Oliko Jeesus todella Jumala?
On neljä tapaa suhtautua Jeesuksen väitteisiin omasta jumaluudestaan. Hän oli joko valehtelija, mielisairas, keksitty henkilö, tai sitten -- niin kuin hän itse sanoi -- Totuus. Jos sanomme, ettei hän ole Totuus, niin tulemme välttämättä kannattaneeksi jotakin noista kolmesta muusta vaihtoehdosta, halusimmepa tai emme.
1. Valehteli sanoessaan olevansa Jumala
Yksi mahdollisuus on, että Jeesus valehteli sanoessaan olevansa Jumala. Kenties hän tiesi, ettei ollut Jumala, mutta huijasi kuulijoitaan saadakseen enemmän painoarvoa opetuksilleen? Tähän mahdollisuuteen tuskin kukaan vakavissaan uskoo. Nekin, jotka kiistävät Jeesuksen jumaluuden, tunnustavat hänet kuitenkin huomattavaksi moraaliseksi opettajaksi. Tästä kuitenkin syntyy melkoinen ristiriita: kuinka Jeesus olisi voinut olla merkittävä moraalinen opettaja, jos hän samaan aikaan tahallaan valehteli opetuksensa keskeisimmässä kohdassa eli kysymyksessä siitä, kuka hän itse oli!
2. Harhojensa vallassa sanoi olevansa Jumala
Hiukan hyväntahtoisempi selitys on, että Jeesus oli kyllä liikkeellä vilpittömällä mielellä, mutta eli harhojensa vallassa kuvitellen olevansa Jumala.Nykyään luokittelisimme sellaisen ihmisen ilman muuta mielenvikaiseksi. Jos kuitenkin tarkastelemme sitä, mitä tiedämme Jeesuksen elämästä, emme huomaa hänessä merkkiäkään mielisairaalle tyypillisestä sekavuudesta ja tasapainottomuudesta. Päinvastoin yllätymme siitä, miten johdonmukainen hän oli puheissaan ja tekemisissään ja kuinka hyvin hän säilytti mielenmalttinsa vaikeissa tilanteissa.
3. Jeesuksen väitteet jumaluudesta legendoja
Kolmas vaihtoehto on se, että Jeesuksen väitteet jumaluudestaan ovat jälkikäteen keksittyjä legendoja. Ehkä Jeesuksen innokkaat kannattajat 200- ja 300-luvuilla keksivät hänestä juttuja ja panivat hänen suuhunsa kaikenlaisia lausumia, joita hän itse ei olisi ikinä sanonut eikä hyväksynyt?
Legendateoriaa vastaan puhuvat kuitenkin lukuisat arkeologiset löydökset, jotka todistavat, että Jeesuksen neljä elämäkertaa kirjoitettiin sellaisten ihmisten vielä eläessä, jotka olivat itse olleet Jeesuksen aikalaisia. William F. Albright, nyttemmin Johns Hopkins -yliopistosta eläkkeelle jäänyt maailmankuulu arkeologi, totesi jokin aika sitten, että on täysin perusteltua olettaa kaikkien evankeliumien olleen valmiina vuoteen 70 jKr. mennessä.
On mahdotonta ajatella, että evankeliumit olisivat voineet levitä niin laajalle ja saada niin suuren merkityksen, jos ne sisältäisivät tosiasioihin perustumatonta legendaa. Se olisi aivan samaa kuin jos joku nyt kirjoittaisi Paavo Nurmen elämäkerran ja väittäisi siinä hänen pitäneen itseään Jumalana, antaneen ihmisille heidän syntejään anteeksi ja nousseen kuolleista. Sellainen tarina ei millään menisi läpi, koska on yhä elossa niin paljon ihmisiä, jotka itse ovat nähneet ja tunteneet Paavo Nurmen. Legendateoria ei siis mitenkään voi pitää paikkaansa, kun otetaan huomioon, että evankeliumit kirjoitettiin niin varhain.
4. Ainoa jäljellejäävä mahdollisuus onkin, että Jeesus puhui totta.
Toisaalta, eiväthän suuret sanat suuta halkaise. Kuka tahansa voi väittää mitä tahansa; yhtä hyvin minä tai sinä tai naapurin Esko-Petteri voisi väittää olevansa Jumala. Keskeinen kysymys on, mitä todisteita meillä on väitteemme tueksi. Useimmat meistä paljastuisivat huijareiksi alle viidessä minuutissa, jos meidän väitteitämme jumalallisuudestamme ryhdyttäisiin selvittämään.
Jeesus Nasaretilaisen tapauksessa asia ei sen sijaan olekaan niin yksinkertainen, sillä hänellä oli väitteensä tueksi paljon vakuuttavammat todisteet. Hän sanoikin: "Uskokaa tekojani, vaikka ette minua uskoisikaan. Silloin te opitte ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen Isässä." (Joh. 10: 38).
On neljä tapaa suhtautua Jeesuksen väitteisiin omasta jumaluudestaan. Hän oli joko valehtelija, mielisairas, keksitty henkilö, tai sitten -- niin kuin hän itse sanoi -- Totuus. Jos sanomme, ettei hän ole Totuus, niin tulemme välttämättä kannattaneeksi jotakin noista kolmesta muusta vaihtoehdosta, halusimmepa tai emme.
1. Valehteli sanoessaan olevansa Jumala
Yksi mahdollisuus on, että Jeesus valehteli sanoessaan olevansa Jumala. Kenties hän tiesi, ettei ollut Jumala, mutta huijasi kuulijoitaan saadakseen enemmän painoarvoa opetuksilleen? Tähän mahdollisuuteen tuskin kukaan vakavissaan uskoo. Nekin, jotka kiistävät Jeesuksen jumaluuden, tunnustavat hänet kuitenkin huomattavaksi moraaliseksi opettajaksi. Tästä kuitenkin syntyy melkoinen ristiriita: kuinka Jeesus olisi voinut olla merkittävä moraalinen opettaja, jos hän samaan aikaan tahallaan valehteli opetuksensa keskeisimmässä kohdassa eli kysymyksessä siitä, kuka hän itse oli!
2. Harhojensa vallassa sanoi olevansa Jumala
Hiukan hyväntahtoisempi selitys on, että Jeesus oli kyllä liikkeellä vilpittömällä mielellä, mutta eli harhojensa vallassa kuvitellen olevansa Jumala.Nykyään luokittelisimme sellaisen ihmisen ilman muuta mielenvikaiseksi. Jos kuitenkin tarkastelemme sitä, mitä tiedämme Jeesuksen elämästä, emme huomaa hänessä merkkiäkään mielisairaalle tyypillisestä sekavuudesta ja tasapainottomuudesta. Päinvastoin yllätymme siitä, miten johdonmukainen hän oli puheissaan ja tekemisissään ja kuinka hyvin hän säilytti mielenmalttinsa vaikeissa tilanteissa.
3. Jeesuksen väitteet jumaluudesta legendoja
Kolmas vaihtoehto on se, että Jeesuksen väitteet jumaluudestaan ovat jälkikäteen keksittyjä legendoja. Ehkä Jeesuksen innokkaat kannattajat 200- ja 300-luvuilla keksivät hänestä juttuja ja panivat hänen suuhunsa kaikenlaisia lausumia, joita hän itse ei olisi ikinä sanonut eikä hyväksynyt?
Legendateoriaa vastaan puhuvat kuitenkin lukuisat arkeologiset löydökset, jotka todistavat, että Jeesuksen neljä elämäkertaa kirjoitettiin sellaisten ihmisten vielä eläessä, jotka olivat itse olleet Jeesuksen aikalaisia. William F. Albright, nyttemmin Johns Hopkins -yliopistosta eläkkeelle jäänyt maailmankuulu arkeologi, totesi jokin aika sitten, että on täysin perusteltua olettaa kaikkien evankeliumien olleen valmiina vuoteen 70 jKr. mennessä.
On mahdotonta ajatella, että evankeliumit olisivat voineet levitä niin laajalle ja saada niin suuren merkityksen, jos ne sisältäisivät tosiasioihin perustumatonta legendaa. Se olisi aivan samaa kuin jos joku nyt kirjoittaisi Paavo Nurmen elämäkerran ja väittäisi siinä hänen pitäneen itseään Jumalana, antaneen ihmisille heidän syntejään anteeksi ja nousseen kuolleista. Sellainen tarina ei millään menisi läpi, koska on yhä elossa niin paljon ihmisiä, jotka itse ovat nähneet ja tunteneet Paavo Nurmen. Legendateoria ei siis mitenkään voi pitää paikkaansa, kun otetaan huomioon, että evankeliumit kirjoitettiin niin varhain.
4. Ainoa jäljellejäävä mahdollisuus onkin, että Jeesus puhui totta.
Toisaalta, eiväthän suuret sanat suuta halkaise. Kuka tahansa voi väittää mitä tahansa; yhtä hyvin minä tai sinä tai naapurin Esko-Petteri voisi väittää olevansa Jumala. Keskeinen kysymys on, mitä todisteita meillä on väitteemme tueksi. Useimmat meistä paljastuisivat huijareiksi alle viidessä minuutissa, jos meidän väitteitämme jumalallisuudestamme ryhdyttäisiin selvittämään.
Jeesus Nasaretilaisen tapauksessa asia ei sen sijaan olekaan niin yksinkertainen, sillä hänellä oli väitteensä tueksi paljon vakuuttavammat todisteet. Hän sanoikin: "Uskokaa tekojani, vaikka ette minua uskoisikaan. Silloin te opitte ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen Isässä." (Joh. 10: 38).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.