Olen 4-kymppinen nainen ja minulla on kaksi teini-ikäistä ja yksi esiteini-ikäinen lapsi kasvatettavana. Nyt olen todennut, että olen epäonnistunut elämässäni täydellisesti, kaikessa. Etenkin lasten kasvatuksessa olen epäonnistunut! Olen tehnyt kaiken "kuten pitää ja jotain meni silti pieleen? (tähän lisäyksenä, että olen korkeakoulutettu ns "alan ammattilainen, eli kasvatusalalla töissä) Kummallakaan vanhemmalla ei ole mitään opiskelumotivaatiota, ja nuorin on kouluhäirikkö. Siis minulle rakas ja fiksu poika, muttei jaksa istua hiljaa ja rauhassa, eli toisin sanoen ei ole kilttityttö, mikä meidän koulusysteemissä on se ainoa tapa selvitä.
En juo, enkä polta, enkä ole sairastanut psyykkisesti (ainakaan diagnoosia en ole saanut, kukaan ei ole ihan terve kuitenkaan?!) Olen yrittänyt keskustella ja koittanut kaikkia konsteja lasten kanssa, ihan tuloksetta. Häiriköinti jatkuu ja keskimmäisen teinitempaukset ovat ajaneet minut erittäin ahtaalle ja saaneet aikaan valtavaa stressiä ja huolta. Lisäksi maksaneet minulle melko paljon rahaakin. Vanhin taas on suistumassa masennukseen aikuisuuden kynnyksellä. Ilmeisesti sen tuomat haasteet ovat alkaneet pelottaa. Tämä vanhin on aina ollut ns. "helpoin tapaus ja vastuullinen, mutta nyt on jotakin radikaalia tapahtunut hänen ajatusmaailmassaan. Kovin synkkiä mietteitä pohtii ja puhuu, eikä mitään tulevaisuuden suunnitelmia taikka unelmia ole, toisen asteenopiskelustakaan ei vielä hetkeen, jos koskaan saa päättötodistusta.
Olen naimisissa, mutta kantanut lähes kaiken vastuun lasten kasvatuksesta, koska mieheni on paljon tehnyt reissutyötä ja ollut muutenkin poissaoleva. Hän on myös melko paljon masennukseen taipuvainen, ettei kykene voimiltaan eikä hillitse itseään kiistoissa lasten kanssa, eikä missään muussakaan ongelmatilanteessa vaan taantuu teinien tasolle. Siitä syystä olen yrittänyt yksin parhaani mukaan kantaa kasvatusvastuun ja vastuun muutenkin. Lasten ja isänsä välit on melko huonot.
Itse taas olen varsinainen huolien kantaja ja stressaan kaikkien puolesta koko ajan. Keskustelen paljon lasteni kanssa ja he puhuvat minulle avoimesti tunteistaan ja ajatuksistaan, joita on ajoittain erittäin raskas kuunnella. Sitten pitäisi vielä osata aina auttaa oikein!
Alan olemaan ihan loppu. Lisäksi teen työtä palvelualalla, jossa minun pitäisi auttaa muita perheitä ongelmissaan...ihan mahdoton yhtälö. Koko ajan olo, että sokea sokeaa taluttaa... ketä huijaan? Tiedän, että itseäni, mutta mitä voin tehdä? Rakastan lapsiani yli kaiken ja siksi olenkin niin satutettu näistä heidän ongelmistaan ja vaikeuksistaan, pelkään pahinta tulevaisuudessa. En koskaan olisi hankkinut lapsia, jos olisin tiennyt kuinka vaikeaa on kasvattaminen ja vaikka kaiken yrittää tehdä oikein, epäonnistuu siltikkin täydellisesti. Huoli vain lisääntyy lasten ikääntymisen myötä, eikä lopu ennenkuin horsma kasvaa pääni läpi.
Olen todennut, että tälläisillä geeneillä ei saisi siitä(=sikiäminen) Vain sellaiset yksilöt, joilla on "hyvät geenit opiskeluun ja ovat kaikin puolin yhteiskuntakelposia, ovat vain sikiämiskelpoisia. Muiden jälkeläisistä ei tule "hyviä ja kunnollisia kansalaisia, vaan kuluttavat yhteiskunnan resursseja ja aiheuttavat ongelmaa. Naama punaisena saat istua kaikissa palavereissa ja lupailla muutosta, jota ei tule. Sitten hetken päästä istut samankaltaisessa palaverissa työsi puolesta, mutta palaverin kohteena on jonkun muun lapsi ongelmineen. Ja vanhempien poistuttua alkaa syiden spekulointi, jolloin mietit, että näinköhän he minustakin ajattelevat...
Vaatimukset on kovat, että kelpaat ja enää ei pelkkä kova työmies-asenne riitä, koska siivoamiseenkin tarvitaan 3vuoden koulutus. Ja jos et koulussa viihdy, etkä ole opiskelumotivoitunut, olet auttamattomasti yhteiskunnan hylkiö, epäonnistunut ja ulkopuolella. Taakka, johon pitäisi satsata resursseja, mutta niitä ei ole, koska ei ole rahaa ja sitten kannat vielä siitäkin huonoa omatuntoa, kun sinun vuoksesi pitäisi näitä vähiä rahoja käyttää.
Olen myöntänyt epäonnistuneeni ja mokanneeni synnytettyäni yhteiskunnan kannalta epätaydellisiä yksilöitä maailmaan. Olen itsekkin epätaydellinen, eli olisi pitänyt tietää, mutta en osannut ajatella.
Olen tämän taydellisen kansalaisen ja sen jatkuvuuden ylläpitämisen taakan alla musertunut täysin, voimia ei ole enää. Itsemurhaa en voi tehdä lasten enkä vanhempieni vuoksi, koska se vain lisäisi heidän perityvää tuskaa, mutta jokin kuolemaan johtava diagnoosi olisi minulle tästä elämästä ja tilanteesta pelastus ja ilouutinen. Näin pääsisin huolistani kenekään syyttelemättä. Eikä lapsiani tarvitsisi sormella osoitella, kuinka heidän äiti oli masentunut. (läheinen on kuollut oman käden kautta ja ne puheet hänen äidistään ihmisten keskuudessa ovat olleet melko julmia ja syyllistäviä)
Nyt ymmärrän niitä ihmisiä, joilta on kaikki toivo mennyt ja mitään valoa ei näy, ei missään.
Kenelläkään muulla yhtä vaikeaa?
16
2536
Vastaukset
- ....Joulutonttu.....
Olethan varmaan kuullut sanonnan suutarin lapsen kengistä?
- äiti minäkin
En osaa tähän oikein mitään sanoa, mutta minusta et ole yhtään epäonnistunut äitinä. Vaikka sitä olisi kuinka hyvä vanhempi, niin aina jokin menee pieleen. Sille ei vain voi mitään. Teinit osaavat olla vaikeita ja saavat kyllä vanhemman tuntemaan itsensä huonoksi . Ymmärrän sinua oikein hyvin.Itselläkin on välillä hankaluuksia. Koita jaksaa ja jos siltä tuntuu, niin hae apua. Kyllä kaikki suttaantuu.
- äiti minäkin
Siitä piti vielä kirjoittaa, että jos muksusi juttelevat sinulle asioitaan ja luottavat sinuun, niin sehän on jo todella hienoa. Olet onnistunut silloin hienosti lastesi kanssa.
- burn out!!!
Jos teinisi puhuvat sinulle avoimesti tunteistaan ja jutuistaan, ET TODELLAKAAN OLE EPÄONNISTUNUT ÄITINÄ!!!
Vaan nyt hop hop lääkärille! Psykiatrille, ihan minne tahansa. Mene vaikka ensin terveyskeskukseen, josta saat lähetettä eteenpäin. Kerro tunteistasi ja itsetuhoajatuksistasi, joista puhuit kirjoituksesi viimeisessä kappaleessa.
Minä näen sinussa aivan mahtavan ihanan äidin, joka on yksin joutunut kantamaan kaiken huolen ja vastuun ja joka on kaikkensa antanut perheensä ja lastensa tähden. Vaan nyt sinä väsyt. Sinä olet vain ihan lopenuupunut, et ole epäonnistunut, etkä epäkelpo.
BURN OUT on sinun diagnoosisi.
Tilanne tuskin paranee itsestään. Minä odotin tilanteen paranemista itsestään pienen vauvan kanssa ja lopulta iski paniikkihäiriö ja piti mennä psykiatria akuuttipolille. Ole sinä fiksumpi ja hae apua nyt jo.
tsemppiä sulle!!!! Kyllä se siitä. - hop hop
Kannattaa antaa lapset huostaan, noin tasapainoton ihminen ei ole sovelias vanhemmaksi.
- Huolestuttaa
Ap kertoo ymmärtäisin olevansa yksinhuoltaja lapsilleen ja näyttää nyt tulleen esiin juuri se että kasvaessaan lapset alkavat ymmärtää yhä enemmän ja ottavat selvää yhä enemmän, he näkevät sen eronne ihan toisessa valossa kuin aikaisemmin.
Nyt he sitten oireilevat ja tarvitsisivat sitä oikeaa apau, kuten itsekin tarvitset.
Lapsi saattaa vaningoittaa omaa elämäänsä oireilussaan hyvinkin pahasti, syrjäytyy, ajautuu vääriin jengeihin, sillä ethän välittänyt lapista erosi aikana, näit vain itsesi ja se kyllä kostautuu. Joten olisi hyvin tärkeää ne tarapiat siinä erossa, niistä saa paljon apua tulevaan ja etenkin lasten ymmärtämiseen ja huomioonottamiseen.
Hae itsellesi apua jalapsillesi apua, kyllä sinä siihen kykenet, kun ajattelet että teet sen kaiken lapsiesi vuoksi. Älä häpeä hakea apua.
Terveyskeskukseen ainakin täällä pääsee ihan akuutisti ja mene hyvä ihminen ja kerro tai anna tuo kirjoituksesi heille sanomatta mitään, kyllä he ohjaavat sinua eteenpäin.
Liian moni lapsi tuhoutuu, kun vanhemmat eivät tuota apua hae.- --------------------
Ei ollut ap eronnut.
"Olen naimisissa, mutta kantanut lähes kaiken vastuun lasten kasvatuksesta, koska mieheni on paljon tehnyt reissutyötä ja ollut muutenkin poissaoleva."
Tuo isien eristäytyminen perheestä, vaikka naisimissa ollaankin, on melko yleistä. Osasyynä on se, että äideillä on myös ikävä taipumus osata tehdä kaikki lasta kokseva isää paremmin, omia lapset jnpp. Lopulta mies ei enää viitsi edes yrittää, kun ei kuitenkaan osaa tehdä mitään vaimon mielestä oikein.
- rilla-milla
Kuuntele , olet tehnyt parhaasi ja sen pitää riittää , lasten tulee kantaa seuraukset , vaikka se sinuun sattuu nyt eniten .
Lopeta syyttely ja "lepää " välillä , hankalimman kanssa yritä mennä vaikka ostoksille , hampurilaiselle ihan " ystävänä " kaksin , yritä hyvällä .
Voit joka ilta kiittää , että taas tätä kapinaa yksi päivä vähemmän , kyllä ne tasoittuvat , jotkut vaan haluavat pitää roolinsa ja olla pääosassa ehkä .
Kun vanhenevat arvostavat sinua todella ja palaavat luoksesi aikuisella tasolla , yritä syyttelemättä saada miehestäsi joku tuki , ehkä hänen on helpompi olla passiivinen , kun sinä olet teidän perheen tuki ja olkapää.
Ymmärrän , ettei se ehkä tunnut sinusta pelkästään hyvältä , että menet jonnekin perhekeskukseen juttelemaan , jos homma lasten kassa jatkuu samanlaisena , mutta voit ainakin jossakin paikassa turvallisesti kertoa ja tulet kuulluksi , voit ehkä saada uusia näkökulmia ja tukea arkeesi , ehkä jaksamisen helpotusta .
Ainakin opit omassa työssäsi , miten asiakkaat voivat tuntea , siinäkin on evästä elämään , kun vaan kaikilla tämä elämä ei mene niin siloisesti .
Usko itseesi , olet tehnyt parhaasi , jos se ei riitä , et voi enempää . Yritä löytää vaikka pienikin edistysaskel , sillä jaksaa eteenpäin .
Lämpimin ajatuksin . - Hep41
Hei:)
Epäonnistunut et ole, tiedät sen itsekin. Väsynyt olet kylläkin. Kuvittele olotilaasi perheen täydellisesti onnistuneen neljän viikon loman jälkeen. Täydellisesti onnistunut loma on tietysti haaste itsessään, mutta jos se onnistuisi niin kokisitko itsesi vielä elämässäsi epäonnistuneeksi?
Lapsesi ovat vaikeassa iässä ja kasvatusvastuu on sinulla, se on raskasta ja jopa liian kuormittavaa.
No- 4-kymppinen vanhapoika samalta alalta antaa sinulle neuvot jotka jo tiedät. Tuuleta ajatuksesi jonnekin, hyvälle ystävälle mieluiten, tai vaikka Suomi- 24 palstalle. Ota mieluista aikaa itsellesi, kavereiden tai jonkin muun mukavan kuten kuntoilun merkeissä. Rakasta rakastasi ja rakastele, enemmän.
Tue lapsiasi valinnoissaan, myös siinä että kouluttautuisivat sinua vähemmän, ehtivät kyllä ajatella työn ja koulutuksen tärkeyttä myöhemminkin.
Nuku hyvin, nuku aina hyvin. Järjestä arkesi niin että nukut yösi hyvin. Levänneenä jaksaa ja jaksaa..
Voi hyvin! ;) - eräskin
olisiko mahdollista kertoa noista ajatuksistasi lapsille..ehkä hekin sitten ymmärtävät että äidilläkin on tunteet.
ketään syyttelemättä kasaat porukan kokoon ja kerrot miltä sinusta tuntuu jokapäiväinen tappelu ja miten noloa on kun lapset eivät vain osaa käyttäytyä vaikka kaikkesi yrität.
kerro väsymyksestäsi koko touhuun, kerro että sinäkin haluaisit omaa aikaa ja olla onnellinen ja haluat myös rauhallisia ja onnistuneita päiviä, kerro että et halua ja jaksa tapella joka jumalan päivä milloin mistäkin.
kerro miehellesi että ottaa itseään niskasta kiinni ja on isä lapsilleen, sillä sinun jaksamisesi on loppumaisillaan.
jos lapset saavat kertoa tunteistaan niin miksei myöskin vanhemmat.
ehkä tunteistaan kertomalla lapset alkavat ymmärtää sen tosiasian että jatkuvalla pään aukomisella he tuottavat vain pahaa oloa jokaiselle perheenjäsenelle, MYÖS VANHEMMILLEEN!. - Höpötihöpshöps
Hei et todellakaan ole epäonnistunut niin kuin tuolla ylempänäkin sanottiin! Itse olen alkoholistiperheen lapsi ja äitini on tehnyt ihan tosi pahoja asioita enkä silti ajattele hänestäkään, että olisi TÄYSIN epäonnistunut ja nyt kun on lopettanut juomisen niin välimme ovat parantuneet tosi paljon! Eivät lapsesi ainakaan varmasti ajattele nyt eivätkä tulevaisuudessakaan sinua epäonnistuneena, olethan antanut kuitenkin kaikkesi heille :) Ja just tuo mitä tuolla sanottiin, että jos he puhuvat sinulle murheistaan se kertoo juurikin ONNISTUMISESTA. Usko nyt edes nuoren sanomana, että olet varmasti parempi äiti kuin monet muut tässäkin maassa.
- fghhhhtrey
Oletkohan osannut laittaa rajoja lapsillesi ja vaatia käytöksen muutosta tiukemmin?
Joskus vanhemmat keskustelee liikaa lasten kanssa kun olisi aika vain sanoa lapselle ns.pelisäännöt. Lapset kaipaa ohjausta ja tietyn iän jälkeen lapsen kuuluu antaa irtaantua vanhemmista ja alkamaan aikuistua. Hyvä tasapainoinen suhde kantaa murheiden yli.
Kyllä joku on mennyt pahasti pieleen kun lapset käyttäytyy noin eikä itsenäisty ja motivoidu(oletko tehnyt liikaa kaikille valmiiksi ja kehunut joka asiasta vaikka ei olisi syytä silloin opetat alisuorittamaan..oikeanlainen motivointi hyvistä jutuista/kehityksestä ei kaikesta) ja yksi häiriköi ja hakee huomiota epätoivotulla tavalla. :( - Lapsen vika
No tuosta voi päätellä, että vika ei ole sinussa vaan lapsessasi. Jos ei olisi tuota lasta, olisi teillä anopin kanssa hyvät välit.
- epäonnistunut äiti
Hei taas ja kiitos kannustavista vastauksista. Purkautuminen täällä auttoi omaa pahaa oloa ja nyt viikonlopun aikana monta asiaa on taas selvitetty ja ratkottu ja keskusteltu lasten kanssa hyvässä hengessä (lasten isä, mieheni on taas ulkomailla työkeikalla ja jäi jälleen kerran paitsi näitä keskusteluita) taas näkyy valoa tunnelin päässä. Kiitos teille vielä kaikille kannustuksesta ja hyvää joulua :)
- äiti minäkin
Kiitos samoin. Kiva, että nyt on parempi. :)
- Anonyymi
Minua kiinnostaa kuulla mitä sinulle tänään kuuluu? Itse elän juuri samanlaisissa tunnelmissa nyt. Tuntuu ettei vain jaksa enää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 575510
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233527Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281652Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2051624- 771087
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna261078Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49907Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259836Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.71809Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35808