Fiksu suomenruotsalainen tuomitsee pakkoruotsin!

Miten olisi, jos katsoisit peiliin, mikäli puhe on kansojen välisestä vihamielisestä suhtautumisesta toisiinsa nähden?

Tapa, jolla suomenruotsalaisuus tuotiin Suomeen toisen ristiretken yhteydessä, oli miekan voima. Ruotsalaiset vuodattivat esivanhempiemme verta, tuhosivat alkuperäiskulttuurimme ja alistivat kaksi erillistä itämerensuomalaista kheimoa ruotsinkruunun alaisen feodaaliyhteiskunnan alaluokiksi.

Onko tämä mielestäsi kaunista historiaa suomenruotsalaisuuden osalta?

Itämerensuomalainen1 kirjoitti:

Miten olisi, jos katsoisit peiliin, mikäli puhe on kansojen välisestä vihamielisestä suhtautumisesta toisiinsa nähden?

Tapa, jolla suomenruotsalaisuus tuotiin Suomeen toisen ristiretken yhteydessä, oli miekan voima. Ruotsalaiset vuodattivat esivanhempiemme verta, tuhosivat alkuperäiskulttuurimme ja alistivat kaksi erillistä itämerensuomalaista kheimoa ruotsinkruunun alaisen feodaaliyhteiskunnan alaluokiksi.

Onko tämä mielestäsi kaunista historiaa suomenruotsalaisuuden osalta?

Tämä täällä palstalla ja ympäri nettiä riehuva svekko ei ole terve. Koeta käsittää se. Korvien välissä on tyhjää.

Itämerensuomalainen1 kirjoitti:

Miten olisi, jos katsoisit peiliin, mikäli puhe on kansojen välisestä vihamielisestä suhtautumisesta toisiinsa nähden?

Tapa, jolla suomenruotsalaisuus tuotiin Suomeen toisen ristiretken yhteydessä, oli miekan voima. Ruotsalaiset vuodattivat esivanhempiemme verta, tuhosivat alkuperäiskulttuurimme ja alistivat kaksi erillistä itämerensuomalaista kheimoa ruotsinkruunun alaisen feodaaliyhteiskunnan alaluokiksi.

Onko tämä mielestäsi kaunista historiaa suomenruotsalaisuuden osalta?

Häme valloitettiin sotilaallisesti 1200-luvun puolivälissä, mutta Varsinais-Suomi vaikuttaa tunnustaneen Ruotsin kuninkaan yliherruuden selvästi aikaisemmin ja kaikesta päätellen suhteellisen kivuttomasti. Legenda ns. "ensimmäisestä ristiretkestä" on syntynyt tarpeesta luoda Eerik-kuninkaalle niin paljon mainetta, että kirkko julistaisi hänet ansioittensa perusteella pyhimykseksi. Englantilaissyntyisen Henrik-piispan ja Lallin tarinassa huomio kiinnittyy siihen, että Lalli on skandinaavisperäinen nimi. Mitä siitä voidaan päätellä? Vaikuttaa siltä, että tuon ajan Varsinais-Suomi oli etnisesti monimuotoisempi paikka kuin moni uskookaan. Samoin se että "Turku" on slaavilaisperäinen nimi kertoo slaavikauppiaiden merkittävästä läsnäolosta tuossa vanhassa kauppapaikassa. Turun lähistöltä löytyy muitakin slaaviperäisiä nimiä.

Arkeologit ovat löytöjensä perusteella päätelleet, että huomattava osa varsinaissuomalaisista oli jo kääntynyt kristinuskoon siinä vaiheessa kun tämä maakunta liitettiin Ruotsin yhteyteen. Moni vaikuttaa olleen ortodoksi. Novgorodhan oli viimeistään 1200-luvulle mennessä onnistunut tekemään karjalaisista alamaisiaan. Novgorod pyrki myös valloittamaan Hämeen ja sai hämäläiset välillä maksamaan veroa itselleen, mutta hämäläiset tekivät paljon vahvempaa vastarintaa ensin Novgorodia ja myöhemmin Ruotsia vastaan kuin heimonaapurinsa idässä ja lännessä.

1200-luvulla oli kyse siitä, liitetäänkö Häme osaksi Ruotsia vai Novgorodia. Häme ei käytännössä olisi kyennyt ylläpitämään itsenäisyyttään, etenkin kun hämäläisten asema pakanoina suorastaan kutsui katolista Ruotsia ja ortodoksista Novgorodia levittämään sinne kirkon oppia. Jos Ruotsi ei olisi valloittanut Hämettä, sen olisi tehnyt Novgorod, jonka laajentumisohjelmaan Hämeen tiedetään kronikkojen perusteella kuuluneen.

1290-luvulla Ruotsi valtasi Novgorodilta vielä puolet Karjalasta. 1300-luvulta asti "Itämaan" maakunnat olivat edustettuina Ruotsin valtiopäivillä. Vähitellen "Itämaata" alettiin kutsua Suomeksi. Se ei ollut hallinnollisesti mikään Ruotsin alusmaa, vaan ihan tavallinen osa Ruotsia, niin kuin Itä-Suomi on osa Suomea. Käsityksesi suomea puhuneesta väestöstä "alaluokkana" perustuu siihen, että et ymmärrä, miten Ruotsin sääty-yhteiskunta käytännössä toimi. Rautalangasta:

a) Suuri enemmistö niin suomen- kuin ruotsinkielisestäkin väestöstä kuului talonpoikaisrahvaaseen. Talonpojat omistivat pääsääntöisesti viljelemänsä maan. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa ei koskaan esiintynyt maaorjuutta niin kuin muualla Euroopassa. Aateli omisti paljon pienemmän osan maasta kuin talonpojat ja aatelisten omistamien tilojen torpparit ja maatyöläiset olivat Ruotsissa ja Suomessa henkilökohtaisesti vapaita. Suomessa aatelin omistuksessa oli suhteessa vähemmän maata kuin valtakunnan länsiosassa eli nykyisen Ruotsin alueella.

b) "Ylempiin" säätyihin siirtyi joka sukupolvessa "uutta verta" talonpoikaistosta. Suomessa suurin osa tästä aineksesta oli alun perin suomenkielistä, mutta omaksui uuden säätynsä kielen (ruotsin) , ei siksi että mikään laki olisi näin edellyttänyt, vaan siksi että valtion, koulujen sekä kauppakiltojen kieleksi oli vakiintunut ruotsi. Vastaavanlainen systeemi päti muuallakin Euroopassa: valtiot muotoituivat virallisesti yksikielisiksi siten että viralliseksi kieleksi määrittyi hallitsijan ja hovin kieli, johon kaikkien virastojen ja yhteiskunnallisten laitosten tuli mukautua. Suomi kuului valtioon, jonka hallitsija asui Tukholmassa, joten valtion ainoa viralliseksi kieleksi muotoutui Tukholman mallin mukainen ruotsi, jota ylemmät säädyt pyrkivät parhaan kykynsä mukaan jäljittelemään. Samanlainen prosessi muokkasi viralliset kielet kaikissa Euroopan maissa. Erään määritelmän mukaan "kieli on murre, jolla on armeija, laivasto ja valtiokoneisto".

Muuten, jo siinä vaiheessa kun Suomen rannikoille siirtyi joukoittain uutta väkeä Ruotsista 1200-luvulla, uusiin tulokkaisiin sulautui muutaman sukupolven aikana niin paljon kantasuomalaisia, että rannikon ruotsia puhuvan väestön geeniperimässä oli jo varhaisessa vaiheessa keskimäärin kolmasosa kantasuomalaista ainesta. Tämä on pääteltävissä genetiikan keinoin. Lisäksi ruotsinkieliseen säätyläistöön sulautui tietenkin joka sukupolvessa uutta suomenkielistaustaista väkeä kuten edellä kuvailin. Ei yllätäkään, että suomenruotsalaisten geeniperimä on nykyisin lähes identtinen muiden länsisuomalaisten kanssa. Me olemme siis hyvin konkreettisesti samaa kansaa kielellisestä erosta huolimatta, mutta tätähän kiilusilmäiset uusfennomaanit (joiden mielestä pelkästään suomenkieliset ovat suomalaisia )eivät koskaan kykene ymmärtämään. Juuri tästä tribalistisesta perusasenteestaan johtuen "uusfennomaanit" eivät myöskään varsinaisesti käsitä, mitä sellaisilla sanoilla kuin "isänmaa", "kansakunta" ja "Suomi" oikeastaan tarkoitetaan, vaikka asia selitettäisiin heille kädestä pitäen. Tästä meillä on jo riittävästi kokemusta.

kt:n tulenjohtaja kirjoitti:

Häme valloitettiin sotilaallisesti 1200-luvun puolivälissä, mutta Varsinais-Suomi vaikuttaa tunnustaneen Ruotsin kuninkaan yliherruuden selvästi aikaisemmin ja kaikesta päätellen suhteellisen kivuttomasti. Legenda ns. "ensimmäisestä ristiretkestä" on syntynyt tarpeesta luoda Eerik-kuninkaalle niin paljon mainetta, että kirkko julistaisi hänet ansioittensa perusteella pyhimykseksi. Englantilaissyntyisen Henrik-piispan ja Lallin tarinassa huomio kiinnittyy siihen, että Lalli on skandinaavisperäinen nimi. Mitä siitä voidaan päätellä? Vaikuttaa siltä, että tuon ajan Varsinais-Suomi oli etnisesti monimuotoisempi paikka kuin moni uskookaan. Samoin se että "Turku" on slaavilaisperäinen nimi kertoo slaavikauppiaiden merkittävästä läsnäolosta tuossa vanhassa kauppapaikassa. Turun lähistöltä löytyy muitakin slaaviperäisiä nimiä.

Arkeologit ovat löytöjensä perusteella päätelleet, että huomattava osa varsinaissuomalaisista oli jo kääntynyt kristinuskoon siinä vaiheessa kun tämä maakunta liitettiin Ruotsin yhteyteen. Moni vaikuttaa olleen ortodoksi. Novgorodhan oli viimeistään 1200-luvulle mennessä onnistunut tekemään karjalaisista alamaisiaan. Novgorod pyrki myös valloittamaan Hämeen ja sai hämäläiset välillä maksamaan veroa itselleen, mutta hämäläiset tekivät paljon vahvempaa vastarintaa ensin Novgorodia ja myöhemmin Ruotsia vastaan kuin heimonaapurinsa idässä ja lännessä.

1200-luvulla oli kyse siitä, liitetäänkö Häme osaksi Ruotsia vai Novgorodia. Häme ei käytännössä olisi kyennyt ylläpitämään itsenäisyyttään, etenkin kun hämäläisten asema pakanoina suorastaan kutsui katolista Ruotsia ja ortodoksista Novgorodia levittämään sinne kirkon oppia. Jos Ruotsi ei olisi valloittanut Hämettä, sen olisi tehnyt Novgorod, jonka laajentumisohjelmaan Hämeen tiedetään kronikkojen perusteella kuuluneen.

1290-luvulla Ruotsi valtasi Novgorodilta vielä puolet Karjalasta. 1300-luvulta asti "Itämaan" maakunnat olivat edustettuina Ruotsin valtiopäivillä. Vähitellen "Itämaata" alettiin kutsua Suomeksi. Se ei ollut hallinnollisesti mikään Ruotsin alusmaa, vaan ihan tavallinen osa Ruotsia, niin kuin Itä-Suomi on osa Suomea. Käsityksesi suomea puhuneesta väestöstä "alaluokkana" perustuu siihen, että et ymmärrä, miten Ruotsin sääty-yhteiskunta käytännössä toimi. Rautalangasta:

a) Suuri enemmistö niin suomen- kuin ruotsinkielisestäkin väestöstä kuului talonpoikaisrahvaaseen. Talonpojat omistivat pääsääntöisesti viljelemänsä maan. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa ei koskaan esiintynyt maaorjuutta niin kuin muualla Euroopassa. Aateli omisti paljon pienemmän osan maasta kuin talonpojat ja aatelisten omistamien tilojen torpparit ja maatyöläiset olivat Ruotsissa ja Suomessa henkilökohtaisesti vapaita. Suomessa aatelin omistuksessa oli suhteessa vähemmän maata kuin valtakunnan länsiosassa eli nykyisen Ruotsin alueella.

b) "Ylempiin" säätyihin siirtyi joka sukupolvessa "uutta verta" talonpoikaistosta. Suomessa suurin osa tästä aineksesta oli alun perin suomenkielistä, mutta omaksui uuden säätynsä kielen (ruotsin) , ei siksi että mikään laki olisi näin edellyttänyt, vaan siksi että valtion, koulujen sekä kauppakiltojen kieleksi oli vakiintunut ruotsi. Vastaavanlainen systeemi päti muuallakin Euroopassa: valtiot muotoituivat virallisesti yksikielisiksi siten että viralliseksi kieleksi määrittyi hallitsijan ja hovin kieli, johon kaikkien virastojen ja yhteiskunnallisten laitosten tuli mukautua. Suomi kuului valtioon, jonka hallitsija asui Tukholmassa, joten valtion ainoa viralliseksi kieleksi muotoutui Tukholman mallin mukainen ruotsi, jota ylemmät säädyt pyrkivät parhaan kykynsä mukaan jäljittelemään. Samanlainen prosessi muokkasi viralliset kielet kaikissa Euroopan maissa. Erään määritelmän mukaan "kieli on murre, jolla on armeija, laivasto ja valtiokoneisto".

Muuten, jo siinä vaiheessa kun Suomen rannikoille siirtyi joukoittain uutta väkeä Ruotsista 1200-luvulla, uusiin tulokkaisiin sulautui muutaman sukupolven aikana niin paljon kantasuomalaisia, että rannikon ruotsia puhuvan väestön geeniperimässä oli jo varhaisessa vaiheessa keskimäärin kolmasosa kantasuomalaista ainesta. Tämä on pääteltävissä genetiikan keinoin. Lisäksi ruotsinkieliseen säätyläistöön sulautui tietenkin joka sukupolvessa uutta suomenkielistaustaista väkeä kuten edellä kuvailin. Ei yllätäkään, että suomenruotsalaisten geeniperimä on nykyisin lähes identtinen muiden länsisuomalaisten kanssa. Me olemme siis hyvin konkreettisesti samaa kansaa kielellisestä erosta huolimatta, mutta tätähän kiilusilmäiset uusfennomaanit (joiden mielestä pelkästään suomenkieliset ovat suomalaisia )eivät koskaan kykene ymmärtämään. Juuri tästä tribalistisesta perusasenteestaan johtuen "uusfennomaanit" eivät myöskään varsinaisesti käsitä, mitä sellaisilla sanoilla kuin "isänmaa", "kansakunta" ja "Suomi" oikeastaan tarkoitetaan, vaikka asia selitettäisiin heille kädestä pitäen. Tästä meillä on jo riittävästi kokemusta.

Olisikohan jo sitten aika vaihtaa nimeä "suomenRUOTSALAINEN"

niiin5 kirjoitti:

Olisikohan jo sitten aika vaihtaa nimeä "suomenRUOTSALAINEN"

Sillä nimityksellä nyt ei ole suurtakaan merkitystä. Se nyt vain sattuu olemaan vakiintunut nimitys, eikä sellaisia muutella ihan noin vain. Tuo nimitys viittaa lähinnä kieleen. Ei siinä ole kyse siitä että porukka kuvittelisi kuuluvansa samaan kansakuntaan kuin läntisen kuningaskunnan asukit, jotka puhuvat samaa kieltä mutta hyvin erilaisella nuotilla.

"Suomenruotsalainen" on vain nopeampi ja kätevämpi tapa sanoa "ruotsinkielinen suomalainen". Minusta on ihan sama vaikka tuo nimitys muutettaisiin "koillisgootiksi", sillä itse asiaa se ei muuta mihinkään.

kt:n tulenjohtaja kirjoitti:

Häme valloitettiin sotilaallisesti 1200-luvun puolivälissä, mutta Varsinais-Suomi vaikuttaa tunnustaneen Ruotsin kuninkaan yliherruuden selvästi aikaisemmin ja kaikesta päätellen suhteellisen kivuttomasti. Legenda ns. "ensimmäisestä ristiretkestä" on syntynyt tarpeesta luoda Eerik-kuninkaalle niin paljon mainetta, että kirkko julistaisi hänet ansioittensa perusteella pyhimykseksi. Englantilaissyntyisen Henrik-piispan ja Lallin tarinassa huomio kiinnittyy siihen, että Lalli on skandinaavisperäinen nimi. Mitä siitä voidaan päätellä? Vaikuttaa siltä, että tuon ajan Varsinais-Suomi oli etnisesti monimuotoisempi paikka kuin moni uskookaan. Samoin se että "Turku" on slaavilaisperäinen nimi kertoo slaavikauppiaiden merkittävästä läsnäolosta tuossa vanhassa kauppapaikassa. Turun lähistöltä löytyy muitakin slaaviperäisiä nimiä.

Arkeologit ovat löytöjensä perusteella päätelleet, että huomattava osa varsinaissuomalaisista oli jo kääntynyt kristinuskoon siinä vaiheessa kun tämä maakunta liitettiin Ruotsin yhteyteen. Moni vaikuttaa olleen ortodoksi. Novgorodhan oli viimeistään 1200-luvulle mennessä onnistunut tekemään karjalaisista alamaisiaan. Novgorod pyrki myös valloittamaan Hämeen ja sai hämäläiset välillä maksamaan veroa itselleen, mutta hämäläiset tekivät paljon vahvempaa vastarintaa ensin Novgorodia ja myöhemmin Ruotsia vastaan kuin heimonaapurinsa idässä ja lännessä.

1200-luvulla oli kyse siitä, liitetäänkö Häme osaksi Ruotsia vai Novgorodia. Häme ei käytännössä olisi kyennyt ylläpitämään itsenäisyyttään, etenkin kun hämäläisten asema pakanoina suorastaan kutsui katolista Ruotsia ja ortodoksista Novgorodia levittämään sinne kirkon oppia. Jos Ruotsi ei olisi valloittanut Hämettä, sen olisi tehnyt Novgorod, jonka laajentumisohjelmaan Hämeen tiedetään kronikkojen perusteella kuuluneen.

1290-luvulla Ruotsi valtasi Novgorodilta vielä puolet Karjalasta. 1300-luvulta asti "Itämaan" maakunnat olivat edustettuina Ruotsin valtiopäivillä. Vähitellen "Itämaata" alettiin kutsua Suomeksi. Se ei ollut hallinnollisesti mikään Ruotsin alusmaa, vaan ihan tavallinen osa Ruotsia, niin kuin Itä-Suomi on osa Suomea. Käsityksesi suomea puhuneesta väestöstä "alaluokkana" perustuu siihen, että et ymmärrä, miten Ruotsin sääty-yhteiskunta käytännössä toimi. Rautalangasta:

a) Suuri enemmistö niin suomen- kuin ruotsinkielisestäkin väestöstä kuului talonpoikaisrahvaaseen. Talonpojat omistivat pääsääntöisesti viljelemänsä maan. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa ei koskaan esiintynyt maaorjuutta niin kuin muualla Euroopassa. Aateli omisti paljon pienemmän osan maasta kuin talonpojat ja aatelisten omistamien tilojen torpparit ja maatyöläiset olivat Ruotsissa ja Suomessa henkilökohtaisesti vapaita. Suomessa aatelin omistuksessa oli suhteessa vähemmän maata kuin valtakunnan länsiosassa eli nykyisen Ruotsin alueella.

b) "Ylempiin" säätyihin siirtyi joka sukupolvessa "uutta verta" talonpoikaistosta. Suomessa suurin osa tästä aineksesta oli alun perin suomenkielistä, mutta omaksui uuden säätynsä kielen (ruotsin) , ei siksi että mikään laki olisi näin edellyttänyt, vaan siksi että valtion, koulujen sekä kauppakiltojen kieleksi oli vakiintunut ruotsi. Vastaavanlainen systeemi päti muuallakin Euroopassa: valtiot muotoituivat virallisesti yksikielisiksi siten että viralliseksi kieleksi määrittyi hallitsijan ja hovin kieli, johon kaikkien virastojen ja yhteiskunnallisten laitosten tuli mukautua. Suomi kuului valtioon, jonka hallitsija asui Tukholmassa, joten valtion ainoa viralliseksi kieleksi muotoutui Tukholman mallin mukainen ruotsi, jota ylemmät säädyt pyrkivät parhaan kykynsä mukaan jäljittelemään. Samanlainen prosessi muokkasi viralliset kielet kaikissa Euroopan maissa. Erään määritelmän mukaan "kieli on murre, jolla on armeija, laivasto ja valtiokoneisto".

Muuten, jo siinä vaiheessa kun Suomen rannikoille siirtyi joukoittain uutta väkeä Ruotsista 1200-luvulla, uusiin tulokkaisiin sulautui muutaman sukupolven aikana niin paljon kantasuomalaisia, että rannikon ruotsia puhuvan väestön geeniperimässä oli jo varhaisessa vaiheessa keskimäärin kolmasosa kantasuomalaista ainesta. Tämä on pääteltävissä genetiikan keinoin. Lisäksi ruotsinkieliseen säätyläistöön sulautui tietenkin joka sukupolvessa uutta suomenkielistaustaista väkeä kuten edellä kuvailin. Ei yllätäkään, että suomenruotsalaisten geeniperimä on nykyisin lähes identtinen muiden länsisuomalaisten kanssa. Me olemme siis hyvin konkreettisesti samaa kansaa kielellisestä erosta huolimatta, mutta tätähän kiilusilmäiset uusfennomaanit (joiden mielestä pelkästään suomenkieliset ovat suomalaisia )eivät koskaan kykene ymmärtämään. Juuri tästä tribalistisesta perusasenteestaan johtuen "uusfennomaanit" eivät myöskään varsinaisesti käsitä, mitä sellaisilla sanoilla kuin "isänmaa", "kansakunta" ja "Suomi" oikeastaan tarkoitetaan, vaikka asia selitettäisiin heille kädestä pitäen. Tästä meillä on jo riittävästi kokemusta.

Ihan mielenkiinnosta, kuinka painava argumentti luulet olevan teikäläisten ruotsinkielen puolesta, vaikka kaikki olisivat puhuneet ruotsia silloin keskiajalla?

Kieliratkaisuja tehdään tulevaisuutta, ei jonkin keskiajan takia. Periaatteessa koko pitkä ja monin paikoin virheellinen ja huonoa asiantuntemusta edustava asenteellinen vuodatuksesi on siis täysin turha. Koko historiallisen argumentin painoarvo on lähes nolla nykyajan kieltenopetuksen ja kielten aseman arvioinnissa. Tai jopa keskusteltaessa.

"Suuri enemmistö niin suomen- kuin ruotsinkielisestäkin väestöstä kuului talonpoikaisrahvaaseen. Talonpojat omistivat pääsääntöisesti viljelemänsä maan."
Joopa joo. Talonpojat eivät olleet rahvasta, vaan säätyläisiä jotka neljännen säädyn edustajina saivat osallistua säätykokouksiin ja valtiopäiville. Sen sijaan suurin osa kansasta ei kuulunut säätyihin, edes talonpoikiin vaan olivat vain tavallista kansaa.

Etkö osaa edes erottaa historiallisen yhteiskunnan peruspiirteitä, vai etkö vain tunne niitä, ja toivot ettei kukaan muukaan palstalla oleva tiedä niistä?

" Talonpojat omistivat pääsääntöisesti viljelemänsä maan."
Niin, jos olivat talonpoikaissäätyläisiä tai kuuluivat aateliston ulkopuolelle jääneeseen ns. vanhaan alempaan rälssiin, muut harvemmin. Itä-Suomen kaskiviljelijät olivat sitten tapaus erikseen.

"Ylempiin" säätyihin siirtyi joka sukupolvessa "uutta verta" talonpoikaistosta. Suomessa suurin osa tästä aineksesta oli alun perin suomenkielistä, mutta omaksui uuden säätynsä kielen (ruotsin) , ei siksi että mikään laki olisi näin edellyttänyt, vaan siksi että valtion, koulujen sekä kauppakiltojen kieleksi oli vakiintunut ruotsi. "
Mitä ihmettä selität? Suomen vanhan ylemmän ja alemman rälssin edustajat, joista myöhemmin tuli paikallista aatelistoa olivat suomenkielisiä, ja vasta ajan myötä he ruotsalaistuivat, osa hyvinkin myöhään. Vasta paljon myöhemmin joskus 1700-luvulla alkoi tulla Ruotsista aatelistoa enemmänkin Suomeen, silloinkin usein muun kielistä kauppa-aatelistoa tai skottilaista sotilasaatelistoa.

Kauppiaat lisäksi opettelivat paikallisen kielen, tai kauppa ei käynyt ja yleisin kauppakieli taisi olla varsin myöhään saksa, hansa-liiton peruina. Koulut toimivat latinalla pitkään, ja valtion hallinto oli muuten varsin olematon.

"Vastaavanlainen systeemi päti muuallakin Euroopassa: valtiot muotoituivat virallisesti yksikielisiksi siten että viralliseksi kieleksi määrittyi hallitsijan ja hovin kieli, johon kaikkien virastojen ja yhteiskunnallisten laitosten tuli mukautua. "
Yksikielisyys liittyy varsin puhtaasti 1800-luvun kansallisromantiikkaan, eli esim. ennen Napoleonia Ranskassa puhuttiin useita kieliä samoin Espanjassa, Britanniassa jne. Ihan käytännön syistä myöskin määräykset ja lait annettiin paikallisilla kielillä.

Hovit ja ylin aatelisto seurusteli muualla euroopassa keskenään ranskaksi tai latinaksi. Harva edes osasi paikalllista maan kieltä.

"Ei yllätäkään, että suomenruotsalaisten geeniperimä on nykyisin lähes identtinen muiden länsisuomalaisten kanssa. Me olemme siis hyvin konkreettisesti samaa kansaa kielellisestä erosta huolimatta, mutta tätähän kiilusilmäiset uusfennomaanit (joiden mielestä pelkästään suomenkieliset ovat suomalaisia )eivät koskaan kykene ymmärtämään."
Mitä ihmettä geenit liittyvät kieliin mitenkään?

Vai tarkoitatko että länsi-suomalainen perimä on peruste eikä este siirtyä suomenkielisyyteen?

kt:n tulenjohtaja kirjoitti:

Häme valloitettiin sotilaallisesti 1200-luvun puolivälissä, mutta Varsinais-Suomi vaikuttaa tunnustaneen Ruotsin kuninkaan yliherruuden selvästi aikaisemmin ja kaikesta päätellen suhteellisen kivuttomasti. Legenda ns. "ensimmäisestä ristiretkestä" on syntynyt tarpeesta luoda Eerik-kuninkaalle niin paljon mainetta, että kirkko julistaisi hänet ansioittensa perusteella pyhimykseksi. Englantilaissyntyisen Henrik-piispan ja Lallin tarinassa huomio kiinnittyy siihen, että Lalli on skandinaavisperäinen nimi. Mitä siitä voidaan päätellä? Vaikuttaa siltä, että tuon ajan Varsinais-Suomi oli etnisesti monimuotoisempi paikka kuin moni uskookaan. Samoin se että "Turku" on slaavilaisperäinen nimi kertoo slaavikauppiaiden merkittävästä läsnäolosta tuossa vanhassa kauppapaikassa. Turun lähistöltä löytyy muitakin slaaviperäisiä nimiä.

Arkeologit ovat löytöjensä perusteella päätelleet, että huomattava osa varsinaissuomalaisista oli jo kääntynyt kristinuskoon siinä vaiheessa kun tämä maakunta liitettiin Ruotsin yhteyteen. Moni vaikuttaa olleen ortodoksi. Novgorodhan oli viimeistään 1200-luvulle mennessä onnistunut tekemään karjalaisista alamaisiaan. Novgorod pyrki myös valloittamaan Hämeen ja sai hämäläiset välillä maksamaan veroa itselleen, mutta hämäläiset tekivät paljon vahvempaa vastarintaa ensin Novgorodia ja myöhemmin Ruotsia vastaan kuin heimonaapurinsa idässä ja lännessä.

1200-luvulla oli kyse siitä, liitetäänkö Häme osaksi Ruotsia vai Novgorodia. Häme ei käytännössä olisi kyennyt ylläpitämään itsenäisyyttään, etenkin kun hämäläisten asema pakanoina suorastaan kutsui katolista Ruotsia ja ortodoksista Novgorodia levittämään sinne kirkon oppia. Jos Ruotsi ei olisi valloittanut Hämettä, sen olisi tehnyt Novgorod, jonka laajentumisohjelmaan Hämeen tiedetään kronikkojen perusteella kuuluneen.

1290-luvulla Ruotsi valtasi Novgorodilta vielä puolet Karjalasta. 1300-luvulta asti "Itämaan" maakunnat olivat edustettuina Ruotsin valtiopäivillä. Vähitellen "Itämaata" alettiin kutsua Suomeksi. Se ei ollut hallinnollisesti mikään Ruotsin alusmaa, vaan ihan tavallinen osa Ruotsia, niin kuin Itä-Suomi on osa Suomea. Käsityksesi suomea puhuneesta väestöstä "alaluokkana" perustuu siihen, että et ymmärrä, miten Ruotsin sääty-yhteiskunta käytännössä toimi. Rautalangasta:

a) Suuri enemmistö niin suomen- kuin ruotsinkielisestäkin väestöstä kuului talonpoikaisrahvaaseen. Talonpojat omistivat pääsääntöisesti viljelemänsä maan. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa ei koskaan esiintynyt maaorjuutta niin kuin muualla Euroopassa. Aateli omisti paljon pienemmän osan maasta kuin talonpojat ja aatelisten omistamien tilojen torpparit ja maatyöläiset olivat Ruotsissa ja Suomessa henkilökohtaisesti vapaita. Suomessa aatelin omistuksessa oli suhteessa vähemmän maata kuin valtakunnan länsiosassa eli nykyisen Ruotsin alueella.

b) "Ylempiin" säätyihin siirtyi joka sukupolvessa "uutta verta" talonpoikaistosta. Suomessa suurin osa tästä aineksesta oli alun perin suomenkielistä, mutta omaksui uuden säätynsä kielen (ruotsin) , ei siksi että mikään laki olisi näin edellyttänyt, vaan siksi että valtion, koulujen sekä kauppakiltojen kieleksi oli vakiintunut ruotsi. Vastaavanlainen systeemi päti muuallakin Euroopassa: valtiot muotoituivat virallisesti yksikielisiksi siten että viralliseksi kieleksi määrittyi hallitsijan ja hovin kieli, johon kaikkien virastojen ja yhteiskunnallisten laitosten tuli mukautua. Suomi kuului valtioon, jonka hallitsija asui Tukholmassa, joten valtion ainoa viralliseksi kieleksi muotoutui Tukholman mallin mukainen ruotsi, jota ylemmät säädyt pyrkivät parhaan kykynsä mukaan jäljittelemään. Samanlainen prosessi muokkasi viralliset kielet kaikissa Euroopan maissa. Erään määritelmän mukaan "kieli on murre, jolla on armeija, laivasto ja valtiokoneisto".

Muuten, jo siinä vaiheessa kun Suomen rannikoille siirtyi joukoittain uutta väkeä Ruotsista 1200-luvulla, uusiin tulokkaisiin sulautui muutaman sukupolven aikana niin paljon kantasuomalaisia, että rannikon ruotsia puhuvan väestön geeniperimässä oli jo varhaisessa vaiheessa keskimäärin kolmasosa kantasuomalaista ainesta. Tämä on pääteltävissä genetiikan keinoin. Lisäksi ruotsinkieliseen säätyläistöön sulautui tietenkin joka sukupolvessa uutta suomenkielistaustaista väkeä kuten edellä kuvailin. Ei yllätäkään, että suomenruotsalaisten geeniperimä on nykyisin lähes identtinen muiden länsisuomalaisten kanssa. Me olemme siis hyvin konkreettisesti samaa kansaa kielellisestä erosta huolimatta, mutta tätähän kiilusilmäiset uusfennomaanit (joiden mielestä pelkästään suomenkieliset ovat suomalaisia )eivät koskaan kykene ymmärtämään. Juuri tästä tribalistisesta perusasenteestaan johtuen "uusfennomaanit" eivät myöskään varsinaisesti käsitä, mitä sellaisilla sanoilla kuin "isänmaa", "kansakunta" ja "Suomi" oikeastaan tarkoitetaan, vaikka asia selitettäisiin heille kädestä pitäen. Tästä meillä on jo riittävästi kokemusta.

Ruotsi ei ole Suomen alueella kehittynyt kieli ja siksi se on vieras kieli Suomessa.

Suomi on kehittynyt Suomessa ja Viro on kehittynyt samasta itämerensuomen kantakielestä Virossa. Olemme olleet näillä alueilla virolaisten kanssa niin kauan että kielemme ovat ehtineet erkaantumaan toisistaan niin paljon että suomi ja viro eivät ole enää ymmärrettäviä keskenään.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kieli

Suomenruotsi on tuotu tänne hiljattain. Todisteena siitä on että suomenruotsin avulla voi ymmärtää norjaa, tanskaa, ruotsia, fääriä. Monesti on suomenruotsalaisten taholta tullut todistetuksi että suomenruotsi on sama kieli kuin Ruotsissa puhuttu kieli.

Voiko olla enää vähemmän elinvoimaista kieltä kuin ruotsi, joka ei säily edes 40 vuoden pakottamisen jälkeen, vaan pitää lisätä pakkoa? Pakollinen ruotsi osoittaa että ruotsin kieli ei ole arvokas eikä tarpeellinen kieli Suomessa.

Kieli joka säilyy vain pakottamalla ei ole elinvoimainen eikä alkuperäinen kansan kieli. Ruotsi on eliitin kieli joksi se on ylisuurilla ruotsinkielisillä korkeakoulun kiintiöillä jäänyt. Ruotsinkielisiä ei riitä kaikkiin kansankerroksiin ja siksi se katoaa.

Ruotsinkieli on ollut eliitin kieli, eikä kansa ole sitä koskaan omaksunut. Siksi ruotsi ei ole juurtunut tänne jotta se säilyisi itsenäisesti. Puheet ruotsin kielen elinvoimaisuudesta ja rikkaudesta Suomessa paljastuvat valheellisiksi kaikista niistä ruikuituksista joissa valitetaan että ruotsin kielellä ei saa edes julkisia lailla määrättyjä (pakotettuja) palveluja.

Kaikenlainen kitinä ruotsinkielen palvelun ja ruotsin osaamisen romahtamisesta kertovat karua kieltään että ruotsi on kuoleva kieli Suomessa. Ruotsin kieli yritetään pitää eliitin kielenä sillä ruotsinkielinen väestö on onnistunut ulkoistamaan duunarin hommat suomenkielisille ylisuurien opiskelukiintiöiden avulla. Kaikenlaisilla määräyksillä virkamiesruotsi ja pakkoruotsi ym. yritetään sitten tekohengittää kuolevaa kieltä ettei sen merkitys kokonaan katoaisi.

Kieli on työkalu, jos se ei ole tarpeellinen sitä ei käytetä. Ruotsin kieli ei anna mitään puhujalleen, ellei sitä tueta määräyksillä, jotka asettavat suomen kielen sitä alempaan asemaan Suomessa.

kartta yksikielisestä Suomesta
http://www.kielipolitiikka.net/fakta/ks12009.htm#ks12009

Kas vain, svekoääliö ei kykene keskustelemaan itse asiasta.
Pakkoruotsista. yli 90 % pakotetaan opiskelemaan vaivaisen 5 % muumiruotsia.
Jotta näitä koppavia hur-reja voitaisiin palvella muumiruotsilla.


Sössötyksesi ei liittynyt mitenkään asiaan.

PS et ole mikään KT:n tulenjohtaja.

Sama häiriintynyt multinikkipelle, joka tykkää pukeutua naisten vaatteisiin.

kt:n tulenjohtaja kirjoitti:

Häme valloitettiin sotilaallisesti 1200-luvun puolivälissä, mutta Varsinais-Suomi vaikuttaa tunnustaneen Ruotsin kuninkaan yliherruuden selvästi aikaisemmin ja kaikesta päätellen suhteellisen kivuttomasti. Legenda ns. "ensimmäisestä ristiretkestä" on syntynyt tarpeesta luoda Eerik-kuninkaalle niin paljon mainetta, että kirkko julistaisi hänet ansioittensa perusteella pyhimykseksi. Englantilaissyntyisen Henrik-piispan ja Lallin tarinassa huomio kiinnittyy siihen, että Lalli on skandinaavisperäinen nimi. Mitä siitä voidaan päätellä? Vaikuttaa siltä, että tuon ajan Varsinais-Suomi oli etnisesti monimuotoisempi paikka kuin moni uskookaan. Samoin se että "Turku" on slaavilaisperäinen nimi kertoo slaavikauppiaiden merkittävästä läsnäolosta tuossa vanhassa kauppapaikassa. Turun lähistöltä löytyy muitakin slaaviperäisiä nimiä.

Arkeologit ovat löytöjensä perusteella päätelleet, että huomattava osa varsinaissuomalaisista oli jo kääntynyt kristinuskoon siinä vaiheessa kun tämä maakunta liitettiin Ruotsin yhteyteen. Moni vaikuttaa olleen ortodoksi. Novgorodhan oli viimeistään 1200-luvulle mennessä onnistunut tekemään karjalaisista alamaisiaan. Novgorod pyrki myös valloittamaan Hämeen ja sai hämäläiset välillä maksamaan veroa itselleen, mutta hämäläiset tekivät paljon vahvempaa vastarintaa ensin Novgorodia ja myöhemmin Ruotsia vastaan kuin heimonaapurinsa idässä ja lännessä.

1200-luvulla oli kyse siitä, liitetäänkö Häme osaksi Ruotsia vai Novgorodia. Häme ei käytännössä olisi kyennyt ylläpitämään itsenäisyyttään, etenkin kun hämäläisten asema pakanoina suorastaan kutsui katolista Ruotsia ja ortodoksista Novgorodia levittämään sinne kirkon oppia. Jos Ruotsi ei olisi valloittanut Hämettä, sen olisi tehnyt Novgorod, jonka laajentumisohjelmaan Hämeen tiedetään kronikkojen perusteella kuuluneen.

1290-luvulla Ruotsi valtasi Novgorodilta vielä puolet Karjalasta. 1300-luvulta asti "Itämaan" maakunnat olivat edustettuina Ruotsin valtiopäivillä. Vähitellen "Itämaata" alettiin kutsua Suomeksi. Se ei ollut hallinnollisesti mikään Ruotsin alusmaa, vaan ihan tavallinen osa Ruotsia, niin kuin Itä-Suomi on osa Suomea. Käsityksesi suomea puhuneesta väestöstä "alaluokkana" perustuu siihen, että et ymmärrä, miten Ruotsin sääty-yhteiskunta käytännössä toimi. Rautalangasta:

a) Suuri enemmistö niin suomen- kuin ruotsinkielisestäkin väestöstä kuului talonpoikaisrahvaaseen. Talonpojat omistivat pääsääntöisesti viljelemänsä maan. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa ei koskaan esiintynyt maaorjuutta niin kuin muualla Euroopassa. Aateli omisti paljon pienemmän osan maasta kuin talonpojat ja aatelisten omistamien tilojen torpparit ja maatyöläiset olivat Ruotsissa ja Suomessa henkilökohtaisesti vapaita. Suomessa aatelin omistuksessa oli suhteessa vähemmän maata kuin valtakunnan länsiosassa eli nykyisen Ruotsin alueella.

b) "Ylempiin" säätyihin siirtyi joka sukupolvessa "uutta verta" talonpoikaistosta. Suomessa suurin osa tästä aineksesta oli alun perin suomenkielistä, mutta omaksui uuden säätynsä kielen (ruotsin) , ei siksi että mikään laki olisi näin edellyttänyt, vaan siksi että valtion, koulujen sekä kauppakiltojen kieleksi oli vakiintunut ruotsi. Vastaavanlainen systeemi päti muuallakin Euroopassa: valtiot muotoituivat virallisesti yksikielisiksi siten että viralliseksi kieleksi määrittyi hallitsijan ja hovin kieli, johon kaikkien virastojen ja yhteiskunnallisten laitosten tuli mukautua. Suomi kuului valtioon, jonka hallitsija asui Tukholmassa, joten valtion ainoa viralliseksi kieleksi muotoutui Tukholman mallin mukainen ruotsi, jota ylemmät säädyt pyrkivät parhaan kykynsä mukaan jäljittelemään. Samanlainen prosessi muokkasi viralliset kielet kaikissa Euroopan maissa. Erään määritelmän mukaan "kieli on murre, jolla on armeija, laivasto ja valtiokoneisto".

Muuten, jo siinä vaiheessa kun Suomen rannikoille siirtyi joukoittain uutta väkeä Ruotsista 1200-luvulla, uusiin tulokkaisiin sulautui muutaman sukupolven aikana niin paljon kantasuomalaisia, että rannikon ruotsia puhuvan väestön geeniperimässä oli jo varhaisessa vaiheessa keskimäärin kolmasosa kantasuomalaista ainesta. Tämä on pääteltävissä genetiikan keinoin. Lisäksi ruotsinkieliseen säätyläistöön sulautui tietenkin joka sukupolvessa uutta suomenkielistaustaista väkeä kuten edellä kuvailin. Ei yllätäkään, että suomenruotsalaisten geeniperimä on nykyisin lähes identtinen muiden länsisuomalaisten kanssa. Me olemme siis hyvin konkreettisesti samaa kansaa kielellisestä erosta huolimatta, mutta tätähän kiilusilmäiset uusfennomaanit (joiden mielestä pelkästään suomenkieliset ovat suomalaisia )eivät koskaan kykene ymmärtämään. Juuri tästä tribalistisesta perusasenteestaan johtuen "uusfennomaanit" eivät myöskään varsinaisesti käsitä, mitä sellaisilla sanoilla kuin "isänmaa", "kansakunta" ja "Suomi" oikeastaan tarkoitetaan, vaikka asia selitettäisiin heille kädestä pitäen. Tästä meillä on jo riittävästi kokemusta.

"Varsinais-Suomi vaikuttaa tunnustaneen Ruotsin kuninkaan yliherruuden selvästi aikaisemmin ja kaikesta päätellen suhteellisen kivuttomasti."

Varsinaissuomen asutus keskittyi erityisesti Itämeren rannoille, jolloin asukkaat koostuivat huomattavassa määrin kauppiaista ja idästä ja Euroopasta saapuneista maahanmuuttajista.Kauppiaat ja maahanmuuttajat eivät suinkaan olleet sankoin joukoin ruotsalaisia vaan erityisesti muualta Euroopasta ja Idästä Suomeen hivuttautunutta sekalaista porukkaa. Ruotsalaiset tunnettiin ryöstäjinä viikinkien "suuren maailmanmaineen" vuoksi, joten heihin suhtauduttiin jo rautakaudella hyvin varauksellisesti.

Erityinen hämäläinen heimokulttuuri syntyi rautakaudella sisämaahan, Hämeeseen. Rautakaudella hämäläiset olivat rikas kansa, sillä hämäläiset olivat johtavia turkiskauppiaita maailmalla. Tänne matkustettiin tekemään kauppaa ihan sisämaahan asti ympäri Eurooppaa ja Itää. Hämäläisten rikkaudet kiehtoivat paitsi viikinkejä myös novgorodilaisia, jotka tekivät tänne ryöstöretkiä säännöllisesti rautakaudella. Viikingit tekivät myös valloitusretkiä Hämeeseen, niissä tosin koskaan onnistumatta.

"Englantilaissyntyisen Henrik-piispan ja Lallin tarinassa huomio kiinnittyy siihen, että Lalli on skandinaavisperäinen nimi. Mitä siitä voidaan päätellä?"

Lalli oli ihan tavallinen suomalainen nimi tuohon aikaan. Siitä ei voida päätellä mitään. Sitä paitsi piispa Henrikin olemassaolosta ei tiedetä. Historialliset lähteet eivät anna mitään luotettavaa tietoa piispa Henrikin olemassa olosta. Köyliönjärven jäällä on saatettu tappaa joku kirkollinen merkkihenkilö, mutta kyse ei välttämättä ollut piipasta. Se tiedettiin Vatikaanissa asti, että hämäläiset häpäisivät muitakin kirkollisia henkilöitä, jotka yrittivät käännyttää hämäläisiä kristityiksi täällä päin. Vaikka Häme oli suosittu kauppapaikka ympäri Eurooppaa, kirkonmiehiä hämäläiset eivät suvainneet, koska kokivat heidät uhkaksi uskonnolleen ja kulttuurilleen.

Sen vuoksi kritillinen käännytystyö vaati ristiretkeksi nimetyn sotaretken Hämeeseen, joka toteutettiin ruotsalaisten ja katolilaisen kirkon yhteistyönä. Piispa Henrikin surmavirsi on jonkinlainen kristillinen pelotteluvirsi, joka kertoo siitä, miten suomalaisia hallittiin keskiajalla väkivallan voimalla ja jatkuvassa pelon ilmapiirissä.

"Vaikuttaa siltä, että tuon ajan Varsinais-Suomi oli etnisesti monimuotoisempi paikka kuin moni uskookaan."

Suomalaiset ovat saaneet perimään vaikutteita laaja-alaisesti Euroopan ja idän suunnalta. Täällä vain on asunut aina suhteellisen vähän ihmisiä, joten geenit ovat kiertäneet sen verran tehokkaasti, että suomalaisista on syntynyt yksi etnisyys siten, että vain Pohjanmaalta voi erottaa hieman tummempia ihmisiä. Lappalaiset tosin onnistuivat eriytymään kokonaan, mutta tähän on esitetty teoriaksi se, että lappalaiset vaelsivat Norjan kautta mannerjään sulaessa nykyisen Lapin alueelle. Sen sijaan nämä uudemmat tulokkaat Afrikasta ja Lähi-idästä eivät tulle koskaan sulautumaan geneettisesti suomalaisiin.

"Arkeologit ovat löytöjensä perusteella päätelleet, että huomattava osa varsinaissuomalaisista oli jo kääntynyt kristinuskoon siinä vaiheessa kun tämä maakunta liitettiin Ruotsin yhteyteen."

Varsinaissuomalaiset olivat suurelta osin kauppiaita ja maahanmuuttajia, jotka joko kääntyivät kristityiksi edistäkseen kauppaa vieraiden kansojen kanssa tai olivat valmiiksi kristittyjä asettuessaan asumaan Itämaahan, koska hämäläiset pystyivät tuottamaan kysyttyjä turkistuotteita. Hämäläiset suhtautuivat hyvin suvaitsevasti sellaisiin ihmisiin, jotka eivät uhanneet hämäläisten rauhaa, jotka halusivat tehdä kansainvälistä kanssakäymistä esim. kaupan muodossa ja jotka halusivat ottaa osaa hämäiseen elämäntapaan. Siitä syystä nykyisten suomalaisten geeniperimä on eurooppalaisesti tarkastellen hyvin rikasta, vaikka meitä yritetään leimata kuinka sulkeutuneiksi impivaaralaisiksi tahansa. Geenitutkimus ei kuitenkaan valehtele - toisin kuin poliittinen propaganda.

"1200-luvulla oli kyse siitä, liitetäänkö Häme osaksi Ruotsia vai Novgorodia. Häme ei käytännössä olisi kyennyt ylläpitämään itsenäisyyttään, etenkin kun hämäläisten asema pakanoina suorastaan kutsui katolista Ruotsia ja ortodoksista Novgorodia levittämään sinne kirkon oppia."

Tämä on täyttä paskapuhetta, koska hämäläinen kulttuuri oli hyvin elinvoimainen ja kansainvälisesti tunnettu. Hämäläisten kohtaloksi kävi asuinpaikan sijainti kahden imperialistisen suurvallan välissä, joista ruotsalaiset eivät kunnioittaneet paikallista kulttuuria nimeksikään. Novgorodilaiset tekivät ryöstöretkiä viedäkseen hämäläisten rikkaudet, mutta eivät tehneet valloitusretkiä. Valloitusretket Idän suunnalta alkoivat vasta Venäläisen imperiumin aikakaudella. Hämäläiset olivat väkiluvultaan suhteellinen vähälukuinen heimo, joten he joutuivat taipumaan miesylivoiman edessä.

kt:n tulenjohtaja kirjoitti:

Häme valloitettiin sotilaallisesti 1200-luvun puolivälissä, mutta Varsinais-Suomi vaikuttaa tunnustaneen Ruotsin kuninkaan yliherruuden selvästi aikaisemmin ja kaikesta päätellen suhteellisen kivuttomasti. Legenda ns. "ensimmäisestä ristiretkestä" on syntynyt tarpeesta luoda Eerik-kuninkaalle niin paljon mainetta, että kirkko julistaisi hänet ansioittensa perusteella pyhimykseksi. Englantilaissyntyisen Henrik-piispan ja Lallin tarinassa huomio kiinnittyy siihen, että Lalli on skandinaavisperäinen nimi. Mitä siitä voidaan päätellä? Vaikuttaa siltä, että tuon ajan Varsinais-Suomi oli etnisesti monimuotoisempi paikka kuin moni uskookaan. Samoin se että "Turku" on slaavilaisperäinen nimi kertoo slaavikauppiaiden merkittävästä läsnäolosta tuossa vanhassa kauppapaikassa. Turun lähistöltä löytyy muitakin slaaviperäisiä nimiä.

Arkeologit ovat löytöjensä perusteella päätelleet, että huomattava osa varsinaissuomalaisista oli jo kääntynyt kristinuskoon siinä vaiheessa kun tämä maakunta liitettiin Ruotsin yhteyteen. Moni vaikuttaa olleen ortodoksi. Novgorodhan oli viimeistään 1200-luvulle mennessä onnistunut tekemään karjalaisista alamaisiaan. Novgorod pyrki myös valloittamaan Hämeen ja sai hämäläiset välillä maksamaan veroa itselleen, mutta hämäläiset tekivät paljon vahvempaa vastarintaa ensin Novgorodia ja myöhemmin Ruotsia vastaan kuin heimonaapurinsa idässä ja lännessä.

1200-luvulla oli kyse siitä, liitetäänkö Häme osaksi Ruotsia vai Novgorodia. Häme ei käytännössä olisi kyennyt ylläpitämään itsenäisyyttään, etenkin kun hämäläisten asema pakanoina suorastaan kutsui katolista Ruotsia ja ortodoksista Novgorodia levittämään sinne kirkon oppia. Jos Ruotsi ei olisi valloittanut Hämettä, sen olisi tehnyt Novgorod, jonka laajentumisohjelmaan Hämeen tiedetään kronikkojen perusteella kuuluneen.

1290-luvulla Ruotsi valtasi Novgorodilta vielä puolet Karjalasta. 1300-luvulta asti "Itämaan" maakunnat olivat edustettuina Ruotsin valtiopäivillä. Vähitellen "Itämaata" alettiin kutsua Suomeksi. Se ei ollut hallinnollisesti mikään Ruotsin alusmaa, vaan ihan tavallinen osa Ruotsia, niin kuin Itä-Suomi on osa Suomea. Käsityksesi suomea puhuneesta väestöstä "alaluokkana" perustuu siihen, että et ymmärrä, miten Ruotsin sääty-yhteiskunta käytännössä toimi. Rautalangasta:

a) Suuri enemmistö niin suomen- kuin ruotsinkielisestäkin väestöstä kuului talonpoikaisrahvaaseen. Talonpojat omistivat pääsääntöisesti viljelemänsä maan. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa ei koskaan esiintynyt maaorjuutta niin kuin muualla Euroopassa. Aateli omisti paljon pienemmän osan maasta kuin talonpojat ja aatelisten omistamien tilojen torpparit ja maatyöläiset olivat Ruotsissa ja Suomessa henkilökohtaisesti vapaita. Suomessa aatelin omistuksessa oli suhteessa vähemmän maata kuin valtakunnan länsiosassa eli nykyisen Ruotsin alueella.

b) "Ylempiin" säätyihin siirtyi joka sukupolvessa "uutta verta" talonpoikaistosta. Suomessa suurin osa tästä aineksesta oli alun perin suomenkielistä, mutta omaksui uuden säätynsä kielen (ruotsin) , ei siksi että mikään laki olisi näin edellyttänyt, vaan siksi että valtion, koulujen sekä kauppakiltojen kieleksi oli vakiintunut ruotsi. Vastaavanlainen systeemi päti muuallakin Euroopassa: valtiot muotoituivat virallisesti yksikielisiksi siten että viralliseksi kieleksi määrittyi hallitsijan ja hovin kieli, johon kaikkien virastojen ja yhteiskunnallisten laitosten tuli mukautua. Suomi kuului valtioon, jonka hallitsija asui Tukholmassa, joten valtion ainoa viralliseksi kieleksi muotoutui Tukholman mallin mukainen ruotsi, jota ylemmät säädyt pyrkivät parhaan kykynsä mukaan jäljittelemään. Samanlainen prosessi muokkasi viralliset kielet kaikissa Euroopan maissa. Erään määritelmän mukaan "kieli on murre, jolla on armeija, laivasto ja valtiokoneisto".

Muuten, jo siinä vaiheessa kun Suomen rannikoille siirtyi joukoittain uutta väkeä Ruotsista 1200-luvulla, uusiin tulokkaisiin sulautui muutaman sukupolven aikana niin paljon kantasuomalaisia, että rannikon ruotsia puhuvan väestön geeniperimässä oli jo varhaisessa vaiheessa keskimäärin kolmasosa kantasuomalaista ainesta. Tämä on pääteltävissä genetiikan keinoin. Lisäksi ruotsinkieliseen säätyläistöön sulautui tietenkin joka sukupolvessa uutta suomenkielistaustaista väkeä kuten edellä kuvailin. Ei yllätäkään, että suomenruotsalaisten geeniperimä on nykyisin lähes identtinen muiden länsisuomalaisten kanssa. Me olemme siis hyvin konkreettisesti samaa kansaa kielellisestä erosta huolimatta, mutta tätähän kiilusilmäiset uusfennomaanit (joiden mielestä pelkästään suomenkieliset ovat suomalaisia )eivät koskaan kykene ymmärtämään. Juuri tästä tribalistisesta perusasenteestaan johtuen "uusfennomaanit" eivät myöskään varsinaisesti käsitä, mitä sellaisilla sanoilla kuin "isänmaa", "kansakunta" ja "Suomi" oikeastaan tarkoitetaan, vaikka asia selitettäisiin heille kädestä pitäen. Tästä meillä on jo riittävästi kokemusta.

"Vähitellen "Itämaata" alettiin kutsua Suomeksi. Se ei ollut hallinnollisesti mikään Ruotsin alusmaa, vaan ihan tavallinen osa Ruotsia, niin kuin Itä-Suomi on osa Suomea. "

Suomen asema Ruotsin vallan alaisuudessa oli verrattavissa kolonialismin aikaisiin siirtomaihin isänmaihinsa nähden. Suomalaiset olivat alistettu kansa Ruotsin vallan ajan, jota Ruotsi käytti härkisti hyväkseen imperialistiin pyrkimyksiinsä ja kuningassukujensa loiston pönkittämiseksi. Suomalaisilla ei ollut edes yhteistä kieltä isäntämaansa kanssa, vaan suomalaiset murteet säilyivät elinvoimaisina Itämaassa.

"Käsityksesi suomea puhuneesta väestöstä "alaluokkana" perustuu siihen, että et ymmärrä, miten Ruotsin sääty-yhteiskunta käytännössä toimi. "

Aatelisto miehitettiin ruotsalaisilla, papisto miehettiin ruotsalaisilla ja ylempi porvaristo miehitettiin ruotsalaisilla eli kaikista korkeimmilla yhteiskuntaluokilla. Tämä kuvio muistuttaa hyvin pitkälti nykyistä suomenruotsalaisia suosivaa kiintiöjärjestelmää, jossa suomenruotsalaisille varataan opiskelupaikkoihin kiintiöt kaikista parhaiten palkatuista ammateista, siis lääkärien, juristien ja ekonomien osalta. Feodaaliajalla säätyihin synnyttiin ja niissä myös normaalisti pysyttiin. Lähinnä vain jotkut ruotsalaisiksi kääntyneet paikalliset opportunistit pystyivät ylenemään säätyluokissa.

"Muuten, jo siinä vaiheessa kun Suomen rannikoille siirtyi joukoittain uutta väkeä Ruotsista 1200-luvulla, uusiin tulokkaisiin sulautui muutaman sukupolven aikana niin paljon kantasuomalaisia, että rannikon ruotsia puhuvan väestön geeniperimässä oli jo varhaisessa vaiheessa keskimäärin kolmasosa kantasuomalaista ainesta."

Tämä ei muuta sitä tapaa, millä tavalla suomenruotsalainen kulttuuri saapui nykyiselle Suomen alueelle. Se siis tuli ristiretkien yhteydessä ruotsalaisten mukana, jotka alistivat esivanhempamme kristityiksi tuhoten sen kaiken, mitä meillä täällä oli. Yleensäkin naiset haluavat pariutua itseään itseään ylemmin yhteiskuntaluokissa, joten tästä syystä ne "kristityt miehet", jotka olivat ruotsalaisia ja hallinnoivat Suomea, myös pariutuivat helpommin paikallisten naisten kanssa. Tosin näistä kristittyjen miesten pariutumisesta paikallisten naisten elää myös hyvin väkivaltaisia tarinoita, muun muassa piispa Maunu Tavastin osalta.

" Ei yllätäkään, että suomenruotsalaisten geeniperimä on nykyisin lähes identtinen muiden länsisuomalaisten kanssa."

Yhä edelleen suomenruotsalaisilla on vahva erillinen identiteetti suomalaisiin nähden. Tätä ylläpitävät suomenruotsalaiset itse, eivät nykyiset yksikieliset suomalaiset.

"Me olemme siis hyvin konkreettisesti samaa kansaa kielellisestä erosta huolimatta, mutta tätähän kiilusilmäiset uusfennomaanit (joiden mielestä pelkästään suomenkieliset ovat suomalaisia )eivät koskaan kykene ymmärtämään."

Me emme ole samaa kansaa niin kauan kuin suomenruotsalaiset itse tuntevat itsensä erilliseksi kansaksi ja eivät ole valmiita uhrautumaan "yhteisen maamme" eteen samalla tavalla kuin suomalaiset. Esimerkiksi suomenruotsalaisia muuttaa prosentuaalisesti hyvin paljon Ruotsiin siitä syystä, että suuri osa suomenruotsalaisista ei miellä juuriaan Suomeen (mikä on ihan perusteltua). Kun perussuomalaiset ottivat vaalivoiton, niin suomenruotsalaiset kokivat oman erityisasemansa uhatuksi ja ilmoittivat pitkin sosiaalista mediaa puolustusmekanismina muuttavansa pois, jos suomenruotsalaisten asemaa alennetaan heikentämään muiden vähemmistöjen tai kantaväestön tasolle.

" mitä sellaisilla sanoilla kuin "isänmaa", "kansakunta" ja "Suomi" oikeastaan tarkoitetaan, vaikka asia selitettäisiin heille kädestä pitäen."

Fennomaanit eivät ole niin pinnallisia, että antavat arvon juridisille, pinnallisille asioille. Fennomaanit ovat kansallismielisiä, joille tärkeintä oman kansan hyvinvointi, ei juridiset asiat kuten valtionrajat. Samalla tavalla suomenruotsalaiset ajavat omaa asiaansa kansallismielisyyden perusteella Suomen rajojen sisäpuolella, jolloin suomalaisten ja suomenruotsalaisten edut eivät ole yhteneväisiä.

Esimerkiksi suomenruotsalaiset eivät ajaisi Suomen pakkoruotsittamista, jos he kokisivat kansallismielisyyttä yhdessä yksikielisten suomalaisten kanssa ja kokisivat suomalaisten olevan samaa porukkaa heidän kanssaan. Suomenruotsaisten pakkoruotsittamisasenne on osa suomenruotsalaisessa kulttuurissa periytyvää siirtomaaisäntäasennetta, jolla suomenruotsalaiset oikeuttavat suomalaisten kyykyttämisen palvelijoinaan suomenruotsalaisten äidinkielellä muun muassa valtionvirastoissa ja muissa julkisissa palveluissa.

kt:n tulenjohtaja kirjoitti:

Häme valloitettiin sotilaallisesti 1200-luvun puolivälissä, mutta Varsinais-Suomi vaikuttaa tunnustaneen Ruotsin kuninkaan yliherruuden selvästi aikaisemmin ja kaikesta päätellen suhteellisen kivuttomasti. Legenda ns. "ensimmäisestä ristiretkestä" on syntynyt tarpeesta luoda Eerik-kuninkaalle niin paljon mainetta, että kirkko julistaisi hänet ansioittensa perusteella pyhimykseksi. Englantilaissyntyisen Henrik-piispan ja Lallin tarinassa huomio kiinnittyy siihen, että Lalli on skandinaavisperäinen nimi. Mitä siitä voidaan päätellä? Vaikuttaa siltä, että tuon ajan Varsinais-Suomi oli etnisesti monimuotoisempi paikka kuin moni uskookaan. Samoin se että "Turku" on slaavilaisperäinen nimi kertoo slaavikauppiaiden merkittävästä läsnäolosta tuossa vanhassa kauppapaikassa. Turun lähistöltä löytyy muitakin slaaviperäisiä nimiä.

Arkeologit ovat löytöjensä perusteella päätelleet, että huomattava osa varsinaissuomalaisista oli jo kääntynyt kristinuskoon siinä vaiheessa kun tämä maakunta liitettiin Ruotsin yhteyteen. Moni vaikuttaa olleen ortodoksi. Novgorodhan oli viimeistään 1200-luvulle mennessä onnistunut tekemään karjalaisista alamaisiaan. Novgorod pyrki myös valloittamaan Hämeen ja sai hämäläiset välillä maksamaan veroa itselleen, mutta hämäläiset tekivät paljon vahvempaa vastarintaa ensin Novgorodia ja myöhemmin Ruotsia vastaan kuin heimonaapurinsa idässä ja lännessä.

1200-luvulla oli kyse siitä, liitetäänkö Häme osaksi Ruotsia vai Novgorodia. Häme ei käytännössä olisi kyennyt ylläpitämään itsenäisyyttään, etenkin kun hämäläisten asema pakanoina suorastaan kutsui katolista Ruotsia ja ortodoksista Novgorodia levittämään sinne kirkon oppia. Jos Ruotsi ei olisi valloittanut Hämettä, sen olisi tehnyt Novgorod, jonka laajentumisohjelmaan Hämeen tiedetään kronikkojen perusteella kuuluneen.

1290-luvulla Ruotsi valtasi Novgorodilta vielä puolet Karjalasta. 1300-luvulta asti "Itämaan" maakunnat olivat edustettuina Ruotsin valtiopäivillä. Vähitellen "Itämaata" alettiin kutsua Suomeksi. Se ei ollut hallinnollisesti mikään Ruotsin alusmaa, vaan ihan tavallinen osa Ruotsia, niin kuin Itä-Suomi on osa Suomea. Käsityksesi suomea puhuneesta väestöstä "alaluokkana" perustuu siihen, että et ymmärrä, miten Ruotsin sääty-yhteiskunta käytännössä toimi. Rautalangasta:

a) Suuri enemmistö niin suomen- kuin ruotsinkielisestäkin väestöstä kuului talonpoikaisrahvaaseen. Talonpojat omistivat pääsääntöisesti viljelemänsä maan. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa ei koskaan esiintynyt maaorjuutta niin kuin muualla Euroopassa. Aateli omisti paljon pienemmän osan maasta kuin talonpojat ja aatelisten omistamien tilojen torpparit ja maatyöläiset olivat Ruotsissa ja Suomessa henkilökohtaisesti vapaita. Suomessa aatelin omistuksessa oli suhteessa vähemmän maata kuin valtakunnan länsiosassa eli nykyisen Ruotsin alueella.

b) "Ylempiin" säätyihin siirtyi joka sukupolvessa "uutta verta" talonpoikaistosta. Suomessa suurin osa tästä aineksesta oli alun perin suomenkielistä, mutta omaksui uuden säätynsä kielen (ruotsin) , ei siksi että mikään laki olisi näin edellyttänyt, vaan siksi että valtion, koulujen sekä kauppakiltojen kieleksi oli vakiintunut ruotsi. Vastaavanlainen systeemi päti muuallakin Euroopassa: valtiot muotoituivat virallisesti yksikielisiksi siten että viralliseksi kieleksi määrittyi hallitsijan ja hovin kieli, johon kaikkien virastojen ja yhteiskunnallisten laitosten tuli mukautua. Suomi kuului valtioon, jonka hallitsija asui Tukholmassa, joten valtion ainoa viralliseksi kieleksi muotoutui Tukholman mallin mukainen ruotsi, jota ylemmät säädyt pyrkivät parhaan kykynsä mukaan jäljittelemään. Samanlainen prosessi muokkasi viralliset kielet kaikissa Euroopan maissa. Erään määritelmän mukaan "kieli on murre, jolla on armeija, laivasto ja valtiokoneisto".

Muuten, jo siinä vaiheessa kun Suomen rannikoille siirtyi joukoittain uutta väkeä Ruotsista 1200-luvulla, uusiin tulokkaisiin sulautui muutaman sukupolven aikana niin paljon kantasuomalaisia, että rannikon ruotsia puhuvan väestön geeniperimässä oli jo varhaisessa vaiheessa keskimäärin kolmasosa kantasuomalaista ainesta. Tämä on pääteltävissä genetiikan keinoin. Lisäksi ruotsinkieliseen säätyläistöön sulautui tietenkin joka sukupolvessa uutta suomenkielistaustaista väkeä kuten edellä kuvailin. Ei yllätäkään, että suomenruotsalaisten geeniperimä on nykyisin lähes identtinen muiden länsisuomalaisten kanssa. Me olemme siis hyvin konkreettisesti samaa kansaa kielellisestä erosta huolimatta, mutta tätähän kiilusilmäiset uusfennomaanit (joiden mielestä pelkästään suomenkieliset ovat suomalaisia )eivät koskaan kykene ymmärtämään. Juuri tästä tribalistisesta perusasenteestaan johtuen "uusfennomaanit" eivät myöskään varsinaisesti käsitä, mitä sellaisilla sanoilla kuin "isänmaa", "kansakunta" ja "Suomi" oikeastaan tarkoitetaan, vaikka asia selitettäisiin heille kädestä pitäen. Tästä meillä on jo riittävästi kokemusta.

Mikä on "uusfennomaani"? Jos haluaa suomesta yksikielisen ruotsin malliin?
Kukaan ei ole täällä kieltämässä ruotsin puhumista.
Kysymys on järjellisestä kielipolitiikasta ja kohtuudesta.
Tällä palstalla kirjoittelevat fennomaanit ovat yleensä sivistyneitä ja tietävät kyllä käsitteen isänmaa.
Historiaa
Varsinais -suomi oli kiinteässä yhteydessä viron kanssa ja kun se romahti 1200 l. Alussa kalparitariston hyökkäykseen, siirtyi alue katolisen kirkon alaisuuteen.
Suomi käsittenä oli paljon laajempi kuin nyt. Se saattoi tarkoitaa kaikkia SUOMENlahden ympärillä olevia itämerensuomalaisia.
Hämäläiset olivat hieman syrjässä olevia metsäläisiä, joskin heilläkin oli oma merenrantansa nykyisellä uudellamaalla.
Hämeen ristiretken 1249-1250 (vai 1238....?) kalevalainen suomi kuitenkin liitettiin ruotsin valtakuntaan.
Kalevalan alkuperäinen fyysinen paikka on todennäköisesti ollut muuten viro.
Mitä tulee kauppapaikkojen kansainvälisyyteen, se lienee itsestäänselvyys.
Ruotsin puolella Birka oli myös monikielinen ja kulttuurinen, kuten Turku täällä.
Joka tapauksessa, historialla ei voi perustella pakkoruotsia, joka kai se on ongelma monille tänne kirjoitteleville,

"Tarkista faktat ja termit. Termi "säätyläinen" tarkoittaa nimenomaan kolmea ns. "ylempää" säätyä eli aatelia, papistoa ja porvaristoa. Rahvas koostui nimenomaan talonpojista (Suomessa ja Ruotsissa talonpojaksi kutsuttiin yleensä vai niitä jotka omistivat maansa) sekä tilattomasta maata viljelevästä väestöstä."
Talonpojat eivät olleet ainakaan suomalaisille rahvasta, jos he kuuluivat säätyyn. Säätyläinen ei voinut olla rahvasta, vaan kuului "herroihin".

Rahvas tarkoitti siis yleisesti säätyjen ulkopuolella olevia. Poikkeuksena tästä olivat myöhemmin autonomian aikana valtion virkamiehet, jotka eivät myöskään kuuluneet säätyihin, mutteivät myöskään olleet rahvasta vaan olivat uuden luokituksen mukaista sivistyneistöä.

Myönnettäköön, että arvostan kyllä enemmän tuota sinun määrittelemää "rahvasta" kuin näitä vierasperäisiä säätyläisiä.

"Viimeisessä kappaleessasi puhut "suomenkielisyyteen siirtymisestä", mutta et kerro, miksi näin pitäisi tehdä ja mitä sillä muka voitettaisiin."
Saavutamme silloin sen päämäärän mitä teikäläisten fenno esi-isät viisasti ja kaukokatseisti tavoittelivat, eli yhden pääkielen Suomen, jossa yhteisen historian omaavat kansalaiset ovat yhdentyneet lopulta yhdeksi kansaksi, ilman mitään keinotekoisia kieli- tai kulttuurieroja.

Tietenkin voitte jäädä vähemmistökieleksi, ja eräänlaiseksi eläväksi reliikiksi historiasta, kun vieraat vallat pitivät heikkoa ja kehittymätöntä Suomea hallussaan. Tosin kovin mukavan ajan muisto ette tietenkään silloin ole.

" Me kaksikielisethän osaamme jo valmiiksi suomea suunnilleen yhtä hyvin kuin ruotsia. Emme me voita sillä mitään, että ryhdymme esittämään ruotsia osaamattomia ummikkoja."
Kuka sellaista on vaatinut?

Sillä pääsee jo pitkälle alkuun, että opiskelette suomen kielen niin hyvin, että pärjäätte suomen kielellä, eikä teitä varten tarvitsisi olla yleistä julkisten palvelujen velvoitetta omalla kielellä, kuten nykyään on. Samalla tietenkin pääsisimme ilman keinotekoisia ratkaisuja eroon pakko- ja virkamiesruotsista, ja voisimme panostaa resursseja muiden vähemmistöjen parempaan omakieliseen palveluun.

"En myöskään tunne ketään kaksikielistä, joka toivoisi jälkeläistensä kasvavan yksikielisinä, siis kielellisesti ja kulttuurisesti köyhempinä ihmisinä. Ketä se muka hyödyttäisi? Ei ainakaan tätä maata eikä heitä itseään. "
Teidän virallinen kaksikielisyys tarkoittaa käytännössä meidän suomenkielisten pakko- ja virkamiesruotsia, ja siitä ei voida luopua koska olette säätäneet lait siten, että suurinta osaa julkisia virkoja olisi mahdoton saada ilman ruotsin osaamista. Tämä tulee muuttaa.

Tosiasia on, että teidän kannattaisi tehdä se vapaaehtoisesti ja hyvän tahdon osoituksena, sillä jos me suomenkieliset teemme sen, ja muistelemme kenen ansiota nykyinen epäoikeuden lainsäädäntö on, voi olla että teidän asemanne saattaa muuttua todella hankalaksi tulevaisuudessa. Mikä olisi tietenkin ikävää meille kaikille, etenkin erityisesti teille.

Mutta ketä kiinnostaa kieltää lapsiensa opettaminen kaksikieliseksi, kunhan pidätte huolen että suomen kielen taito olisi riittävä, ettei ole tarvetta kuin poikkeustapauksissa omakieliseen palveluun. Muutenhan kielitaito on vain plussaa. Opettakoot jokainen vain lapsensa kaksikielisiksi jos tahtoo, oli sitten opetettava toinen kieli ruotsi, venäjä tai somali.

Jos täällä on joku, jolla on tunnukset Uuden Suomen palveluun ja tohtisi laittaa tuon edellä olevan viestini blogin kommentteihin vaikka terveisinä tältä palstalta, olisin kiitollinen.