Sissiprikaatin tuho????

kysytään. Jos kyseessä on ns. Puutoisten partisaaniprikaati, niin se tuhottiin Pieningän saloilla. Pääosassa oli 6:D:n JR 12.

Wikipediasta:

Itä-Karjalan partisaanitaistelut olivat vuoden 1942 heinäkuun ja elokuun aikana käytyjä suomalaisten sotilaiden ja neuvostoliittolaisten partisaanien välisiä kahakoita. Niitä käytiin Itä-Karjalassa sijaitsevan Ontajärven ja Seesjärven välisellä kannaksella ja Tumbajoen sekä Sidrajoen varrella. Neuvostoliiton osapuolena oli 1. Partisaaniprikaati eli Puutoisten sissiprikaati komentajanaan majuri Grigorjev. Sen muodostivat vuonna 1941 Itä-Karjalasta evakuoidut miehet ja naiset joiden joukoissa oli runsaasti vakaumuksellisia kommunisteja ja komsomoleja. Prikaatin koulutus oli tapahtunut Puutoisissa ja sen vahvuus oli silloin noin 900 henkeä. Prikaati siirrettiin 10. kesäkuuta 1942 Sekeeseen varusteltavaksi tulevaa retkeä varten. Tehtävän se sai 13. kesäkuuta; sen oli määrä hyökätä 638 partisaanin voimin yllättäen suomalaisten joukkoja vastaan Kontupohjaan ja Porajärvelle tuhotakseen armeijakuntien esikunnat ja varastot. Toisena aikomuksena oli häiritä suomalaisten liikenneyhteyksiä. Annettu tehtävä osoittautui ylivoimaiseksi käytössä olevilla valmisteluilla ja varusteilla….

Lopulta Sunglitsaan onnistui 25. elokuuta palaamaan 120 partisaania 638:sta retkelle lähteneestä. Suomalaisten tappiot olivat kokonaisuudessaan 119 miestä.

havaitsi 14.D:n alueella ensin KevOs 2:n partio. Sitten sitä jäljitti RajaJP 5 majuri Kivikon johdolla. Hän sai myös apuvoimia, mutta liian vähän. Lopulta Kivikko sai !V P/ 12.Pr:n, jolloin tuhoaminen alkoi näyttää mahdolliselta.
Tehtävän sai nyt 12.Pr:n komentaja eversti Mäkiniemi, jolla oli kaksi pataljjonaansa sekä muita joukkoja.Heinäkuun lopussa ja elokuun alussa sissiprikaati tuhottiin lähes kokonaan katkerissa erämaataisteluissa.

Pieni vinkki.
Sota arkistosta,nykyisestä kansallis arkistosta joka on Helsingissä saat Isoisäsi kantakortin.Sen voi tilata sinne luettavaksi tai voit tilata siitä kopiot kotiin.
Siihen on merkitty joukko osastot joissa hän on palvellut,siirrot,haavoittumiset,rangaistukset,yms.yms.
Netistä voi kansallis arkiston sivujenkautta selailla sotapäiväkirjoja.
Voit selata sieltä päivittäiset tapahtumat Isoisäsi joukko osastojen toimintaa.
Näin toimin itse Pappani suhteen....on löytynyt todella mielenkiintoisia asioita ja sotahistoria on saanut aivan uusia ulottuvaisuuksia kohdallani.

Tästä partisaani operaatiosta kirjoitettiin myös neuvostoliitossa oma versionsa. Kirjailijaa en muista, mutta teos oli muistaakseni nimeltään Korpi ei tunne armoa.

Tämä teos luonnollisesti antoi erikuvan kuin Tikkasen teos =)

Kirjavinkkejä:

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=9&t=4122


Pentti H. Tikkanen, Sissiprikaatin tuho
Onni Palaste sivuaa Puutoisten partisaaniosaston tuhoa kirj. Raappanan miehet
Tauno Oksanen, Armoton erämaa 2008, ISBN-13:9789526711201
Dmitri Gusarov
neuvostonäkökulmasta 1977 ja suomeksi Korpi ei tunne armoa, W&G 1980
jne.

Ne oli noi Lapin miehet, jotka teki varsinaisen työn.

Nykyisen rajan itäpuolelle, n. Kuopion korkeudelle Seesjärven Porajärven alueelle. Lähimpiä paikkoja Suomenpuolella Hattuvaara, Kivivaara, Ilomantsi. Ehkä 100km nykyisestä rajasta itäänpäin.

Neukkukirja oli mielestäni parempi kuin Tikkasen näkemys. Ihme, että yksikään partisaani selvisi retkeltä takaisin.

Kysymyksesi viittaa todennäköisesti yhteen jatkosodan dramaattisimmista erikoisoperaatioista: Neuvostoliiton 1. Erityisen Sissiprikaatin (ven. 1-ja partizanskaja brigada) tuhoon kesällä 1942.

Kyseessä oli valtava neuvostopartisaanien osasto, jonka tehtävänä oli iskeä syvälle Suomen selustaan, mutta retki päättyi täydelliseen katastrofiin.

Neuvostoliiton 1. sissiprikaatin tuho (1942)

Heinäkuussa 1942 Neuvostoliitto lähetti majuri Grigori Grigorjevin johdolla noin 640 miestä ja naista käsittäneen prikaatin rajan yli. Tehtävänä oli katkaista suomalaisten huoltoreitit ja tuhota tärkeitä kohteita Kainuussa ja Itä-Karjalassa.

Tärkeimmät syyt tuholle:

1. Suuruudenhullu suunnitelma: Yli 600 hengen osasto oli aivan liian suuri liikkumaan huomaamatta erämaassa. Suomalaiset havaitsivat joukon lähes välittömästi.

2. Suomalaisten tehokas vastatoiminta: Suomalaiset keskittivät alueelle kokeneita rajavartijoita ja sissiosastoja, jotka aloittivat saartamisen ja jatkuvan häirinnän.

3. Huollon puute ja nälkä: Partisaaneilla ei ollut riittävästi muonaa, ja suuri joukko söi eväänsä nopeasti. He joutuivat lopulta teurastamaan kantoporojaan ja syömään jopa kenkiensä nahkaa.

4. Masto-järven taistelu: Ratkaiseva yhteenotto käytiin Masto-järven maastossa. Suomalaiset saartoivat prikaatin rippeet, ja syntyi verinen motti.

Tuhon luvut:

• Prikaatin noin 640 jäsenestä vain noin 120 pääsi palaamaan takaisin omalle puolelleen.

• Loput kaatuivat taisteluissa, kuolivat nälkään tai jäivät vangeiksi.

• Myös prikaatin komentaja Grigorjev sai surmansa.

Merkitys ja perintö

Tämä oli suurin yksittäinen partisaaniosasto, joka koskaan yritti toimia Suomen puolella. Sen tuhoaminen oli suomalaisille merkittävä torjuntavoitto, joka osoitti, etteivät suuret partisaaniosastot pystyneet toimimaan tehokkaasti Lapin ja Kainuun korvessa
suomalaisten valvontaa vastaan.

Tämän epäonnistumisen jälkeen Neuvostoliitto muutti taktiikkaansa ja alkoi käyttää pienempiä, 10–30 hengen tuhoamisryhmiä, jotka tekivät valitettavan tunnettuja iskuja kyliin ja siviiliväestöä vastaan.