Synkkä elämänkerta..

Lapsuus oli kärsimystä riitelevässä kodissa, olin arka enkä halunnut olla yhteydessä kehenkään, siskoni (7 v.vanhempi terrorisoi) en olisi halunnut käydä koulua, olin liian ujo,,-kärsin. Jotenkin pääsin peruskoulun läpi mutta huonoin arvosanoin. Olisin halunnut ammattikouluun mutta vanhemmat sanoi: -tehtaaseen töihin, -molemia ei kouluuteta, sisko oli päässyt oppikouluun. Lähdin maailmalle 14-vuotiaana, -tsupparina,-ei rahaa ruokaan ja viha pinnassa. Tulin raskaaksi 16-vuotiaana, vanhemmat pakotti avioon, 17-vuotiaana erosin. Koko ikäni olen hakenut rakkautta ja turvaa sitä löytämättä. Lopulta löysin elämäni rakkauden mutta oltuamme 3 vuotta yhdessä sairastui hän pääsyöpään ja ja kuoli. Sain perheläkkeen ja pärjäsin olosuhteisiin ottaen jokseenkin hyvin, ostin asunnon etelän mailta halvalla ja ajattelin asettua sinne, sitten alkoi vaivata ihmisen ikävä. Elämään astui paljon vanhempi mies joka halusi pitää minusta huolta, lupasi että kunhan jää eläkkeelle (max 3 v.) lähdemme sinne etelän asuntoon loppuiäksemme, -menimme naimisiin ja olimme onnellisia n. 1 kk. Menetin tietenkin perhe-eläkkeen mennessämme naimisiin mutta olinhan rakkauteni kukkuloilla. Meni vuosi-pari, hänelle syntyi lapsenlapsia eikä hän enää halunnutkaan etelän maille. Olimme käyneet vain 1-2 krt/vuosi etelän asunnossani. Välillemme tuli eripuraa ja oltuamme 13 vuotta naimisissa erosimme. Katkeruuteni kasvoi ja kasvoi. Olen nyt avoliitossa ollut 6 vuotta ihanan (despootin) kanssa joka määrää kaiken ja minä passaan ja valitan mutta en vieläkään pääse minnekään, aikaa siitä kun sain mahdollisuuden päästä etelän asuntooni on kulunut 22 vuotta enkä vieläkään ole päässyt, maksan kulut ja huollot mutta elän elämän orjana. Katkeruus on vuosien mittaan kasvanut äärimmilleeen ja nyt olisin valmis vaikka tappamaan päästäkseni ennen kuolemaani edes käymään etelän auringossa. Vieläkin yhteiskunta ja läheiset pitää minua otteessaan, olen 58 ja työkyvytön mutta en eläkkeellä, olen poikani pojan ilmainen päivähoitaja. Kuntoutuseläkkeellä n. 900 e/kk tuloilla maksan etelän asuntoni kulut ja elämisen Suomessa ikinä sinne etelään pääsemättä. Kysyn vaan, -OLISITTEKO TE KATKERIA SIJASSANI?
Vuosien mittaan olen sortunut alkoholiin koska se tuo hetkellistä huojennusta ja vaikka tiedän ettei se ole todellista mutta se on niin lohtua antavaa että siihen voisi kuolla.