä kokopäivätyötä on systeemin silmissä pahaa ja se pyrkii jatkuvasti pääsemään eroon sellaisista asioista. Systeemin tavoitteena on ainoastaan ihmisten orjuuttaminen. Valtion funktio ei ole ihmisten tekeminen onnelliseksi, vaan tietyn eliitin pitäminen vallankahvassa.
Parhain ja "kunnollisin" kansalainen on systeemin silmissä sellainen joka ei ajattele omilla aivoillaan ja kuluttaa aina kaikki rahansa hyödykkeisiin tai viihteeseen. Esimerkiksi hieman alkoholisoitunut henkilö voi olla tälläinen jos hän kykenee tekemään kokopäivätöitä. Alkoholi onkin yksi keino hallita kansaa, se pitää heidät vapaa-ajalla tyytyväisinä ja saa huomion pois olennaisista asioista. Se miksei Suomessa esiinny juuri lainkaan poliittista radikalismia tai vallankumouksellisuutta johtunee pitkälti tästä. Tämän maan potentiaaliset radikaalit juovat itsensä tyhmiksi ja kyvyttömiksi.
Toki valtion funktio on sama, mikä se on ollut siitä lähtien kun koko ajatus "valtioista" keksittiin; eliitin pitäminen vallansyrjässä kiinni. Eikä se muuksi muutu, oli sitten vallankumouksia tahi ei, me ihmiset kun olemme hierarkkioihin uskoviksi syntyneet. En usko, että mikään määrä "uudelleenkoulutusta" voisi sitä muuttaa.
Totta, paras ihminen järjestelmän kannalta on yksinäinen työnarkomaanimies. Siis sama ihmistyyppi, joka oli paras silloinkin kun Kaarlet rakensivat Ruotsin suurvalta-asemaa. Suurvaltoja johtajat ovat aina rakentamassa, eiväthän he maksa siitä hintaa, mutta korjaavat hyödyt.
Pahin ihminen taitaa muuten olla parisuhteessa elävä, nuori, heteronainen. Tämä kun saattaa tulla raskaaksi, josta seuraa kaikenlaisia "ikävyyksiä" työnantajalle.
Mitäpä tilanteelle sitten voisi tehdä. Kovin vähän, minun mielestäni. Tässä kun taitaa olla kyse luonnonlakien kaltaisesta pakkotilanteesta. Vallankumous ei auta, silloinhan eliitti vain korvautuu toisella eliitillä. Anarkismi ei toimi, ihmisen luonne on sellaiseen utopiaan liian epätäydellinen.
Ei tässä taida auttaa muu kuin odottaa sellaisen tekoälyn kehittymistä, joka pelastaa ihmisen häneltä itseltään.
"Mitäpä tilanteelle sitten voisi tehdä. Kovin vähän, minun mielestäni. Tässä kun taitaa olla kyse luonnonlakien kaltaisesta pakkotilanteesta. Vallankumous ei auta, silloinhan eliitti vain korvautuu toisella eliitillä. Anarkismi ei toimi, ihmisen luonne on sellaiseen utopiaan liian epätäydellinen. "
Juuri tuon takia ihmiset alistuvat sairaaseen yhteiskuntaan. Kun ei muka mitään muutosta voida tehdä! "En minä voi mitään, olen vain pieni ihminen"
Ja paskat! Me voimme tehdä utopian jos vain haluamme sitä oikeasti.
Mietitäänpä maailmanhistoriaa. Muutosta on todellakin tapahtunut. Vielä 300 vuotta sitten Eurooppa oli muutamien itsevaltaisten kuninkaiden hallitsema, orjuuteen perustuva alue, missä suurin osa ihmisistä eli miltei nälänhädässä ja täysin julmien hallitsijoiden armoilla. Sanoisin että muutosta on tapahtunut uskomattoman paljon. Orjuus on lakkautettu ja kuningashuoneiden valta on siirretty demokraattisille hallituksille.
Sortavat järjestelmät on kumottu toinen toisensa jälkeen. Nykyään elämme aikaa milloin edustuksellisesta demokratiasta siirrytään hiljalleen kohti suoraa demokratiaa. Suoran demokratian jälkeen vuorossa on täydellinen anarksimi.
Muutos ei ole mahdollinen, vaan vääjäämätön. Välillä toki tulee takapakkiakin, mutta kaikenkaikkiaan kehitys on positiivista.
Ja juuri puheet "ihmisluonnosta" ovat keksintöjä millä ihmisten mieliä hallitaan ja joiden avulla perustellaan vapauden riistäminen sekä orjuutus. Ihmisille uskotellaan että he tarvitsevat fasismia ja sortamista. Sen uskominen on pahimman laatuista luovuttamista ja hallitsevan luokan tukemista.
Tiede ja kokemus osoittaa kuitenkin puheet ihmisluonnon pahuudesta vääriksi. Ihminen on yhtä lailla kykeneväinen altruismiin kuin itsekkyyteenkin. Kyse on vain siitä mitä puolta ympäröivä kulttuuri ihmisissä edistää. Nykyinen länsimainen roskakulttuuri tuo esiin ihmisen itsekkyyttä. Siksi ensimmäinen asia joka pitää tehdä, on mielensä puhdistaminen sen propagandasta.
Anarkismi on ainoa kestävä vaihtoehto ihmisille. Jokainen hierarkiaan ja pienen eliitin valtaan perustuva järjestelmä (myös edustuksellinen demokratia) ajautuu vääjäämättä diktatuuriin ja fasismiin. Valta on myrkky mikä tekee hyvästä ihmisestä pahan. Sen vuoksi kaikki valtarakenteet tulee poistaa.
Vain anarkismissa ihminen voi todella toteuttaa itseään. Ja kun ei ole omistussuhteita tai hierarkioita, niin sotiminen ja riisto eivät ole enää mahdollisia. Mahdollinen väkivaltakin jää vain pienimuotoiseksi kun ei ole enää kenraaleita jotka komentavat armeijoita.
Toki teoriassa voisimme tehdä utopian, mutta käytännössä, ainakin joillekin ihmisille, jäisi himo valtaa kohtaan, ja he valtaisivat järjestelmän osa kerrallaan itselleen. Lopputuloksena olisimme taas jonkin eliitin vallankäytön kohteena. Se on osa ihmisluontoa, enkä usko että sitä voi muuksi muuttaa.
Siksi demokratia onkin ehkä paras hallintomuoto, siinä vallanpitäjiä voidaan - jälleen teoriassa - vaihtaa, jolloin vallassa olevaan eliittiin saadaan ainakin muutoksia aikaiseksi. Demokratiasta meidän on kiittäminen teknologista kehitystä, joka toi keskiluokalle poliittista voimaa.
Olen samaa mieltä siitä, että muutos on vääjäämätön, mutta siinä, mihin tuo muutos meitä vie, olen kanssasi eri mieltä. Minusta ihminen on -kokonaisuutena katsottuna- kykenemätön anarkismin kaltaiseen "hallintomuotoon", vaikka joillekin yksilöille, tai jopa pienille ryhmille, se voi olla mahdollista. Lajina emme siihen pysty.
Ihmisten mieliä ei voi hallita, Olemmehan me kaksi hyvä esimerkki siitä; kumpikin meistä on tullut eri lopputulokseen päätelmissään, mutta päätelmiä olemme tehneet yhtä ja kaikki. Puhe siitä, että ihmisiä voisi jotenkin mystisesti kontrolloida haluttuun lopputulokseen, ovat "sitä itseään". Ihmiset itse haluavat tulla hallituiksi. Mieti vaaleja, ja "nukkuvien puoluetta". Jopa kunnallisvaaleissa, jossa ihmiset voisivat vaikuttaa heille läheisiin asioihin, vain puolet äänesti. Hienoja teorioida voidaan esittää miksi, mutta kylmä tosiasia on ettei ihmisiä yksinkertaisesti kiinnosta. Antiikin ihmistä ei kiinnostanut, keskiajan ihmistä ei kiinnostanut, valistuksen ihmistä ei kiinnostanut, eikä kiinnosta nykyajankaan. Siksi anarkismikin päätyisi loppujen lopuksi vain "vahvojen ja vihaisten miesten" diktatuuriksi.
Ihminen on itsekäs eläin, koska sitähän me olemme; eläimiä. Meidän lajimme on kehittynyt materaalisesti rajoittuneessa maailmassa, ja sellaisessa maailmassa yksilö tarvitsee itsekkyyttä selviytyäkseen hengissä ja jatkaakseen sukuaan. Vasta länsimainen "roskakulttuuri" on teknologian avulla luonut maailman, jossa materiaali ei ole enää tärkeää, ja joka ajan myötä tullaan voittamaan kokonaan. Mutta, kuten piratismikeskustelussa nähdään, vaikka kopiointi ei ole varastamista, ja vaikka digitaalista tietoa voidaan rajattomasti monistaa ilman tuotantokuluja, meissä istuu silti lujassa omistuksen käsite.
Tarvitaan vielä muutama sukupolvi ja teknologinen keksintö lisää niin voimme toivoa pääsevämme eroon omistamisen pakkomielteestä.
Anarkismi ei ikävä kyllä ole ratkaisu, lajimme luonteen vajavaisuuksista johtuen. Edustuksellinen demokratia on sekin vajavainen järjestelmä, mutta lajillemme mielestäni sopivin.
Omistussuhteet lakkaavat teknologian myötä. Sen myötä riisto jää pois, koska kun materiaalia voidaan vapaasti monistaa (vrt 3d-tulostimet), ei ole eroa enää rikkaalla eikä köyhällä. Toki nämä muutokset vievät aikaa, ehkä satoja vuosia, ja kulttuurin muutoksessa kulunee vielä kauemmin.
Väkivalta onkin sitten toinen juttu. Se kun ei välttämättä liity edes omistamiseen, jotkuthan saavat iloa siitä, että saavat aikaan kärsimystä. Sodat taas liittyvät omistamiseen, joku haluaa jotain mitä sinulla on, mutta kun materiaalia monistetaan vapaasti, sodankäynnin tarve vähenee. Myös valtakuntien yhdistäminen (Euroopan Unioni, YK) vähentää väkivaltaa, kun "kaikki on yhteistä".
Utopia on kehityksen huipentuma. Sen saavuttaminen on toki vaikeaa ja vaatii ponnisteluja, mutta mahdtonta se ei ole. Esimerkiksi 1930-luvun Espanjassa toimi lukuisia yhteisöjä jotka olivat lähes täydellisiä anarkismissa. Ne sortuivat lopulta fasistien ja kommunistien väkivaltaisiin hyökkäyksiin.
Olen sitä mieltä että ihmiskunta ei kenties vielä ole kuitenkaan valmis utopiaan. Meillä on vielä joitakin askelia ennen sitä. Nyt ihmiskunta on ottamassa askelia edustuksellisesta demokratiasta kohti suoraa demokratiaa. Mikäli kehitys jatkuu, enkä näe yhtäkään syytä miksei se jatkuisi, on tämän kehityksen päässä jonkinasteinen anarkistinen järjestelmä.
Usko edustuksellisen demokratian jatkumiseen on sama kuin vaikka 1700-luvullla eurooppalaisten usko itsevaltiuteen. Ei esimerkiksi 1700-luvun puolivälissä juuri kukaan uskonut demokratiaan joitakin pieniä filosofipiirejä lukuunottamatta, mutta silti 1700-luvun lopulla tapahtui Ranskan vallankumous mikä loi perusteet demokraattisille kansallisvaltioille.
1990-luvulla amerkkilaisen Francis Fukuyaman väitteet siitä että yhteiskuntien kehitys ja ideologiat ovat päättyneet kapitalismiin ja edustuksellisiin demokratioihin ovat myös virheellisiä. Vallankumouksia tehdään yhä. Historia ei ole päättynyt. Me elämme yhä vahvan ideologisia muutoksen aikoja.
Ihmisten mieliä voidaan hallita. Ihminen voidaan saada esimerkiksi uskomaan täyteen hölynpölyyn ja suoranaisiin valheisiin. Historia on täynnä esimerkkejä tästä. Parhaimpina esimerkkeinä ovat uskonnot ja ideologiat. Nykyään ihmisten mieliä hallitaan valtavirtamedian propagandan avulla.
Teknologinen kehitys ei vapauta meitä omistussuhteista. Omistussuhteet johtuvat järjestelmästä minkä perustana on vaatimus yksityisomistukseen. Itse asiassa teknologian kehityksellä ei ole mitään tekemistä omistussuhteiden kanssa.
Ihmisistä vain mitättömän pieni osa on luonnostaan sadistisia ja saavat nautintoa toisten vahingoittamisesta. Suurin osa ihmisten käytöshäiriöistä johtuu opituista ja ympäristön tuottamista asioista. Raassa ja säälimättömässä ympäristössä elävästä ihmisestä voi kasvaa sadisti vaikkei hän sitä pohjimmiltaan olisikaan.
Hierarkinen yhteiskunta kannustaa väkivaltaan ja luokkavihaan. Se luo alistussuhteita mitkä lisäävät aggressioita. Edustuksellinen demokratia on yksi tälläisen hierarkisuuden muoto. Onhan se parempi kuin vaikka täysi diktatuuri, mutta kaukana täydellisestä.
EU:n ja YK:n kaltaiset järjestelmät johtavat auttamatta vain suurvaltojen ja rahan vallan lisääntymiseen. Ne eivät todellakaan tee kaikesta yhteistä vaan ylläpitävät globaalin kapitalismin sortoa. EU:ta ja YK:ta johtavat samat tahot mitkä edistävät riistokapitalismia. Ja niin kauan kuin maailma ei ole yhden hallituksen alaisuudessa aiheuttaa tämä tilanne sotia. Ja yhtä maailman hallitusta ei tule koskaan.
Tässä muuten hyvä dokumentti mikä liittyy aiheesee:
http://www.youtube.com/watch?v=OmUzwRCyTSo
En tunne Espanjan historiaa kylliksi, jotta voisin sanoa aikakauden anarkisteista juuta taikka jaata. Mutta, kuten itsekin toteat, he sortuivat muiden väkivaltaan, on selvää ettei anarkismi pysty tehokkaasti vastustamaan diktatuurien voimaa. Eli, kun lajimme luonteen mukaisesti on väistämätöntä, että "vahvojen ja vihaisten miesten" valta nostaa päätään, ainoastaan demokratia pystyy vastustamaan heitä. Ja silloinkin tarvitaan juuri sitä ihmisen itsekkyyttä; itsekkyyttä äänestää omien tarkoitusperiensä mukaisesti, ja kun eri ihmisillä on eri tavoitteet, tämä takaa sen että demokratia on kompromissien tekemistä. Joka toki välillä turhauttaa, ja saa ihmiset huutamaan tehokkaampaa päätöksentekojärjestelmää, mutta silloin usein unohdetaan se, mikä on tehokkuuden hinta: diktatuuri.
Minusta suoran demokratian esteenä on ihmisen laiskuus. En usko, että meitä kertakaikkiaan kiinnostaisi tarpeeksi äänestää milloin mistäkin, ja siksi minusta edustuksellinen demokratia on toimivampi - edustajiahan voi aina vaihtaa.
Olen täysin samaa mieltä siitä, ettei historia ole päättynyt. Siitä johtuen, olen myös varma ettei kapitalismi tai edustuksellinen demokratia ole "historian viimeinen sana", vaan kehitys jatkuu valtarakenteissakin. Oman aikani vankina en voi toki nähdä vuosisatojen päähän, en voi nähdä tai edes aavistaa millaisia hallintorakenteita ihmiset haluavat kun minun luunikin ovat jo maatuneet ja hautapaikka käytetty ties kuinka monta kertaa uudelleen. Ihmisen laiskuuden takia pidän mahdollisena sitä kehityssuuntaa, että edustuksellinen demokratia ja kapitalismi jatkuvat kunnes kehittyvä tekoäly voidaan valjastaa huolehtimaan ihmisten tarpeista.
Minusta ihmisen mieltä ei voi hallita. Ihminen saadaan uskomaan siihen, mihin hän haluaakin uskoa. Minua ei saa uskomaan hokkuspokkusukkoihin, eikä minusta tulisi kovin kaksista kristittyä, muslimista puhumattakaan. Tällaiseksi kehityin, vaikka jouduinkin vuosikaudet koulusssa kuuntelemaan uskontopropagandaa. Elihän Martti Lutherinkin "katolisessa diktatuurissa", mutta uskalsi silti julkistaa teesinsä, mistä kiitoksena meillä ei ole enää katolisen kirkon kaltaista mahtitekijää yrittämässä määrätä mitä teemme.
Ihmiset kuitenkin haluavat uskoa johonkin. Ateistisessa kommunismissakin jouduttiin "keksimään" palvottaviksi suuret johtajat, ja kun kommunismi sortui, ihmiset rynnivät takaisin kirkkoihin - huolimatta vuosikymmenten propagandasta siitä miten uskonto on oopiumia kansoille.
Edes valtavirtamedia ei pysty kontrolloimaan ihmisten mieliä - siihen ei pystynyt edes kommunistinen valtio eikä Joseph Goebbels. Ihmiset uskovat siihen, mihin haluavatkin uskoa, tosiasioista viis.
Yksityisomistus taas johtuu juuri siitä, että materiaalinen maailma on rajallinen. Tällöin ihminen pitää huolta parhaiten siitä, mikä on hänen omaansa, ja kohtelee kaltoin sitä, mikä on yhteistä. Vertaa ilkivaltaan, miten moottoriteiden levähdyspaikkojen vessat pitää rakentaa betonista ja teräksestä - ja silti niitä hajoitetaan! Kun teknologia poistaa materiaalin rajat, ei yksityisomistustakaan enää tarvita, koska kaikilla voi olla ihan kaikkea. Sitä odotellessa voimme luoda esimerkiksi auto-osuuskuntia, ja jakaa omaamme muiden kanssa jotta säästämme luonnonvaroja tulevaisuutta varten.
Todellakin, mitättömän pieni osa ihmisistä on luonnostaan sadisteja, mutta äärimmäiset tapaukset heistä saavatkin sitten käsittämättömiä määriä vahinkoja aikaan. Ei ole montaa Hitleria, Stalinia tai Kim Jong-Illiä historiassa, mutta kymmenet miljoonat ihmiset saivat kärsiä heistä. Kymmentä miljoonaa hyväntahtoista anarkistia kohti ei tarvitse syntyä kuin yksi Hitler.
Näkisin taas niin, että hierarkkiat vähentävät väkivaltaa. Esimerkiksi keskiajan väkivaltaisista ajoista päästiin eroon, kun valtion alkoivat vahvistamaan väkivaltakoneistojaan. Nykypäivän Somalia on mielestäni esimerkki siitä, mihin anarkismi ja vahvan hierarkkiajohtoisen väkivaltakoneiston puute johtaa. Toisenlaisiin diktatuureihin ja moneen eri, keskenään sotivaan, hierarkkiaan.
Mielestäni hierarkkisuus on myös lajimme luonteenpiirre. Kaikista meistä ei ole ottamaan johtajuutta omasta elämästämme, vaan odotamme, että meille sanotaan mitä tehdä. Enkä usko, että tähäänkään auttaa minkäänlainen koulutus, vaan että kyseessä on nk. luonnonlaki.
Never say never. Onhan YK jo yksi askel maailmanhallitusta kohti. Mitään sen kaltaista ei ole koskaan aiemmin ollut ihmisen historiassa. Mikä sanoo ettei sen rooli vain voisi vahvistua tulevaisuudessa? Siis siinä mielessä EU tekee "kaikesta yhteistä" että voimme hallita Euroopan luonnonvaroja yhteisesti, kompromisseja tehden. Ei siis yhteistä jossain utopisessa mielessä.
Riistokapitalismia tosiaan, Ahneus on perisyntimme. Ahneus aiheuttaa riistokapitalisminkin, muun kurjuuden ohessa. Ahneus on ollut hyödyllinen ominaisuus yksilölle, silloin kun kaikesta on ollut puutetta. Teknologia auttaa tässäkin; kun mistään ei ole enää puutetta, ei ahneudellakaan ole enää merkitystä.
Puhut koko ajan "lajimme luonteesta" vaikkei sellaista ole olemassa. Itse asiassa käsitys siitä perustuu oikeastaan täysin Raamatun oppeihin ihmisen perisynnistä (minkä jopa mainitset!). Sille ei ole olemassa tieteellisiä tai tosiasiallisia perusteita. Olet moraaliltasi yhä niin kristitty kuin mahdollista.
Se että ihminen ei muka voi elää rauhassa ilman jatkuvaa määräämistä ja johtamista, on virheellinen väite. Ja juuri sillä väitteellä on perusteltu totalitaristisia valtioita. Juuri Hitlerin ja natsienkin valtaannousu perustui osaksi sille ajatukselle että ihmiset tarvitsevat Fuhrerin johtamaan heitä. Auktoriteettien vaatiminen on demokratian vastustamista ja diktatuurin edistämistä. Totalitaristien kuten Leninin tai Stalinin "arkkivihollisia" olivat anarkistit koska he eivät uskoneet sitä että ihmisillä on tarve saada diktaattori.
Ihmisen mieli on aina sidoksissa ympäristöön ja ympäristö muokkaa ihmistä. Et ajattele vapaasti vaikka kenties luuletkin niin. Jos et usko johonkin ideologiaan tiedostaen, niin sitten teet sitä tiedostamatta. Itse uskot nähtävästi ihmisluonnon olemassoloon ja nykyiseen järjestelmään. Et ole sen vapaampi ajattelija kuin vaikka katolisen kirkon rivijäsen 1300-luvulta.
Ja ihmiset uskoivat todella oikeasti aikoinaan Hitleriin, Maoon ja Staliniin. Itse asiassa 2000-luvulla Venäjällä järjestetyissä kyselyissä selvisi että enemmistö venäläisistä pitää Stalinia yhä maansa historian suurimpana johtajana. Ihmiset voidaan propagandan avulla saada uskomaan oikeastaan ihan mihin vaan. Sinustakin olisi saattanut tulla 1930-luvulla oikein hyvä ja innokas kansallissosialisti. Pahin virhe on ajatella että itse on jotenkin propagandan ulottumattomissa.
Ihmisen mieli on oikeastaan tyhjä taulu mille tiedostava mieli maalaa kokemusten perusteella. Ympäristö ja kulttuuri muovaa jatkuvasti ajatuksiamme meidän tiedostamatta. Ihminen ei voi irroittaa itseään siitä.
Somalian ottaminen anarkismin esimerkiksi on täysin virheellistä. Anarkismin aatteen tuntijalle se on naurettava väite. Somaliassa on vallalla islaminusko mikä on hyvin autoritäärinen järjestelmä. Somalia siis on autoritäärisen ja patriarkaalisen kulttuurin alaisuudessa. Ja maa on sotatilassa ja sitä hallitsevat maan hallituksen lisäksi useat diktatuuriin pyrkivät sotaherrat. Somalia on kaukana siitä anarkiasta mitä kaltaiseni anarkisti haluaa.
Maailmanhallitus on taas siksi mahdoton että globaalissa mittakaavassa ihmisillä on niin paljon erilaisia intressejä etteivät ne koskaan kohtaisi niin hyvin että pysyvä maailmanhallitus olisi mahdollinen. Maailmanhallitus hajoaa sotiin ennen kuin se ehtii edes syntyä.
Ihminen ei tarvitse yksityisomistusta. Vielä nykyäänkin maailmassa elää alkuperäiskansoja joille käsite on oikeastaan täysin vieras. Monet Pohjois-Amerikan intiaanikansoista eivät tunteneet omistamisen käsitettä. Ihmisen ei käytännössä tarvitse "omistaa" mitään koska tarvitsee harvaa asiaa jatkuvasti. Omistus on yksi sitkeimpiä uskomuksia maailmassa.
Nykyinen materialistinen kulutuskulttuuri on saanut meidät uskomaan siihen että jostakin syystä meidän tulee jatkuvasti haalia lisää omaisuutta ja esineitä vaikkemme tekisi niillä oikeastaan mitään. Se on vuosikymmeniä kestäneen propagandan tulos mihin meidät kasvatetaan lapsesta lähtien.
Emme me hallitse EU:ta. EU ja samoin kuin muu maailma ovat rahan ja pääoman vallan alaisia. Tässä asiassa maailma ei ole juuri muuttunut Karl Marxin ajoista.
Mutta, jos saadaan aikaiseksi täydellinen anarkismi, ilman minkäänlaista esivaltaa, niin sehän saa aikaiseksi sen, että jokainen on omillaan. Tämä johtaa taas siihen, että vahvemmat vievät ja heikoimmat joutuvat kärsimään. Kuinka kauan anarkia voi kestää? Aina on olemassa niitä, jotka haluavat näkyä ja kuulua, ja jotka haluavat päästä ylemmäs. Aina on olemassa röyhkeitä oman edun tavoittelijoita. Kun tällaiset liittoutuvat, saadaan aikaiseksi rosvojoukko, joka riistää ihmisiä, joita kukaan ei puolusta. Jossain vaiheessa tällaisia vastaan nousee vastapuolen pelurit, jotka nousevat näitä vastaan. Kohta aletaan kehitellä yhteisiä sääntöjä ja syntyy hierarkiota, kun oman tiimin vahvimmat nousevat/nostetaan jalustalle. Pikkuhiljaa taas siirrytään pois anarkiasta ja kaikki alkaa alusta.
Lajimme "luonteella" tarkoitan ominaisuuksiamme, jotka määräytyvät perimässämme; ahneutta, itsekkyyttä, jne. Tähän viittaan myös sanoessani ahneutta "perisynniksemme". Mielestäni ahneus ei johdu yhteiskunnasta, eikä ihmisen persoonasta, vaan se on fysiologinen tosiasia, se syntyy suoraan perimästämme ja saa meidän kasaamaan rikkauksia kasaamisen itsensä vuoksi.
Moraalini saattaa olla hyvinkin kristitty, vaikken henkiolentoihin uskokaan. Toki myönnän "uskonnollisuuteni", uskontoni kohde vain on teknologia. Myönnän myös mielikuvitukseni rajallisuuden, enkä näe kristillistä moraalia välttämättä pahana itsessään, onhan käsky "älä tapa" hyvinkin kätevä ohjenuora.
En ole samaa mieltä siitä, että ihminen voisi elää rauhassa ilman johtajia. Näkisin niin, että johtajien puute synnyttää valtatyhjiön, joka täyttyy. Ihmiskunnan historia myös mielestäni vahvistaa tämän väitteen; ennustaminen toki on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen. Kuten todettu, olen aikani lapsi, en pysty näkemään satojen vuosien päähän, ja vaikka arvauksia voinkin esittää, ei meistä kukaan ole näkemässä olinko oikeassa. Koska väitteeni keskiössä on ihmisen perimän vaikutus, ja perimä muuttuu perin hitaasti, pidän todennäköisenä että johtajia tulee olemaan vielä monien sukupolvien ajan.
Koska en tunne ainuttakaan 1300-luvun katolisen kirkon rivijäsentä, en voi ottaa kantaa siihen olenko sen vapaampi ajattelija kuin hän. En pidä kertakaikkiaan uskottavana väitteenä sitä, että keskiajankaan ihminen ei olisi ollut "vapaa ajattelija". Ulkoisia ajatuksiahan pystyi siihen aikaan vielä kontrolloimaan, mutta sisäiset ajatukset ovat kautta historian olleet meidän omiamme. Teknologian kehitys toi mukanaan myös ulkoisten ajatusten vapaan esittämisen.
Niin, moni ihminen uskoi aikoinaan Hitleriin et al. Mutta eivät kaikki. Hitleriakin vastaan oli vastarintaryhmä. Eivät kaikki Neuvostoliitossakaan palvoneet Stalinia, eivätkä kaikki venäläiset pidä Putinista. Tuskinpa jokaikinen roomalainen palvoi Trajanustakaan, mutta lienee vaikea saada haastattelumateriaalia asian varmistamiseksi.
Toki minusta olisi saattanut tulla loistava kansallissosialisti 1930-luvulla, mutta niin olisi voinut tulla sinustakin. Kaikkihan on mahdollista. Mutta, ei minusta tullut kokoomuslaistakaan, vaikka sukutaustani perusteella niin voisi olettaa (ja yrittäjästatukseni).
Ihmisellä on mielen tyhjän taulun lisäksi myös vapaa tahto. Vapaa tahto muokata uskomuksiaan ja ajatuksiaan. Voinhan minäkin teoriassa hylätä teknologiauskoni ja kääntyä äärimuslimiksi. Eihän elämää ole etukäteen päätetty miten se tulee elää.
Tietenkin Somalia on kaukana siitä anarkiasta, mitä kaltaisesi anarkisti haluaa. Samalla tavalla kuin Stalinin Neuvostoliitto oli kaukana sellaisesta kommunismista, jota Tony Cliffin kaltainen kommunisti halusi. Tässä voidaan todeta utopioiden heikkous; vahvat ja väkivaltaiset miehet ottavat ne haltuunsa. Edustuksellisessa demokratiassa tämä ei ole mahdollista.
Pelkästään yhden maan sisällä on paljon erilaisia intressejä; esim kotimaamme politiikka. Tai mietitäänpä Intiaa.Intressieroista huolimatta hallinnot toimivat. Täten olen eri mieltä kanssasi siitä, että maailmanhallitus olisi mahdoton, mutta vain aika näyttää kumpi meistä oli oikeassa, ja voi olla että kumpikaan meistä ole täällä asiaa toteamassa.
Niin, missäs nämä alkuperäiskansat nyt ovat? Yksityisomistuksen käsitteen puute rajallisessa maailmassa tarkoittaa tehottomuutta; tehottomuuden tilalle tulee tehokkuus, joko omien tai muiden toimesta. Valtatyhjiö täyttyy, tavalla taikka toisella. Omistaminen ei ole vain uskomus, vaan se on luonnonlaki. Rajallisessa maailmassa yksilön pitää omistaa, edes jotain, eloonjäämisensä ja suvunjatkamisen vuoksi. Ahneus pitää huolen siitä että jos sinulla on jotain, joku muu aivan varmasti haluaa sen, ja ellet puolusta sitä, menetät sen. Teknologia vapauttaa meidät materiaalin rajoista, mutta silloinkin lienee joitain joille simuloitu ei riitä.
Ei kulutuskulttuuri ole saanut meitä hankkimaan jatkuvasti krääsää, vaan kehitimme kulutuskulttuurin juuri siksi, että haluamme krääsää. No okei, kiltimmin sanottuna, me haluamme jatkuvasti tavaraa. Mutta, tässäkin meillä on vapaa tahto; voimme valita. Ehkä sinä asut jossain kuopassa, kommuunissa joilla on yhteinen läppäri, eikä mitään muuta. Ehkä et. Todennäköisesti sinäkin kuitenkin omistat jotain.
Emme toki me, siis sinä ja minä, hallitse EU:ta, tai edes kuntaa jossa asumme. Mutta yhdessä hallitsemme. Vaaleissa meillä on mahdollisuus valita, miten haluamme elää, ja viimeaikoina vaaleissa on voittanut oikeistolainen suunta, siksi pankkiverokin jäi nyt laatimatta, mutta arvonlisäveroa kyllä nostetaan.
Tästä voimme päätellä sen, että me haluamme elää tämänkaltaisessa yhteiskunnassa.
PS. Typerä 5000 merkin raja :/
Huomautan ettei anarkismi tarkoita totaalista järjestyksen puutetta tai niukkuuden tilaa, missä ihmiset olisivat koko ajan toistensa kurkuissa kiinni.
Anarkiaa voi olla monenlaista ja anarkistien näkemykset vaihtelevat. Yhteistä niille on se ettei nykyisenlaisia valtarakenteita tai valtioita ole. Yhteiskunnat perustuvat todennäköisesti jonkinlaiseen yhteisomistukseen.
Näen itse niin että anarkismin yksi edellytys on lokalismi. Esimerkiksi anarkia voi olla tilanne missä maailma koostuu itsenäisistä kyläyhteisöistä ja työläisten hallinoimista tuotantolaitoksista. Mutta tämä on vain yksi näkemys. Jos haluaa näkemyksiä anarkistisista yhteiskunnista kannattaa lukea vaikka Mihail Bakuninin, Pjotr Kropotkinin tai Rudolph Rockerin kirjoja ja teorioita.
Anarkismia ei voi myöskään toteuttaa yhtäkkiä. Se olisi katastrofi mikä johtaisi melko varmasti väkivaltaiseen kaaokseen. Itse pidän anarkismia enemmänkin maalina ja tavoitteena. Ehkä se on vielä kaukana, mutta en näe että sen saavuttamiselle olisi jotain väistämättömiä esteitä.
Jotta anarkia olisi mahdollista, täytyy ensin oikeastaan rakentaa oikeudenmukainen ja vauras yhteiskunta, missä kukaan ei eläisi puutteessa. Maapallon resurssit nähden tämä ei ole mahdottomuus. Mutta esteenä sille on nykyinen kapitalismi ja kulutuskulttuuri, mikä hävittää nopeasti tarvittavat luonnonvarat. Onkin sanomatta selvää että nykyisestä järjestelmästä tulee päästä eroon ennen kuin anarkiaan voidaan siirtyä.
Kulutuskulttuuri on 1920-luvulla tehty keksintö mikä ei ole millään tavalla osa ihmisen luonnetta. Kulttuurin muutos poistaisi tämän ongelman. Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä tätäkin asiaa ja todeta sen ettei kulutuskulttuuri ole varsinainen osa omaa persoonaa vaan ympäristön tuote mikä vahvistaa egon synkkiä puolia kuten ahneutta ja itsekkyyttä.
Jos saisimme sitten aikaan oikeudenmukaisen yhteiskunnan missä ihmiset eivät kärsisi puutteesta ja saisivat tarvitsemansa, niin silloin löytäisimme itsemme tilanteesta missä vallankäytöllä tai lain väkivaltaisella pakottamisella ei olisi enää juurikaan tarvetta. Jonkinlaiset poliisivoimat saattaisivat säilyä melko kauan mutta yltäkylläisessä maailmassa niiden tarve vähenisi ja lopulta ne katoaisivat. Tämä johtaisi lopulta valtion ja esivallan lakkaamiseen.
Anarkismin ytimessä on siis kaikkien hyvinvointi ja tarpeiden tyydyttäminen. Meillä on jo resurssit ja teknologia siihen. Mutta mikä meitä rajoittaa on se että elämme systeemissä mikä on rakennettu niukkuuden aikana. Nykyinen taloudellinen ja yhteiskunnallinen järjestelmä on jäljessä teknisestä kehityksestä. Ne eivät sovi keskenään yhteen.
Joka tapauksessa anarkismi ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta sen periaatteet ihmisen vapauden kunnioittamisesta ovat terveitä. Anarkismin periaatteet mahdollistavat myös yhteiskunnan missä tarvittavien muutosten tekeminen olisi mahdollista eivätkä suuret valtion instituutiot tai valtahierarkiat rajoittaisi niitä. Anarkia olisi hyvin käytännöllinen järjestelmä.