Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi voitaisiin tällä palstallakin avoimin silmin katsoa, mikä hiertää ruotsinkielisten ja meidän muiden välejä: pakollinen ruotsinopetus.
Kun valtaosa palstan ruotsinkielisistä vakuuttaa, etteivät he edes kannata pakkoruotsia, miksemme poistaisi sitä yksissä tuumin?
Valtaosa ruotsinkielisistä on oman mediansa pelästyttäminä toistellut täällä, etteivät muut oikeasti haluaisi vain poistaa pakkoruotsia, vaan kyse on ruotsin hävittämisestä. Tämä asenne estää heitä kannattamasta avoimesti vapaaehtoista ruotsia.
Niin kauan ollaan jumissa, kun ruotsinkieliset vetävät itsensä siilipuolustukseen vanhanmallisen kielipolitiikan puolesta ja leimaavat vapaaehtoisen ruotsin kannattajat ruotsin vihaajiksi ja ovat kaikista kielipoliittisista muutosyrityksistä hirvittävän loukkaantuneita, sillä ruotsinkielisten painoarvo kielipolitiikassa on kiistämätön, eikä juuri kukaan näkyvistä poliitikoista tohdi asettua sellaisten hankkeiden puolelle, jotka on suureen ääneen julistettu ruotsinvastaisiksi ja ruotsinkielisten vastaisiksi.
Tämä on ongelma.
Mitä tälle voidaan tehdä?
Nyt nimenomaan ruotsinkielisten olisi vastattava tähän, sillä he tuntevat itsensä ja läheisensä. Miten saadaan ruotsinkieliset rauhoitettua ja hyväksymään kielipolitiikan muutostarve nimenomaan pakollisen ruotsin kohdalla, jotta muutoksia voisi tapahtua?
Kun valtaosa palstan ruotsinkielisistä vakuuttaa, etteivät he edes kannata pakkoruotsia, miksemme poistaisi sitä yksissä tuumin?
Valtaosa ruotsinkielisistä on oman mediansa pelästyttäminä toistellut täällä, etteivät muut oikeasti haluaisi vain poistaa pakkoruotsia, vaan kyse on ruotsin hävittämisestä. Tämä asenne estää heitä kannattamasta avoimesti vapaaehtoista ruotsia.
Niin kauan ollaan jumissa, kun ruotsinkieliset vetävät itsensä siilipuolustukseen vanhanmallisen kielipolitiikan puolesta ja leimaavat vapaaehtoisen ruotsin kannattajat ruotsin vihaajiksi ja ovat kaikista kielipoliittisista muutosyrityksistä hirvittävän loukkaantuneita, sillä ruotsinkielisten painoarvo kielipolitiikassa on kiistämätön, eikä juuri kukaan näkyvistä poliitikoista tohdi asettua sellaisten hankkeiden puolelle, jotka on suureen ääneen julistettu ruotsinvastaisiksi ja ruotsinkielisten vastaisiksi.
Tämä on ongelma.
Mitä tälle voidaan tehdä?
Nyt nimenomaan ruotsinkielisten olisi vastattava tähän, sillä he tuntevat itsensä ja läheisensä. Miten saadaan ruotsinkieliset rauhoitettua ja hyväksymään kielipolitiikan muutostarve nimenomaan pakollisen ruotsin kohdalla, jotta muutoksia voisi tapahtua?
Vastaukset 25
Vanhimmat
"Mitä tälle voidaan tehdä?"
Ruotsinkielisillä ei tule olla mitään sananvaltaa suomenkielisten opintoihin. Se tässä on ongelma, että 5% vähemmistöä ylipäätään kunnellaan asiassa, joka ei sille kuulu. Ruotsinkieliset saavat olla pakkoruotsista ihan mitä mieltä tahansa, mutta sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä, koska päätösvalta asiassa kuuluu vain ja ainoastaan suomenkielisille itselleen.
Totta, mutta totuus on, ettei yksikään näkyvistä poliitikoista tohdi asettua sellaisten hankkeiden puolelle, jotka on suureen ääneen julistettu ruotsinkielisten taholta ruotsinvastaisiksi. Siksi tarvitaan ruotsinkielisiä purkamaan oma asenneongelmansa muutosten tieltä.
Koko tämä keskustelu täällä on teatteria. Jos täällä on olisi joku suru jota evvk, niin so what. Nuo loput suru-häiriköt ovat niitä palkkasotureita, jotka kirjoittelevat täällä ja muilla palstoilla sävyllä joka on ylhäältä määrätty.
Heti jos tulee jonkun suomalaismielisen viisaampi kirjoitus, tulee sataan kertaan pois pakko.... jottei siihen asiallisempaan voi ottaa kantaa tai edes että saisi jotakin tietoa.
Ei suruilla ole osaa eikä arpaa tähän kielikeskusteluun; heillä on vielä vähemmän vaikutusvaltaa kuin meillä viidellä miljoonalla.
Niin, ruotsinkielisiä kyllä sumutetaan vielä pahemmin kuin meitä suomenkielisiä. Silti heidän heräämisensä auttaisi uskomattoman paljon, sillä silloin pakkoruotsia kannattava pieni eliitti menettäisi vahvimman tukensa ja vapaamman kielivalinnan kannalla pohjimmiltaan olevat poliitikot menettäisivät kahleensa eli uhan joutua leimatuksi ruotsinvihaajaksi ja joutua suljetuksi ruotsinkielisten verkostojen hyväntahtoisuuden ulkopuolelle.
En usko, että "pois pakkoruotsi" olisi surujen käsialaa. Silläkin on paikkansa tällä foorumilla.
Varmasti täällä on kuitenkin tavat hiljentää tai hävittää hyvät ketjut.
Ruotsinkielisiltä olisi nyt kuitenkin lupa odottaa itsenäistä ajattelua ja uutta asennetta.
Miksi ruotsinkieliset eivät vastaa, vaikka näyttävät peukuttavan miinuksilla tätä ketjua?
Syyhän on selvä. Svekoilla ei yksinkertaisesti ole argumentteja järkiperustein puolustaa kantaansa. Siksi he ovat joko hiljaa tai herjaavat. Tai puhuvat keskenään joutavia ruotsiksi.
Me suomalaiset emme voi laskea surujen varaan saadaksemme kielivapautemme. Eivät Etelä-Afrikan mustatkaan laskenee valkoisen vähemmistön suopeuden varaan, vaan taistelivat väkisin itselleen vapauden.
Toisaalta tavallisten surujen kokema arkielämän vaikeus tulee murentamaan surueliitin vallan RKP:ssä ja surujärjestöissä.
Eikö kuitenkin ollut niin, että Etelä-Afrikassakin valkoinen vähemmistö aloitti itse uudistukset, ainakin wikin mukaan: "Vuonna 1989 maan presidentiksi noussut Frederik de Klerk katsoi, että ulko- ja sisäpoliittinen tilanne vaati neuvottelujen aloittamista apartheidia vastustaneiden järjestöjen kanssa. Kun kommunismi oli romahtanut Itä-Euroopassa, ei ollut enää mahdollista puolustaa Kansallispuolueen muodostaman hallituksen aikaisempaa näkemystä, jonka mukaan ANC:n vastainen taistelu oli osa laajempaa kommunismin vastaista taistelua. Pitkällä aikavälillä myös kansainvälinen taloudellinen painostus tulisi johtamaan maan elintason laskemiseen. De Klerk katsoi, että neuvottelujen avulla olisi mahdollista saavuttaa maan valkoisen väestön kannalta parempi lopputulos silloin, kun ne käytäisiin hallituksen vielä ollessa suhteellisen vahvoilla sotilaallisesti."
En juuri näe vaihtoehtoja vähemmistön saamiselle mukaan vanhan järjestelmän purkamiseen, mutta silloin tietysti purkamisen tulisi olla heille kannattavampi vaihtoehto kuin vitkuttelun.
Tehokkainta toimintaa hieman paradoksaalisesti on ahdistaa tavallisia suruja, jotta surueliitti murtuisi. Se taas murtaisi svekoeliitin vastarinnan.
Tärkeintä on tehdä kielitenopetuksen kehittämisestä sellainen aihe, jonka voi ottaa esiin missä tahansa keskustelussa pelkäämättä joidenkin ylireagointia ja ruotsinvihaajan leimaa. On siis nostettava esiin nykyliturgian rasistinen suhtautuminen niihin, jotka eivät ruotsia erityisemmin osaa. Ruotsia ei saa pitää osana yleissivistystä Suomessa! Puhe ruotsista osana yleissivistystä on liittymistä pitkään suomalaisvastaiseen perinteeseen eliitin piirissä.
Aihe pitää nostaa esiin mahdollisimman usein ja mahdollisimman neutraalisti: pakko on vastoin useimpien toiveita ja tarpeita ja ruotsinkieliset palvelut voidaan järkevimmin taata muilla keinoin kuin 95%:n vuosikausien pakollisilla opinnoilla.
Ruotsinkielisiä, jotka ilmaisevat olevansa pakkoa vastaan, tulee myös pystyä tukemaan jotenkin, sillä he saavat samaa kuraa niskaansa kuin suomenkielisetkin. Todellinen kieli- ja kulttuuriraja kulkee itseasiassa pakon kannattajien ja vastustajien välillä käytännön kielitaidosta riippumatta.
Mutta hyvät lapset.
Eihän se ole se 5%!
Sehän on meidän eduskunnan yli 50%!
Suurin osa poliitikoista pelkää leimautumista, mikäli he kannattavat avoimesti vapaaehtoista ruotsia. He sortuvat liturgiaan ja tulevat näin osin tahtomattaan liittyneeksi pitkään suomalaisvastaiseen perinteeseen eliitin piirissä.
Siksi aihe pitää nostaa esiin mahdollisimman usein ja mahdollisimman neutraalisti: pakko on vastoin useimpien toiveita ja tarpeita ja ruotsinkieliset palvelut voidaan järkevimmin taata muilla keinoin kuin 95%:n vuosikausien pakollisilla opinnoilla.
Todellinen kieli- ja kulttuuriraja kulkee todellisuudessa pakon kannattajien ja vastustajien välillä käytännön kielitaidosta ja äidinkielestä riippumatta. Vapaaehtoinen kieltenopiskelu on sateenvarjo, jonka alla voidaan jatkossa kokoontua kielistä riippumatta.
Etkö pitänyt kirjasta vai etkö pitänyt kirjailijan äidinkielestä?
Siinä ennakkoluulon huippu
”Suurin osa poliitikoista pelkää leimautumista, mikäli he kannattavat avoimesti vapaaehtoista ruotsia”
Lapsellista lässytystä.
Eikö palstalla koko aika vakuutetaan, että 85% sekä kansasta että eduskunnasta kannatta vapaaehtoista ruotsia.
Poliitikot pelkäävät siis, että leimataan enemmistöön kuuluviksi?
Keksi jotain muuta!
Enemmistö on jo leimattu sivistymättömiksi populistimoukiksi. Kyllä leimaaminen pelottaa vaikka leimattuja olisi valtakunta täynnä. Leimatuminen kun merkitsee poliitikoille joutumista ruotsinkielisten verkostojen kanssa vihoihin. Sellaiset verkostot ovat tunnetusti pitkävihaisia ja niiden ulkopuolelle joutuminen tietäisi monelle poliittista itsemurhaa.
Eikö poliitikko joka uskaltaisi paljastaa kuuluvansa enemmistöön (kuulostaa hullulta) olisi enemmistön sankari, kun enemmistö itse ei uskalla kertoa enemmistön mielipiteitä leimautumisen takia?
Väite on niin järjetön että se siitä.
Ei tarvitse kuin muistella neuvostoaikoja ja niiden virallisia liturgioita, niin tunnistaa saman järjettömyyden tämän ajan pakkoruotsiliturgioissa. Silloinkin enemmistö tiesi tarkasti, missä mennään.
Ei tämä järjetöntä ole vaan moraalitonta. Valitettavasti politiikassa ollaan usein moraalittomia. Mutta kun tuulet kääntyvät, kääntyvät myös takit.
Niin kaatuivat neuvostoliturgiat, niin kaatuvat myös pakkoruotsiliturgiat.
RKP:ssä on vahva kielitalibaniryhmä , joka pitää pakkoruotsista kiinni. Taustalla häärii taxell.
Fiksuja rkp:läisiä on myös, mm Torvalds, joka kannattaa pakkoruotsista luopumista.
Unohdit Närpiön tomaatit!
Fiksuimmat rkp:läiset ovat alkaneet ottaa etäisyyttä näihin kielitalibaneihin..
Tietämättömyys on eräs syy nykyiseen kielipoliittiseen tilanteeseen.
Olen katsellut mm Kotuksen sivuja. En ole löytänyt yhtään sellaista katselmusta, joka mitenkään huomioisi juuri suomen kielen eritysen aseman pienenä suhteellisen orpona kielenä nykytilanteessa, jossa kaikki kielet kilpailevat keskenään.
Kotuksen henkilökunta tuntuu olevan poliittisesti sidottu toistamaan valtapuolueiden ideologisia teesejä. Puuttuu itsenäinen ajattelu ja ote. Ilmeisesti myös kyky hankkia laajempaa tietoa.
Sama koskee suomenruotsalaista puolta. Tiedon puute.
X:n henkilökunta tuntuu olevan poliittisesti sidottu toistamaan valtapuolueiden ideologisia teesejä. Tässä voi X:n tilalle laittaa minkä tahansa julkisesta rahoituksesta riippuvaisen organisaation.
__Tässä voi X:n tilalle laittaa minkä tahansa julkisesta rahoituksesta riippuvaisen organisaation.___
Ja julkista rahoitusta leikataan .. Kotuksenkin.
Niin RKP-piirit rahoineen saa yhä suurempaa valtaa. Eihän ole edes olemassa vastaavia suomenkielisiä rikkaita rahoittajia.
Lähtökohtaisesti suomenkieliset ovat omasa maassaankin heikossa asemassa.
Palaan vielä tuohon Kotukseen. Saan sellaisen käsityksen, että olisi edellytyksiä katsella kielipolitiikkaa laajastakin perspektiivistä eli joskus ohimennen käytetään siihen viittaavia termejä. Ei kuitenkaan syvennytä niiden avulla syvempään luotailuun.
Totta.
Voi olla, että svekopiirien vaikutusvallan selvä kasvu 2005 yo-kirjoitusten pakollisen ruotsin poistamisen jälkeen (erityisesti viimeiset neljä vuotta) lienee sidoksissa talouden ongelmiin ja erityisesti Kokoomuksen muutenkin talouspiireissä pyörivän johdon svekosidosten vahvistumiseen.
Ilahduttava asia on, että myös tutkijat alkavat julkisuudessa osallistumaan kieli-kulttuuri-keskusteluun.
Parhaillaan US:ssa on perinnetutkija Terhi Torron mielenkiintoinen kirjoitus
__Ruotsinkieliset suomalaisuutta määrittelemässä
8.12.2012___
.