Olemme kuulleet, että useilla kirjeittemme lukijoilla on sellainen vaihe, että ihmiset ovat ruvenneet vastustamaan, kun on halunnut vilpittömästi etsiä Jumalan tahtoa omassa elämässään ja hengellisessä työssään. Siksi haluamme jakaa jotakin omista vastaavista tilanteista.
Lähes jokaisen kuulemamme tapauksen kohdalla vastustus on noudattanut samaa kaavaa. Ensin Jumala on uudistanut jonkun ja sen jälkeen toiset, itseään uskoviksi nimittävät ihmiset ovat alkaneet kivittää häntä henkisesti. Eivät jumalattomat meitä vainoa, vaan jumaliset.
Jeesus sanoi, että tulee aika, jolloin jokainen joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle (Joh.16:2). He ovat siis Jumalaan uskovia uskonnollisia ihmisiä, jotka luulevat palvelevansa Jumalaa sillä, että he vainoavat toisia.
On vaikea, mutta välttämätöntä oppia säilyttämään vapaus, ilo ja rauha silloin, kun meistä puhutaan pahaa valheellisten huhujen perusteella. Jokainen Jeesuksen opetuslapsi joutuu kokemaan sen, koska opetuslapsiin suhtaudutaan samalla tavalla kuin heidän Opettajaansa (Matt. 10:25, 2.Tim.3:12).
Tässä on kysymys taistelusta, joka käydään mielemme hallinnasta. Olet varmaan nähnyt kuvia gladiaattoreiden taisteluista, joissa toisella on aseena verkko.
Huhumylly on kuin tällainen verkko, jolla vihollinen pyrkii sitomaan meidän kätemme ja jalkamme niin, että tulemme toimintakyvyttömiksi. Jeesuksen antama ase vääriä huhuja vastaan on ilo ja riemu (Matt.5:11,12). Asenne on ase.
Jeesus opetti, että kun Ihmisen Pojan tähden ihmiset a) vihaavat teitä, b) erottavat yhteydestään, c) herjaavat, d) pyyhkivät nimenne pois kuin jonkin pahan, niin mitä silloin?
Masentukaa vai katkeroitukaa? Vai selitelkää, että tässä on väärinkäsitys vai vaatikaa oikeutta itsellenne? Ei, vaan "iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa" (Luuk.6:22,23). "Riemuun ratketa" on kreikaksi skirtao = hyppiä ilosta.
Jos lähdemme taistelemaan vääriä huhuja vastaan, silloin joudumme verkon kietomiksi siten, että menetämme vapauden, rauhan, ilon ja riemun.
Kun joudumme kokemaan epäoikeudenmukaisuutta, synkät ajatukset pyrkivät sitomaan mieltämme. On kana kynimättä sen ja sen kanssa, mutta nämä synkät ajatukset ovat juuri se vihollisen verkko. Tällainen hyökkäys on kohdistettu ajatusmaailmaamme.
Raamatussa on paljon opetusta, mihin meidän tulee suunnata ajatuksemme jotta mikään ei häiritsisi olemistamme Kristuksessa (Fil.4:8, Kol.3:2, Hebr.3:1, Hebr.12:3, 1.Piet.1:13).
Missä sitten on oikeus, kun meistä puhutaan valhetta ja sen perusteella kohdellaan epäoikeudenmukaisesti? Room.12:19 sanotaan: "Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: 'Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra'."
Siis kosto on Jumalan omaisuutta eikä ihmisillä ole lupaa riistää itselleen sitä, mikä on hänen omaansa. Jumala on rakkaus myös vihastuessaan. Hän antaa vihansa ravistella väärintekijöitä, jotta he kääntyisivät ja pääsisivät siunauksen alle.
Mutta jos itse rupeamme kostamaan tai ajattelemaan katkerasti jostakin henkilöstä, me olemme tulppana Jumalan vihan tiellä. Silloin hänen vihansa ei pääse ravistelemaan. On annettava sijaa Jumalan vihalle siten, että itse astumme sivuun, siunaamme vastustajia ja luovutamme heidät Jumalan käsiin.
Usein olemme huomanneet, että silloin saa itse olla vapaa kaikista mieltä rasittavista katkerista ajatuksista ja myös ennen pitkää näkyy Jumalan antamaa ravistelua sen ihmisen elämässä, joka on vastustanut Jumalan suunnitelmia.
Lähes jokaisen kuulemamme tapauksen kohdalla vastustus on noudattanut samaa kaavaa. Ensin Jumala on uudistanut jonkun ja sen jälkeen toiset, itseään uskoviksi nimittävät ihmiset ovat alkaneet kivittää häntä henkisesti. Eivät jumalattomat meitä vainoa, vaan jumaliset.
Jeesus sanoi, että tulee aika, jolloin jokainen joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle (Joh.16:2). He ovat siis Jumalaan uskovia uskonnollisia ihmisiä, jotka luulevat palvelevansa Jumalaa sillä, että he vainoavat toisia.
On vaikea, mutta välttämätöntä oppia säilyttämään vapaus, ilo ja rauha silloin, kun meistä puhutaan pahaa valheellisten huhujen perusteella. Jokainen Jeesuksen opetuslapsi joutuu kokemaan sen, koska opetuslapsiin suhtaudutaan samalla tavalla kuin heidän Opettajaansa (Matt. 10:25, 2.Tim.3:12).
Tässä on kysymys taistelusta, joka käydään mielemme hallinnasta. Olet varmaan nähnyt kuvia gladiaattoreiden taisteluista, joissa toisella on aseena verkko.
Huhumylly on kuin tällainen verkko, jolla vihollinen pyrkii sitomaan meidän kätemme ja jalkamme niin, että tulemme toimintakyvyttömiksi. Jeesuksen antama ase vääriä huhuja vastaan on ilo ja riemu (Matt.5:11,12). Asenne on ase.
Jeesus opetti, että kun Ihmisen Pojan tähden ihmiset a) vihaavat teitä, b) erottavat yhteydestään, c) herjaavat, d) pyyhkivät nimenne pois kuin jonkin pahan, niin mitä silloin?
Masentukaa vai katkeroitukaa? Vai selitelkää, että tässä on väärinkäsitys vai vaatikaa oikeutta itsellenne? Ei, vaan "iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa" (Luuk.6:22,23). "Riemuun ratketa" on kreikaksi skirtao = hyppiä ilosta.
Jos lähdemme taistelemaan vääriä huhuja vastaan, silloin joudumme verkon kietomiksi siten, että menetämme vapauden, rauhan, ilon ja riemun.
Kun joudumme kokemaan epäoikeudenmukaisuutta, synkät ajatukset pyrkivät sitomaan mieltämme. On kana kynimättä sen ja sen kanssa, mutta nämä synkät ajatukset ovat juuri se vihollisen verkko. Tällainen hyökkäys on kohdistettu ajatusmaailmaamme.
Raamatussa on paljon opetusta, mihin meidän tulee suunnata ajatuksemme jotta mikään ei häiritsisi olemistamme Kristuksessa (Fil.4:8, Kol.3:2, Hebr.3:1, Hebr.12:3, 1.Piet.1:13).
Missä sitten on oikeus, kun meistä puhutaan valhetta ja sen perusteella kohdellaan epäoikeudenmukaisesti? Room.12:19 sanotaan: "Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: 'Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra'."
Siis kosto on Jumalan omaisuutta eikä ihmisillä ole lupaa riistää itselleen sitä, mikä on hänen omaansa. Jumala on rakkaus myös vihastuessaan. Hän antaa vihansa ravistella väärintekijöitä, jotta he kääntyisivät ja pääsisivät siunauksen alle.
Mutta jos itse rupeamme kostamaan tai ajattelemaan katkerasti jostakin henkilöstä, me olemme tulppana Jumalan vihan tiellä. Silloin hänen vihansa ei pääse ravistelemaan. On annettava sijaa Jumalan vihalle siten, että itse astumme sivuun, siunaamme vastustajia ja luovutamme heidät Jumalan käsiin.
Usein olemme huomanneet, että silloin saa itse olla vapaa kaikista mieltä rasittavista katkerista ajatuksista ja myös ennen pitkää näkyy Jumalan antamaa ravistelua sen ihmisen elämässä, joka on vastustanut Jumalan suunnitelmia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.