Menee ohi palstan aiheen mutta tänään tulee klo 17.55 Teemalla dokkari ranskalaisesta nuorallakävelijästä, joka aikoinaan onnistui virittämään kavereineen salaa köyden/vaijerin WTC:n kaksoistornien välille ja kävelemään nuoralla 400 m korkeudessa ilman turvaköysiä, välillä hän makasikin köydellä. temppuli siellä käsittääkseni aika pitkään kymmeniä minuutteja.
Suosittelen. Olen sen nähnyt aikaisemmin. Mielenkiintoinen persoona.
Suosittelen. Olen sen nähnyt aikaisemmin. Mielenkiintoinen persoona.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen nähnyt sen myös. Kammottavaa katseltavaa. Helevetti sentään että mahassa vihloi kun mies siellä yläilmassa temppuili. Tämmöisenä korkeanpaikankammosena en taida uusintana katsoa.
Eikö tuollaisia tyyppejä ollenkaan pelota? Eikö ne ajattele millaisen jäljen asfalttiin jättävät, jos sieltä putoavat. Sama juttu pilvenpiirtäjien rakentajien kanssa. Siellä ne vaan yhdessäkin kuvassa istuivat eväitä syömässä pelkään palkin päällä ja alla oli ties kuinka paljon tyhjää!
Tässä hieman erilainen meininki:)
http://www.youtube.com/watch?v=08nZ2vsZHL8
Jep. En minäkää korkeita paikkoja rakasta, mutta ei ton katsominen kovin hirvittänyt. Tiesihän sen että hyvin siinä käy.
Eihän tuo temppu kaiketi sinänsä ihan kauhean vaikea ole. Varmasti löytyy monia jotka siihen pystyy, metrin korkeudella tai turvaköysissä, onhan siitä seipäästä suuri apu tasapainon pidossa. Mutta sitä ole aina ihmetellyt miten sen voi tehdä 400 m korkeudessa ilmeisessä hengenvaarassa, ainahan voi sattua jotain odottamatonta suonenveto, tuulenpuuska...
Itse ihmettelen jo sitä miten urheilijat tulevat toimeen jänityksen kanssa. Itse pelasin junnuna korista ja kyllä käsi tärisi, jos heitin vapaaheittoja viime sekunneilla ja voitto /tappio oli niiden sisäänmenosta kiinni. Vaika ei se suoritus ole sen kummempi kuin harjoituksissa, mtta mieli tekee tepposet tärkeällä hetkellä.
Evoluutiohan on kehittänyt adrenaliini piikin jotta selviytyisi paremmin vaarallisesta tilanteesta, mutta em. tapauksissa se taitaa toimia itseään vastaan. Liika jännitys, liika adrenaliini huonontaakin suoriutumista.
Heh!
" Helevetti sentään että mahassa vihloi kun mies siellä yläilmassa temppuili."
Joo, kyllä tämänkin paatuneen ateistin vatsalle tuollainen on liikaa;-)
Ei maha mittään!
Adrenaliini juuri taitaakin auttaa vaaratilanteissa. Eli jos vaikka kiukkuinen sonni pellolla on juoksemassa suoraan päin, niin sitä saattaa pystyä hyppäämään puunoksalle, vaikka normaalioloissa ei siinä onnistuisi. Olen tällaisesta tapauksesta kerran kuullut.
Aina kun näen painajaisia, tai muuten levottomia unia, niin niissä on joku korkea paikka. Inhottavaa herätä siihen että mahaan sattuu.
En tiedä kuinka yleistä korkeanpaikan kammo on, mutta on minulla muutamia kavereita, jotka eivät myöskään esimerkiksi lentokoneeseen mene, tai asu kerrostalon ylimmissä kerroksissa. Minua huippaa jo, kun katson viidennen kerroksen parvekkeelta alas.
Noo... en ole "paatunut" ateisti, mutta mielelläni pidän tästä ainoasta elämästäni kiinni niin kauan kuin mahdollista:)
Olen asunut parikymmentä ekaa vuottani 8. kerroksessa, ja nyt olen taas muuttamassa kyseiseen asuntoon. Joskus ihan piruuttani olen kokeillut oikein kurottaa kaiteen yli ja katsoa alas, kyllä se saa tuntemuksia aikaan, itsesuojeluvaisto päälle.
Unista sen verran että itse näin lapsena aika usein unen, jossa kiipesin katolle tikkaita pitkin, mutta alastuleminen ei onnistunut, ku pelotti niin. Ei ne nyt kuitenkaa varsinaisia painajaisia ollu, ei tullu tuskanhileä, eikä paniikkia, joskus vain heräsin kesken unen, ja jatkoin nukkunista. En muista koskaan pääseeni unessa alas katolta. Ei ole enää aikuisena moiset unet vaivanneet.
Joskus on ollu sellaisia unia että poliisi etsii mua jostain rikoksesta, vaikka en ole sellaisia tehnyt. Liekö jotain yleistä syyllisyydentuntoa, tiedä mistä.
Olin tossa kesälläTÄYSIN syyttömänä poliisin pahnoilla, erityisen halveksitusta rikoksesta epäiltynä, mutta ei ole senkään jälkeen viimeksi mainittujen kaltaisia unia tullut nähdyksi. Onneksi. Josko olen päässyt mystisestä syyllisyydentunteesta, tosin taitaa suurin osa potea syyllisyyttä jostakin, tiedostaen tai tiedostamatta.
En minä tiedä mistä nämä painajaiset johtuvat. Mutta kokemus on aivan fyysinen. Sama kokemus, kuin jos katson elokuvaakin, missä joku keikkuu jossain jyrkänteen reunalla tai muuta sellaista.
Minua ei saisi edes pyssyllä uhattua mihinkään pilvenpiirtäjään. Saattaa tuntua omituiselta, mutta näin se vaan on.
Jos esimerkiksi katson jotain luontodokumenttia, jossa näytetään korkeita vuoria alhaaltapäin, niin ei siinä mitään, mutta jos kuvausryhmä on ylhäällä, niin se sattuu meikäläiseen.
Onkohan minua pienenä peloteltu joillain raakalaismaisilla lastensaduilla. :(
Muistan lukeneeni tuon kirjoituksesi siitä poliisijutusta, mutta ei sitä varmaan täältä enää löydä. Vai kirjoititko sen jollekin toiselle palstalle?
En edes muista, useammallekin foorumille kirjoittelin.
Kirjoittelin ministereille Räsänen, poliisiasiat, ja Henriksson, oikeusministeri, mutta eivät suostu vastaamaan kysymyksiini ja kritiikkiini poliisin toiminnasta. Tiedä pitäiskö oikeus kanslerille kirjoittaa?
Yksi mies oli kaivanut puhelinnumeroni nimen perusteella ja soitteli. Kertoi poikansa kohtelusta saman naispoliisin kuulusteltavana, kuin minä olin. Ei ollut hyvää sanottavaa hänelläkään tuosta tyypistä. Aikoi jotain valitusta rustata.
Muistatko kirjoititko tälle foorumille? Minä nääs vastasin sinulle, tosin eri nikillä ja kiittelit kommentistani. Oliko se uuden suomen foorumilla vai missä, en muista. mutta juttua oli kuitenkin siitä, että jouduin poliisilaitokselle kun kaverini kanssa pelastin yhden kuolemalta, kun häntä oli puukotettu ja sanoin siellä laitoksella poliisille, etten minä voi olla varma oliko se se juuri tuo tyyppi joka puukotti. Poliisi näytti minulle viisi kuvaa ja sanoin että ehkä tämä, mutta en voi olla varma.
Muista nyt kun muistutit. Puhuttuun siitä ohjelmasta jossa osoitettiin kuinka epäluotettavia todistajien lausunnot ovat, vaikka parhaansa yrittävät.
Jep. Siitähän se kai alkoikin, tai jatkui, kuinka vaan. Se oli joku brittidokkari, jossa testattiin silminnäkijöiden havaintoja. Muistikuvat vaihtelivat hyvinkin paljon. Ohjelman nimeä en muista.