Komissiolle
lisää valtaa
Pääkomissaari Barroso käyttää mieluummin sellaisia ilmaisuja kuin "tiekartta ulos kriisistä" ja "luottamuksen palauttaminen" ja "yhteistyön vahvistaminen" kuin "vallansiirto" tai varsinkaan "eurokraattien vallankaappaus".
Mutta sanavalinnoista riippumatta Barroso selosti keskiviikkona entistä yksityiskohtaisemmin, miten euromaiden on luovutettava yhä suurempi osa omasta päätösvallastaan komissiolle. Muuten meidät kaikki hukka perii.
Komission "tiekartta" kuvaa ja nyt ensi kertaa myös aikatauluttaa useita erittäin suuria uudistuksia, jotka käytännössä synnyttävät liittovaltion keskeiset piirteet.
Barroso haluaa:
1) siirtää vaiheittain kasvavan osan euromaiden budjettivallasta jäsenmaiden parlamenteilta komissiolle,
2) nykyistä suuremman vallan määrätä jäsenmaiden omasta taloudenpidosta,
3) panna alulle euroalueen yhteisen mutta komission hallitseman budjettitalouden, johon liittyisi oikeus veronkantoon ja velkaantumiseen,
4) antaa komissiolle keinot euromaiden yhteisvastuulla olevaan velanottoon eli niin sanottuihin eurobondeihin, ja
5) ulottaa pankkeja koskevan valvonta- ja pääomitusvastuun yli koko rahaliiton, toki senkin virkavallalle "pankkiunionin" varjolla keskittäen.
Nämä uudistukset ovat Barroson mukaan tarpeen ja lisäksi kiireellisiä, jos luottamus talous- ja rahaliittoon on tarkoitus palauttaa – ja jos euro on ylipäätään tarkoitus pelastaa.
Yksittäisille euromaille, kuten Suomelle, kriisi ja kriisitoimet eivät ole pelkästään tai ehkä lainkaan houkutteleva mahdollisuus vaan ennemmin aito uhka. Jäsenmaat menettävät kriiseissä rahaa ja talouden itsemääräämisvaltaa.
Tämäkin eurokriisi ja sitä muka taltuttavat kriisitoimet tietävät asianosaisille ja sivullisille euromaille Suomea myöten kustannuksia tai kärsimyksiä tai molempia.
Samoin komission ajama liittovaltiokehitys tarkoittaa euromaille mahdollisten etujen lisäksi päätösvallan menetystä sekä joltisenkin varmoja uusia kustannuksia tai kärsimyksiä – tai niitä kaikkia.
Muutokset ovat joka tapauksessa niin suuria ja loppuun asti komission mallin mukaan vietyinä niin radikaaleja, että niiden toteuttaminen komission johdolla vailla vaalien kaltaisia "viivytyksiä" uhkaa jättää kansanvaltaisen päätöksenteon taka-alalle.
Osa talouden tuntijoista on pitkään arvellut, että euroalueen velkakriisi on enää mahdollista ratkaista vain kahdella tavalla, joista kumpikaan ei ole nykyisen kaltainen tehottomien kriisitoimien ja kriisin pitkittämisen löysässä hirressä roikkumista.
Ensimmäinen keino on liittää euromaat aidoksi liittovaltioksi, jossa kaikki tulot ja menot sekä tappiot ja velat jaetaan jäsenmaiden kesken uudella jaolla.
Toinen keino on purkaa rahaliitto, palauttaa jäsenmaiden taloudellinen itsemääräämisoikeus ja korvata euro kansallisilla valuutoilla.
Poliittinen
joukkoitsemurha
Komissio edistää täyttä häkää liittovaltiokehitystä, joka on sen mukaan ainoa tapa päättää tämä kriisi ja "palauttaa luottamus" Euroopan ja euron tulevaisuuteen.
Mutta euromaiden poliittiset päättäjät tietävät liittovaltiomallin epäsuosion, ja siksi he arkailevat altistaa kehitystä julkiseen saati avoimeen yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Siksi he varovat suurten muutosten kuvaamista niiden oikeilla nimillä ja sitovat tiedotusvälineiden ja yleisön huomiota kriisitoimien teknisluontoisiin yksityiskohtiin.
Jos päättäjät kysyisivät äänestäjiltä kantaa liittovaltioon ja selostaisivat päätöksen merkityksen ja seuraukset, olisi lopputulos jokseenkin varmasti tyrmäys.
Maksajamaissa liittovaltio kaatuisi todennäköisesti maksuvelvoitteisiin. Kriisimaissa tyrmäystuloksen saisi aikaan ulkoa määrättävä "talouskuri".
Rahaliiton purkaminen varta vasten valmistellulla menettelyllä lienee poliittisesti vielä vaikeampi, se kun tietäisi vuosikymmenten vikatikkien ja jättiläismäisen epäonnistumisen myöntämistä ja täydellistä kasvojen menetystä.
Ehkä euroalueen poliittinen johto ei sittenkään epäröi kovin kauan valintaansa, jos vaihtoehdot ovat komission viitoittama tie liittovaltioksi – tai poliittinen joukkoitsemurha vailla vertaa.
Hurrin kirjoitus Talouselämässä, taas kerran hyvää asiaa.
lisää valtaa
Pääkomissaari Barroso käyttää mieluummin sellaisia ilmaisuja kuin "tiekartta ulos kriisistä" ja "luottamuksen palauttaminen" ja "yhteistyön vahvistaminen" kuin "vallansiirto" tai varsinkaan "eurokraattien vallankaappaus".
Mutta sanavalinnoista riippumatta Barroso selosti keskiviikkona entistä yksityiskohtaisemmin, miten euromaiden on luovutettava yhä suurempi osa omasta päätösvallastaan komissiolle. Muuten meidät kaikki hukka perii.
Komission "tiekartta" kuvaa ja nyt ensi kertaa myös aikatauluttaa useita erittäin suuria uudistuksia, jotka käytännössä synnyttävät liittovaltion keskeiset piirteet.
Barroso haluaa:
1) siirtää vaiheittain kasvavan osan euromaiden budjettivallasta jäsenmaiden parlamenteilta komissiolle,
2) nykyistä suuremman vallan määrätä jäsenmaiden omasta taloudenpidosta,
3) panna alulle euroalueen yhteisen mutta komission hallitseman budjettitalouden, johon liittyisi oikeus veronkantoon ja velkaantumiseen,
4) antaa komissiolle keinot euromaiden yhteisvastuulla olevaan velanottoon eli niin sanottuihin eurobondeihin, ja
5) ulottaa pankkeja koskevan valvonta- ja pääomitusvastuun yli koko rahaliiton, toki senkin virkavallalle "pankkiunionin" varjolla keskittäen.
Nämä uudistukset ovat Barroson mukaan tarpeen ja lisäksi kiireellisiä, jos luottamus talous- ja rahaliittoon on tarkoitus palauttaa – ja jos euro on ylipäätään tarkoitus pelastaa.
Yksittäisille euromaille, kuten Suomelle, kriisi ja kriisitoimet eivät ole pelkästään tai ehkä lainkaan houkutteleva mahdollisuus vaan ennemmin aito uhka. Jäsenmaat menettävät kriiseissä rahaa ja talouden itsemääräämisvaltaa.
Tämäkin eurokriisi ja sitä muka taltuttavat kriisitoimet tietävät asianosaisille ja sivullisille euromaille Suomea myöten kustannuksia tai kärsimyksiä tai molempia.
Samoin komission ajama liittovaltiokehitys tarkoittaa euromaille mahdollisten etujen lisäksi päätösvallan menetystä sekä joltisenkin varmoja uusia kustannuksia tai kärsimyksiä – tai niitä kaikkia.
Muutokset ovat joka tapauksessa niin suuria ja loppuun asti komission mallin mukaan vietyinä niin radikaaleja, että niiden toteuttaminen komission johdolla vailla vaalien kaltaisia "viivytyksiä" uhkaa jättää kansanvaltaisen päätöksenteon taka-alalle.
Osa talouden tuntijoista on pitkään arvellut, että euroalueen velkakriisi on enää mahdollista ratkaista vain kahdella tavalla, joista kumpikaan ei ole nykyisen kaltainen tehottomien kriisitoimien ja kriisin pitkittämisen löysässä hirressä roikkumista.
Ensimmäinen keino on liittää euromaat aidoksi liittovaltioksi, jossa kaikki tulot ja menot sekä tappiot ja velat jaetaan jäsenmaiden kesken uudella jaolla.
Toinen keino on purkaa rahaliitto, palauttaa jäsenmaiden taloudellinen itsemääräämisoikeus ja korvata euro kansallisilla valuutoilla.
Poliittinen
joukkoitsemurha
Komissio edistää täyttä häkää liittovaltiokehitystä, joka on sen mukaan ainoa tapa päättää tämä kriisi ja "palauttaa luottamus" Euroopan ja euron tulevaisuuteen.
Mutta euromaiden poliittiset päättäjät tietävät liittovaltiomallin epäsuosion, ja siksi he arkailevat altistaa kehitystä julkiseen saati avoimeen yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Siksi he varovat suurten muutosten kuvaamista niiden oikeilla nimillä ja sitovat tiedotusvälineiden ja yleisön huomiota kriisitoimien teknisluontoisiin yksityiskohtiin.
Jos päättäjät kysyisivät äänestäjiltä kantaa liittovaltioon ja selostaisivat päätöksen merkityksen ja seuraukset, olisi lopputulos jokseenkin varmasti tyrmäys.
Maksajamaissa liittovaltio kaatuisi todennäköisesti maksuvelvoitteisiin. Kriisimaissa tyrmäystuloksen saisi aikaan ulkoa määrättävä "talouskuri".
Rahaliiton purkaminen varta vasten valmistellulla menettelyllä lienee poliittisesti vielä vaikeampi, se kun tietäisi vuosikymmenten vikatikkien ja jättiläismäisen epäonnistumisen myöntämistä ja täydellistä kasvojen menetystä.
Ehkä euroalueen poliittinen johto ei sittenkään epäröi kovin kauan valintaansa, jos vaihtoehdot ovat komission viitoittama tie liittovaltioksi – tai poliittinen joukkoitsemurha vailla vertaa.
Hurrin kirjoitus Talouselämässä, taas kerran hyvää asiaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yksittäisille euromaille, kuten Suomelle, kriisi ja kriisitoimet eivät ole pelkästään tai ehkä lainkaan houkutteleva mahdollisuus vaan ennemmin aito uhka. Jäsenmaat menettävät kriiseissä rahaa ja talouden itsemääräämisvaltaa.
ja kreikkalaisilla kesä jatkuu.....
liittovaltio tarkoittaa sitä samaa meidän kannaltamme että ME maksamme etelän velttojen veronkierrot yms
Pitää muistaa että Suomessa valta on EU:n pér sii... tä nuolevilla.
Vaikka Kansa olisi täysin EU-liittovaltiota vastaan, sillä ei ole mitään merkiystä.
Liitovaltio ryssitään läpi aivan samoin kuin täydeksi fiaskoksi osoittaunut lisäydinvoimamme.
Niinistön avulla ryssittiin myös euro meille, ruottalaiset sentään saivat äänestää ja nyt kyllä huokaisevat kun äänestivät ei.
Emme me voi näille asioille mitään, niin vain tapahtunee.
KANSANÄÄNESTYS,
oikeudenmukaisuus ja demokratia
kansaa on kuunneltava näin tärkeässä päätöksessä.
Ei meitä voi pakoittaa johonkin helv.. liittovaltioon, jos emme itse halua
sellaista muotoa ja askelta EU:ssa ottaa.
Vittu miten kuvottava alistujan asenne.
Nyt kaikki mielenosoitukseen itsenäisyyspäivänä.
jos täällä on joku demokratia olemassa, niin kansanäänestystä vain ja ilman tietoenatoria... mutta jos ei sellainen toteudu, ei toteudu demokratiakaan.
Barroson isännät haluavat Maailman Hallitukseen johtavan Euroopan Liittovaltion
http://lh3.ggpht.com/_6UwGwE5SPNM/SsFIpUb0VXI/AAAAAAAAFJA/SGVN6CpLdwE/s800/Jose Barroso, former Prime Minister of Portugal.jpg
Kumpi tulee...
Itsenäisyyspäiväjuhlat....
vaiko EU-liittovaltiojulistus?
Suomen kohtalon jälleen vaakalaudalla:
http://www.youtube.com/watch?v=ib4Po3_9Z60
>Itsenäisyyspäiväjuhlat....
>vaiko EU-liittovaltiojulistus?
Koska sitä Kataista oikeen haastatellaan, ja kysytään että mitä itsenäinen Suomi hänelöe merkitsee?
Ja näkeekö hän järkeväksi muuttaa Suomen Valtion itsenäisyyden statuksen Suomen Osavaltion statukseksi?
Eli jos siis saa siitä jotakin kuviteltavissa olevaa taloudellista etua osavaltiohommissa, niin voiko Kataisen mielestä sillä kuviteltavissa olevien taloudellisten hinnalla silloin myydä Suomen itsenäisen valtion aseman pois?