Escitalopram actavis ensimmäisenä masennus/ ahdistus lääkkeenä

ps. 10mg pillerillä alkaa "kuuri"!

Oon käyttänyt nelisen viikkoa ja ei oo kyllä ollut mitään positiivista vaikutusta. Ainoa minkä oon huomannu et turvottaa/pöhöttää naamaa aika tehokkaasti. Oon siis 21-v mies ja mullakin toi 10mg alotuskuurina

Ok... juu ton tyyppisiä juttuja oonki lukenu kyseisestä lääkkeestä aika paljon, ja pistää kyl miettimään et masennunko noitten sivuvaikutusten seurauksena mahdollisesti vaan enemmän :s kakspiippunen juttu. Toisaaltahan niihin positiivisiin vaikutuksiin vaaditaan kuulemma aikaa, ähh en tiiä!

Sit ku olin lääketehtaan edustaja joka ketjun alotti keskustelut siinä loppu lyhyeen

Essitalopraamin annos on pienempi ja siitä on usein vähemmän sivuvaikutuksia kuin muista SSRI-lääkkeistä, koska siitä on poistettu edeltäjänsä sitalopraamin molekyylin sisältämä tehoton puolikas.

Erityisiä vaikutuksia, siis lääkkeen aiheuttamia "tuntemuksia", ei kannata odottaa. Nämä lääkkeet muuttavat ajan kanssa serotoniinitasoja synapsiraossa, millä voi olla positiivisia vaikutuksia mielialaan. Esim. pitempi pinna, huolestuneisuuden väheneminen yms.

Lopetusvaikutuksina vähän outoja suhahteluja päässä, mutta paljon vähemmän kuin vaikka paroksetiinilla tai venlafaksiinilla. Ei mitään tavatonta, ellei tee kärpäsestä härkästä. Eka kerralla nämä voivat yllättää ja tuntua pelottavilta (voi ajatella esim. heitteleekö verenpaine oudosti), mutta lopetusoireet eivät ole vaarallisia. Ne ovat lähinnä subjektiivisia tuntemuksia.

Vaikutat järkevältä tyypiltä, joten en uskoisi lääkkeen aloittamisessa olevan riskejä. Useinhan puhutaan, että nuorille voi tulla aluksi itsemurhayllykkeiden lisääntymistä, mutta jos niitä ei ole, tuskin ajatukset niin sekaisin menevät, että niitä tyhjästä ilmaantuu.

Kannattaa mennä psykoterapiaan!

Its ekäytän lääkettä ja toiminut ok. edellinen lääke hikoilutti niin kovasti että pyysin vaihtoa. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan lääkkeitä. minulla olo helpotti jo 2 lääkepäivän jälkeen. päällä oli helppo olla. terapiaa pitää vaatia psykologilta. ja kaverit pitää delekoida auttamaan ja pyytämään eri kisan ristiäisiin ettei kotiin jää. Tällähetkellä taas pieni aallon pohja meneillään mutta nyt tietää missä mennään. eli ylöspäin. kausivaihteluita on mutta niden kanssa oppii olemaan.

Itse 22v, syönyt kohta 4v. Annostus ollut 5-10mg. Alussa oli jäätävät sivuvaikutukset, oli tosi huono olo yms (fyysisesti).. Muutamassa päivässä helpotti ja sen jälkeen ei ole ollut minkäänlaisia sivuvaikutuksia.

Minä oon nytten syöny kyseistä lääkettä 1,5 vuotta ja sen 10 mg masennuksen hoitoon. Tossa syksyllä kokeilin lopettaa, mutta reilussa kuukaudessa huomasin ettei ollu vielä mun aika lopettaa. Oon nytten 23-vuotias, eikä mulla ollu oikeastaan suurta kynnystä alottaa lääkitystä, sillä oon teini-ikäsenä syöny paniikkihäiriön hoitoon mielialalääkettä ja sillon sain tosi suuren avun. Masennukseen kun alotin lääkityksen niin tais mennä kolmisen kuukautta, että huomasin muutosta parempaa. Siinä oli kaikenlaisia sattumia etten pystyny olla lääkäriin yhteydessä, että olisko annoksen pitäny olla aluksi jopa isompi ja sitten sitä on myös itte vaikea arvioida omaa tilaa, kun masennuksesta on tullu ns. normaali tila, eikä enää osaa verrata siihen mikä on tuntua terveeltä. Terapiassa kävin myös ja siitä oli suurta apua, kuten lääkkeistä joita edelleen syön. Jossain vaiheessa oli kriisi, että eikö tätä elämää pysty ilman lääkkeitä elämään, mut toistaseksi ainakin syön ja tunnen olon hyväksi, samalla arki ja opinnot sujuu paremmin. Mulla ei oo ollu mitään sivuoireia lääkkeistä, mutta ne onkin aina tosi yksilöllisiä, vaikka joitakin todennäkösyyksiä oireista myös on. Mun mielestä lääkkeitä voi ihan hyvin kokeilla ja kattoa jos niistä saa apua, ja jos saa niin sehän on vaan tosi hyvä! Stemppiä! :)

nytten? suomeksi = nyt. KIITOS.

itse aloitin syömään Escitalopram actavista eilen, aluksi viikko 5mg ja sitten nosto 10g paniikkihäiriöön ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon, vittumaiset sivuoireet vaan, oksentamista ja väsymystä mutta toivottavasti on sen väärtti.

Tohon videoon vain kommentoisin yhtään sen faktoja väheksymättä, että on hiukan huvittavaa, että sen viestiä dramatisoidaan lausein: Over half of the people that commit suicide in the United States are prescribed to psychotropic drugs. (Ex: Paxil (Paroxetine), Zoloft (Sertraline), Prozac, Wellbutrin (Bupropion), Effexor, Seroquil, Ultram (Tramadol), etc.)

Miksikö? No siksi, että itsemurhathan on juuri se masentuneiden ja ahdistuneiden juttu. Ei terve ihminen ihminen itseään tapa. Se tietenkin on jo eri juttu että jos sen itsemurhan tekee 50 prosenttia käyttäjistä niin voidaan kysyä, että oliko lääkkeellä mitään toiminnallista arvoa.

Ja sitten takaisin Escitalopraamiin. Itselläni todettiin keskivakava masennus toukokuun 2012 alussa ja olen siitä lähtien syönyt 10mg onnistuneesti. Marraskuussa täytyi nostaa annostus 15mg pimeiden päivien takia, mutta sain tasattua mielialan takaisin noin kuukaudessa kun ostin kirkasvalolampun (Jos joku haluaa kokeilla niin suosittelen lämpimästi, mutta katsokaa että lamppu on 10 000 luxinen, että siitä on hyötyä). Lisäksi syön 650mg e-epa kalaöljyä,Befol foolihappo b-vitamiini valmistetta sekä karnosiina. Kaikkien on tutkittu auttavan masennusoireisiin ja ylläpitävän mielialaa varsinkin minunlaisilla toistuvan masennuksen omaavilla henkilöillä. Itse oon syönyt ravintovalmisteita niin vähän aikaa vasta, että en pysty suosittelemaan henkilökohtaisesti, mutta mikäli toisten masentuneiden kokemuksilla on mitään arvoa, hyvälle näyttäisi.

Mulla escitalopram on toiminut siihen mihin sitä otan, masikseen siis. Valitettavasti lääkkeellä on siltikin sivuvaikutuksensa joista osakseni olen saanut täydellisen libidon menetyksen. Joskus kun unohdan ottaa lääkkeet mukaan esim. viikonloppumatkalle ja oon kaksi päivää ilman tablettia, seksivire palaa. Eli nopeasti siitä näyttää kuitenki palautuvan vaikka se katoaa jo yhden tabun myötä. Kahden päivän tauko ei ole mulla myöskään aiheuttanut mitään vieroitusoireita. Pisimmillään olen ollut ilman 3pv. Neljäntenä aamuna olin kuitenkin niin sairas etten päässyt töihin; pahoinvointi, hiki iholla vähästäkin liikkeestä, sydän jyskytti ylilujaa rinnassa, huimausta yms...

Vaikkei minulla mitään pahaa sanottavaa lääkkeestä varsinaisesti olekaan, se auttaa, haluaisin siitä jo eroon sillä onhan nuo vaarat ilmeiset. Jokainen päättää itse syökö, mutta jos on siinä masiksen tilassa missä itse olin, se voi olla suositeltavaa että pääsee eteenpäin.

Minulla lääke aloitettiin maaliskuussa annoksena ensin 5mg, kun oli silloin myös maksan vajaatoimintaa niin ei uskallettu laittaa isompaa annosta suoraan. Sitten nostettiin 10mg ja sitten 20mg ja sitten minut työnnettiin sähköhoitoon kun ei tuo maksimiannoskaan lääkettä auttanut. Kieltäydyin jatkamasta sähköhoitoa neljän kerran jälkeen, sitten minut dumpattiin sairaalasta kotiin vastoin omaa tahtoani kun eivät enää keksineet mitä muuta voisivat hyväkseni tehdä.

No kotona sitten meni loppujen lopuksi ihan hyvin, mutta jossain vaiheessa syksyä en oikein tuntenut itseäni itsekseni. Etenkin oli sellaisia hirveän väkivaltaisia ajatuksia joita en tuntenut omikseni. Puolitin essitalopraamin omin luvin 20mg:sta 10mg ja olo parani nopeasti selkeästi; paitsi että omituiset ajatukset katosivat, myös mieliala parani. Sanoin lääkärille jälkeenpäin siitä että muutin annostusta ja hän sanoi että se on ihan ok, kun kerta itse koen että siitä on ollut hyötyä.

Sivuoireista sitten. Ihan silloin kun lääkitys aloitettiin oli parina päivänä oireita, oli vähän pahoinvointia ja välillä tuntui että taju menee ja tasapainoaisti heitti ja kaikkea ihmettä. Mutta se meni ohi parissa päivässä. Sen jälkeisistä annosten nostamisista ja laskemisista ei ole ollut sivuvaikutuksia.

Mulla on ko. lääke käytössä ja vaikka otan sen illalla, se väsyttää ja sen takia sain siihen rinnalle Voxran ja nyt on olo parempi.

"Mitä vähemmän veressä on D-vitamiinia, sitä enemmän on ahdistusta, masennusta, paniikkihäiriötä ja pelkotiloja, ilmenee tohtori Elina Hyppösen työryhmän (University College of London) uudesta tutkimuksesta. Se vahvistaa käsitystä, jonka mukaan S-D-25:n tulee olla viitearvojen puitteissa (75–150 nmol/l). Se voi edellyttää jopa 100–150 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä. Suomessa D-vitamiinin viranomaissuositus on liian pieni ja se on omiaan aiheuttamaan sairastumista ja ennenaikaista eläköitymistä.

Hyppösen tutkimusaineistona oli 7401 henkilöä, vuonna 1958 syntyneiden brittien kohortti. Heitä tutkittiin 45 vuoden iässä ja Clinical Interview Schedule-Revised -menetelmällä, joka kuvastaa masennusta, ahdistusta ja pelkotiloja. Lisäksi masentuneisuutta selvitettiin 50 vuoden iässä Mental Health Inventory-5 -menetelmällä.

Matala S-D-25 liittyi masennukseen ja paniikkihäiriöön 45 vuoden iässä, samoin kuin masennukseen 50 vuoden iässä. Masennus oli 43 % vähäisempää niillä, joiden S-D-25 oli yli 75 nmol/l kuin niillä, joiden pitoisuus oli alle 25 nmol/l. Paniikkihäiriön riski oli vastaavasti 67 % pienempi. Tulokset puhuvat sen puolesta, että piilevä D-vitamiinin puute liittyy keski-ikäisten ihmisten mielenterveysongelmiin.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia. Suuressa naisten terveystutkimuksessa WHI:ssa ei havaittu korrelaatiota, kun taas NHANES-tutkimuksessa havaittiin. Tohtori Anna-Maija Tolppasen johtama tutkimus Bristolin yliopistossa Englannissa osoitti viime vuonna (2012), että D-vitamiini ja kalaruoka vähentävät lasten ja nuorten masentuneisuutta.

Suomessa ainakin 250 000 ihmistä syö masennuslääkkeitä, ja psykiatrien mielestä se on liian vähän. He määräisivät niitä mieluusti useammillekin. Mikael Fogelholmin ja Pekka Puskan linja on kuitenkin se, että suomalaiset saavat mieluummin potea mielenterveysongelmia, syödä mielialalääkkeitä ja käydä terapiassa kuin nauttia D-vitamiinia niin paljon, että S-D-25 nousee viitearvojen puitteisiin (75–150 nmol/l). Pekka Puska neuvoikin taannoin Ilkka-lehdessä, ettei vitamiineja pidä syödä, vaan rahat pitää säästää oikeisiin lääkkeisiin."


http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2460

Are vitamin D levels linked to mental health?


Low levels of vitamin D may be associated with an increased risk of depression in mid-life, says a new study from University College London in the UK.

http://www.nutraingredients.com/Research/Are-vitamin-D-levels-linked-to-mental-health

minä syön 10mg ja väsyttää ihan koko ajan ja on jotenkin sellanen tunne kuollut olo 40pvä olen käyttänyt, pitäisikö pyytää annoksen nostoa?

Ko lääke ollut käytössä 3 vuotta.

10mg iltaisin,ei missään nimessä kannata aamusta ottaa koska rauhoittaa myös unta.

alussa oireina pari kuukautta pistävää poltontunnetta reisissä, sekä huimausta.. kerran yrittänyt tänä aikana luopua lääkkeestä, mutta olo romahti viikossa.

Halusit vastauksen nuorelta,sitä en ole,mutta vastasimpa kuitenkin.

Escitaloprammista ei ole mitään positiivista sanottavaa. Söin sitä parisen viikkoa (20mg annoksella masennukseen) ja lääke aiheutti aivan järkyttävän ahdistuksen. Sitten lääke vaihdettiin efexoriin.

Sanoisin, että jos voi ilman lääkkeitä olla, niin ei kannata aloittaa. MUTTA, itsestään voi pitää huolta niin monin keinoin...... D-vitamiini on yksi , samoin KAIKKI mineraalit ja hivenaineet! Valmisteita on apteekit ja luontaistuotekaupat pullollaan, itse olen todennut hinta-laatusuhteen parhaaksi Mivitotalissa. Joka ei tietenkään sulje pois terveellisen ja puhtaan ruoan osuutta ihmisen hyvinvoinnissa.
Sitten on se raitis ilma, jota pitää saada päivittäin.
Riittävä uni ja hyvälaatuinen uni, ei siis radion tms.soidessa...
Liikunta ei koskaan pahaksi ihmiselle liene.
Ja ehkä tärkeintä on se, että on mahdollisuus keskustella tunteistaan ja miettiä kaikessa rauhassa itseään ja elämäänsä.

Näillä pääsee jo pitkälle, ei tietenkään enää sitten siinä vaiheessa, kun masennus on pahana.

Ap:n tekstistä minulle välittyi kuva, että hän tarvitsisi apua pikemminkin itsetuntonsa rakentamiseen ja minäkuvansa selkiyttämiseen... Kirjastossa voisi olla sopivia kirjoja luettavaksi, hakusanalla itsetunto löytyy paljon mielenkiintoista.
Ei ne lääkärit ihmisestä sen enempää tiedä kuin itsekään itsestään, paras on ottaa itsestään ja tunteistaan vastuu, mitä aiemmin, sen paremmin. Kun itse pitää itseään arvokkaana ja osoittaa sen muille (enkä tarkoita mitään itsekeskeistä "taivaan lahja teille muille kuolevaisille" -asennetta), saa myös arvoistaan kohtelua. Se, miten itseään oppii arvokkaana pitämään (jos ei ole siihen kasvanut/kasvatettu), onkin sitten toinen asia.......

Eräässä Prisma tv-ohjelmassa kerrottiin v.2011 että masennuslääkkeet ovat n.80 % placeboa!

Mä olen hoitanut itseäni vain kalaöljyllä ja meditoinnilla. Joskus kävin terapiassakin parik ertaa mutta ajoivat pois kun en kuulunut heidän listalleen. Nuo on toiminut parhaiten. Mun aivot meditoivat jo ihan itsekseen koko ajan kun olen tehnyt sitä sen verran. Elämä on ihan ok.

Essitalopraami on ihan kusetusta. Ne on ihan vitun kalliita (viimeksi kun käytin maksoin noin 70e/kk.

Lääkkeenä oli siis Escitalopram Actavis. Ensiks annettiin 10mg päivässä. Lääkärillä kontrolli käynnit kahen viikon välein. Ikinä en huomannut mitään vaikutuksia. Alussa lääkäri sanoi, että ne alkaa vaikuttaa vasta parin viikon päästä. Sit parin viikon päästä oli lääkäri taas, ja sanoi että vaikutukset alkaa 4-6 viikon päästä. ja tätä jatkui pitkään.

Sit parin kuukauden päästä annoksena oli 40mg/päivä. Eikä vieläkään mitään vaikutuksia. Eli maksoin 70e/kk tyhjästä. Tai no, sainhan mukana niitä kivoja sivuvaikutusia. Itsetuhoisuus vain kasvoi, ruokahalu väheni, vatsakipuja, päänsärkyjä ja kaikkea mitä voit kuvitella.

Mutta suosittelen silti kokeilemaan sitä 30 päivän 10mg kuuria. Jos siitä ei ole apua niin älä anna niitten kasvattaa annosta. Jatka vaan samaa annosta ja säästyt noilta sivuvaikutuksilta. Tai sit lopeta kokonaan.

Voisi nuo lääkkeiden lyttääjät perustella paremmin kuin dokkareilla, onko omia kokemuksia? Kaikki on kuitenkin yksilöitä.

Essitalopramissa kuitenkin on vähemmän haittavaikutuksia, ja hyvin käy itselleni, olen käyttänyt sitä jo puoli vuotta eikä sen suurempia haittoja ole ollut. Sertraliini sen sijaan oli kamala, mieliala paheni ennestään ja koko ajan oli ahdistunut olo ja pelotti ihan olemattomat asiat. Masennukseen siis syön ja söin. Sertraliinikin voi jollekin sopia ja toiselle ei, itse suosittelen pitämään vaikka päiväkirjaa tai muuten seuraamaan miten mieliala ja ajatukset menee kun lääkkeen aloittaa, koska sitten kun niitä oireita on tarpeeksi niin ei edes muista että voisiko johtua tuosta lääkkeestä. Ja EI MISSÄÄN NIMESSÄ pidä lopettaa suoraan, varsinkin jos sitä on jo asteittain nostettu, vaan laskekaa sitä asteittain vaikka parin viikon ajan tai kysykää lääkäriltä, itselle tuli sivuvaikutuksia moneksi kuukaudeksi kun lopetin seinään.

Mutta siis mulle käy essitaloprami, ja ne jotka hehkuttaa lääkkeettömyyttä ei varmaan oikeasti tiedä millaista se masennut on silloin kun oikeasti joka päivä miettii kuolemaa ja miten sen tekisi. Kyllä silloin on parempi kokeilla niitä lääkkeitä ja olen iloinen että niin tein, vaikka vasta kolmannet itselle auttoivat.

Itse sain avun nimenomaan lääkkeistä. Käytin aluksi sertalinia, mutta koska pahensi tinnitustani vaihdoin aika pian escitalopharmiin. Molemmat lääkkeet toimivat kuitenkin itse siinä tarkoituksessa hyvin johon ne oli määrätty. Pystyin pikkuhiljaa ajattelemaan selkeästi, palaamaan arjen rutiineihin ja nukkumaan normaalisti. Popsin pillereitä hieman alle vuoden päivät, aloittaminen toi aluksi joukon laimeita sivuvaikutuksia, mutta menivät aika nopeasti pois kun keho tottui lääkkeeseen. Lopettaminen ei aiheuttanut mitään ongelmia.

Itse katson, etten ikinä olisi noussut siitä kuopasta missä olin ennen lääkityksen aloittamista. Mieli oli niin sekaisin, ettei terapiasta olisi ollut mitään hyötyä kun en olisi kyennyt edes järjelliseen keskusteluun.

Uskon kyllä että monilla lääkitys ei ole se paras hoitokeino, ainakaan yksikseen, ja vakaviakin sivuvaikutuksia voi tulla, mutta sitten on myös niitä joiden elämän lääkitys voi pelastaa. Olen valtavan kiitollinen että minulla oli mahdollisuus lääkkeiden apuun turvautua. Nyt olen ollut "kuivilla" kokonaisen kuukauden, toivottavasti myös loppuelämäni. Ikävät asiat eivät ole minua jättäneet, ja tuskin koskaan tekevätkään sitä, mutta koen että nyt pystyn käsittelemään niitä jotenkin järjellisesti.

Minun kokemukseni escitalopramista on hyvät. Ja alkuun siis kerrottakoon, että olen ollut todella (masennus)lääkevastainen ja skeptinen.
Elämässäni vain tapahtui eräs hirveä asia, josta yritin päästä itse yli ja hoitaa mieltäni (mm. luontaistuotteilla, hyvällä ravinnolla, psykologikäynnit ym.) mutta lopulta olin niin pohjalla että en tiedä miten olisin päässyt sieltä ylös. Ja aina olen ollut positiivinen ihminen, joten pelästyin itsekkin tätä muutosta itsessäni.
Lääkäri ehdotti lääkitystä ja edelleen olin varautunut sen suhteen. Mutta ymmärsin, etten voi tehdä asialle itse enempää ja olin liian väsynyt, pahat itkukohtaukset/kuolema-ajatukset alkoivat olla joka viikkoisia.
Olen nyt syönyt escitalopramia vasta noin kuukauden. Ensin eka viikko 5mg ja sitten nostettiin 10mg. Haittavaikutuksia ei ole ilmennyt, ja mieli alkoi olla parempi noin 2-3 viikkoa lääkityksen aloittamisen jälkeen.

Olen palannut töihin ja on helpompi olla. Pidän tätä lääkettä hyvänä tukena, että pystyn elämään normaalia elämää. Ja lääkärikin sanoi, etten minä lääkkeitä loppuelämää syö vaan noin vuosi on hyvä aika, että pääsen taas omille jaloilleni.

En varmasti olisi ilman lääkityssä tässä jamassa, hyvällä mielellä aloitamassa uutta vuotta! :) Tsemppia kaikille samojen asioiden kanssa taisteleville!

Ilman kyseistä lääkettä, 20mg / vrk en olisi enää edes hengissä.

Samaa voisi sanoa alkoholistakin.... tuossa ei ole kyse mistään elintärkeästä lääkkestä vaan suuresta huijauksesta joilla yritetään peitellä oikeasti olemassa olevat ongelmat ! Jotka ei parane jos lääkkeitä käyttää. Olet vain kusessa ja paikallaan "parannuksen mahdollisuudesta"

Ja kaikki paitsi skizofreenisuus yms sellaiset niin eivät ole oikeita sairauksia vaan häiriöitä! jotka kuuluvat elämään ja jotka ovat aivon puolustus mekanismeja ja jotka korjaantuvat oikeilla luonnollisilla tavoilla!

Lääkkeet varsinkin ssri/snri pilaavat elämänne ja ovat myrkkyä ja suuri rahakone lääkeyhtiöille psykiatreille ketkä saavat boonusta (jotkut jopa nautintoakin nähdä toisen kärsivän lääkkeiden takia)

Oma annokseni on 20 mg/vrk ja ilman sitä en olisi enää edes hengisssä.
Väsyttää toki, mutta itsetuhoiset ajatukset ovat vaikean masennukseni johdosta kadonneet.

Ja kun lopetat niin perus tekosyy psykiatreilta on "sairauesi palautuivat ja pahenivat" mutta joka tapauksessa Tuo elämä edessä on (en sano pahalla) mutta suurin vitsi kun kajoat ssri/snri yms lääkkeisiin sillä elämäsi stoppaa henkisesti siihen.

Otan osaa ihmisille ketkä ei vaan tahdo ottaa muitten virtheitä opiksi niin pitää kokea se itse ja kun sen kokee on se monelle jo liian myöhäistä. Sillä "lääkkeet "(myrkyt) ovat ottaneet aivosi hallintaan ja alternoitaneet kuin virus.

http://www.youtube.com/watch?v=gvdBSSUviys

Olkaa hyvä. Ja varoitan että shokeraavaa materiaalia mutta jos se auttaa sinua tai läheisiäsi (joka varmasti auttaa! ) on se sen arvoista!

Älkää luottako tai uskoko psykiatreja!

Itse kävin lääkärissä kertomassa, kun on jatkuvasti levoton olo eikä pysty keskittymään mihinkään ja koulunkäyntikin jo kärsii tästä. Määrättiin kyseistä masennuslääkettä.. Vähän ihmetyttää. Mitään masennusta minulla ei mielestäni ole eikä myöskään mitään sosiaalisia fobioita saati unettomuutta. Seems legit. Taidan heittää menemään.

Pakko kommentoida vaikka vähän vanhempi otsikko täällä jo onkin. Mulla todettiin alkukesästä keskivaikea masennus, kun vihdoin suostuin lääkärin luo menemään. Oma moka kun olin päästänyt itseni siihen pisteeseen, surkee työpaikka jossa suoritin liikaa ja tein monen ihmisen työt sitten monta muuta isoa elämänmuutosta niin jäi sitten alakulo tosissaan päälle, vaikkakin kovasti yritin taistella vastaan urheilemalla ja ystäviä tapaamalla.

In any case aloitin syömään 10mg Escitalopramia/pvä. Muutaman viikon kuluessa pikkuhiljaa tunsin oloni paremmaksi, tokikin samaan aikaan elämässä asiat alkoi loksahdella kohdilleen - muutettiin paikkakuntaa, löysin hyvän ja "terveen" työpaikan ja löytyi mukava uusi kotikin. Pikkuhiljaa aloin tuntea itseni normaaliksi iloiseksi ja sosiaaliseksi minäksi, ja ai että sitä tunnetta kun tuli pitkästä aikaa niitä oikeita "onnentuntemuksiakin"! Ainoat haittavaikutukset lääkkeestä joita alkuun huomasin: tuli mustelmia tosi paljon jalkoihin ja käsiin hyvin kevyttä pahoinvointia, nuo kuitenkin meni ohi muutamassa kuukaudessa. Pidemmän tähtäimen haittavaikutuksena ollut seksuaalisten halujen vähentyminen ja seksuaalisen nautinnon vähentyminen. Ei sillä kyllä sitä edelleen harrastaa ja mukavaa on, mutta selvästi kuitenkin huomannut vaikutuksen. Muita haittavaikutuksia en ole huomannut, ja selvästi kyllä mun kohdalla plussat voittaa miinukset!

Nyt sitten lähiviikkoina ajattelin, että ku pidempään mieli ollut hyvä ja ns. normaali, oikein nauttinut elämästä kaikin puolin, että voisinkohan jo lääkkeet lopettaa. Nyt syömättä 2 viikkoa. Huomiot: Pikkuhiljaa töissä tuntunut raskaammalta (toki pimeämmät illat ja poikkeuksellisesti tiiviimpi työtahti voinuyt myös vaikuttaa). Illalla en ole yksinkertaisesti jaksanut mitään tehdä ja huono omatuntokin ollut kun urheilemaan tms. ei ole jaksanut lähteä. Tänään töistä väsymyksen ja pääkivun kanssa kun saavuin, äidin kanssa vielä pikku riita puhelimessa niin tuntemuksia pohdittuani tajusin, että ei ole sittenkään vielä mun aika lopettaa lääkettä. Aloitin tänään syömisen uudestaan.

Lääkettähän tarkoitus syödä ainakin 1/2v-1v yhdistettynä psykoterapia/ psykologilla käynnit. Valitettavasti en edelleenkään ole päässyt kunnalliselle psykologille lääkärin pyynnöstä/suosituksesta huolimatta. Kesän aikana ja ennen kesää otin yhteyttä n. 6-7x saamatta aikaa (harmittaa tämä julkisen terveydenhuollon tilanne). Nyt sitten valitettuani tarpeeksi sain marraskuulle ensimmäisen ajan. 7kk odotusaika kohdallani psykologille. Tässä mielessä olen hyvin kiitollinen että aloitin lääkkeen keväällä, koska oloni ollut koko kesän ajan todella hyvä, ja minun kohdallani lääke toiminut.

Jokainen meistä on yksilö, jokin lääke sopii toiselle, toiselle toinen, kolmannelle lääkkeet eivät sovi lainkaan. Suositusten ja ihan terveen järjenkin mukaan psykoterapia lääkehoito on paras ratkaisu kesivaikean/vaikean masennuksen hoitoon. Lievään masennukseen en itse vielä lääkettä aloittaisi. Hakisin ehkä ohjeita ja neuvontaa oikeisiin elintapoihin ja ruokavalioon. Serotoniinia saa saksanpähkinöistä, tryptofaania löytyy kohtuullisesti kikherneistä, pavuista, kurpitsansiemenistä, taateleista, viikunoista, avokadosta, banaanista, bataatista ja parsasta. Myös maitotaloustuotteet ja munat sisältävät runsaasti tryptofaania. (serotoniini tryptofaani= aivojen välittäjäaineita jotka säätelevät vireytilaa, serotoniinin vähäinen määrä aivoissa usein syynä masennukseen tai ahdistukseen).

Muistutan että tervettä järkeä ja kriittistä suhtautumista saa käyttää internetistä artikkeleita ja tietoa lukiessaan sekä videoita katsoessaan. Lähdekriittinen kannattaa olla, eikä kuitenkaan muiden mielipiteisiin liikaa luottaa. :)

Summa summarum jos hlöllä todetaan keskivaikea/vaikea masennus, mä suosittelisin kokeilemaan mielialalääkettä mun tapauksessa Escitalopram Actavis toimi. Muutamassa viikossa kyllä huomaa sopiiko lääke vai eikö sovi. Mitään vakavaa vahinkoa näillä lääkkeillä ei kyllä pysty itselleen aiheuttamaan, jos reseptin mukaan lääkettä syö. Ja jos ei sovi niin lopettaa ja miettii muita ratkaisuja. Ja tietysti psykoterapia tärkeää (kunpa vaan valtio ja kunnat ymmärtävät nyt ja tulevassa turvata hoidon saannin).

Mun mielestä masennuksen ja pitkittyneen alakulon kanssa ei tarvitse kenekään elää, jokaisen pitää voida tuntea olonsa enemmän huolettomaksi ja iloiseksi kuin masentuneeksi ja ahdistuneeksi. Hakekaa ja ottakaa apu vastaan, miettikää yhdessä lääkärin kanssa mikä olisi mahd. sopiva hoitomuoto, sitten vaan kokeilemaan. Mä aloin olla keväällä ainaki jo siinä jamassa, että mikään voi ainakaan enää pahentaa tilannetta, eli rohkeesti kokeileen.

Mukavaa syksyä kaikille!

Kyllä essitalopraamilla saa lobotomoitua aivonsa tehokkaasti, jos sitä tahtoo. Muutaman viikon kuuri riittää monelle pysyviin aivovaurioihin. Aivot voi sulattaa myös laittamalla posken hellalle, mutta sisältä päin käristäminen onnistuu parhaiten jollain kemikaalilla. Kannattaa silloin käyttää jotain SSRI:tä tai neuroleptia.

Nykynuoret kun eivät liiku. Siinä vastaus.
Ala urheilemaan, se poistaa masennuksen ja nostaa itsetuntoa kun huomaa tulokset.

Minä syäny kyseistä liekettä puoli vuatta ja suatana ku pierettöö lieskat lentöö persiistä ku rakeetilla

Vanha keskustelu, uusi vastaus.

Oletteko te lääkkeiden vastustajat, masennukseen enkelihoitoa ja lenkkeilyä tarjoavat huutelijat koskaan pysähtyneet ajattelemaan että aloittaja voisi todella ollakin masentunut eikä vain hieman alakuloinen; me vakavista masennusoireista, itsetuhoisista ajatuksista ja elämänhaluttomuudesta kärsivät ihmiset emme vain päätä että "nyt masentaa" ja sen jälkeen heittäydy suoraan pilleripurkin pelastavaan maailmaan.

Voisiko ollakin niin, että olemme kokeilleet ruokavaliomuutokset, lenkkeilyn, ulkoilun, "uudet alut" ja ties mitkä luontaistuotteet? Voisiko olla niin, että alakuloisuudessa ja surullisuudessa itselleen sen myöntäminen, että voisi olla mieleltään sairas, on meille äärimmäisen hankalaa? Voisiko olla, että pohdimme päämme sisäisiä olotiloja enemmän kuin keskiverto D-vitamiinin suurkuluttaja?

Jos masentuneella, itsetuhoisella ihmisellä on mennyt vuosia taistelussa omia negatiivisia ajatuksiaan vastaan, hän lienee kokeillut jo yhtä sun toista. Jos vaihtoehto on lievät sivuvaikutukset vatsavaivojen, väsymyksen ja heikomman seksielämän (uskallan väittää että masennus itsessäänkin tappaa aika tehokkaasti peitonheiluttelun) muodossa ilman jatkuvaa itsetuhoisuutta, olemassaolon kyseenalaistamista ja yleistä alakuloa, otan nuo pienet sivuvaikutukset mielelläni.

"Ja mitä levottomaan oloon ja muuhun niin se tulee kyllä menemään ohi kuten muutkin normaalit joskus pitkittyneet mielen/kehon tila reaktiot."

Juurikin näin. Kukaan alakuloinen, masentunut, itsetuhoinen tai erakoitunut ei varmasti koskaan ole ajatellut huonon olon menevän ohi. Ei varmasti kukaan. Me ollaan heikkoja idiootteja kaikki ja sulatetaan aivomme huumeilla ja pilleripropagandalla.

Itse aloitin lääkehoidon kun tajusin päättäneeni, miten päiväni päätän. En suosittele päästämään ongelmia ihan niin pitkälle. Oman mielenterveyden kohdalla mielestäni tarkoitus pyhittää keinot; Suoli24-huutelu ei välttämättä toimi oikeana kompassina hyvään elämään.

Kuinka kauan ajattelit syödä lääkettä? Useat ihmiset jotka eivät ole päässeet psykoterapiaan syövät vuosikausia masennuslääkettä ja uskottelevat itselleen, että ilmankaan eivät pärjää. Takana saattaa olla useita lopettamis yrityksiä ja kun vieroitusoireet, eli masentuneisuus, itsemurha-ajatukset ja muu ikävä tulevat pintaan, uskottelevat he itselleen, että eivät pärjää ilman masennuslääkettä. Vaikka nämä ovat siis vain vieroitusoireita.
Kannattaa siis miettiä, että onko järkevää aloittaa lääkkeen syömistä, jota parhaillaan syödään vuosikausia. Onko kyseessä silloin oikea apu vai vaan "muodollinen apu", jotta potilaat kokisivat että heitä on edes jotenkin yritetty auttaa.
Ei ole luonnollista tai terveellistä syödä vuosia lääkettä. Ei masennus oikeasti ole hoidettavissa lääkkeillä. Leikkaavat tunteista pois kaikkein terävimmät huiput, myös positiivisista. Lopulta mikään ei oikein tunnu miltään.