>>>>Uskonnollisesta uskosta ei tule ongelmaa tieteen kanssa, mikäli uskonto ei esitä todellisuutta koskevia tosiasiaväitteitä (propositioita), vaan pysyy uskojan sisäisenä asenteena ja elämänhallinnan apuvälineenä puuttumatta mitenkään tieteen tuloksiin ja tieteellisen työn vapauteen.
Mutta Jumala-uskonkin pitäisi ottaa huomioon empiirinen todellisuus, eikä taistella ilmeisiä tosiasioita vastaan ja estää järjen käyttämistä. Erityisesti uskonnon nimissä ei saisi vääristellä tosiasioita puolustaakseen sellaista tiettyä uskon tulkintaa, joka ei ole enää perusteltu (ja joka on vain eräs olettamus muiden uskon tulkintojen joukossa). Jobin kirjassa on tähänkin aiheeseen sopiva kysymys:
"Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan" (Job 13:7 KR 33/38).>>>>
Lähde-->http://www.evoluutio-kreationismi.argumentti.fi/evoluutio_evoluutioteoria.php
Mutta Jumala-uskonkin pitäisi ottaa huomioon empiirinen todellisuus, eikä taistella ilmeisiä tosiasioita vastaan ja estää järjen käyttämistä. Erityisesti uskonnon nimissä ei saisi vääristellä tosiasioita puolustaakseen sellaista tiettyä uskon tulkintaa, joka ei ole enää perusteltu (ja joka on vain eräs olettamus muiden uskon tulkintojen joukossa). Jobin kirjassa on tähänkin aiheeseen sopiva kysymys:
"Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan" (Job 13:7 KR 33/38).>>>>
Lähde-->http://www.evoluutio-kreationismi.argumentti.fi/evoluutio_evoluutioteoria.php
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oma rukoukseni kaiken Luojalle päivittäin ollut "totuuden ymmärtäminen" ja tuloksena ollut myöskin Raamattukriittisyys illman, että uskoni kaikkivaltiaaseen Jumalaan on kadonnut.
Ymmärrän, ettei mikään ole tullut tyhjästä, vaan täytyy olla olemassa jokin alkuunpanija olevaan olemassa olevaan ja tämän kuittaamme me, jotka olemme tällä telluksella(sisäisellä tietoisuutena). Tunnemmeko tekijämme sisäinenä oletuksena? Ainakin minulla on jonkinlainen tietoisuus SUUREMMAN HENKÄYKSENÄ minussa olevana. Ja kuittaan Hänen olemassa olon. Vaikken halua kyseenalaistaa tieteen tutkimustuloksia ihmettelen miksi tiede sulkee kokonaan ulkopuolelle Luojan olemassaolon? Kun ajattelee sitä että ateistien mukaan kaikki on syntynyt non vain tyhjästä, eihän se niinkään voi mennä?
Jumala loi maailmankaikkeuden ja tämän maapallomme ja me olemme osanä tätä kaikkea! Mitäs ajattelette?
Kuulostaa aikalailla samalta kuin mitä minulle tapahtui. Omasta mielestäni se on ollut Jumalan johdatusta. Ei se pitkällä tähtäimellä hyvä juttu ole, että uskoa puolustaisi oman tietämättömyyden ja heimohenkisen ajattelun vuoksi väärillä argumenteilla. Onneksi pääsin siitä eroon ja varmemmalle pohjalle, kun nyt ei enää tarvitse pelätä sitä, että esimerkiksi Raamatun osoittautuminen joksikin muuksi kuin suoraan sellaisenaan taivaasta annetuksi kirjaimelliseksi Jumalan totuudeksi pystyisi mitään osaa omasta maailmankatsomuksestani romuttamaan.
Hyvä että muitakin samanlailla ajattelevia, Mitäs esim. Kai A ajattelee?:)
Olen veljien kanssa samaa mieltä siitä, että usko luojaan on tärkeä asia. Se tarjoaa elämälle hyvän pohjan ja antaa kaikkeen turvallisen pohjavireen. Jos vastakohtana on usko evoluutioon, niin evoluutiosta ei löydy mitään eettistä tai moraalista perustaa elämälle. Luominen ja lunastus lähtevät molemmat rakkaudesta. Evoluutio ei tätä tarjoa.
Valitettavasti adventisteilla on paha tapa eksyä aina keskustelemaan luomisen tekniikasta ja ajasta, jotka molemmat ovat tulkintakysymyksiä ja myös eettisesti tyhjiä aiheita. Itse katson, että niin geologinen, biologinen kuin ajanmäärityksiin liittyvän fysiikan ja genetiikan tuntemukseni on niin rajallinen, että teen kaikille palveluksen, kun en yritä sanoa näistä asioista kovin paljon. Laskuja 6000 vuoden aikajaksosta pidän virhetulkintana ja siihen liittyviä laskuja Raamatun väärinkäyttönä. Parempi keskittyä suurempiin linjoihin.
Kai