tässä esimerkki.Minulla oli viime vuonna eräs suomenkielinen työkaveri joka oli saanut hommattua itselleen aito ruotsalaisen naisystävän,joka sitten muutti tämän kaverin luokse Vantaalle.
Joutuivat sitten juoksemaan eri virastoissa ja lääkärilläkin piti käydä,missään nainen ei saanut ruotsinkielistä palvelua - ruotsia ei osattu.Nainen puhui englantia niin sillä oli selvinnyt oikein hyvin Vantaan virastoissa.Näin siis työkaverini kertoi.
Että kyllä te RKP:set voitte työntää sen "elävän" kaksikielisyytenne sinne "in i rumpan" - kun ei edes ns.virkamiesruotsi toimi "kaksikielisessä" Vantaan kunnassa.
Ruotsinkieli ei kiinnosta vantaallakaan.
Joutuivat sitten juoksemaan eri virastoissa ja lääkärilläkin piti käydä,missään nainen ei saanut ruotsinkielistä palvelua - ruotsia ei osattu.Nainen puhui englantia niin sillä oli selvinnyt oikein hyvin Vantaan virastoissa.Näin siis työkaverini kertoi.
Että kyllä te RKP:set voitte työntää sen "elävän" kaksikielisyytenne sinne "in i rumpan" - kun ei edes ns.virkamiesruotsi toimi "kaksikielisessä" Vantaan kunnassa.
Ruotsinkieli ei kiinnosta vantaallakaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No sitten on ryhdyttävä soveltamaan sanktioita niihin kaksikielisten kuntien virkamiehiin, joilla ei itse asiassa olekaan sitä kielellistä kompetenssia, jota kaksikielisten kuntien virkamiehiltä periaatteessa edellytetään.
Paras keino on ryhtyä kontrolloimaan kielitaidon tosiasiallinen taso viimeistään siinä vaiheessa kun on kyse virkasuhteen vakinaistamisesta. Puutteellisen kielitaidon omaava voi toimia sijaisena, mutta vakinaiseksi ei sellaista tule palkata. Kielitaidoltaan vajavainen toimikoon viransijaisena tasan siihen hetkeen asti kunnes virkaa hakee joku jolla on sekä vaadittava koulutus että viran edellyttämä tosiasiallinen kielitaito.
Eikö yksinkertaisempaa olisi palkata virastoihin oikeasti hyvin ruotsia osaavat palveluhenkilöt, jotka tarvittaessa auttavat siellä asioivia ja ehkä jopa hoitavat itse rutiininomaiset hallintotoimet.
Ja muiden virkamiesten osalta hyväksytään totuus, ja luovutaan virkamiesruotsista sekä ruotsinkielen osaamisvaatimuksesta virkoihin palkattaessa.
"Kielitaidoltaan vajavainen toimikoon viransijaisena tasan siihen hetkeen asti kunnes virkaa hakee joku jolla on sekä vaadittava koulutus että viran edellyttämä tosiasiallinen kielitaito. "
Parasta tuossa ehdotuksessasi on se, että tuolla tavoin ainakin saadaan nopeutettua pakko- ja virkamiesruotsista luopumista, kun saadaan taas julkisuuteen esimerkkejä lain järjettömyydestä, kun hyvin alansa osaava virkamiestä ei voida palkata vakituiseksi ruotsin osaamisen puuttumisen takia.
Helpompi ratkaisu, se joka ei ymmärrä suomea eikä halua oppia sitä voidakseen hoitaa asiansa suomeksi, muuttakkoon takaisin sinne mistä on tullut. Englanti käy tietysti tilapäisesti, mutta pitempiaikaiseksi ratkaisuksi siitä ei ole.
Euroopassa on esimerkkejä mihin mennään kun siirtolaiset eivät opi kieltä, Saksan turkkilaiset tai Suomen ruotsalaiset/ruotsinkieliset.
Vielä noin sata vuotta sitten Vantaa eli silloinen Helsingin maalaiskunta oli jokseenkin täysin ruotsinkielinen paikkakunta, jolla oli oma, Helsingin kaupungin puhekielestä selvästi poikkeava murteensa. Se on ollut ruotsinkielistä seutua aina 1200-luvulta saakka.
Ei kaupunki, jossa on vain 2,8% ruotsinkielisiä, voi ollakaan kaksikielinen. Jos joku muuta väittää, on hullu.
Ei hullu, vaan seinähullu.
Ongelma on siinä, että kielilain toteutumista käytännössä ei valvota kunnolla. Pari vuotta sitten Nils Torvalds esitti, että ruotsin voisi hyvin muuttaa vapaaehtoiseksi kouluaineeksi sillä ehdolla, että luotaisiin järjestelmä, jonka puitteissa voitaisiin käytännössä kontrolloida, että kaksikielisten kuntien virkamiehillä myös todellisuudessa on sellainen kielitaito, jota kielilaki heiltä periaatteessa edellyttää.
Tämä toteutuisi helpoiten juuri siten, että vakinaista virkaa haettaessa joutuisi suorittamaan kielikokeen, joka olisi riittävän vaativa, jotta viran edellyttämä kielitaidon taso toteutuisi myös käytännössä. Tällainen kielikoe tekisi käytännössä tarpeettomiksi muut, opintojen yhteydessä järjestetyt kielikokeet, jotka toisaalta eivät ole vaatimustasoltaan riittäviä kaksikielisten kuntien virkamiehille ja toisaalta ovat tarpeettomia niille, joiden työ ei edellytä toisen kotimaisen osaamista.
Tämä olisi käytännössä ainoa mahdollinen tapa tehdä toisesta kotimaisesta valinnainen oppiaine. Se edellyttäisi tietenkin myös sitä, että jokaisen peruskoulun ja lukion tulisi tarjota ruotsin opetusta jokaiselle sitä haluavalle opetusryhmän koosta riippumatta, sillä muussa tapauksessa rikottaisiin yhdenvertaisuusperiaatetta vastaan. Koska maassa on huomattava määrä virkoja, joissa edellytetään toisen kotimaisen osaamista, ei saisi syntyä tilannetta, jossa esimerkiksi jossain maalaiskunnassa ei käytännössä voisi opiskella toista kotimaista, sillä se rajoittaisi oppilaan myöhempiä uravaihtoehtoja.
Ero nykyiseen järjestelmään olisi käytännössä siinä, että vastuu toisen kotimaisen valinnasta (ja tämän valinnan vaikutuksesta myöhempään urakehitykseen)sälytettäisiin oppilaan ja tämän vanhempien niskoille, hieman samoin kuin peruskoulua edeltäneessä järjestelmässä, jonka puitteissa toinen kotimainen oli pakollinen kieli oppikoulussa ja sitä luettiin kahdeksan vuotta, mutta toisaalta kenenkään ei tietenkään ollut pakko pyrkiä oppikouluun.
"Ongelma on siinä, että kielilain toteutumista käytännössä ei valvota kunnolla. Pari vuotta sitten Nils Torvalds esitti, että ruotsin voisi hyvin muuttaa vapaaehtoiseksi kouluaineeksi sillä ehdolla, että luotaisiin järjestelmä, jonka puitteissa voitaisiin käytännössä kontrolloida, että kaksikielisten kuntien virkamiehillä myös todellisuudessa on sellainen kielitaito, jota kielilaki heiltä periaatteessa edellyttää."
Ongelma on ensinnäkin siinä, että jos tuo koskisi valtiota, niin käytännössä suomenkielisten pääsy virkoihin vain vaikeutuisi, ja toiseksi käytännössä ruotsia vaadittaisiin niin laajalla sektorilla virkoihin, että vapaaehtoisuus jäisi näennäiseksi.
Yksinkertaisempaa olisi että luovutaa koko virkamiesruotsista ja kaksikielisyydestä, ja palkataan erikseen joko omakielisiä palveluhenkilöitä, jos suruja on vähän ja palvelutarve on pieni, tai sitten erikseen virkamiehiä joilta kielitaito on testattu, ja he palvelisivat ruotsinkielisiä. Muilta kaksikielisen alueen virkamiehiltä ei siten vaadittaisi enää ruotsin osaamista tai virkamiesruotsia.
"Tällainen kielikoe tekisi käytännössä tarpeettomiksi muut, opintojen yhteydessä järjestetyt kielikokeet, jotka toisaalta eivät ole vaatimustasoltaan riittäviä kaksikielisten kuntien virkamiehille ja toisaalta ovat tarpeettomia niille, joiden työ ei edellytä toisen kotimaisen osaamista."
Eli kun Kotka muuttuu kaksikieliseksi mahdollisen Pyhtään liitoksen takia, niin kaikilta uusilta virkamiehiltä alettaisiin vaatia ruotsin kielikoetta?
Ehdotuksessasi on järkeä vain silloin, jos se koskee vain sitä osaa kaksikielisten kuntien virkamiehiä, jotka palvelevat ruotsiksi. Kaikilta kaksikielisen kuntien virkamiehiltä sellaisen vaatiminen olisi vain kielisimputuksen muuttamista toiseen muotoon.
"Koska maassa on huomattava määrä virkoja, joissa edellytetään toisen kotimaisen osaamista, ei saisi syntyä tilannetta, jossa esimerkiksi jossain maalaiskunnassa ei käytännössä voisi opiskella toista kotimaista, sillä se rajoittaisi oppilaan myöhempiä uravaihtoehtoja."
Eli tämän takia tulee virkojen kielivaatimuksia karsia vain niihin virkoihin, joissa sitä tarvitaan, sillä muuten olisi kyse suomenkielisten virkasyrjinnästä omassa maassaan.
Et siis oikeasti halua antaa missään periksi, vaan haluat jatkaa tätä epäoikeudenmukaista tilannetta?
Teidän surujen kannattaa tulla vastaan paljon ehdotusta pidemmälle, tai lopulta me suomenkieliset itse päätämme minkä verran kielipalveluja te tarvitsette ja tulette saamaan.
On olemassa kaksikielisiä kuntia ja "kaksikielisiä" kuntia. Viimeisin kummajainen on Kotkan kaksikielisyys!
Vantaakaan ei ole todellisuudessa kaksikielinen, joten on KOHTUUTONTA vaatia KAIKILTA virkamiehiltä ruotsin taitoa.
Riittää hyvin, että aina on paikalla ainakin YKSI ruotsintaitoinen virkamies kussakin virastossa. Ja sellainen kyllä aina löytyy jopa Vantaaltakin.
Älä unta näe.
Ruotsin ei tule olla missään vaiheessa vaikuttamassa suomenkielisen urakehitykseen. Surut voivat palvella itse itseään ruotsiksi niin paljon kuin lystäävät. Jos suruissa on vajakkeja jotka eivät osaa suomea, niin mitä helvettiä se meille suomenkielisille kuuluu?