Monet nettisvekot ja -surutkin usein väittävät, että suomalaisten pakkoruotsi ei heitä kiinnosta. Eikä muukaan RKP:n kielikiihkoilu. Näin he sanovat, kun mitään ei tapahdu kielirintamalla.
MUTTA tilanne muuttuu oitis, kun alkaa tapahtua. Jos joku henkilö tai taho tulee esiin vaatiman suomalaisille kielivapautta, niin surut yhtenä rintamana käyvät hyökkäykseen. Siinä ei maanviljelijäsurua erota surueliitin edustajasta.
Samoin on tilanne, jos RKP alkaa ajamaan lisää pakkoruotsitusta. Mistään surukansasta ei kuulu yhtäkään moittivaa tai edes epäilevää ääntä.
Olen huomannut tälläisen kaksinamaisen piirteen suurimmassa kielivähemmsitössämme.
MUTTA tilanne muuttuu oitis, kun alkaa tapahtua. Jos joku henkilö tai taho tulee esiin vaatiman suomalaisille kielivapautta, niin surut yhtenä rintamana käyvät hyökkäykseen. Siinä ei maanviljelijäsurua erota surueliitin edustajasta.
Samoin on tilanne, jos RKP alkaa ajamaan lisää pakkoruotsitusta. Mistään surukansasta ei kuulu yhtäkään moittivaa tai edes epäilevää ääntä.
Olen huomannut tälläisen kaksinamaisen piirteen suurimmassa kielivähemmsitössämme.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei tarvitse kuin surumediaa ja sen kommenttipalstoja seurata, niin harvinaisen samankaltaisen fanaattinen on ääni. Tosin pitää muistaa, että juuri kiihkoilijat eniten kommentoivat kieliuutisia.
Kannattaa muistaa että suomenruotsalaisten rintama ei suinkaan rajoitu RKP:hen, vaan kaikissa muissa eduskuntapuolueissa kuin PS:ssä on myös ruotsinkielinen organisaatio. Etenkin SDP:n ja Kokoomuksen ruotsinkieliset organisaatiot ovat paljon vaikutusvaltaisempia kuin moni haluaa uskoa.
Tähän voidaan vaaleissa vaikuttaa!
Äänestämällä luotettavia ihmisiä voit saada luotettavia poliitikkoja. SDP:n Jukka Gustafsson on kauhuesimerkki epäluotettavasta poliitikosta, takinkääntäjä ylemmässä koulussa.
Tuo on syytä muistaa. Ei pidä tuijottaa vain RKP:tä.
Kyse olikin suruväestöstä, ei puolueesta.
RKP on vain tuon fanaattisen etuilutaipumuksen väline.
Mutta yhtä kaikki, suomenruotsalaisten vastuu pakkoruotsituksessa on oleellinen. Missään he eivät nosta ääntään sen puolesta, että eri kieliryhmät saisivat äänensä kuuluviin kieltenopetusta pohdittaessa.