Nyt sen näkee, kun lapset ovat jo aikuisia, kuinka imeväisaika on heihin vaikuttanut.
Vanhimman lapsen kanssa oli hyvin rauhallista ja seesteistä eikä imetys keskeytynyt koskaan mihinkään ulkoisiin seikkoihin. Tätä myöden lapsikin on hyvin rauhallinen nyt aikuisena.
Toinen lapsi syntyi kaksi vuotta myöhemmin ja imetys keskeytyi usein vanhemman lapsen toimien johdosta. Lopulta koko tissi ei kelvannut, kun se aiheutti niin paljon pettymyksiä ja kesti pitkään saada lapsi rauhoittumaan ja syömään. Tätä myöden lapsikin on nyt aikuisena herkemmin ärsyyntyvä. Kaikki pohjautuu tuohon imetysaikaan, jolloin perusturvallisuus luodaan.
Vanhimman lapsen kanssa oli hyvin rauhallista ja seesteistä eikä imetys keskeytynyt koskaan mihinkään ulkoisiin seikkoihin. Tätä myöden lapsikin on hyvin rauhallinen nyt aikuisena.
Toinen lapsi syntyi kaksi vuotta myöhemmin ja imetys keskeytyi usein vanhemman lapsen toimien johdosta. Lopulta koko tissi ei kelvannut, kun se aiheutti niin paljon pettymyksiä ja kesti pitkään saada lapsi rauhoittumaan ja syömään. Tätä myöden lapsikin on nyt aikuisena herkemmin ärsyyntyvä. Kaikki pohjautuu tuohon imetysaikaan, jolloin perusturvallisuus luodaan.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Lapset kannattaa jo neuvolankin suositusten mukaan tehdä kolmen vuoden ikäerolla, koska 3-vuotias osaa jo puuhailla itseksensä kiltisti 10-15 minuuttia eli vauvan imetyksen ajan.
Miehestä on iso apu seuraamaan vanhempaa lasta etenkin jos sisaruksilla on pieni ikäero. Oletko yksinhuoltaja?
Tarkoitit kai kysyä, OLINKO yh, sillä en kai enää ole, jos puhun aikuisista lapsista?
Oli sellainen tilanne tuossa toisen lapsen syntymän jälkeen, että samana päivänä kun kotiuduin sairaalasta, jäin yksin kahden lapsen kanssa.
Öö, kuinka monella mies on koko ajan kotona? Meillä lasten isä ainakin käy töissä.
Tilanteesi on siis ollut kaikin puolin poikkeuksellinen. Ehkä moni muukin asia on vaikuttanut siihen, että kuopuksesi on herkemmin ärsyyntyvä. Äidin mieliala vaikuttaa lapseen enemmän kuin rintaruokinnan onnistuminen. Pullolapsistakin tulee ihan kelpo kakaroita. :)
Meillä isä otti isyyslomaa töistä ja pärjättiin hyvin ilman ulkopuolista apua, mitä en missään nimessä olisi kotiini halunnutkaan.
Tuttipullon vetäminen suusta kesken syömisen on yhtä epäonnistunutta toimintaa.
Tuttipulloa ei yksikään 2-vuotias onnistu vetämään vauvan suusta. Äidillä on enemmän voimaa pitää pulloa aloillaan. Pulloruokinta ja imetyskin taitaa onnistua vaikka seisaaltaan.
Aivan kuin sellaista olisi väitettykään, että 2-vuotias olisi vetämässä pulloa sen enempää kuin tissiäkään vauvan suusta...
Kysymys oli siitä, että 2-vuotias haki huomiota tekemällä temppuja, joita ei voinut jättää noteeraamatta. Äiti otti tissin pois suusta maatessaan sängyssä vauva kainalossa ja lähti 2-vuotiaan luokse. Nousuvaiheessa tissi irtoaa suusta väkisinkin.
Jos joku jaksaa imettää seisten 24/7, niin onnea. Imettäminen kuluttaa yhtä paljon energiaa kuin maraton-juoksu.
Sitten kun kerrot vielä, mitä ne temput oli, joita ei voinut jättää noteeraamatta?
Ulko-oviin lukot ja vaaralliset tavarat pois. Lieteen lapsisuojus, vessanpyttyyn lukitus, pistokkesiin tulpat jne. Vai meneekö nämäkin turvalaitteet kaikki kokemattomuuden piikkiin?
Jos kakara kiipeää kirjahyllyyn, niin eiköhän tuo yhdestä putoamisesta jotain opi?
Miksi muuten pitäisi imettää 24/7? Eiköhän se esikoinenkin joskus nuku ja itse kirjoitit, että yöruokinnat sujui hyvin.
Mielestäni suurentelet rankasti tätä ongelmaa. Suurimmalle osalle 2. lapsen ruokinta imettäen tai pullolla ei tuota ylitsepääsemättömiä ongelmia vaikka isompi sisarus olisi 1-2 vuotias. Jätitkö vielä jotain muutakin kertomatta? Oliko esikoisesi erityislapsi, joka kotonakin oli oitis kuolemanvaarassa, jos hänen rinnallaan ei salamana oltu?
Pojat yleensä ovat villimpiä kuin tytöt.
Miksi pitäisi imettää 24/7 seisoaltaan? Mitä ei voinut jättää noteeraamatta?
Olen antanut neuvoja tässä ketjussa, mutta niitä neuvoja on pidetty itsestäänselvyyksinä, joten minun ei hyödytä kertoa asiasta/aiheesta enempää. Te tiedätte jo kaiken muutenkin...
Jospa sinä teit valinnan (tietoisen tai ehkä tiedostamattoman). Minä olisin valinnut omaan elämänkokemukseeni perustuen toisin.
Kestit sen hetkisessä tilanteessasi paremmin vastasyntyneen nälkäitkun ja pettymysitkun, kuin esikoisesi huomiohuudon ja kiukuttelun.
Kirjoitat kyllä ihan asiaa ja toivottavasti tästä on jollekin saman asian kanssa painiskelevalle apua.
Pyysinkö arvosanaa itselleni?
Elämä on valintoja.
Jaa-a.
*valaistuu*
Jos niin oli, niin varmasti omalla stressilläsi oli suurempi vaikutus lapsesi rauhattomuuteen kuin toisella lapsellasi. Vanhemman lapsen rauhattomuus johtui varmasti myös lapsen koko maailman muuttumisesta, kun perheeseen tuli vauva ja isä hävisi.
On selvää, että lapsi ajatteli vauvan aiheutaneen koko tilanteen. Eihän pieni lapsi analysoi elämäänsä, hän vain näkee ja kokee tapahtumat.
Lapseltasi meni ainoan lapsen status, vauva sai enemmän hupomiota, isä pakeni pois. lapsesi jäi yksin ongelmineen. Hienoa, että hän selviytyi hyvin. Olit kuitenkin hänelle se turva ja tuki jonka hän tarvitsi, vaikka omakin tilanteesi oli vaikea.
Mielenkiintoista, että täällä koetaan yksityiselämäni setviminen tärkeämmäksi kuin se asia, mistä itse puhun. Koetko, etten ole vielä tarpeeksi oppinut ja nyt on tärkeintä alkaa opettamaan minua?
Minulla kuitenkin on empiiristä kokemusta jakaa muillekin.
Miettikää, miksi torjuntanne on niin kova sitä asiaa kohtaan, mistä itse puhuin.
Lapsen isä ei lähtenyt vaan sanoin, että olin yksin kahden lapsen kanssa.
En ole "monta syytä"-kirjoittaja, mutta tyrkkään kommentin tähän.
"samana päivänä kun kotiuduin sairaalasta, jäin yksin kahden lapsen kanssa."
"Isä hävisi", "pakeni pois" tai "poistui seurakunnasta" - katosi kuitenkin esikoisen elämästä samana päivänä kun tulit vauvan kanssa kotiin, eikö niin?
Se miten isä hävisi, ei nyt kuitenkaan taida kenenkään mielestä olla se pointti, vaan esikoisen tilanne ja se MILLOIN isä "lähti".
Olisihan tuossa voinut käydä paljon pahemminki,n että kuopuksesta tuli enemmän ärsyyntyvä kuin esikoisesta. Lapsilla voi olla muutenkin erilaiset luonteet. Eipä silti, mielenkiintoinen keskustelunaihe, mutta teki niin tai näin, äideillä on useimmiten aina huono omatunto.
Hyvä, että esikoinen on nyt aikuisena rauhallinen, vaikka lapsena olikin niin villi, ettet saanut kuopustasi rauhassa imetettyä. :)
Siinä mielessä olen kanssasi (jos olen oikein ymmärtänyt) täysin samaa mieltä, että äidin ja vastasyntyneen imetystapahtuma pitäisi olla mahdollisimman rauhallinen. Jotkut äidit ja vauvat pystyvät jakamaan ko. hetken kiireisessä kahvilassakin. Minulta se ei olisi onnistunut. Jotkut äidit pyrkivät pitämään esikoisen elämän mahdollisimman muuttumattomana kun toinen lapsi syntyy, mutta toiset keskittyvät vastasyntyneeseen ajatellen, että esikoinen on "hetkensä parrasvaloissa" jo saanut. ;)
Länsimaissa on varmasti yleisempää se, että äiti on yksin kotona hoitamassa kahta lasta ja isä on töissä kuin se, että isä on työtön ja istuu kotona. Eihän työtöntä isää edes hyväksytä, mitä olen täältäkin saanut lukea (vrt. Erilaiset äidit).
Isyyslomat eivät varmaankaan kestä kahta vuotta (jonka ajan olen imettänyt kutakin lasta).
Väitteeni on edelleen se, että tuo imetystapahtuma vaikuttaa toiseen lapseen edelleen ja piste.
Samoin se vaikuttaa tietenkin ensimmäiseenkin lapseen, mutta sitä ei tarvitse tässä yhteydessä 'noteerata'.
Nyt olet kyllä totaalisesti hakoteillä kirjoituksissasi. Että ihan kahdeksi vuodeksi jo tarvitaankin hoitajaa, että lapsi saa tissitellä rauhassa. :D
Taidatkin olla vain trolli.
Että kaikki pitää kirjoittaa tikkukirjaimilla? Hyvä on. Siis tuo 0-2v on se aikaväli, jolloin vauva tarvitsee imettäjää eikä selviydy omin nokkineen.
Mitä sitten tarkoitit tällä:"Isyyslomat eivät varmaankaan kestä kahta vuotta (jonka ajan olen imettänyt kutakin lasta)."
Miksi isyysloman pitäisi kestää 2 vuotta? Onko äiti imettäessään jotenkin täysipäiväisesti estynyt toimimaan. Imetys kestää 5-10 minuuttia kerrallaan ja tämän vuoksiko äidillä pitäisi olla "hoitaja" 2 vuotta kotona 24/7?
Ei sinun juttujasi voi nyt enää ottaa vakavasti.
Jatka lausetta:
Minut on syytä ottaa vakavasti, koska...
juu totta puhut lapset ovat aiheuttaneet kaiken.
Kai mustat kertoa saman esikoiselle että ymmärtää paikkansa ja oppii olemaan häiritsemättä.
Ottaisit oppia muiden virheistä hankkimalla esim. ulkopuolisen hoitajan. Se oli aloituksen idea.
Esim. P-Afrikassa tulee sukulaisnainen _kuukaudeksi_ hoitamaan äitiä, kun tämä on synnyttänyt. Näin äiti voi keskittyä vain vauvaansa.
Monellako suomalaisäidillä on joku työtön ja vapaa sukulaisnainen, joka tuosta vaan tulee auttamaan äitiä lasten hoidossa?
On aika ihmeellistä, että nykhyavuton äiti ei pärjää vauvan ja parivuotiaan kanssa ilman apua.
Kyllä jokaisen pitää käsittää, että pikkulasten hoito on jokahetkistä ja vie kaiken tarmon. On vain jaksettava, sillä sitä varten äiti on äiti pienille,
Jos ei ole tätä ymmärtänyt tai ei ala ymmärtää, niin on tehnyt vitheen hannkiessaan lapsia. He joutuvat elämään epävarmuudessa lapsuutensa ja pahimmassa tapauksessa ottamaan vastuun pikkusisaruksistaan.
Tuollainen ajattelu juuri on suuri virhe: äitien haukkuminen siitä, kun ei 'pärjää yksin'.
Mikä sinutkin on tehnyt noin kovaksi ja empatiakyvyttömäksi?
Kysymys ei ole 'pärjäämisestä' vaan laadun maksimoisesta. Miksi lasten täytyisi kärsiä siitä, että äiti on hampaat irvessä päättänyt pärjätä yksin? :)
Äitien tarvitsee aika harvoin "pärjätä yksin", kun ainakin aluksi lapsen isä on myös kotona hoitamassa. Nykyään yksinhuoltajalla on mahdollisuus saada apua myös kaupungilta/kunnalta. On perhetyöntekijöitä ym. jos sukulainen, vanhemman lapsen kummi tai ystävät ei ehdi auttamaan.
En usko, että monikaan edes haluaa apua 24/7, koska kokevat vieraan ihmisen kotonaan enemmänkin haittana. Tottakai olisi ihanteellista, jos olisi joku, joka veisi isompaa lasta esim. leikkipuistoon silloin kun vauva vaatii hoitoa.
Lapset ovat myös aika sopeutuvaisia ja 2-vuotiaskin ymmärtää puhetta hyvin ja itsekin jo puhuu, niin että en ihan helposti usko, että imetys voisi muuttua niin hankalaksi, kuin mitä kommenteissasi annat ymmärtää.
Mutta lapsetkin ovat erilaisia ja perhetilanteet ovat erilaisia. Tottakai apua kannattaa pyytää, jos yksinäinen äiti huomaa, että arki lasten kanssa käy hänelle liian vaativaksi.
Että ensin olit vihamielinen ja sitten heittäydyt säälijän rooliin. :D Oletko katsonut liikaa Täydellisiä naisia?
En ole ollut vihamielinen ja olen kyllä joskus seurannut kyseistä ohjelmaa. Mikä on liikaa, en osaa sanoa.
Puolestani voisin kysyä, oletko juonut liikaa glögiä vai onko joulun aika muuten vain vaikeaa?
"On aika ihmeellistä, että nykhyavuton äiti ei pärjää vauvan ja parivuotiaan kanssa ilman apua." kuulostaa perin vihamieliseltä.
Hörppääpä sinä mukillinen glögiä, jos se rauhoittaisi. :D Jakelen hyvää hyvyyttäni täällä neuvoja, mutta niitä ei osata vastaanottaa.
Lainaus ei ollut minun kirjoittamaani tekstiä.
Olet siis eri mieltä kuin 'Hoitaja kahdelle'? Olisit heti sanonut!
Joo, en esittäisi asiaa tuolla tavalla, sillä jos ei jaksa, pitää olla holttia hommata apua. Mutta minä poistun takavasemmalla, sillä sinä etsit kaveria riitelemään, vaikka toisaalta asiathan ne riitelee.... ;)
Älä viitsi projisoida. Eivätköhän nuo miinustelijat ole niitä riidanhaluisia. Itse olen rauhaa rakastava.
Normaalia olisi kiittää saamistaan neuvoista, mutta onko täällä normaalia väkeä...
Sinua on vaikea kiittää "neuvosta", koska perustelusi ovat huonot ja vastaväittelijät tuovat esille erilaisia näkökulmia.
Vaikka oltaisiinkin samaa mieltä imetysajan vaikutuksesta lapsen aikuisuuteen, niin tottahan on muitakin ratkaisuja imetyksen rauhoittamiseen kuin hankkia täysipäiväinen kodinhoitaja. Kerro nyt vielä, miten tuo ideasi toteutettaisiin?
"Ottaisit oppia muiden virheistä hankkimalla esim. ulkopuolisen hoitajan. Se oli aloituksen idea.
Esim. P-Afrikassa tulee sukulaisnainen _kuukaudeksi_ hoitamaan äitiä, kun tämä on synnyttänyt. Näin äiti voi keskittyä vain vauvaansa."
Sukulaisnaiset ovat töissä tai opiskelevat, heillä on puoliso ja/tai omia lapsia, he asuvat kaukana. Me asumme erilaisessa yhteiskunnassa kuin P-Afrikassa, jossa lienee koulujakäymättömiä, naimattomia sukulaisnaisia on viljalti.
Meillä yh-äidin on mahdollista saada apua, mutta tuon avun suuruus taitaa maksimissaankin olla yksi käyntikerta/viikko, jolloin kotiin saa hoitajan, jotta äiti voi käydä asioilla.
On peiliinkatsomisenpaikka, jos vanhemmat antavat esikoisensa toistuvasti keskeyttää vauvan imetyksen.
Niinpä! Jotkut eivät ole syntymäviisaita näissä asioissa. Minulle tosin eivät yöt tuottaneet koskaan ongelmia, kun vauva nukkui vieressä ja sai maitoa ilman, että tarvitsi nousta seisomaan.
Ei tarvitse olla syntymäviisas. Riittää kun on tiedonhaluinen tai esimerkiksi pitää korvat auki neuvolassa tai vaikkapa keskustelee äitien kanssa, joilla on useampi lapsi pienillä ikäeroilla. Jos äiti omaa heikot sosiaaliset taidot tai on eristäytynyt, tulee vielä myöhemmissäkin lasten kasvuvaiheissa kiivettyä peppu edellä puuhun. :D
Heh, heh. Kilpailuviettisi on kova? Missä asiassa olet epäonnistunut? Kehtaatko nimetä.
Hmmm. Kyllä minulla taitaa olla aika normaali kilpailuvietti. Enkä loppuiäkseni masennu epäonnistumisistani, mutta pohjattoman tiedonhaluinen olen ja minulla on myös vähän maalaisjärkeä. Karjalaisen äitini ohje oli: "Katso lasta kaksi vuotta, jos et katso, katsot koko ikäsi".
Et vastannut kysymykseeni. Millä tavalla 'näet', että katson koko ikäni nyt lasteni perään?
Kirjoitinko, että katsot koko ikäsi? Minun ei tarvitse vastata sinulle, missä olen epäonnistunut. Mitä tyydytystä siitä saisit?
Öööööö.... Saitko sinä tyydytystä Minun aloituksestani, kun suu muikeana nauroit? Tarkoitukseni oli se, että muut oppisivat minun virheestäni eli siitä imetyksen keskeyttämisestä.
Naurava naama johtuu siitä, kun muistin kuinka jouduin seisoaltaan imettämään (joskus), kun piti olla silmät selässäkin esikoisen kanssa. Eikä minullakaan kaikki imetykset ole onnistuneet, mutta en kyllä 20 vuoden jälkeen jaksaisi enää asiasta kantaa murhetta.
Ihminen taitaa olla luonteeltaan sellainen, että oppii parhaiten kantapään kautta. Ei kai kukaan edes kuvittele, että imetys 2. lapsen imetys on yhtä helppoa kuin esikoisen, jos lapsilla on pieni ikäero? Tiedän äidin, joka oli niin uupunut, että maitoa ei edes erittynyt kuopukselle, vaikka 1. lapsen kanssa imetys oli sujunut hyvin.
Tärkeintä on, että vanhemmat muistaisivat, että isompi sisarus ei saa koskaan satuttaa tai pelästyttää vauvaa. Jos isompi on luonteeltaan raisu, pitäisi äidin tosiaan saada jostain apua, että vauvalla olisi perusturvallinen olo koko ajan.
Miksi et kirjoittaisi kirjaa "Karjalaisäitini opetukset"?
Tällaistako tämä on, että ei ole mitään sanottavaa paitsi silloin, kun joku toinen sanoo ensin? Silloin kyllä tullaan tukka putkella tietämään ja vähättelemään muiden kirjoituksia.
Haluaisin nyt lukea niitä äitisi viisauksia, jos sopii. Vai oliko äitisi sittenkään niin viisas vai etkö kuunnellut?
Ei sellaista kirjaa tarvitse kirjoittaa. Samat "opetukset" ovat odottajien saatavilla esim. neuvolasta.
Niille, jotka oppivat asiat vain kirjallisena voisit itse laatia ohjeistuksen, jonka paragraaffit voisivat esim. olla:
1. Vastasyntyneen vauvan imetyshetki pitää aina rauhoittaa
2. Esikoinen joutuu luopumaan äidin 100 %:sta huomiosta, kun seuraava lapsi syntyy
3. imetys on syytä lopettaa n. ½ vuotta ennen uuden vauvan syntymään. Esikoinen tulee helpommin mustasukkaiseksi, jos lopettamisesta on hyvin lyhyt aika uuden vauvan syntyessä. Toisena vaihtoehtona ns. tandemimertys.
4. Jos perheessä ei ole toista huoltajaa, olisi joissain tapauksissa äidin hyvä saada apua kodin/esikoisen hoitoon toisen lapsen syntyessä alle ~2,5 vuoden ikäerolla. Milloin apua tarvitaan riippuu äidin ja lasten terveydentilasta, lasten luonteesta ja siitä, kuinka äiti priorisoi eri ikäisten lastensa tarpeet
5. Yksilapsinen perhekin on perhe.
6. Toinen, kolmas, neljäs - lapsi on yhtä arvokas kun ensimmäinen
Muuta mieleiseksesi.
Älä minua opeta. Voisin luultavasti olla äitisi... Tee oma aloituksesi äläkä piilota 'kykyjäsi'...
Luulo ei ole tiedon väärtti ja minä mielelläni pidän vakan alla kynttilää.
Lapsen varhaisvaiheen vuorovaiktus ensisijaisen hoitaja / äidin kanssa on ratkaiseva että terve kiintymyssuhde pääsee kehittymään.
Varhaisen kiintymyssuhten laatu muodostaa luottamuksen perustan, mallin, jonka pohjalta lapsi myöhemmin aikuisena toimii ihmissuhteissaan vuorovaikutuksessa muihin.
Sitä voi häiritä esimerkiksi ankara uskonnollisuus ja sen aiheuttamat paineet.
http://freepathways.wordpress.com/2012/12/11/meri/
" Vasta vapautuminen raskaudenpelosta
ja omien haaveiden kieltämisestä vapautti minut äitinä ja palautti kyvyn nauttia ja iloita lapsista."