Kerronpa tässä hieman tätä surkeaa elämääni. Olen 27 vuotias mies joka asuu vieläkin vanhempien luona. Jouduin noin kaksi vuotta sitten työttömäksi ja samoihin aikoihin sairaistuin vakavien selkävaivojen aiheuttaman kivun takia vakavaan masennukseen, paniikkihäiriöön ja muuhun määriteltyyn psykoosiin.
Olin sairaslomalla puoli vuotta, ja sain kasattua sen verran itseäni, että hakeuduin metsäkoneenkuljettaja koulutukseen. Koulutus oli pettymys, siihen sisältyi myös paljon metsurinhommia ja selkä rupesi reistaamaan uudestaan. Jätin koulun kesken viikko sitten, en jaksanut edes hakea lääkäriltä lausuntoa että minusta ei ole siihen, joten karenssihan se tuli TE-toimistosta, ja varmaan muutenkin jäin niitten hampaisiin.
Nyt tuntuu että psyyke rupeaa taas pettämään, yöunetkin ovat menneet, enkä ole enää edes psykiatrin kontrollikäyntien piirissä.
Tuntuu että elämä on mennyt aivan päin persettä, ja tekisi vain mieli jättäytyä kokonaan pois TE- toimistostakin, ja hautautua vain neljän seinän sisälle.
En näe enää mitään ulospääsyä tästä tilanteesta, kun olen sekä psyykkisesti että fyysisesti sairas.
Minunlaiseni surkimus on aivan arvoton, minusta ei ole enää mihinkään.
Vai osaisiko vielä joku neuvoa miten tästä toivottomasta tilanteesta pääsisi ulos.
Olin sairaslomalla puoli vuotta, ja sain kasattua sen verran itseäni, että hakeuduin metsäkoneenkuljettaja koulutukseen. Koulutus oli pettymys, siihen sisältyi myös paljon metsurinhommia ja selkä rupesi reistaamaan uudestaan. Jätin koulun kesken viikko sitten, en jaksanut edes hakea lääkäriltä lausuntoa että minusta ei ole siihen, joten karenssihan se tuli TE-toimistosta, ja varmaan muutenkin jäin niitten hampaisiin.
Nyt tuntuu että psyyke rupeaa taas pettämään, yöunetkin ovat menneet, enkä ole enää edes psykiatrin kontrollikäyntien piirissä.
Tuntuu että elämä on mennyt aivan päin persettä, ja tekisi vain mieli jättäytyä kokonaan pois TE- toimistostakin, ja hautautua vain neljän seinän sisälle.
En näe enää mitään ulospääsyä tästä tilanteesta, kun olen sekä psyykkisesti että fyysisesti sairas.
Minunlaiseni surkimus on aivan arvoton, minusta ei ole enää mihinkään.
Vai osaisiko vielä joku neuvoa miten tästä toivottomasta tilanteesta pääsisi ulos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ethän sinä yksin ole tässä tilanteessa. Sinun tulisi löytää vertaisryhmän väliinputoajia. Kaik surkeinta on jäädä neljän seinän sisään.
Itelläkin tässä rankka elämänvaihe meneillään, mutta sitkistelen päivä päivältä eteenpäin. Minusta säälittelet itseäsi hiukan liikaa.
Happea ja toimintaa sinä tarttisit, olet vielä nuori mies sentään.
Hakeudu nyt vain lääkäriin ja selitä että et jasanut hoitaa asioita kun selkä petti. Ei ihminen ole arvoton jos on sairauksia. Älä mene siihen halpaan, että me olemme syntyneet tänne vian suorittajiksi. Kyllä sinulle löytyy vielä paikka ja tehtävä yhteiskunnassamme. Kyllähän vaikeudet jokaista masentaa hetkittäin, mutta ne myös kasvattavat. Ihminen on paljon enemmän kuin jokin työkone. Ei ole sanottu milloin pitää muuttaa lapsuuden kodista, jos on tilaa asua ja nuorikin olet vielä. Sinä voit hakea vielä koulutukseen tai työharjoittelupaikan.
Tsemppiä sinulle. Usko itseesi ja omaan elämääsi. Tee siitä niin hyvä kuin on mahdollista. Iloitse pienistäkin hyvistä asioista ja uusista asioista ja kokemuksista. Älä syytä itseäsi vaan etsi ilon pisaroita.
Arvokasta jälkeä ja elämää voi syntyä karummankin kehyksen saaneeseen elämän tauluun.
Hei toivoton, toivoa on sulla rutkasti vielä! Täälä kirjottaa 26v nainen joka kävi niin täysin pohjalla kuin ihminen voi käydä! Oma virheeni oli ylpeys, jonka tajusin lopulta totaaliseksi tyhmyydeksi, koska luulin selviäväni kaikestä yksin. Se ajoi minut jopa asunnoottomuuteen ja tuntui että kaikki paska tuli päälle ripotellen. Asut kotona, siinä ei ole mitään noloa tai ihmeellistä, ime siitä voimaa!! Katto pään päällä, neljän seinän sisällä voi tuntua ahdistavalta, mutta olet kuule onnekas! Sieltä paljon helpompi lähteä pohtimaan elämän suuntaa ja selättämään vaikeuksia yksi kerrallaan! Usko mua, ei oo paska puhetta sekän että kun saat ensimmäisen askeleen otettua, alkaa myös hyviä asioita tulemaan ripotellen elämääsi! Mää kahlasin kaiken paskan läpi ja nyt tuntuu että paljon hyvää sattunut pikku hiljaa sen jälkeen!!
Onko metsurinhommat sit sua varten? Mitä muuta haluaisit tehdä? Hae sellaiseen koulutukseen ja sit vaikka kun niitä asioita saat kuntoon niin harkitse itsenäistymistä! suuret tsemit sulle :)
Mene aivan ensiksi lääkärille tutkittamaan selkäsi.
Toiseksi ole kiitoillinen vanhemmillesi, joiden luona saat asua. Kai muistat auttaa heitä kotitöissä?
Et ole kenenkään hampaissa.
Tilanteesta kuin tilanteesta pääsee ulos. Eli ihan ensiksi lääkäriin, sitten te-toimistoon.
Älä mene siihen halpaan, että arvioit itseäsi vain noiden viranomaisten jä päättäjien kriteerein. Sinulla on terveys reistaillut ja ei ole sinun syy jos esim. selkä ei kestä Ei anneta toisten sanella ja päättää millainenen ihmiselämä on arvokasta. Sinulla on annettava oma panos tälle ihmiskunnalle: silit miksikään hipiksi tai elämäntapaintiaaniksi ei tarvitse ryhtyä. Älä todella ala ajattelemaan negatiivisesti ja rypemään itsesäälissä: se on iitseään ruokkiva paha ja kasvaa ja kasvaa ruokkimalla ja nakertaa elinvoimaa.