ILMESTYS VALTAKUNNASTA
Oli Kuningas joka perusti laajan valtakunnan ja piirsi sille rajat ja sanoi ihmisille: ” Tässä on teille valtakunta jota saatte asuttaa ja joka antaa teille kaiken mitä tarvitsette. Tämä valtakunta on kaikille niille avoin jotka tunnustavat kuninkuuteni ja tahtovat elää Minun alaisuudessani jossa tulen pitämään huolta kaikista heidän tarpeistaan. He saavat elää vapaina, rauhassa ja iloisina koko Minun valtakunnassani.”
Niin tuohon valtakuntaan virtasi ihmisiä, kuka mistäkin, mutta sinne tuli myös kaupunkien rakentajia jotka rakensivat itselleen omat kaupunkinsa ja rakensivat muurit ja vallihaudat kaupunkinsa ympärille ja kutsuivat kaupunkiensa muureille vartioita vahtimaan ettei kaupunkiin tulisi kukaan muu kuin juuri heidän luvalla ja hyväksymisellä merkitty ihminen.
Kaupunkien sisällä nuo kaupungin rakentajat sitten julistivat kaupunkiin tulleille, että vain heidän kaupunkinsa asukkaat olivat tuon valtakunnan oikeat asukkaat ja perilliset. Niin he lietsoivat asukkaita vihaan ja vastustukseen toisia kaupunkeja vastaan ja yhtenäisyys oli tuossa valtiossa rikottu ja se oli revitty pieniksi palasiksi, sillä uusia kaupunkeja syntyi kuin sieniä sateella.
Lopulta kaupunkien rakentajat päättivät käydä liittoon keskenään, mutta vain sellaiseen liittoon, jossa toisen kaupungin asukkaat eivät saaneet puhua toisen kaupungin asukkaita vastaan vaan hyväksyä heidät vieraan kaupungin asukkaina ja heidän liittolaisinaan. Mutta yhä jokainen kaupunki piti juuri omaa kaupunkiaan sinä ainoana oikeana valtakuntana jonka Kuningas oli muodostanut.
Kun Kuningas näki tämän, niin Hän murehtui suuresti ja lähetti palvelijoitaan puhumaan noille kaupunkien asukkaille ja kehoittamaan heitä olemaan yksi valtakunta ja poistamaan muurit ja hävittämään vallihaudat.
Kaupunkien rakentajat vastasivat palvelijoille, että kyllä he ovat siihen valmiita, kunhan muut kaupungit yhtyvät heidän kaupunkiinsa.
Kun Kuningas kuuli nuo vastaukset, niin Hän sanoi palvelijoilleen: ” Katsokaa, olen nyt hylkäävä tuon valtakunnan ja rakentava uuden ja ottava pois hyvyyteni tuolta valtakunnalta ja täyttävä uuden valtakunnan vielä moninkertaisella hyvyydelläni ja jokainen joka lähtee pois tuosta hylätyksi tulleesta ja käy uuteen valtakuntaani tulee minun kansakseni ja on pelastuva siltä päivältä jolloin hävitän nuo kaupungit ja tuon valtakunnan. Sillä minun valtakunnassani on vain yksi kaupunki ja yksi valtakunta eikä siellä ole muureja eikä vallihautoja ja on vain yksi rakentaja, minun poikani.”
Kun tämä tuli noiden kaupungin rakentajien tietouteen niin he sanoivat kansalleen joka kaupungeissa oli: ” Kuulkaa, on uusi valtakunta ja jos pysytte meille uskollisina niin teidät haetaan siihen uuteen valtakuntaan.”
Oli ihmisiä jotka uskoivat rakentajia ja jäivät kaupunkeihinsa, mutta oli myös niitä jotka lähtivät pois kaupungeista tuohon uuteen valtakuntaan ja heistä tuli sen asukkaita ja tuli päivä jolloin kuningas teki sen minkä oli luvannutkin, ja nuo kaupungit sortuivat ja niiden sortuminen oli suuri, mutta uudessa valtakunnassa olevat säästyivät ja saivat osakseen kaiken sen ihanuuden kuin minkä Kuningas oli luvannutkin.
Oli Kuningas joka perusti laajan valtakunnan ja piirsi sille rajat ja sanoi ihmisille: ” Tässä on teille valtakunta jota saatte asuttaa ja joka antaa teille kaiken mitä tarvitsette. Tämä valtakunta on kaikille niille avoin jotka tunnustavat kuninkuuteni ja tahtovat elää Minun alaisuudessani jossa tulen pitämään huolta kaikista heidän tarpeistaan. He saavat elää vapaina, rauhassa ja iloisina koko Minun valtakunnassani.”
Niin tuohon valtakuntaan virtasi ihmisiä, kuka mistäkin, mutta sinne tuli myös kaupunkien rakentajia jotka rakensivat itselleen omat kaupunkinsa ja rakensivat muurit ja vallihaudat kaupunkinsa ympärille ja kutsuivat kaupunkiensa muureille vartioita vahtimaan ettei kaupunkiin tulisi kukaan muu kuin juuri heidän luvalla ja hyväksymisellä merkitty ihminen.
Kaupunkien sisällä nuo kaupungin rakentajat sitten julistivat kaupunkiin tulleille, että vain heidän kaupunkinsa asukkaat olivat tuon valtakunnan oikeat asukkaat ja perilliset. Niin he lietsoivat asukkaita vihaan ja vastustukseen toisia kaupunkeja vastaan ja yhtenäisyys oli tuossa valtiossa rikottu ja se oli revitty pieniksi palasiksi, sillä uusia kaupunkeja syntyi kuin sieniä sateella.
Lopulta kaupunkien rakentajat päättivät käydä liittoon keskenään, mutta vain sellaiseen liittoon, jossa toisen kaupungin asukkaat eivät saaneet puhua toisen kaupungin asukkaita vastaan vaan hyväksyä heidät vieraan kaupungin asukkaina ja heidän liittolaisinaan. Mutta yhä jokainen kaupunki piti juuri omaa kaupunkiaan sinä ainoana oikeana valtakuntana jonka Kuningas oli muodostanut.
Kun Kuningas näki tämän, niin Hän murehtui suuresti ja lähetti palvelijoitaan puhumaan noille kaupunkien asukkaille ja kehoittamaan heitä olemaan yksi valtakunta ja poistamaan muurit ja hävittämään vallihaudat.
Kaupunkien rakentajat vastasivat palvelijoille, että kyllä he ovat siihen valmiita, kunhan muut kaupungit yhtyvät heidän kaupunkiinsa.
Kun Kuningas kuuli nuo vastaukset, niin Hän sanoi palvelijoilleen: ” Katsokaa, olen nyt hylkäävä tuon valtakunnan ja rakentava uuden ja ottava pois hyvyyteni tuolta valtakunnalta ja täyttävä uuden valtakunnan vielä moninkertaisella hyvyydelläni ja jokainen joka lähtee pois tuosta hylätyksi tulleesta ja käy uuteen valtakuntaani tulee minun kansakseni ja on pelastuva siltä päivältä jolloin hävitän nuo kaupungit ja tuon valtakunnan. Sillä minun valtakunnassani on vain yksi kaupunki ja yksi valtakunta eikä siellä ole muureja eikä vallihautoja ja on vain yksi rakentaja, minun poikani.”
Kun tämä tuli noiden kaupungin rakentajien tietouteen niin he sanoivat kansalleen joka kaupungeissa oli: ” Kuulkaa, on uusi valtakunta ja jos pysytte meille uskollisina niin teidät haetaan siihen uuteen valtakuntaan.”
Oli ihmisiä jotka uskoivat rakentajia ja jäivät kaupunkeihinsa, mutta oli myös niitä jotka lähtivät pois kaupungeista tuohon uuteen valtakuntaan ja heistä tuli sen asukkaita ja tuli päivä jolloin kuningas teki sen minkä oli luvannutkin, ja nuo kaupungit sortuivat ja niiden sortuminen oli suuri, mutta uudessa valtakunnassa olevat säästyivät ja saivat osakseen kaiken sen ihanuuden kuin minkä Kuningas oli luvannutkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tullut ilmestys.
Joka uniansa uskoo se varjoansa pelkää. Oletkohan masentunut?