yksi yksinkertainen kysymys

Rakkautta on niin monenlaista ja ihmisiä on
monenlaisia..tiiäthän sen! Joku voi rakastaa
vaikka ei haluakaan seurustella. Mun mielestä se
kuulostaa aika tyhmältä..siis se, että rakastaa,
mutta ei haluu olla yhessä..mut sellasii jotkut
on..siihen mä en voi muuta sanoa! Joillekin
ihmisille seurustelu ei kaikenlisäksi sovi. Olen
tavannut useita ihmisiä jotka osaavat rakastaa
ilman seurustelua..kait se on sit vapaampaa ja
sillee..kuten huomaat, en ole paras vastaamaan
sun kysmykseen..*MIETTII*..niin, mut muista vaan,
se että ihmisiä on monenlaisia, ja kaikki ei
ajattele, että rakastamiseen liittyy sitoutuminen!

Jos toinen sanoo että rakastaa,niin uskoisin että
hän myös tarkoittaa sitä. Mutta mikä kiire
kihlautumisella on?Voihan sitä olla yhdessä ilman
sormusten vaihtoa,mun mielestä..ei se sitä
tarkoita etteikö haluisi olla elämäänsä toisen
kaa..kaikki aikanaan!!!

Joitain se pelottaa, ei halua olla toisen
kokonaan. huom. sitä tapahtuu joskus. Onko sillä
niin kiire? Eikö rakkaus riitä?!

Rakkaus on vahva sana ja sitä käytetään väärin.
Sanoessaan ei ymmärrä sanan merkitystä.
Rakkaus on alussa pieni,eikä sana kerro sen
määrää. Rakkaus voi kasvaa vahvaksi jolloin se
kestää. Ihastuminen sekoittaa rakkautta,eikä aina
osaa erottaa niitä alkuvaiheessa toisistaan.

Rakkauden takia on valmis kuolemaan toisen
puolesta ja valmis antamaan elämänsä toisen
käsiin.

On väärin olettaa,että nuori ymmärtäisi täysin
rakkauden merkityksen. Vanhemmatkaan ei sitä
tahdo ymmärtää.

Rakkautta on,mutta todellista ja vahvaa vähän.

Sitoutuminen pelottaa. Vaikka rakastaisi kuinka
paljon ei se edellytä että haluaisi sitoutua ja
liika painostaminen ja rakkauteen vetoaminen
saattaa vaan ahdistaa. Sormukset tai muutkaan
valat eivät ole tärkeitä sen rinnalla kun toinen
sanoo rakastavansa, sillä ne ovat kuitenkin vain
symboleja sille rakastamiselle. Tottahan on että
useimmat ihmiset kokevat kihloihinmenon
osoituksena siitä että toinen todellakin rakastaa
mutta minä ainakin voin tuntea olevani rakastettu
ilman sitäkin..Tietystikin tässä merkittävä
tekijä on myös parin ikä, silä tietyssä vaiheessa
elämää kokisin huolestuttavana jos toinen ei
halua sitoutua. Nuoruuteen kyllä kuuluu
sitoutumattomuus mutta jossain vaiheessa meidän
kaikkien on varmaankin asetuttava paikoillemme ja
silloin moinen on vain pakoilua ja lapsellisuutta!

...on sellainen että olen palavasti rakastunut,
mutta sitoutua en halua. Osasyy on se että
sitoutuminen pelottaa, toisaalta haluan edetä
hitaasti (etenkin jos se on minulle Se Oikea,
haluan että kaikki menee oikein) ja toisaalta
olen vielä niin nuori että haluan nauttia
sinkkuelämästä. Jos sinkkuudesta ei nauti silloin
kun vielä voi, kaduttaa myöhemmin ja suhde kaatuu
siihen kun alkaa kaipaamaan menetettyä
nuoruuttaan. Minun ainakin täytyy olla 110% varma
että se on minulle Se Oikea ennen kuin sitoudun.

Jotkut ihmiset vain yksinkertaisesti pelkäävät
sitoutua, koska ehkä pelkäävät tulla hylätyksi.
Toiset taas ovat arkoja, eivät halua viettää
liikaa aikaa rakkaansa kanssa.
Itse olen nuoresta iästäni seurustellut kuin
pitemmän aikaa parisen kertaa.
Viimeksi 4kk. Enkä sen jälkeen ole halunnut
"alkaa" tyyppien kanssa, vaikka olenkin ollut
useimpien kanssa.(esim.leffassa, discossa, tai
sängyssä...) En nyt kuitenkaan ole sellainen
huora, joka hyppää heti ensimmäisenä sänkyyn.
Mutta en mä ainakaan ole vielä suhtautunut niin
vakavasti näihin juttuihini,että olisin halunnut
jotain kovinkin vakavaa.
On mulla kavereita, saman ikäisiä(15v.) ja vuoden
tai pari vanhempia, jotka on jo kovaakin
kihloissa.
Tosin kaikki riippuu niin paljon persoonasta,
luonteesta ja iästä.
-Ygirl86-