Joulun paras tarina

Ikkupuluoj

Oli tulossa tien kuinka mones joulu. Joulupukki istui synkkänä pajassaan. Pakko taas pian lähteä matkaan, vaikka potutti niin maan perusteellisesti ja luita kolotti.

Silloin jokin niksahti Joulupukin päässä. - En ole enää Joulupukki, hän karjaisi ja iski nyrkkinsä pöytään niin että tontuilta oli mennä jotain ruskeaa housuun. - Olen Ikkupuluoj - niin juuri, Ikkupuluoj !! vanha mies jatkoi tuimana.

- Mikä on Ikkupuluoj? kysyivät tontut.

– Tietenkin Joulupukki takaperin. Olen nyt Ikkupuluoj. En jaa enää lahjoja lapsille, vaan odotan täällä pajassani, että lahjat tuodaan minulle, karjui vanhus, joka hetkeä aikaisemmin oli ollut Joulupukki.

Pian saapuikin pajaan ensimmäinen lapsi, joka ojensi arasti Ikkupuluojille paketin.

- Voi kiiitos, mitähän täällä mahtaa olla, raakkui Ikkupuluoj.

36

402

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ikkupuluoj

      Paketin sisältä löytyi purkillinen sinisiä pillereitä. – Namuja,,, no mikäpä siinä, mutisi Ikkupuluoj ja ahmi muutaman pillerin.

      Hetken päästä Ikkupuluoj tunsi olonsa mainioksi. Kolotukset olivat poissa, ja mikä merkillisintä, hän tunsi jotain sellaista, mitä hän ei ollut tuntenut vuosikymmeniin. Jonkinlaista nuoren miehen energiaa... Jokin hämärä muisto... kauan sitten... pakottava tarve tehdä jotain metkaa, mitähän se mahtoi olla... JO MUISTAN !

      Sitten Ikkupuluoj ajoi tontut pois ja säntäsi Joulumuorin luokse.

    • scarabaeus

      Mulle kaikki heti, mulle kaikki heti! Ikkupuluoj´n päänsisäinen iso harmahtava klöntti velloi kuin maailmanlopun edellä.
      Mulle kaikki heti, mulle kaikki heti!
      Kiire kiire kiire !

      Sanottakoon tässä heti alkuun, että järjenkäyttö olisi jokaiselle suvaittua maailmanmenon melskeissä. Ymmärrys olevasta.
      Mutta kuka kertoisi mikä kenellekin maistuisi parhaimmalta?

      Ikkupuluoj ei nyt kertakaikkiaan jaksanut mietiskellä kenenkään elinikäisiä velkavankeuksia, onnettomien pikavippikierteitä sun muita taloudellisia kommervenkkejä. Nehän eivät koskeneet, eivät himpunvertaa hipauttaneet, hänen talouttaan. Voi ymmärryksenkämmerrys,
      miksi hänen tonttujoukkonsa piti joka ikinen joulunalusviikko lukea tonnikaupalla niitä yhä pidemmiksi muotoutuneita ruikutus- ja anomuskirjeitä? Miksi miksi miksi ?
      Tautista touhua.
      Mitäpä hän huolehtisi huomisista, toisten hallitsemattomista pitkäaikaisista elinikäisistä lainoista. Avustaisi avuttomia.
      Omillaan on jokaisen toimeen tultava.
      Ukkipukki säntäsi Joulumuorin askarteluhuoneeseen, mutta siellä oli outo hiljaisuus.
      Typötyhjä huone.
      Sisäilma kuivakkaan tunkkaisenpölyinen. Ei tietoakaan takkatulen räiskeestä, ei touhukkaista puuhista. Tässä hämärtyneessä kaamoksen tiheydessä Ukki haukkoi avuttomana kynnyksellä ja huomasi ikkunalaudalla nyypähtäneen Muorin silmäterän. Yleensä hellästi hoivattu rehevä kookospalmu oli täysin alamaissa. Sen yhdessä lehvässä oli hakaneulalla kiinnitettynä ryttyinen paperi. Tyrmistyneenä Ikkupuluoj katsoi selvästikin tosi kiireellä sökerrettyä viestiä, joka ässäkiemuroista päätellen oli joka tapauksessa aitoa Muorin käsialaa:
      Nyt riitti.
      Kiitti !

      Mitä ihmettä on tapahtunut? Ymmällään ja säikähtäneenä Ikkupuluoj katsoi ulos ja ...

    • jijieefesf

      mitä ihmettä! Joulumuori lenteli taivaalla kuin lintu. Samassa Ikkupuluoj tunsi painonsa katoavan ja hän leijaili ikkunasta ulos kohoten korkeuksiin yhdessä hujauksessa.

      Pillerit olivat kumonneet painovoiman! Joulumuorikin oli näköjään syönyt niitä. Enää ei tarvittaisi lentävää poroa, päätti Ikkupuluoj. Sen kun vain lentelisi.

      Hetken kuluttua Ikkupuluojin ja muorin mukaan liittyivät Teräsmies ja Superhessu.

      Tontut huusivat riemuissaan ja taputtivat karvaisia kämmeniään huutaen:
      – Ihmeneloset! Lentävät supisuomalaiset supersankarit!

    • scarabaeus

      Ja mitä kovempaa porukka maantasalla paukutteli käsiään sitä kauemmaksi Joulumuori lenteli. Ikkupuluoj joutui sutimaan käsillään kuin tuuliviiri pysyäkseen perässä, mutta Teräsmies ja Superhessu lähtivät kuin leikillään aivan toiseen suuntaan ylös korkeuksiin, ja taivaankannen täytti hyminä, josta tonttujoukot olivat erottavinaan tutun sävelen ja sanoituksen:

      Sul mare luccica l’astro d’argento.
      Placida è l’onda, prospero è il vento.
      Sul mare luccica l’astro d’argento.
      Placida è l’onda, prospero è il vento.
      Venite all’agile barchetta mia,
      Santa Lucia! Santa Lucia!
      Venite all’agile barchetta mia,
      Santa Lucia! Santa Lucia!

      Con questo zeffiro, così soave,
      Oh, com’è bello star sulla nave!
      Con questo zeffiro, così soave,
      Oh, com’è bello star sulla nave!
      Su passegieri, venite via!
      Santa Lucia! Santa Lucia!
      Su passegieri, venite via!
      Santa Lucia! Santa Lucia!

      In fra le tende, bandir la cena
      In una sera così serena,
      In fra le tende, bandir la cena
      In una sera così serena,
      Chi non dimanda, chi non desia.
      Santa Lucia! Santa Lucia!
      Chi non dimanda, chi non desia.
      Santa Lucia! Santa Lucia!

      Mare sì placida, vento sì caro,
      Scordar fa i triboli al marinaro,
      Mare sì placida, vento sì caro,
      Scordar fa i triboli al marinaro,
      E va gridando con allegria,
      Santa Lucia! Santa Lucia!
      E va gridando con allegria,
      Santa Lucia! Santa Lucia!

      O dolce Napoli, o suol beato,
      Ove sorridere volle il creato,
      O dolce Napoli, o suol beato,
      Ove sorridere volle il creato,
      Tu sei l'impero dell’armonia,
      Santa Lucia! Santa Lucia!
      Tu sei l'impero dell’armonia,
      Santa Lucia! Santa Lucia!

      Or che tardate? Bella è la sera.
      Spira un’auretta fresca e leggiera.
      Or che tardate? Bella è la sera.
      Spira un’auretta fresca e leggiera.
      Venite all’agile barchetta mia,
      Santa Lucia! Santa Lucia!
      Venite all’agile barchetta mia,
      Santa Lucia! Santa Lucia!

      Kun Korvatunturin väki viimein lopetti aplodeerauksen hiljaisuus täytti tienoon.

      Hämäränhyssyä.
      Ensimmäisenä pihalla liikahti Joulumuorin hyväntahtoinen ja suojeleva kotitonttu Kaapo. Toisin kuin muu porukka, se ei ollut tapahtuneesta moksiskaan, vaan meni sisälle ja raahasi mukanaan kokoonsa nähden aika isoa kukkienkastelukannua. Vettä loiskui ja tontun nutunhelmakin sai osansa, ollen jo litimärkänä.

      ”Ihme ja kumma, etten tajunnut, että myös ikkupuluoJ oli lähdössä! Muori kun sanoi minulle vain lähtötöpinöissään, et mun pitää hoitaa palmu kuntoon. Tilasinkin heti pikana aurinkolampun netistä ja oletan, että se hajavalo tulee tarpeeseen.”

      ”Mikä hajavalo?” ikkunalaudalla istuskeleva riihitonttu kysyi. Se oli tullut jo hieman aiemmin askarteluhuoneeseen sisälle kuikuilemaan, kun oli vähällä ollut jäädä porukan jalkoihin pihamaalla. Sen harmaa ja ryttääntynyt olemus jäi usein porukalta huomaamattomaksi, kuin vaimeaksi varjoksi.
      ”Hajavalo?” se ihmetteli nyt itsekseen, kun ei pystynyt oikein sanomaan mitään lisää. Seurasi vain harittavalla katseellaan kotitontun touhuja, mutta oli toiveikas. Kotitonttu varmaankin saisi palmun ennalleen. Kasvi hyödyntäisi aurinkolamppuvaloa ja tuottaisi taas lehtivihreää. Kaikki olisi taas ennallaan.

      ”Kaikki ennallaan... mutta Joulumuori on kai päättänyt täksi jouluksi pistää kaikki uusiksi!” pälähti riihitontun mieleen, ja hän nappasi pari sinistä pastillia suuhunsa lattialta. (Ne olivat niitä Ikkpuuluoj´n lahjaksi saamaa lisäravinnetta.) Ja hetipaikalla riihitontun kuivakkaat ajatukset saivat puhtia. Ne pari sinistä palleroa aiheuttivat valtaisan ymmärrysaihion. Oiva aatos tärisytti riihitonttua sen saadessa filosofisen megajoululahjaidean. ”Onhan tutkittua, että Pohjoisen valo ei riitä yhteyttämiseen, vaan väki vaipuu lepotilaan... ”

      • Maxim foxx

        ”…Joten kehittämäni torajyväiset tonttupuvun nappiset tulevat kuin tilauksesta tarpeeseen, tänne pohjolan pakkasiin”

        Saunatonttu nyökkäili Riihitontun sanoille niin että parta vain heilui pyörivien silmien alla. Tonttu oli löytänyt Joulumuorin reseptikirjastosta opuksen
        ”Biojätteestä maistuvaksi kiljuksi” – kirjasen, jota se luki parhaillaan kansikuva ylösalaisin, mutta sillä ei ollut niin väliä näin joulunalun tunnelmissa. Hihitys oli tasaisen hiljaista ja saunatontulle taisi käydä ihan mikä vaan filosofia siinä tilanteessa.
        ”Mutta mitäs ihmettä?” Riihitonttu sanoi äkkiä napaten samalla uuden pillerin suuhunsa ja tiiraili sitten ulos klasin läpi. ”Miksi ihmeessä Potsi juoksentelee pihalla aivan hädissään, tonttulauma kintereillään?”

        Saunatontun silmät lopettivat äkisti pyörimisensä. ”Joko ne aloittivat, ruojat? Minunhan piti päästä mukaan!” hän kiljaisi ja alkoi vetää äkkiä valtavia pieksuja jalkoihinsa, - sellaisia joissa on reilu ja leveä varsi. ”Näistä ei potsi kyllä pakene!”

        Kauhistunut sika juoksi lumipeitteisen kuhilaan läpi ja naurava tonttulauma pieksuissaan perässä. Sitten otus jarrutti äkisti ja muutti suuntaansa; sen sorkat vispasivat villisti tallattua polannetta ja otus kiihdytti kohden ikkunaa josta Riihitonttu yhdessä saunatontun kanssa menoa katselivat.
        RÄISKIS!
        ”Viiiii! Viiiiiiii-iiiii!” huusi Potsi hädissään sännätessään akkunan läpi luminen tonttulauma perässään. Sen sorkat iskivät kipinää lattialankkujen kovalla pinnalla ja koko tontturevohka mukaan lukien kauhistunut Potsi, juoksivat Riihi – ja saunatontun yli. Jossain keittiössä päin kuului kohta enää vain vaimeana, kun Potsia jahtaavat tontut matkivat kauhistunutta sikaa ja toistelivat sen kiljahduksia, mutta myös astioitten ja muun posliinin särkymistä sieltä kantautui.
        Äkkiä eteisessä tömähti.
        Punakat, risupartaiset kasvot kurkkivat oven raosta eikä tulija meinannut uskaltaa astua peremmälle pirttiin.
        ”Voi halvatun….


    • fdsffsd

      Hallusinaatiot eivät ottaneet millään laantuakseen. – Ei olisi pitänyt syödä niitä pahuksen pillereitä, ähki ikkupuluoJ tuskaisena. Silloin Joulumuori kohotti kaulimensa ja vaati puheenvuoroa.

      – Olet ihan seko. Teet kaiken päinvastoin kuin pitäisi. Nimesikin on takaperin, vaikka sen pitäisi olla etuperin. Nyt ei auta muu kuin terapia, sanoi Joulumuori lujasti. – Olen varannut sinulle ajan psykiatri Pipipäältä, ala joutua.

      Pian ikkupuluoJ makasi psykiatrin sohvalla. Tutkittuaan ikkupuluoJin pään tarkoin suurennuslasillaan Pipipää julkisti diagnoosinsa.

      – Tämä on pahin joulupukkisyndrooman tapaus minkä olen nähnyt. Olette jakaneet vuosisatoja lahjoja ympäriinsä, vaikka elämän tarkoitus on, kuten tunnettua, kerätä rahaa itselle. Olette täysin kahjo. En voi ottaa hoitovastuuta. Painukaa tiehenne, psykiatri Pipipää sanoi tuimana.

      Mutta silloin ikkupuluoJ huomasi jotain hyvin outoa Pipipään piirteissä. Eikä siinä kaikki: valkoisen lääkärintakin alla oli punaiset kalsarit !

      ikkupuluoJ nousi sohvalta ja sanoi: – En voi luottaa diagnoosiinne.
      – Miksi muka ette? Olen kokenut psykiatri.

      – Ettekä ole. Te olette Superhessu.

      Se oli totta. – Hö höö, sanoi Superhessu ja lensi tiehensä. Jotain putosi hänen viittansa poimuista. Jokin painettu lehti...

      ikkupuluoJ nosti sen lattialta. Se oli kalenteri. Maya-intiaanien kalenteri. Ja se näytti maailmanloppua! Enää muutama päivä... Joulua ei koskaan tulisi!

      • Satuilija*

        Joulu, joulu, jouluuuuuuu.....kaikui ikkupuluoJin päässä pikkuoravien äänenälaulettuna ja hän puisteli päätään kiivaasti puolelta toiselle niin, että valkoinen parta heilui laajassa kaaressa sivuttain, ikäänkuin pukki olisi hevimossaillut vaakatasossa. Pään kääntelyn seurauksena levy hänen päässään olevassa joululaululevysoitiimessaan vaihtui. Rasahtaen levylautasella alkoi sointinsa vanha joululaulu "En etsi valtaa loistoa"
        ...hmm m,hmm,ikkuppuluoJ myötäili päässään soivaa biisiä..."en etsi Valtaa (vanha ikkupuluoJin hevonen) Loistoa (IkkupuluoJin kynttilänkantaja-tonttu), en kaipaa Kultaakaan(ikkupuluoJin vaimo, tunnetaan myös nimellä Joulupukin Muori). Ma etsin Taivaan Valoa (Kuu, jota tarvittiin ehdottomasti Jouluyönä taivaiseen porotokalla ajeluun) ja Rauhaa (Joulupukin Muorin vanhempi systeri, tuttavallisemmin Raksa) päälle maan.....

        "Taivaan Valoa! Hahaa, apropoo!" huudahti ikkupuluoJ ja läimäisi kämmenellä reiteensä niin, että siihen nousi paksu kirvelevä makkara. Taivaan Valoa. Sitähän ne Mayatkin aikoinaan koettivat pyramidin huipuillaan metsästää. Nythän ne näkyivat juuri 3.12 omilla paikoillaan, eikä kukaan niitä edes yrittänyt saada kiinni.
        sehän oli selvä, mitä seuraavkasi piti tehdä.....No, se nyt oli vähintä mitä ikkupuluoJ saattoi näin maailmanlopun edellä olettaa joutuvansa tekemään.......


      • fdfddfs
        Satuilija* kirjoitti:

        Joulu, joulu, jouluuuuuuu.....kaikui ikkupuluoJin päässä pikkuoravien äänenälaulettuna ja hän puisteli päätään kiivaasti puolelta toiselle niin, että valkoinen parta heilui laajassa kaaressa sivuttain, ikäänkuin pukki olisi hevimossaillut vaakatasossa. Pään kääntelyn seurauksena levy hänen päässään olevassa joululaululevysoitiimessaan vaihtui. Rasahtaen levylautasella alkoi sointinsa vanha joululaulu "En etsi valtaa loistoa"
        ...hmm m,hmm,ikkuppuluoJ myötäili päässään soivaa biisiä..."en etsi Valtaa (vanha ikkupuluoJin hevonen) Loistoa (IkkupuluoJin kynttilänkantaja-tonttu), en kaipaa Kultaakaan(ikkupuluoJin vaimo, tunnetaan myös nimellä Joulupukin Muori). Ma etsin Taivaan Valoa (Kuu, jota tarvittiin ehdottomasti Jouluyönä taivaiseen porotokalla ajeluun) ja Rauhaa (Joulupukin Muorin vanhempi systeri, tuttavallisemmin Raksa) päälle maan.....

        "Taivaan Valoa! Hahaa, apropoo!" huudahti ikkupuluoJ ja läimäisi kämmenellä reiteensä niin, että siihen nousi paksu kirvelevä makkara. Taivaan Valoa. Sitähän ne Mayatkin aikoinaan koettivat pyramidin huipuillaan metsästää. Nythän ne näkyivat juuri 3.12 omilla paikoillaan, eikä kukaan niitä edes yrittänyt saada kiinni.
        sehän oli selvä, mitä seuraavkasi piti tehdä.....No, se nyt oli vähintä mitä ikkupuluoJ saattoi näin maailmanlopun edellä olettaa joutuvansa tekemään.......

        ikkupuluoJ mietti ankarasti.

        Miksi Superhessu oli esiintynyt psykiatrina?

        Entä miksi Superhessulta oli pudonnut maailmanlopun ennustava kalenteri? Oliko hän pudottanut sen tahallaan? Kuuluiko se sittenkin terapiaan? Siinä tapauksessa Superhessulla täytyisi olla psykiatrin pätevyys, mikä ei tuntunut uskottavalta.

        Niin, tuo Superhessu... Hänen täytyi olla sekaantunut juttuun.

        Yksi asia oli varma: ikkupuluoJin oli toimittava nopeasti; ennen maailmanlopun tuloa, mikä koittaisi joka tapauksessa viikon päästä teki hän tai Superhessu niin tai näin.


      • Satuilija*
        fdfddfs kirjoitti:

        ikkupuluoJ mietti ankarasti.

        Miksi Superhessu oli esiintynyt psykiatrina?

        Entä miksi Superhessulta oli pudonnut maailmanlopun ennustava kalenteri? Oliko hän pudottanut sen tahallaan? Kuuluiko se sittenkin terapiaan? Siinä tapauksessa Superhessulla täytyisi olla psykiatrin pätevyys, mikä ei tuntunut uskottavalta.

        Niin, tuo Superhessu... Hänen täytyi olla sekaantunut juttuun.

        Yksi asia oli varma: ikkupuluoJin oli toimittava nopeasti; ennen maailmanlopun tuloa, mikä koittaisi joka tapauksessa viikon päästä teki hän tai Superhessu niin tai näin.

        No eihän ikkupuluoJ voinut tosissaan väittää, ettei Superhessun voimat olisi yhteen maailmalopun estämiseen riittäneet, sen hän tiesi kyllä itsekin. Kunhan vain saisi niitä kuorellisia maapähkinöityä, joita SuperHessu popśi alituiseen,. niitä joissa oikeasti oli sisällä niitä pieniä sinbisiä pillereitä, niin....

        ..."halvatun Jukka palmu sentäs!".... ikkupuluoJin pikkusaerkku, jollaoli huomattavasti ohuempi rissuisempi parta ja huomattavasti punakammat kasvot, ja joka oli huomattavasti arempi ja alistuvaisempi kuin ikkupuluoJ, astui pirtin ovesta sisään sikojen ja tonttujen karmean kiljunnan keskelle.

        "NO MISSÄ SE Jukkapalmu on???" Pienet nuppineulan pään kokoiset mustat silmäterät hakivat katseellaan vihertävää laikkua pienen pirtin uumernista ja oven raosta näkyvän kammarin nurkan jokaisesta sopesta, johon katse ylsi.
        "Missä pirussa se halavatun rehu piileksii?" Pieni, mutta päättäväinen punanuttuinen hahmo pyyhälsi läpi hämärän pirtin etukumarassa suoraan kammariin.

        Saunatonttu oli juuri irrottamassa Riihitontun saappaanvarsia Potsin sorkista, kun punanuttuinen ilmestyi ovensuuhun.
        "Mitä helv...." se aloitti jupåinansa, muttalopetti ehti tunnistettuaan tulijan.
        "Ihana lankoni Teräsmies, kiva nähdä!!" tonttu kumartui hahmon eteen ojentaen oikean kätensä kuten linnanherrqaa tai itse Kuningasta tervehdittäessä.
        Kumarrus oli niin syvä, että tonttu olisi voinut lipaiwta lattiaa kielellään.
        "Hmm..mm no antaa olla, nouskaa ylös", punanuttinen sanoi vaivaantuneena.
        "Teräsmies ja Eraäsmies, Peräsmnies, ihan mikä vaan, tilanteesta riippuen tai roikkuen", kookas hahmo totesi vetäessään punaista nuttua yltään. Riihitonttu juoksi hätiin, alkaen vet'' punaisia hihoja ulospäin, mutta ne vain venyiväät ja vanuivat ainakin kolme metriä, ennenkuin niiden alta ilmestyi pienen pieni harmaa otus.
        "Prk#%leen S"""tana! " se jupisi ja sihisi ja suhisi ja hyppelehti suoreaan neljällä jalalla ylöspäin. Kokonaista kymmenen senttiä, ku n oikein pinnisti.
        "No voihan v""#¤ttu sehän on itse Kiroileva Siili!" Saunatonttu tottesi jua veti Riiihitontun huopikkaan varresta.
        "Lisää SupiSuomalaisia SuperSankareita, eiköhän näillä jo maailmanloppu estetä....?".....


    • scarabaeus

      Niinpä siis olivat Joulumuori ja Ikkupuluoj jättäneet taakseen 483 metriä korkean tunturin. Tiedättehän Korvatunturin, jonka uumenissa on kaikki ne salaiset onkalot. Ja taivaankannelta takaisin Korvatunturille palasi kaksikko Superhessu ja Teräsmies, jotka olivat laskeutuessaan ovelasti muuntautuneet Joulumuoriksi ja Ikkupuluoj ´ ksi. Superkaksikko meni aivan täydestä, sillä näin joulun alla kaikki feikki tehoaa. Mitä paksumpi naamari sen parempi. Pullottavat posket, punakat nenät.
      Kaikille.

      Samaan aikaan, kun Korvatunturilla tahti kiihtymistään kiihtyi ja tuttu joulusekoilu herkesi herkeämistään sukankuluttajien töppösiin, niin Euromaan yläilmoissa kuului kiljuntaa ja berliiniläiset höristelivät korviaan, luulivat Kiljusen herrasväen olevan asialla, mutta erehtyivät, sillä:

      ”Koetaan nyt se uusi ja parempi elämä etelärannikolla palmujen katveessa.” hihkui Berliinin yllä se Oikea Joulumuori siipalleen lentomatkalla. Olivat kovaa kyytiä menossa tukikohtaan, jossa valmisteltiin ympäri vuoden niitä parempiin suihin sopivia korkealaatuisia jouluruokia ja stailattuja huippuhintaisia joulukoristeita. Torttuja väänneltiin jos jonkinlaisia. - Korvatunturin keittiön luomuantimista ja Tahvotontun ohrapuurosta ne sörsselit olivat hyvinkin poikkeavia lisäaineineen. Ja mikä parasta, ne saattoivat kestää homehtumatta vuosikymmeniä. Yleiskansallisliittovaltion Liitellin kaupan kautta jakelu hoitui näpsäkästi vuosista toisiin. Joka joulu löytyivät takuuvarmasti ne samat suklaatipötiköt ja marsipaanisuikulat. Ne jos mitkä kelpasivat nurisemattomille asiakkaille laadusta tinkaamatta.

      Aika erikoista. Riskibisneksestä ei tietoakaan. Nyt oli Ikkupuluoj ´n maailma mallillaan, tämänkin tukikohdan omistajana, tytäryhtiö SuperElitistiset Joulukimerrykset.

      Korvatunturin sähköpostiin oli nimittäin tullut se pikainen viesti, joka Muorin mielestä vaikutti jokseenkin moraalittomalta ja rikolliselta. Vaikutti kuin ökyjen rikollisliiga olisi mafian lailla iskeytynyt tonttujen puukauppoihin. Korvatunturilta ohjatun pikkusypressien metsänhoidon rahallinen arvo kulkeutumassa harmaan talouden veroparatiisisaarille eikä Riihitontun huomaan! Riihikuivat kuivuisivat ja sen siliän tien Korvatunturin maailmanlaajuiset bisnekset kokisivat kauhuskenaarion.

      Oli otettava selvyys, kuka sieltä sylttytehtaalta nyt oli järjestetty ulos kengänkuva persuuksissaan. Oliko työn laatu pettänyt? Olivatko sypressit tuunattu polttopuiksi, vaikka ne piti Ikkupuluoj ´n alkuperäisen suunnitelman mukaisesti tunkea valmiiksi koristeltuina niihin tonttujen valmistamiin kuljetuslaatikoihin. Niihin innovatiivisiin uutuustuotteisiin salalokeroineen, joilla kuljetusalan ryssimistuunaustunarit pystyisivät viemään lisää tavaraa rajojen yli huomaamattomasti. Globaalisti.

      Pukki oli viimein tänä vuonna käsittänyt, että edellisjoulujen Korvatunturitakomiset, naulaamiset, puulelujen valmistelut olivat olleet turhuuden turhuutta, sillä nykyajan kakarat vaativat iipodeja, vihaisiatipuja, laskettelulomia, ja kaikenlaisia mullekaikkiheti-mullekaikkiheti vimpaimia.
      Intarsiakoristeltu tai poronkaviolla tai shamaanin taikamerkinnällä koristeltu pukstaavinen puurasia. Pyh! Kaikki ne jäisivät toivottoman toivomattomina lahjoina kuitenkin Riihitontun riihikuivien paalien kylkeen nököttämään, joten Ikkupuluoj oli lähettänyt koko satsin sille Mega-aivoberluusgonille Saapasmaahan. Siellä sitä osataan ottaa ja lainata, jos omat ei riitä. Siellä sitä rakennetaan elämäntarinat ja kaupallisuuden jatkumot kuppaamalla ja huijaamalla kaikkia niin ansiokkaasti ettei kukaan tajua. Tajua ajoissa, kun huonot on jo housuissa. Siis kaikilla muilla kuin heillä.

      ”Tämä kvartaalitalous. Oliko sittenkään järkeä arvioida kolmen kuukauden jaksot pörssikurssien tahdissa?” mietiskeli Ikkupuluoj lennossa parta vipattaen, mutta ei virkannut Muorille aatoksiaan, sillä...

      • Satuilija*

        ...korvanappi hänen punaisen hiippalakkinsa reunuksen alla alkoi vilkkua vimmatusti ja piippailla yhä kiihtyvään tahtiin. "Tuleva puhelu, tuleva puhelu, Joulusanomien Päätoimittaja Tonttu Luki-Häiriö...otatteko puhelun...? "
        IkkupuluoJ painoi rinnallaan roikkuvasta sähköjohdon nappulasta ja rykäisi.
        "Halloota, halloota...juu päivää päivää, eipä ole sinustakaan Luki-Häiriö mitään kuulunut aikoihin, mitä sydämellä....." IkkupuluoJ ei kerennyt lausettaan loppuun asti, kun korvanapista alkoi kuulua kiihkeää puhetta. Ääni nousi ja laski vimmatusti ja kiihkeät pöytään napautukset kaikuivat taustalta. Luki-Häiriö tuntui olevan kovin tuohduksissaan.
        "##?*tanan s##tana!! Prk... että ei ole kohta painokelpoista! Että luulin syypään olevan sen Satuilija-tontun, että olisi ihan likinäköinen eikä enää pysty kirjoittamaan oikein....mutta se olikin se p""rk...leen EU-direktiivi...."
        Mitä hittoa? Pukki kuunteli keskittyneenä ja nyökkäili itsekseen. Juu oli menty taas siihen pisteeseen, että EU-direktiivit sanelivat jopa painetun tekstin kiintiöitä. Nyt tasa-arvon nimissä Korvatunturin Joulusanomien Joulutarinaankin piti ujuttaa tietty määrä ulkomaalaisperäisiä kirjaimia, deetä geetä, quuta ja niin pois päin. Että olivat sitten oikoluvussa menneet ihan hyvää tekstiä muokkailemaan niin, että osasta sanoista jätettiin kirjaimia pois ja toisiin lisättiin näitä direktiivin mukaisia.
        "Nooh joo otan kyllä täyden vastuun, jos painatte niin kuin ennenkin. Maksetaan maksetaan sakot jos tulee, pyörähdämmä tässä Muorin kanssa Rysselissä, jos niikseen tulee...."
        Meteli korvanapista rauhoittui ja Luki-Häiriö totesi aina voivansa luottaa ikkupuluoJihin.
        Loppuvarmennukseksi hän vielä lisäsi: "...ja mitä seuraavassa Rysselin kokouksessa päätetäänkään, niin sitten mennään sen mukaan. Tietysti! Opetelkoot Suomen kansa, tontut ja maahiset sitten vaikka ihan uuden kielen, jossa on direktiivin mukaiset kirjaimet, eihän tuo ole paha rasti. Pääasia, että pysytään isompien mukana.....mutta Kiroileva Siili saa pitää linjansa..."


      • maxim foxx
        Satuilija* kirjoitti:

        ...korvanappi hänen punaisen hiippalakkinsa reunuksen alla alkoi vilkkua vimmatusti ja piippailla yhä kiihtyvään tahtiin. "Tuleva puhelu, tuleva puhelu, Joulusanomien Päätoimittaja Tonttu Luki-Häiriö...otatteko puhelun...? "
        IkkupuluoJ painoi rinnallaan roikkuvasta sähköjohdon nappulasta ja rykäisi.
        "Halloota, halloota...juu päivää päivää, eipä ole sinustakaan Luki-Häiriö mitään kuulunut aikoihin, mitä sydämellä....." IkkupuluoJ ei kerennyt lausettaan loppuun asti, kun korvanapista alkoi kuulua kiihkeää puhetta. Ääni nousi ja laski vimmatusti ja kiihkeät pöytään napautukset kaikuivat taustalta. Luki-Häiriö tuntui olevan kovin tuohduksissaan.
        "##?*tanan s##tana!! Prk... että ei ole kohta painokelpoista! Että luulin syypään olevan sen Satuilija-tontun, että olisi ihan likinäköinen eikä enää pysty kirjoittamaan oikein....mutta se olikin se p""rk...leen EU-direktiivi...."
        Mitä hittoa? Pukki kuunteli keskittyneenä ja nyökkäili itsekseen. Juu oli menty taas siihen pisteeseen, että EU-direktiivit sanelivat jopa painetun tekstin kiintiöitä. Nyt tasa-arvon nimissä Korvatunturin Joulusanomien Joulutarinaankin piti ujuttaa tietty määrä ulkomaalaisperäisiä kirjaimia, deetä geetä, quuta ja niin pois päin. Että olivat sitten oikoluvussa menneet ihan hyvää tekstiä muokkailemaan niin, että osasta sanoista jätettiin kirjaimia pois ja toisiin lisättiin näitä direktiivin mukaisia.
        "Nooh joo otan kyllä täyden vastuun, jos painatte niin kuin ennenkin. Maksetaan maksetaan sakot jos tulee, pyörähdämmä tässä Muorin kanssa Rysselissä, jos niikseen tulee...."
        Meteli korvanapista rauhoittui ja Luki-Häiriö totesi aina voivansa luottaa ikkupuluoJihin.
        Loppuvarmennukseksi hän vielä lisäsi: "...ja mitä seuraavassa Rysselin kokouksessa päätetäänkään, niin sitten mennään sen mukaan. Tietysti! Opetelkoot Suomen kansa, tontut ja maahiset sitten vaikka ihan uuden kielen, jossa on direktiivin mukaiset kirjaimet, eihän tuo ole paha rasti. Pääasia, että pysytään isompien mukana.....mutta Kiroileva Siili saa pitää linjansa..."

        ”Mutta kerropa, ihan omin sanoin, koska tarkalleen ottaen sinusta alkoi tuntua olo superhessumaiselta?” Valkotakkinen mies kysyi totisena, Ikkupuluojia silmiin katsellen.
        Ikku höpisi vielä vähän aikaa omiaan, katseli sitten vaaleanvihreää huonetta ja seinille ripusteltuja lasten piirustuksia. Yhdessä niistä hyppi musta satiainen ja kiroili toiselle satiaiselle, mutta viereinen kuva esitti punanuttuista joulupukkia.
        Ikku työnsi peukalon suuhunsa ja mumisi jotakin, kuva oli selvästikin ahdistava.

        Hieman kauempana, ristikkoikkunan vieressä yhdestä piirroksesta repsotti teippauksen pettämä nurkka ja siinä luki suurin kirjaimin: GOOFY. Ikku tuijotti kuvaa henkeään pidätellen ja peukalo lopsahti suusta ulos.
        ”Yynghh!” Ikku parkaisi ja osoitti vapisevalla sormellaan Goofy – kuvaa.
        ”Valkotakkinen mies vilkaisi Ikkun osoittamaa kuvaa mutta alkoi taas heti tuijottaa Ikkua silmiin. ”Tuo kuva? Tiedätkö kuka sen on piirtänyt?” Mies kysyi.
        Ikku vatkasi päätään epätoivoisena ja alkoi taas vetää puuskauksittain henkeä. Hänen kysyvät silmänsä katsoivat valkotakkiseen mieheen ja Ikkusta näytti että mies olisi hiukan hymyillyt. Ei nyt sillai selkeästi vaan vähän piruilevasti, juonikkaasti.
        ”Sen olet kuules piirtänyt sinä itse, Ikku. Et taida muistaa, mutta minä voin hieman avittaa. Liittyykö kuva sinun itsesi mielestä mihinkään erityiseen, kuten vaikkapa Joulumuoriin?
        Ikku nosti vaivoin päänsä ylös ja sai taas katsottua Goofy – kuvaa. Peukalo lupsahti takaisin suuhun ja Ikku puisteli taas päätään.
        ”Entäpä Teräsmieheen? Liittyykö kuvaan lentävä teräsmies tai jokin…nomadi ja lumeton talvi korvatunturilla?”

        Ikku lopsautti peukalon taas ulos suustaan ja yritti tapailla sanoja. Päätään puistellen hän sai ainoastaan parahduksen aikaiseksi, mutta sellainen kuului myös hänen alapäästään. Ikku vajosi kyyryyn sängyn reunalle ja alkoi taas vihata itseään. Jostain alemmista kerroksista kantautui vaimeaa kiljuntaa.

        ”Kuules Ikku. Puhun nyt sinulle suoraan. Olet ollut täällä nyt kaksi vuotta vaimosi Joulumuorin lähtemisen jälkeen. Kävit silloin männävuosina hieman…sanoisinko nyt hurvittelemassa ja toit joulumuorillekin mukavia tuliaisia, hö hö höö! Tuollaisia niin kuin tuossa yhdessä kuvassa on ja tiedätkös mitä? Joulumuorihan otti ja lähti läpyttelemään sen nomadin…teräsmiehen kanssa korvatunturilta. Tuo kuva on sinun itsesi piirtämä. Väitit silloin että minä olin superhessun salainen kätyri ja että minulla muka olisi ollut punaiset, karvaiset kokovartalokalsarit, mutta yhtä et tiennyt. Minun kalsarini ovatkin tälläistä jenkkiläistä luukkumallistoa, HÖ HÖ HÖÖ!

        Ikkupuluoj katseli henkeään haukkoen miten valkotakkinen mies oli nostanut takkinsa liepeet korkealle ylös ilmaan ja esitteli nyt hänelle virnuillen takalistoaan. Toden totta, kalsarit olivat aivan samanlaiset kuin superhessulla, mutta nämä olivat vain paremmat. Niissä oli jenkkimallinen luukku.

        ”Mun täytyy nyt heti lähteä. Superpähkinät ovat melkein kokonaan loppu, mutta onneksi konnat eivät tiedä sitä, hö hö höö! Kah, yksi oli vielä jäljellä. KLUNKS!”

        Ikkupuluoj katseli vavisten ja otsa hikeä puskien miten Superhessu heitti pähkinän suuhunsa ja lensi kohta ristikkoikkunan läpi ulos. Kummallinen kiljunta läheni ja nyt siihen oli sekoittunut särkyvien astioiden kilinää.
        Potsi säntäsi oven läpi hirveää vauhtia ja sen sorkat liukastelivat vimmatusti vahatulla linoleumlattialla. ”VIIIII-IIIIII! Ota Potsi kiinni, pukki, ota! Se ei saa päästä karkuun! VIIIIIIIII-iiih!” punanaamainen, parrakas tonttu huusi ja kohta koko huone oli täynnään punanaamaisia, parrakkaita tonttuja sikaa jahtaamassa. Ikkupuluoj puristi kauhuissaan sänkynsä reunoja ja hänen olkapäänsä hytkyivät hysteerisen itkukohtauksen päästessä ilmoille.


    • fefefefe

      Seuraavista viikoista ei jäänyt Ikkupuluojin mieleen kuin joitakin sekavia muistikuvia, niin kovassa lääketokkurassa hän taisi olla.

      Jossain määrin toivuttuaan Ikkupuluoj tapasi jälleen valkotakkisen tohtorin.

      Pitkän keskustelun jällkeen Ikkupuluoj alkoi ymmärtää, miten sairas hän oli ollut. Mutta nyt valkotakkinen sai hänet tajuamaan koko jutun. Ikkupuluoj ei kerta kaikkiaan ollut kestänyt Joulumuorin lähtemistä Teriksen matkaan. Hän oli alkanut paeta todellisuutta, reaalimaailma oli muuttunut hänen mielessään mielettömyydeksi, jossa mikään ei ollut sitä miltä näytti.

      Fantasiamaailmassa lääkäritkin saattoivat yhtäkkiä mukamas muuttua supersankareiksi. Mutta kaikki oli ollut vain hänen ylirasittuneen mielikuvituksensa luomusta.

      - Tohtori, haluan kiittää teitä. Olen vihdoin palannut todellisuuteen.

      – Ei mitään kiittämistä. Minut palkitsee se, kun saan auttaa potilaitani. Heisulivei! HÖ HÖÖ!

      Ikkupuluoj ummisti silmänsä. Nyt totisesti riitti...

    • Satuilija*

      ...tämä hulluus. Herää. IkkupuluoJ puristeli käsiään nyrkkiin unen ja valveen taitekohdassa, suunnilleen niillä main, missä lapsikin Pukin yleensä näkee savupiipusta könyävän.
      Herää nyt, perkules Ukko ja ala tositoimiin. Aikaa ei ole kuin KOLME ja PUOLI PÄIVÄÄ.....
      Auringonpalvojat kohottelivat kummastellen kulmiaan ja päät kääntyilivät isovatsaisen, valkopartaisen ja -tukkaisen kookkaan miehen suuntaan, joka murahteli itsekseen aurinkotuolissa nyrkkejään heristellen.
      "Taas joku suomalainen Vodkaturisti."
      "Jorge- nuppunen, älä mene liian lähelle. Setä voi olla vaarallinen."
      Aurinko paahtoi täydellä höngyllä Teneriffan yllä. Palmut leyhyivät laiskasti kuumassa tuulessa aaltojen iskeytyessä rantahietikkoon. IkkupuluoJ tunsi hien valuvan parran alapuolella pitkin kaulaa ja suu tuntui hiekkapaperilta.
      "Taasko painajaisia?" Muori kysyi noustessaan toisen kyynärpäänsä varaan Baden-Baden-tuolissaan, hamuillen pikkuruiselta pöydältä BloodyMaryansa. Sitten hän imaisi pillistä pitkän siemauksen ja vaipui huokaisten takaisin makuulle.
      "Niin. Painajaisia. Taas. En käsitä, mikseivät ne jätä rauhaan, olenhan itsekin tehnyt rauhan itseni kanssa. Tämä päätös pitää, täällä pysytään tämä Joulu:" IkkupuluoJ ojensi kättään Sangriakannun suuntaan, kaatoi itselleen mojovan lasillisen ja kulautettuaan sen kertalaakilla, vaipui mietteisiinsä kulmat rytyssä.
      Hmm..siis jotain siinä unessa nyt hämää....mikä se olikaan? Ei se SuperHessu niinkään, satiaiset oli jo käsitelty, mutta mutta....
      "Herraisä sentäs!" IkkupuluoJin silmät laajenivat suuriksi kuin kookospähkinät ja hätääntynyt katse kalpeni entisestään. Viikkojen lääketokkurassa! Niinhän sitä epäiltiin. Että oli mennyt useampi viikko. Se tarkoitti tietenkin sitä, että IkkupuluoJ oli hukannut aikaa muistamatta sitä tärkeintä, johon ei enää ollut liikoja aikoja....Valoa! Valoa KOrvatunturille, valoa maan päälle, valo.......
      Kauankohan tästä lentäisi Pyramiideille..................

    • scarabaeus

      ”Kairon pyramidit...” Ukki puuskahti.

      ” Ai, että Kairon 20 miljoonaa asukasta, torit, basaarit, kahvilat. Sinnekö nyt muka halajat? Eikö sinulle mikään riitä!? ”

      Joulumuori kimmastui, kasasi kiireesti rantakamppeensa ja hilppasi horjahdellen hotellille päin takaviisto keikkuen. Pukki ei edes heti tajunnut niin äkkiväärää käännettä, vaan mutisi edelleen valoisan auringonkuivattamana pökkelönä. - ” Kuitenkin kaikitenkin Kairon kaupungin toreilla, basaareissa ja kahviloissa on niin uskomaton ja erityinen fiilis. Etkö Muori muista sitä viimekertaista basaarikierrostamme, kun ählämsähläsimme mäsählämäisesssti? ” Pukkiukkinen muisteli niitä liukaslätkäisiä kauppamiehiä ja hikoili punakkana yrittäen kammeta ylös tuoliltaan.

      Vaan ei päivää ilman jotakin vintiötä. Pikku-Jorge oli ehtinyt kumauttaa muutaman muovisangollisen hiekkaa Ikkupuluoj `n liikavarpaille, ja oli parhaillaan jo kaukana rantaviivalla taskurapuja keräämässä. Aikoi sujautella niitä ohikulkiessaan rantalöhöilijöiden iholle verenkierron vilkastuttamiseksi.
      Olipa siis onni onnettomuudessa, että Pukki päätti poistua Muorin perässä hotellille, mutta sangrian kierteisen pilvenkeveyden yllättämänä tössähti turvalleen. Valkohapsinen partakarvoitus lankesi harsoisena hiekalle imaisten hetkessä lähes miljoona rantakirppua haituviinsa. Ukkipukkinen ei niistä vielä ollut tietoinen, kun nosti naamarinsa ja aisti subtrooppisen ilmaston leyhyn. Siinä hänen edessään seisoi nyt hoikka lattajalkainen hiekkarantojen myyntitykki, joka vikkelästi oli jo kaivamassa kopastaan karnevaalista rekvisiittaa: serpentiiniä, pillejä, paperihattuja, viinirypäleitä, hokien ”osta-osta-osta-osta-anttilanhinnat-stockmanninlaatu”.

      ” Herkeä herjaamasta!” Ikkupuluoj kiivastui ja ojenteli käsiään kuin kalauttaakseen kauppamiestä kaaliin, mutta...........

    • mysteryman

      Siloin taivaasta iski salama ja kuului mahtava ääni, kuin ukkosenjyrinä, mutta paljon kovempi.

      Ääni sanoi hilpeästi: Heisulivei, hessun hessun hei.

      Mutta ketään ei näkynyt. Kuka puhui? Missähän nyt mentiin?

    • maxim foxx

      ”…Hö höö! Mä tulin takaisin joutuisammin kuin äsken luulinkaan”, Molodov Von Freud selitti Ikkulle sovittaen samalla valkoista takkia punaisten kalsari-haalareittensa päälle.

      ”Mä tuumailin tuolla kaukana auringon toisaalla puolella tätä sun juttuas, Mikki, eikä nuo piirustukset pyramideista ja aurinkorannoilta tunnu oikein Mikki sun jutultas, heissunvei! Hö höö, onkos sulla Mikki korvat kasvaneet tällä välin, vai sainkos mä vähän liikaa kosmista säteilyä auringosta?”

      Ikku katseli Valkoisen takin rintamuksen henkilökorttia jossa oli superhessun kuva, mutta heti kun hän käänsi päänsä kohden polttavalla hiekalla höpöttävää myyntitykkiä (joka seisoi latuskaisiksi tallatuissa patiineissaan hänen edessään, Molodov Von Freudin vieressä ), tuomiopäivän pasuunat ja enkelten torvet toitottivat taivaalta alas hirveää luritusta juuri hänen itsensä korviin. Ne tuntuivat kiertävän jatkuvasti samaa teemaa ja jonkinlaista säkeistöä, eikä ketkään muut rannalla olijat tuntuneet kuitenkaan kuulevan mitään. Ikku irvisti ja nosti kätensä ja alkoi haroa valkoista hiuspehkoaan, mutta käsi osui valtaviin Mikki – korviin.

      ”Hiuskiehkuraa, Ruuvipenkkiä ja Eewert-vainaan vanhat suokengät vuosisadan alusta. Ovat muuten aidot vehkeet, keräilykamaa kuules jouhiparta!”
      Myyntitykki oli yhtä pepsodent-hymyä niljakkaiden viiksiensä alla ja hänen kädessään heilui haalistuneet, punaiset minisivakat muutosten tuulia enteilevältä kasari-luvulta.
      ”Voiko noilla kävellä hiekallakin?” Ikku kysäisi ohimennen, mutta hänen mielenkiintonsa oli varsinaisesti kiinnittynyt reippaasti askeltavaan joulumuoriin joka alkoi kadota inturist-hotellin pääovesta sisälle. Joku viittasankari liittyi pian vaivihkaisesti joulumuorin seuraan.
      ”Kuulkaas herra. Näillä suokengillä te voitte tarpoa vaikka merien yli!”
      ”Mutta se ei enää riitä. Mä haluan tarpoa yli kaikkeuden, yli kaiken!”

      Kuu paistoi valkeaa valoaan korvatunturille. Tontut ja muori olivat kaikki kumartuneet piparipöydällä makaavan pukin ylle, joka oli kumauttanut päänsä uunin kiviin liukastuttuaan lattialla lojuneeseen luminokareeseen. Uusi kehitelmä lumikenkätöppösistä alkoi heti alkumetreillään näyttämään ikäviä puoliaan ja testaajana halusi olla juuri itse joulupukki. Valkoinen valo hohti pakkashuuruisen akkunan läpi ja valaisi valollaan huolestuneen korvatunturin väen. Tontut huokailivat ja nyhtivät partojaan, muori väänteli käsiään ja katseli tämän tästä porstuan suuntaan. Saunatonttu oli lähetetty hakemaan Repolainen paikalle, mutta aikaa oli mennyt jo puoli vuorokautta ja ulkona pakkanen kiristyi.
      ”Voi hyvänen aika sentään. Mitenköhän meidän oikein käy?”, muori tuskaili tonttujen keskellä pukkia samalla katsellen.

      • Satuilija*

        Tonttujoukossa leivinpöydällä supistiin. Punaiset hiipat väpättivät ja kulkuset niiden päissä kilahtelivat eri korkeuksilla kuiskutuksen yhä yltyessä ampiaisparven pärinän vahvuiseksi. Lopulta joukon keskeltä astui esiin erittäin vanha ja köyryselkäinen tonttuvaari. Se sukaisi kämmenillään paksua harmaata, jo sammaloitunutta partaansa ja selvitti kurkkuaan.
        "Krrh..hröö..Muori, tuotannii täälhä olishi ehotus...jos tuotannii krhm...ääähh..." Vanhus näytti painuvan kaksinkerroin hengästyneenä. Niin raskas ponnistus oli sille.
        Muori nosti pikkuruisen otuksen käteensä ja antoi sen könkätä vaivalloisesti olkapäälleen. Supinaa ja muminaa. Muori nyökkäili ja kuunteli korva tarkkana.
        "Selvä, ahaa...niinhän se on." Samalla hän etsiskeli katseellaan leivinpöydältä valtavaa katajapuista kaulinta, tarttuakseen siihen ja humauttaakseen Pukkia, koska sillähän vaivat yleensä paranivat millä olivat tulleetkin. Saatuaan kaulimen kouraansa hän nosti sen kaksin käsin päänsä yläpuolelle ja......


    • erwerwe

      Hallusinaatiot katosivat kääpiötä lukuunottamatta ja Ikkupuluoj tunsi olevansa vihdoinkin tilanteen tasalla. Hän oli valmis kuuntelemaan mitä kääpiöllä oli kerrottavanaan, sillä hän halusi tietää totuuden, ja kääpiön koko olemus huokui viisautta.

      - Ikkupuluoj, kuuntele tarkkaan. Olet nyt ymmälläsi ja syystäkin. En voi vielä paljastaa kaikkea. Lue tämä niin tajuat! sanoi kääpiö ja ojensi kuluneen sarjakuvalehden.

      - Tämähän on vanha akuankka-lehti, sanoi Ikkupuluoj kummissaan.

      - Koeta nyt tajuta, toope, ärähti kääpiö ja jatkoi: - Nuo lehdet eivät suinkaan ole pelkkiä lastenlehtiä, vaan symbolisia kuvauksia rinnakkaisen universumin tapahtumista. Maailmankaikkeuden, johon verrattuna sinulle tuttu todellisuus on pelkkä häilyvä varjo.

      - Ahaa! Hallitseeko tuota maailmaa Superhessu?

      - Ei, vaan jokin tai jotkin, joiden olemuksen hahmotat Superhessuna. Jotkut sanovat sitä Jumalaksi. Mutta jumalia on monta. Ihmiskuntaa on jo kauan valmisteltu ottamaan rinnakkainen maailmankaikkeus vastaan. Ensimmäinen merkki tästä oli se, kun Superhessun seikkailuista alettiin kertoa aku-ankassa.

      - Ahaa! Kuinka monta jumalaa on olemassa?

      – Noin 3,1415926, tarkkaa lukumäärää on mahdoton sanoa. Oho, nyt pitää mennä!

      Niin sanottuaan kääpiö äkisti katosi.

    • fefefefe

      Ikkupuluoj alkoi mietteissään lukea kääpiön jättämää akuankkalehteä. Oli tärkeää lukea lehti takaperin - niin kääpiö oli sanonut juuri ennen salaperäistä katoamistaan. Vähitellen hänelle selvisi, että harmittomalta viihteeltä vaikuttava lehti olikin täynnä salaisia koodeja ja symboleita.

      Eikä siinä kaikki.

      Ikku sai tietää lukemalla lehteä, että lehden päätoimittajat olivat satoja vuosia vanhan veljeskunnan suurmestareita. Heidän todellinen tehtävänsä oli varjella salaista tietoa superhessun jumalallisesta olemuksesta.

      Asian laitaa ei saanut kuitenkaan paljastaa - vielä. Mutta oli tärkeää ujuttaa lehteen symboleita ja koodeja.

    • feesfesf

      Yhtäkkiä kääpiö materialisoitui näkyviin, mutta vain puoliksi - alavartalo puuttui. Kääpiö piteli käsissään raksuttavaa herätyskelloa.

      – Pidä kiirettä, senkin pönttö! Aika rientää. Ratkaise kiireesti akuankka -koodi.

      Sitten kääpiö jälleen katosi mystisesti.

      • Maxim Foxx

        Nimeni on nyt Ikkupuluoj.
        Makaan tässä pöydällä ja kuulen ympäriltäni kaikenlaista hälinää, mutta en enää välitä siitä kaikesta oikeastaan yhtään mitään.

        Silmäluomieni raosta kajastaa keittiön piparipöydän yläpuolella loistavat öljyvalot, muistan niiden olemassaolon vain vaivoin. Tunnistan monia tuttuja ääniä; riihitontun, navettatontun, piparitontun ja tietenkin Joulumuorin, - joka on äänistä ehkä voimakkain ja ehkä mieltä vangitsevin, mutta kuvat jotka mieleeni ajautuvat ovat hajanaiset ja niin moninaiset. Olen nyt käynnistänyt järjestelmän analyysin ja itsepalautuksen, ja toivon että kaikki menee hyvin, mistä en voi kuitenkaan olla täysin varma.
        Tunnen kuinka muistini katoaa hetki hetkeltä ja tilalle tulee jotain kummaa, mutta nekin häviävät melkein saman tien. Tuntoaistia ei enää ole enkä tunne piparituvan tuttua tuoksua nenässäni, kuumuus ja kylmyys ovat olleet jo jonkin aikaa tuntemattomia olotiloja minulle. Tunnen nyt selkeästi selkeästi miten mieleni kato-aa, ratiritirallaa. Tuli kesä hallaaaaa…mutta onpas teillä kaunis kolttu, senjorita! Aurinko, kuu…kalenterit, ne kalenterit. Hyvää päivää. kirvesvartta, tilulilulii…hihihiii!


        Joulumuori katseli kauhuissaan miten joulupukin silmät rävähtivät kertaalleen täysin auki, sitten ne sulkeutuivat saman tien. Hän ei saanut ajatusta päästään että niin oli käynyt nyt viimeisen kerran ja hirveä paniikki täytti onnettoman muorin mielen. Kääpiötonttu oli kurkotellut pukin silmien raosta että näkyikö siellä vielä liikettä, mutta sitten hän oli hypännyt takaisin lattialle päätään puistellen. Kaikki muut tontut olivat ottaneet lakit päästään ja kokoontuneet piparikyökkiin valtavan pöydän ympärille pukkia katselemaan. Hiiskaustakaan ei enää kuulunut.


      • Satuilija*
        Maxim Foxx kirjoitti:

        Nimeni on nyt Ikkupuluoj.
        Makaan tässä pöydällä ja kuulen ympäriltäni kaikenlaista hälinää, mutta en enää välitä siitä kaikesta oikeastaan yhtään mitään.

        Silmäluomieni raosta kajastaa keittiön piparipöydän yläpuolella loistavat öljyvalot, muistan niiden olemassaolon vain vaivoin. Tunnistan monia tuttuja ääniä; riihitontun, navettatontun, piparitontun ja tietenkin Joulumuorin, - joka on äänistä ehkä voimakkain ja ehkä mieltä vangitsevin, mutta kuvat jotka mieleeni ajautuvat ovat hajanaiset ja niin moninaiset. Olen nyt käynnistänyt järjestelmän analyysin ja itsepalautuksen, ja toivon että kaikki menee hyvin, mistä en voi kuitenkaan olla täysin varma.
        Tunnen kuinka muistini katoaa hetki hetkeltä ja tilalle tulee jotain kummaa, mutta nekin häviävät melkein saman tien. Tuntoaistia ei enää ole enkä tunne piparituvan tuttua tuoksua nenässäni, kuumuus ja kylmyys ovat olleet jo jonkin aikaa tuntemattomia olotiloja minulle. Tunnen nyt selkeästi selkeästi miten mieleni kato-aa, ratiritirallaa. Tuli kesä hallaaaaa…mutta onpas teillä kaunis kolttu, senjorita! Aurinko, kuu…kalenterit, ne kalenterit. Hyvää päivää. kirvesvartta, tilulilulii…hihihiii!


        Joulumuori katseli kauhuissaan miten joulupukin silmät rävähtivät kertaalleen täysin auki, sitten ne sulkeutuivat saman tien. Hän ei saanut ajatusta päästään että niin oli käynyt nyt viimeisen kerran ja hirveä paniikki täytti onnettoman muorin mielen. Kääpiötonttu oli kurkotellut pukin silmien raosta että näkyikö siellä vielä liikettä, mutta sitten hän oli hypännyt takaisin lattialle päätään puistellen. Kaikki muut tontut olivat ottaneet lakit päästään ja kokoontuneet piparikyökkiin valtavan pöydän ympärille pukkia katselemaan. Hiiskaustakaan ei enää kuulunut.

        Tämä oli Maailmanloppu.
        Varma merkki sille oli, että joulupukkia ei enää ollut olemassa.
        Painostava hiljaisuus täytti koko Korvatunturin, Napapiirin elämän keskipiste oli kuin pimeää ainetta, jota ei voinut havaita.
        Se oli siellä,muttei ollut kuitenkaan. Ei ulkopuolisille.

        "Ja haista sinäkin nimimerkki maaailmanloppu paska, koska ei sitä tullut, täällä ollaan..." "Ryömikää jo koloistanne, luuseritr", "Ihan luupäitä koko sakki"....
        Pikku Jorge tuijotti tietokoneen ruutua silmät tapillaan, kelasi Suomi 24.n keskusteluja ylös, alas, ylös alas............

        "Äitiiiii" ..........lohduton itku täytti koko hotellialueen, kaikuen pitkin Bungalovien bergoloita ja ikkunasyvennyksiä, vaimentuen liikkuessaan yhä kauemmas ja kauemmas....

        -Äiti, mä elän! " -Mitä....
        "Joo ei sitä maailmanloppua tullutkaan, mä elän, jihaa!"
        -Mitä helv...
        ....toisessa päässä vastattiin, ennenkuin puhelinlinja sulketui.
        Lopullsesti.


    • feefesf

      Maailmanloppu oli sittenkin tullut kuten oli ennustettu. Ja maailmanalku,

      Sinä hetkenä maailma nimittäin oli jumalten toimesta korvattu identtisellä kopiolla.

      Kaikki jatkui suunnilleen kuten ennenkin, kukaan ei ollut huomannut vaihdosta.

      Paitsi Ikkupuluoj.

      Sillä kopiot eivät olleet aivan identtiset. Jotkut yksityiskohdat olivat nyt toisin.

    • scarabaeus

      Ikkupuluoj nettiselaili näppärästi viuhahdellen sosiaalisen median integraation innoittamana hotellinsa rantabungalowissa. Oli siirtynyt sinne Muorin katseilta piiloon siemailemaan energiajuomaa. Energiaa hän nyt kaipasi eikä mitään muuta. Paitsi ehkä vähän ikävä oli tunturien tuisketta ja jouluporsastelijoita. Ja miten se rannalla lätystellyt myyntitykki oli jotenkin niin tutunoloinen. Äkkiä Ukki muistikin, että Pére Noel oli aiemmin syksyllä kertonut, että lähettäisi sen sutjakkaan tonttu Stubburaisensa tullivapaalle vyöhykkeelle saaristoon. Tonttu Stubburainen, tulevaisuuden, uuden ajan kaupparatsu, todentotta!YliKaupallisen koulunsäkäynyt innovaattori, joka stubbimaisenputkimaisesti aina hoki: ”Tehkää parastanne silläaikaa kun minä juoruilen mukavia ja kilistelen kavereitten kera kuohuvaa! ”

      Ylimakeat hymyt vaan kaikille!

      Ikkupuluoj virkistyi nyt huomattavasti ja nappasi vahvikkeeksi taskustaan pari sinistä palleroa suuhunsa hörpätessään kuohuvaa niin että partahaituvat alkoivat täristä enteellisesti. Eihelvata! Maailmanloppuko nyt?
      Koko äijä tutisi muutaman sekunnin sadasosan kuin 1200 kierroksinen pesukoneen linko ja parrasta alkoi tipahdella määrätön määrä
      rantakirppuja!
      Tiedättehän ne dune buggyt eli tuunatut biitlet. Todentotta, hauskoja ajoneuvoja, missä on kookkaat leveät pyörät. Nuo vinkeät rantakirput, joita kaikki kakarat haluavat kulkuvälineikseen mopoautojen lisäksi. Kirput sinkoilivat ylt´ympäriinsä ja tässä rytäkässä näytti olevan mitä villeimpiä varustuksia, joiden tuunausohjeet voisi nopeasti hyödyntää ja kaupallistaa. Niinpä Ikkupuluoj huikkasi tarjoilijapojat paikalle kaikki alkoivat keräämään pikkuautoja, joita kertyi muutamassa minuutissa säkillisiä. Ja kaikki erilaisia. Seuraava homma olikin levittää ne uima-altaan reunalle siistiin riviin ja näpsiä kaikista alustavasti kuvia, lähettää ne Ikkupuluoj ´n kaikkiin salaisiin tuunauspajoihin. Tonttuilijat saisivat puuhaa ja pipertämistä joulunpyhiksi ja verkkoon levitettäviksi. Kyllä kyllä kyllä!

      Suunnittelua ja ideointia Pikku-Jorgelle ja kavereille, ettei ensi vuonnakaan tarvitse kenenkään kysellä tyhmänä tietsikkansa ääressä ”Äiti, mitä mä tekisin?”
      kun äidit aina vastaa kuitenkin....................

    • fsefseff

      Musta karvainen hahmo juoksi irvistellen alas Korvatunturin rinnettä. Se oli viisi metriä pitkä olento, jota ei aikaisemmin ollut olemassa maan päällä.

      Mutta jotain oli mennyt vikaan kopiointihetkellä.

      Ja nyt tuo olento oli päässyt irti.

      Se oli puhdasta pahuutta...

    • trtettert

      Silloin taivaalta syöksyi mustan hahmon kimppuun punaisiin, peräluukulla varustettuihin kokovartalokalsareihin pukeutunut supersankari huutaen:

      – Hö höö, nyt mun supervoimia tarvitaan!

      Hän oli oikeassa. Alkoi mahtava taistelu, joka sai koko tunturin tärisemään.

      Kauan odotettu Harmageddonin taistelu oli vihdoinkin alkanut - hyvän ja pahan viimeinen yhteenotto.

      • Maxim Foxx

        Heti seis, hiidenkuvatus! Superhessu kiekaisi ja asettui sitten ärisevän, punaista joululakkiaan syvemmälle päähän kiskovan hiiden eteen polleana. Olennon väräjävistä sieraimista tuprusi kuumaa höyryä pakkasilmaan ja se mulkoili superhessua kyyryssä, kauheat käpälien kynnet eteen ojennettuina.

        Olento irvisteli ja kiristeli hampaitaan ja superhessu otti hessumaisen asennon ja nosti kädet lanteilleen samalla olentoa katsellen. Hessun vatsassa kierti ilkeästi ikään kuin jotain pahaa ennustaen.
        ”Höhöö! Olenhan mä toimittanut telkien taakse rumempiakin poikia, Mustanpekan nyt tässä ihan viimeeksi, otus. Nyt mun täytyy näyttää sulle närhen kelekset, karvaturri!”

        Superhessu työnsi vasemman jalkansa eteen ja nosti mononsa kärjen aavistuksen ilmaan, sitten hän asettautui klassiseen nyrkkeilyasentoon molemmat kädet pitkän kuononsa edessä.”Alappas tulla tänne karvaturri niin saat kyllä pallukoilles, höhöhööö!” Hessu huusi.

        Olento joka oli äsken ollut pelkkää ärinää ja kynttä Superhessun edessä, oli nyt hävinnyt. Hessu käynnisti röntgenkatseensa ja kuikuili ympäriinsä mutta olennosta ei näkynyt karvatupsuakaan. Äkkiä joku tarttu Superhessua korvista ja nosti hänet korkealle ilmaan. Hessu kauhistui kipua joka oli jotain enemmän. Se ei johtunut korvista roikottamisesta vaan itse olennon kosketuksesta. Siinä oli jotain tulista mutta samalla hyytävää, kuin jäätä.
        Olento käänsi Superhessun itseään kohden ja ärisevä kita avautui kuin nauruun. Sen lumivalkoisen turkin väri aaltoili ja se näytti sopeutuvan täydellisesti maastoon olennon ympärillä. Superhessu ei saattanut liikauttaa sormeaankaan. Hän oli täydellisesti jäätynyt kuononsa kärjestä pitkien varpaittensa kärkiin asti.

        Jorge muisteli lapsuutensa aikaisia joulumatkoja etelän maille samalla kun hän asteli lumista polkua pitkin huvilalleen susiturkissaan. Egyptissä oli kyllä aivan liian kuumaa, pönäkkä mies ajatteli, mutta täällä pohjolassa oli taas pikkuisen liian kylmä kunnon ilkiötöille.
        Businesluokassa lentäminen takaisin pohjolaan oli ollut ennalta arvattavan tympäisevää. Nipisteltyään lentoemojen ja – stuerttien kireitä takamuksia, Jörgen oli alkanut piereskelemään ankarasti palvelijoiden alkaessa ohittamaan hänen jatkuvat pyyntönsä ja valituksensa, - siinä oli riittänyt hupia kyllä joksikin aikaa Jörgelle. Pohjanmeren yläpuolella Jörge oli suunnitellut turauttavansa housuihinsa kunnon latingin, mutta oli luopunut siitä muistettuaan että uudet kalsarit maksoivat ainakin viisitoista euroa. Tuhlailu tällaisiin asioihin ei oikein kuulunut Jörgenin pirtaan millään tavoin, vaikka auto hänellä olikin kiiltävä, kahdeksantoista sylinterinen Humvee erikoismaalilla ja kuvioinnilla.
        Juuri ennen koneen saapumista Suomen ilmatilaan oli Jörgen saanut kakistettua sentään kunnon yrjöt keskelle Lattiaa. Se ei ollut sellainen anaalikepponen joita hän mieluusti harrasti, mutta parempi kuitenkin kuin ei mikään.
        ”Miltäs se turska ja mustekala tuoksuu, Hähähäää! Eikös olekin komea kasa, mitä?” Hän oli huutanut nauraen ja voitonriemuisena itkua tuhertavalle, väsyneelle nuorelle naiselle joka oli kumartunut siivoamaan lattialle tiukassa palvelupuvussaan.

        Mutta nyt Jörgen seisahtui äkkiä keskelle polkua. Hänen korvansa olivat kuulevinaan pienoista huutoa kettuansan suunnasta. Mies otti supiturkkilakkinsa rasvaisesta päästään ja höristi korviaan.
        Aivan oikein.
        Joku piipertävä ääni se oli. Joku, joka oli jossain pulassa ja hän oli sattunut paikalle!


        Kettu oli lähtenyt etsimään Saunatonttua, koska tonttu ei ollut tapojensa mukaan tullut jokapäiväiselle visiitilleen ketun luolalle. Joulupukki oli pyytänyt kettua hieman katselemaan saunatontun perään koska tämä ei ollut aina… noh, jotenkin niin kuin asioiden tasalla, oikein. Tontun mielessä pyörivät vain kiukaan mustat kivet ja valkea jonka hän sinne aina loitsi ja hänen kasvonsa olivat melkein aina yhtä hymyä. Mutta saatuaan vainun saunatontusta kettu oli vainunnut myös jotakin muuta.
        Hiljaa hiipien kettu eteni puuterilumessa korvat suoraan eteen sojottaen ja kohta hän näkikin tutun ansan, josta saunatontun vaikertava ääni kuului. Mutta sen vieressä seisoi kookas, melkein kaljupäinen mies susiturkissaan ja hän piteli supilakkiaan toisessa kädessään. Toisella kädellä mies pyyhki hikeä päälaelta ja potkaisi kohta katiskaverkosta kudottua häkkiä niin, että saunatonttu parahti. Kettu murahti ja sen silmiin syttyi raivoisa, viekas kiilto.


    • scarabaeus

      Tästä äijästä ei voi kettukaan erehtyä! - Kettu älähti kälähtäen, ja kuolaa alkoi valua sen valkokaulukselle. Joulu joutuisi, sen pesue saisi tuoretta sapuskaa, sillä Ikkupuluoj oli huonoista ennusteista huolimatta sittenkin palaillut ajoissa maisemiin! Tuo naamioinnin markkinapelle, joka nyt tanssahteli saunatontun iloksi pari askelta pakkasenpaukkeisena lämpimikseen ja loruili hiljakseen:

      Ah, Korvatunturi !
      Sa muistojeni murusta
      ei tietoakaan Turusta.....

      jollotteli Ikkupuluoj jo lupaavasti. Kettu tiesi tapauksen! Pian ääniala syventyisi ja joikhaaminen alkaisi todenteolla. Ukkipukki ei todellakaan pitänyt silakoista joulukaloina ja hauet, ne vasta outoja olivatkin kaikille lappilaisille. Joutivat korkeintaan jouluhaloiksi. Hyvin kuivattuina.

      Ah! Nämä Korvatunturin jylhät maisemat! Tonttujoukkojen vilkkaimmat vilperit viilettelivät ennen iltapuhteita tyytyväisinä hangilla. Ikkupuluoj ei olisi voinut olla tyytyväisempi ja hoki jo Hellaakoskea:
      "…...tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki."

      Korvatunturilla rinteiden ulkopuolella temmeltäminen oli tuttua puuhaa tontuille. Tahkoamista ja telemarkkia ja kiireisimmille suoraa syöksyä eteenpäin. Nyt lunta oli riittävästi eikä siis liian jäisiä kohtia lainkaan. Ulkoilun nautinnollisen mukavat puuhat. Tosin nousevaa aurinkoa pitää vielä muutamakin poronkusema odotella. Nythän oltiin vasta sen maailmanlopun uuden alun ponnistuksenpinnistyksillä. Kaamoksen ohuen sininen valo värjäili maisemaa. Aurinkoa ei horisontin yläpuolella, mutta eipä tämä tonttujen askarruksia haittaa
      .
      Jokaisella on tämänsä.

      Sisällä Pajan askarteluhuoneessa joulumuorin kookospalmu oli vehreänä ojennuksessa. Riihitonttu oli pistänyt muutamia riihikuivia rullalle, sitonut kimmeltävällä narulla palmunoksille koristeiksi ja kotitonttu Kaapo oli juuri kaatamassa drinkkejä. Blenderissä vaaleaa rommia, ananasmehua ja kookosmaitoa. - ”Sitten tarvitaan kyllä vielä ripaus jäämurskaa ja........”

    • scarabaeus

      kaikille
      oikein

      Hyvää Joulua !

      • Maxim Foxx

        No näin. mutta vasta vähän myöhemmin!

        Joulupukki räväytti silmänsä nyt kokonaan auki. Hän tunnusteli hiljaa mielessään varpaittensa kärkiä ja liikutteli niitä sekä sormiensa päitä, - ei, eivät ne olleetkaan jäätä niin kuin hän pelkäsi. Painajainen oli ollut niin elävä pukin mielessä että hänen otsansa helmeili hikipisaroita, mutta syvällä sielunsa sopukoissa tuntui yhä vieläkin kylmältä. Tutut tuoksut ajautuivat pukin punakkaan nenään; kardemumma ja muut eksoottiset mausteet sekä mieto paistouunin savun haju. Tonttujen pölötys, kulkusten kilinä ja tietenkin Joumuorin hieman hätääntynyt ääni kaikui hänen korvissaan kun pukki alkoi varovasti raottaa silmiään.
        ”Pukkikulta, heräsithän sinä viimeinkin!” Joulumuori hihkaisi ja alkoi silittää pukin valkoisia haivenia niin että pöllysi.
        ”Joiluaatto, Jouluaatto pukki hyvä! Kaikki lahjat ovat reessä jo valmiina ja porot odottavat pihalla levottomina, nyt matkaan!” Tonttukuoro messusi kuin yhdestä suusta.
        ”Muorikulta! Riihitonttu ja piparitonttu ja kaikki muutkin! Minulle taisi sattua pieni onnettomuus mutta nyt olen taas tolkuissani. Minä olen Joulupukki ja tiedän mitä tänään on tehtävä!”

        Näin virkottuaan pukki könysi alas piparipöydän päältä ja tuttujen ruokien tuoksu toi veden hänen kielelleen, mutta kiire oli kova! Muori arvasi että pukilla oli jo kova nälkä ja lohdutti ruokapöytää tuijottavaa pukkia leppoisaan tyyliinsä; ”Kunhan sinä palaat sieltä reissultasi, minä ja tontut olemme laittaneet sinulle tänne oikean juhlapöydän, odotahan vain! On lanttulooraa, porkkanalooraa, maksalooraa ja pottulooraa ja looraa. Paistiakin on monenmoista, mutta nyt sinun on jo jouduttava matkaan, pukki hyvä!”
        Pukki sai katseensa ruokapöydästä irti vain vaivoin ja alkoi tehdä lähtöä, mutta samassa hänen kasvonsa muuttuivat huolestuneiksi. ”Onhan saunakin lämmin sitten ehtoolla, kun tulen? Minä vain…kun en näe Saunatonttua täällä missään”, Pukki sanoi ja antoi katseensa kulkea riehakkaan tonttulauman yli silmät sirrillään.
        Kaikki hiljenivät äkisti.
        Joulumuori tarttui pukin valtavaan, kintaan peittämään kouraan ja sanoi: ”Lähetimme Saunatontun hakemaan Repolaista paikalle kun sinä makasit puolitiedottomana tuossa piparipöydällä. Mutta aikaa on nyt kulunut jo paljon ja minä luulen…luulen että jotain pahaa on sattunut”
        Pukki seisahtui niille sijoilleen. ”Minun on lähdettävä etsimään Saunatonttua heti kun saan ensin kaikki lahjat maailmalle! Ennen en ruokapöytään istu ennen kuin Saunatonttu on löytynyt! Mutta ei auta, nyt on jo mentävä”

        Joulumuori katseli ikkunasta miten pitkä porotokka kiihdytti vauhti niin että pöllysi ja kohta reki nousikin jo ilmaan. Tonttulauma huiskutti alhaalla pukin vauhdikasta menoa seuraten ja ne kaikki alkoivat kohta hävitä omiin toimiinsa tai ihan vain etsiäkseen jostakin sopivan laiskottelupaikan. Riihitonttu lampsi ”Biojätteestä makoisaksi kiljuksi” – kirjanen kainalossaan hevostalleille päin alakuloisen näköisenä. Saunatonttu oli ollut hänen paras ystävänsä, eikä hänen mielensä ollut ollenkaan kepeä. Itsekseen mutisten ja jupisten tonttu potki vanhoja kattiloita ja kasareita mutta viimein hänen silmänsä osuivat suureen, puiseen tiinuun joka pilkisti heikosti heinien seasta.


      • Maxim Foxx
        Maxim Foxx kirjoitti:

        No näin. mutta vasta vähän myöhemmin!

        Joulupukki räväytti silmänsä nyt kokonaan auki. Hän tunnusteli hiljaa mielessään varpaittensa kärkiä ja liikutteli niitä sekä sormiensa päitä, - ei, eivät ne olleetkaan jäätä niin kuin hän pelkäsi. Painajainen oli ollut niin elävä pukin mielessä että hänen otsansa helmeili hikipisaroita, mutta syvällä sielunsa sopukoissa tuntui yhä vieläkin kylmältä. Tutut tuoksut ajautuivat pukin punakkaan nenään; kardemumma ja muut eksoottiset mausteet sekä mieto paistouunin savun haju. Tonttujen pölötys, kulkusten kilinä ja tietenkin Joumuorin hieman hätääntynyt ääni kaikui hänen korvissaan kun pukki alkoi varovasti raottaa silmiään.
        ”Pukkikulta, heräsithän sinä viimeinkin!” Joulumuori hihkaisi ja alkoi silittää pukin valkoisia haivenia niin että pöllysi.
        ”Joiluaatto, Jouluaatto pukki hyvä! Kaikki lahjat ovat reessä jo valmiina ja porot odottavat pihalla levottomina, nyt matkaan!” Tonttukuoro messusi kuin yhdestä suusta.
        ”Muorikulta! Riihitonttu ja piparitonttu ja kaikki muutkin! Minulle taisi sattua pieni onnettomuus mutta nyt olen taas tolkuissani. Minä olen Joulupukki ja tiedän mitä tänään on tehtävä!”

        Näin virkottuaan pukki könysi alas piparipöydän päältä ja tuttujen ruokien tuoksu toi veden hänen kielelleen, mutta kiire oli kova! Muori arvasi että pukilla oli jo kova nälkä ja lohdutti ruokapöytää tuijottavaa pukkia leppoisaan tyyliinsä; ”Kunhan sinä palaat sieltä reissultasi, minä ja tontut olemme laittaneet sinulle tänne oikean juhlapöydän, odotahan vain! On lanttulooraa, porkkanalooraa, maksalooraa ja pottulooraa ja looraa. Paistiakin on monenmoista, mutta nyt sinun on jo jouduttava matkaan, pukki hyvä!”
        Pukki sai katseensa ruokapöydästä irti vain vaivoin ja alkoi tehdä lähtöä, mutta samassa hänen kasvonsa muuttuivat huolestuneiksi. ”Onhan saunakin lämmin sitten ehtoolla, kun tulen? Minä vain…kun en näe Saunatonttua täällä missään”, Pukki sanoi ja antoi katseensa kulkea riehakkaan tonttulauman yli silmät sirrillään.
        Kaikki hiljenivät äkisti.
        Joulumuori tarttui pukin valtavaan, kintaan peittämään kouraan ja sanoi: ”Lähetimme Saunatontun hakemaan Repolaista paikalle kun sinä makasit puolitiedottomana tuossa piparipöydällä. Mutta aikaa on nyt kulunut jo paljon ja minä luulen…luulen että jotain pahaa on sattunut”
        Pukki seisahtui niille sijoilleen. ”Minun on lähdettävä etsimään Saunatonttua heti kun saan ensin kaikki lahjat maailmalle! Ennen en ruokapöytään istu ennen kuin Saunatonttu on löytynyt! Mutta ei auta, nyt on jo mentävä”

        Joulumuori katseli ikkunasta miten pitkä porotokka kiihdytti vauhti niin että pöllysi ja kohta reki nousikin jo ilmaan. Tonttulauma huiskutti alhaalla pukin vauhdikasta menoa seuraten ja ne kaikki alkoivat kohta hävitä omiin toimiinsa tai ihan vain etsiäkseen jostakin sopivan laiskottelupaikan. Riihitonttu lampsi ”Biojätteestä makoisaksi kiljuksi” – kirjanen kainalossaan hevostalleille päin alakuloisen näköisenä. Saunatonttu oli ollut hänen paras ystävänsä, eikä hänen mielensä ollut ollenkaan kepeä. Itsekseen mutisten ja jupisten tonttu potki vanhoja kattiloita ja kasareita mutta viimein hänen silmänsä osuivat suureen, puiseen tiinuun joka pilkisti heikosti heinien seasta.

        Kettu hyppäsi lumisesta pusikosta jalkaansa nilkaten ja yritti livahtaa häkkiansaa potkivan ja kiroilevan miehen ohi. Mies kumartui ja nappasi kettua niskasta kiinni hirveä virne punakalla naamallaan. ”Tehdäänkös ketusta rukkaset, mitä? Taidatkin olla se sama lurjus joka joulu käy viemässä ansastani savusilakan, ja jättää tilalle männynkävyn, kutale. Samaan häkkiin sinäkin siitä, Hähähää!”, mies huusi ja heitti Repolaisen ansaan sisälle. ”Mutta et syö sitä pikkuotusta, ketunruoja. Minä aion täyttää sen, sillä eihän tuommoisia ole kukaan ennen nähnyt. Joku uusi laji se on ja minä olen löytänyt sen!” Mies hihitteli ja katseli kylmästä vapisevaa, kauhistunutta tonttua häijysti.
        Saunatonttu oli niin kylmän kangistama, ettei meinannut saada sanaa suustaan ketun nähtyään. Se sai vain vaivoin silmänsä avatuksi ja tapaili pientä hymyä suupieleensä. Repolainen kietaisi pöyheän häntänsä Saunatontun ympärille samalla kun tuhiseva mies nosti häkkiansan ilmaan ja alkoi retuuttaa sitä kohti huvilaansa. ”Sinun on nyt lämmiteltävä ja saatava veresi kiertämään edes sen verran, että voit kiinnittää miehen huomion ja näyttää sille kultaista tonttuvyönsolkeasi. Muuten meidät kyllä hukka perii!”
        Pakkanen alkoi yhä vain nousta ja polku pimetä, mutta kohta huvilan valot alkoivat kajastaa ketun tarkkoihin viirusilmiin. Mies seisahtui ja pyyhki hikeä otsaltaan, hänen hengityksensä kävi raskaana. Enää puoli kilometriä, mies ajatteli ja nosti häkin taas ilmaan ja alkoi paarustaa. Kohta saan levätä lämpimällä huvilalla, toivottavasti lämmitys kytkeytyi päälle puhelimesta tällä kertaa.
        ”Hei ukko! Ukko hei, kuuletkos!” Pieni ääni piipitti häkistä.
        Mies seisahtui niille sijoilleen ja alkoi pälyillä ympärilleen. Sitten hän tajusi että ääni tulikin häkistä. Jotain kimmeltävää osui hänen silmiinsä alas katsoessaan, jotain…kultaista! Tonttu oli nostanut kultaisen solkensa ylös korkealle päänsä päälle ja huvilalta loimottavat valonheittimet vahvistivat sen keltaista kimmellystä pakkasyössä. ”Jos päästät meidät vapaaksi, neuvon sinulle paikan jossa näitä on lisää. Satamäärin!” Tonttu kimitti.
        Miehen silmät olivat pullistua ulos pääkopasta ja suusta paksujen huulien välistä valui sylkirihma. ”Mitä! Mistä olet tuollaisen saanut? Onko niitä lisää, kerro heti vintiö!”
        Tonttu sanoi juuri niin kuin kettu hänelle kuiskaili häntänsä seasta. Kultapala heilui ja huojahteli tontun pään päällä ja mies laski häkin maahan ja alkoi kärsimättömänä ojentelemaan pulleita käsiään kohden häkkiä ja suorastaan tanssahtelemaan häkin ympärillä. Samassa hän sai ajatuksen. ”Jos näin on, sinä neuvot minulle paikan missä niitä on lisää. Kun saavun takaisin häkille, lasken sinut sitten vapaaksi, jos vain puhuit totta”, mies sanoi hiljaa muristen ja tuijotti epäluuloisena vuoroin vyönsolkea, vuoroin puhuvan tontun sinertäviä kasvoja.
        ”Löydät sinne helposti, se on ihan tässä lähellä. Mutta sinun täytyy noudattaa neuvojani että saat aarteet itsellesi”, tonttu piipitti ääni väristen. Sitten se alkoi kertoa miehelle mihin suuntaan tämän tulisi lähteä ja miten perillä olisi meneteltävä. Mutta mies ei huomannut että kettu kuiskaili kaikenaikaa tontulle, tonttujen kielellä.


      • Maxim Foxx
        Maxim Foxx kirjoitti:

        Kettu hyppäsi lumisesta pusikosta jalkaansa nilkaten ja yritti livahtaa häkkiansaa potkivan ja kiroilevan miehen ohi. Mies kumartui ja nappasi kettua niskasta kiinni hirveä virne punakalla naamallaan. ”Tehdäänkös ketusta rukkaset, mitä? Taidatkin olla se sama lurjus joka joulu käy viemässä ansastani savusilakan, ja jättää tilalle männynkävyn, kutale. Samaan häkkiin sinäkin siitä, Hähähää!”, mies huusi ja heitti Repolaisen ansaan sisälle. ”Mutta et syö sitä pikkuotusta, ketunruoja. Minä aion täyttää sen, sillä eihän tuommoisia ole kukaan ennen nähnyt. Joku uusi laji se on ja minä olen löytänyt sen!” Mies hihitteli ja katseli kylmästä vapisevaa, kauhistunutta tonttua häijysti.
        Saunatonttu oli niin kylmän kangistama, ettei meinannut saada sanaa suustaan ketun nähtyään. Se sai vain vaivoin silmänsä avatuksi ja tapaili pientä hymyä suupieleensä. Repolainen kietaisi pöyheän häntänsä Saunatontun ympärille samalla kun tuhiseva mies nosti häkkiansan ilmaan ja alkoi retuuttaa sitä kohti huvilaansa. ”Sinun on nyt lämmiteltävä ja saatava veresi kiertämään edes sen verran, että voit kiinnittää miehen huomion ja näyttää sille kultaista tonttuvyönsolkeasi. Muuten meidät kyllä hukka perii!”
        Pakkanen alkoi yhä vain nousta ja polku pimetä, mutta kohta huvilan valot alkoivat kajastaa ketun tarkkoihin viirusilmiin. Mies seisahtui ja pyyhki hikeä otsaltaan, hänen hengityksensä kävi raskaana. Enää puoli kilometriä, mies ajatteli ja nosti häkin taas ilmaan ja alkoi paarustaa. Kohta saan levätä lämpimällä huvilalla, toivottavasti lämmitys kytkeytyi päälle puhelimesta tällä kertaa.
        ”Hei ukko! Ukko hei, kuuletkos!” Pieni ääni piipitti häkistä.
        Mies seisahtui niille sijoilleen ja alkoi pälyillä ympärilleen. Sitten hän tajusi että ääni tulikin häkistä. Jotain kimmeltävää osui hänen silmiinsä alas katsoessaan, jotain…kultaista! Tonttu oli nostanut kultaisen solkensa ylös korkealle päänsä päälle ja huvilalta loimottavat valonheittimet vahvistivat sen keltaista kimmellystä pakkasyössä. ”Jos päästät meidät vapaaksi, neuvon sinulle paikan jossa näitä on lisää. Satamäärin!” Tonttu kimitti.
        Miehen silmät olivat pullistua ulos pääkopasta ja suusta paksujen huulien välistä valui sylkirihma. ”Mitä! Mistä olet tuollaisen saanut? Onko niitä lisää, kerro heti vintiö!”
        Tonttu sanoi juuri niin kuin kettu hänelle kuiskaili häntänsä seasta. Kultapala heilui ja huojahteli tontun pään päällä ja mies laski häkin maahan ja alkoi kärsimättömänä ojentelemaan pulleita käsiään kohden häkkiä ja suorastaan tanssahtelemaan häkin ympärillä. Samassa hän sai ajatuksen. ”Jos näin on, sinä neuvot minulle paikan missä niitä on lisää. Kun saavun takaisin häkille, lasken sinut sitten vapaaksi, jos vain puhuit totta”, mies sanoi hiljaa muristen ja tuijotti epäluuloisena vuoroin vyönsolkea, vuoroin puhuvan tontun sinertäviä kasvoja.
        ”Löydät sinne helposti, se on ihan tässä lähellä. Mutta sinun täytyy noudattaa neuvojani että saat aarteet itsellesi”, tonttu piipitti ääni väristen. Sitten se alkoi kertoa miehelle mihin suuntaan tämän tulisi lähteä ja miten perillä olisi meneteltävä. Mutta mies ei huomannut että kettu kuiskaili kaikenaikaa tontulle, tonttujen kielellä.

        Pian oli jo yömyöhä ja Joulumuori kävi pihalla kuulostelemassa tämän tästä kuuluisiko tuttujen porokellojen kilinää taivaalta. Vielä ei kuulunut, mutta jotain juosta hölkötti pitkin polkua kohden joulumuoria. Tulija oli hengästynyt kettu joka roikotti suussaan saunatonttua tämän nutun kauluksesta. ”Saunatonttu! Olimmepa me täällä huolissamme sinusta ja pelkäsimme jo pahinta. Mutta nyt äkkiä sisälle uunin pankolle lämmittelemään!” Muori huudahti ja otti vilusta värisevän saunatontun taskuunsa. Nopeasti hän vilkaisi ketun suuntaan ja sanoi: ”tule sinäkin tupaan viekas lurjus, eiköhän sinullekin löydy sisältä jotain”
        Kettu vain istahti häntänsä viereen ja virnisti ovelasti, sitten se pinkaisi loikkien kohden pimeää metsää.

        Mies kömpi ähisten riukuaidan ali ja aloitti sitten vaivaloisen konttaamisensa kohden piharakennusten keskellä sijaitsevaa puista kaukaloa. Hän oli tehnyt juuri niin kuin pieni olento oli hänelle sanonut: kääntänyt susiturkkinsa nurin niskoin ja vetänyt sen sitten takaisin päällensä ja hattunsa hän oli kääntänyt myös ja sujauttanut sen sitten lierit alas vedettyinä koko päänsä peitoksi, - tehtyään ensin siihen silmäreiät olennon ohjeiden mukaisesti. Näin oli ainoastaan mahdollista saada aarre esille ja mies siunaili mielessään sitä, jos olento ei puhunutkaan totta. Mutta henkeä vetäessään hän mietti samalla, ettei olennolla ollut paljoa vaihtoehtoja – mikä sopi miehelle oikein hyvin.
        ”Nöff! VIIII-iiih!” Mies huusi kaukalon luona ja alkoi käännellä sitä ylösalas hermostuneesti kuolan valuessa naamarin reistä. ”VIII-IIII!! ÖÖÖrhhhh!”, mies huuti neuvojen mukaisesti. Mutta jäätyneen kaukalon alla ei ollutkaan tuohivakassa läjäpäin kultaisia vyönsolkia. Siellä oli ainoastaan ryvettynyt, jäätynyt maa. ”Viiiiiiiiiii viiiiiiii-iiiih!” Mies huusi vihaisena yhä, alkaen samalla kuitenkin epäillä, oliko olento sittenkään puhunut totta.
        Äkkiä jostakin kuului rasahdus, sitten toisaalta kolahdus. Lukemattomat silmäparit tuijottivat häneen ja mumisivat samalla jotakin. ”POTSI! POTSI ON!!” Huuto kuului äkkiä heiniä tursoilevan rakennuksen sisäänkäynnin luota. Riihitonttu seisoi sen oven suussa röyhtäillen ja silmät kiljusta pyörien. Kiljukiulu tipahti tontun käsitä oven kynnykselle. Samalla mumina kasvoi huudoksi ja ääniä alkoi kuulua joka puolelta: ”POTSI, POTSI on täällä POTSI! VIIIH-IIIIII!”

        Joulupukki oli taas kerran saapumassa korvatunturille jo hyvin tutuksi tulleelta reitiltään. Juuri ennen maanollakohtaa tunturien välissä, hän vilkaisi alapuolelleen ja näki tutusta saunanpiipusta tupruavan savun, mutta hän näki myös jotain muuta. Alas maankamaralle laskeuduttuaan Pukki mietti mielessään, että oliko hän nähnyt ihan oikein. Alhaalla oli nimittäin joku kummallinen otus juoksennellut pitkin tunturin kupeita hurjistunut tonttulauma perässään ja hän oli myös ollut kuulevinaan kimakkaa vinkunaa, mutta ohjastaessaan väsyneet porot kohti hirsistä hangaaria, Pukki katseli jo tuvan suuntaan jossa Joulumuori ja Saunatonttu vilkuttivat hänelle. Joulu oli nyt viimein hänelläkin.
        Riemuisaa Joulua kaikille kirjoittajille ja lukijoille!


    • tahtoo jatkoa

      Jäätynyttä Superhessu-parkaa on autettava.

      • Kertojan ääni :)

        Paikalle kurvasi säiliöauto täynnä kuumaa maitoa, jota oli viemässä SOS* lapsikylän lapsille.
        Kuljettaja otti letkun ja ruiskutti Hessun maidolla ja pian valkoisen kuorrutuksen alta paljastui se vanha irstas Superhessu.


    • scarabaeus

      jo-jou !!!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kysynkin sinulta nyt...

      Tahdotko sinä minusta miehestä enää mitään..koskaan? Vastaa kyllä/ei/en tiedä ja siihen puhelinnumeroni kaksi viimeistä
      Ikävä
      59
      5969
    2. Oletteko naiset huomanneet sellaista asiaa

      että vaikka miehiä tulee ja menee ja hakeutuu seuraanne mitä viehättävämpiä olette niin sitä enemmän itseasiassa te olet
      Naisen logiikka
      127
      4293
    3. Nainen, vaikka kaikki on

      ohi eikä koskaan alkanutkaan, niin tekisi silti mieli jakaa tämä trippi kanssasi, kertoa mitä kappaleita kuuntelin jne.
      Tunteet
      18
      2686
    4. HH En uskalla enää ottaa sinuun yhteyttä

      Enkä tiedä miltä sinusta tuntuu nyt. Itsellä tosi tyhjä olo, harmittaa kun kaikki levällään. Toivottavasti sulla kaikki
      Ikävä
      9
      2061
    5. Onkohan tämä jotain elämää suurempaa

      Vai olenko kehitellyt nämä tunteet vain omassa pääkopassani. Tunne kyllä sanoo että jotain tässä on.. Toivottavasti et m
      Ikävä
      39
      1945
    6. Onko Marilyn Monroe mielestäsi maailman kaunein nainen kautta aikojen?

      Marilyn Monroe sai sekaisin naisten ja miesten päät kurvikkailla muodoillaan ja keimailevalla asenteellaan. Monroe onkin
      Maailman menoa
      150
      1926
    7. Missä paikassa ja minkälaisessa tilanteessa

      Olit silloin kun tajusit ihastuneesi häneen?
      Ikävä
      106
      1893
    8. Mihin kiinnitit ensimmäisenä huomiota

      kun eka kerran näit kaivattusi?
      Ikävä
      92
      1551
    9. Ihan pelästyin kun sut

      näin. Huh huh kun olit vanhentunut.
      Ikävä
      117
      1387
    10. ei tissari naisten kanssa ole ollut

      ei ole naisten kanssa ollut
      Varkaus
      52
      1172
    Aihe