Tämän he siis minulle ovat ensisijaiseksi diagnoosiksi antaneet. Nyt vaihdoin paikkakuntaa ja uuteen psykiatrisee hoitolaitokseen pääsee vasta noin6kk kuluttua :) Ostin tuollaisen montaasataa sivuisen kirjan joka käsittelee asiaa ja jossa on hyviä hoitoneuvoja, tai siis helpottaa oireita. Minulla nämä oireet ovat täysin tunnottomat raajat joka tarkoittaa itsellä sitä että ei meinaa pystyssä pysyä, täysin vääristynyt ruumiinkuva jossa katson itseäni täysin ulkopuolelta ja raavin naamaani ja purrut kielenki melkein poikki, Henkisellä puolella on päivittäiset itsemurhaajatukse, pakkoajatukset joissa tarkoitan esim että on pakko vahingoittaa itseäni ruummillisesti ja purra sitä kieleä(ihan Pakko) ja välillä todella pahatkin harhaajatukset. Olisin kiinnostunut tietämään onko minulla täällä yhtään kohtalotoveria? Noin viisivuotta olen siis kuollut joka päivä noin 10 kertaa per päivä :) Elän vielläkin. Oireena mainittakkoon että en muista noin 15vuotiaasta alaspäin kun pakkoajatuksissani ilmeneviä paikkoja ja unista.
Määrittelemätön traumaperäinen dissosaatiohäiriö
Kohtalotovereita
5482
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Laitettakoon tähän perään vielä tuo unien ja todellisuuden sekoittaminen ja pahamasennus! :) Unihtaa kun on melkeen Suomen jokaainuulle psykiatrille kertonut nämä asiat.
täällä on yksi jolla on sama kirja ja traumaperäinen dissosiaatiohäiriö.
meitä on varmasti paljon mutta diagnoosit on vain pielessä tai diagnooseja ei ole lainkaan. Keskity kirjaan. Se on vastaus kaikkeen.
Olen iloinen saadessani edes pienenkin kontaktin muihin samassa tilanteessa olevaan. Oli puhdasta onnea että sain diagnoosin mutta olen hyvin helpottunut ja iloinen että vihdoinkin olen saanut tietää mikä minun on.
Tosiaan se dignoosin saaminen kestääkestää ja kestää. Oireet kun viittaavat moneen muuhunkin sairauteen..pahinta itselle tietysti oli luulo ruumillisista sairauksista. :)) Tossa muutama päivä sitten juttelin yhden psykiatrian lääkärin kanssa ja sanoi että tämä on niin harvinainen sairaus että diagnosointi tästä syystä vaikeaa.. päivä kerrallaan..pahimmissa tapauksissa käytän kirjaa kuin raamattua koska se palauttaa aina ajatukset sinne mistä oikeasti on kyse. Viimeviikolla tais olla 120sydänkohtausta ja muutama halvaus..osaa näille jo nauraakkin :))))
Itselläni on epäiltyny ja menen kuulemaan diagnoosia piakoin. Onhan näitä diagnooseja tullu ja nyt tuntuisi vihdoin osuvan oikeaan. ehkä. masennus on ja tällä hetkellä hyvin pahana. kaikki selittyisi kyllä tällä.. en välttämättä muista missä olin eilen,paljon deja vu-juttuja, tilanteita joita mietin että tapahtuiko oikeasti vai näinkö unta, harhoja (tai lääkärin selventämänä se oli hyvä ja paha minä mitä näin, kuuloharhoja, pakkoajatuksia, vaikka asiat oisi hyvin niin käännän itse itseäni vastaan ja pää alkaa syöttää kaikkia negatiivisiä ajatuksia, pahimmassa tilanteissa herään miettimiseen, kyky vetää itsensä tunteettomaksi (varsinkin jos on riita ja näkee että nyt osu herkkään paikkaan henkisesti) ja jatkan ns.puukon pyörittämistä haavassa, vainoharhaisuutta, päiviä kestäviä päänsärkyjä joihin ei auta lääkkeet, ala-asteikäisenä raivokohtauksia, olo että en ole oma itseni että minä en ole oikeasti tällänen, mutta se olo ottaa yli otteen. hyvä minä on kokoajan enemmän ja enemmän alta vastaajana. sisälle kertynyttä vihaa ihmisiä kohtaan. katsotaan mitä lääkäri sanoo...
Yleisesti tuo oireyhtymä on lapsuudessa seksuaalisesti hyväksikäytetyillä.Kaltoinkohdelluilla,laiminlyödyillä.Raiskatuilla.Kuten myös minulla.Olen ollut mielettömän väkivallan kohteena jo syntymästäni lähtien.Ja sitä ennenkin.Minut on yritetty abortoida,siinä epäonnistuen...joten jäljet kaikesta on jääneet syvälle sieluuni.Päivä kerrallaan menen eteenpäin,tosin pahasti takkuaa...