Te sanotta ylistävänne Minua. Te sanotte korottavanne Nimeäni. Te sanotte Kiittävänne Minua, Te sanotte palvovanne ja palvelevanne Minua.
Missä on Ylistyksenne, Kiitoksenne, Nimeni Koroitus, palvontanne ja palveluksenne Minulle?
Ei Minua tyhjillä sanoilla kiitetä, ei Nimeäni koroiteta, ei ylistystä anneta, ei palvota eikä palvella.
Teoilla Minua ylistetään, Tekojen kautta Minulle tuodaan Kunniaa, Teoilla Minua kiitetään, Teoilla Minua palvotaan ja palvellaan ja nimeäni koroitetaan.
Missä ovat Tekonne Minun kiitoksekseni, Kunniakseni, Ylistyksekseni, palvonnakseni ja palveluksekseni. En niitä näe teillänne. En huomaa vaelluksessanne.
Itseänne te ylistätte, omaa olemustanne kiitätte, itsenne esille tuotte, omaa itseänne palvotte ja palvelette.
Ei ole Rakkaus Totuuteen mielessänne, ei lähimmäisen hätä sydämellänne. Ette auta kärsivää, ette huomaa koditonta. Vaatetonta inhoatte, puutteessa olevaa ivaatte, sokeata solvaatte ja avunpyytäjältä korvanne tukitte.
Sitenkö te Minua ylistätte, koroitatte, kunnioitatte, kiitätte, julistatte, palvotte ja palvelette.
Te joilla oma suu on lähinnä, omat tarpeet sydämenne täyttäjänä, omat halut jalkojenne kuljettajana, oma itsenne kunniananne, oma mielenne uskonanne ja luottamuksenne perustana.
Eivät tyhjät sanat mitään todista, ei suulla lausutut valheet ketään vakuuta. Turmiollinen on tienne kerrassaan pois poikenneita olette kaikki tyyni. Jos teitä moitin te kauhistutte, jos teitä nuhtelen te pakenette, jos teille oikean tien osoitan te käännätte sydämenne pois ja sanotte: "Kelpaa meille oma tiemme emme muuta tietä tarvitse.
Voi teitä te uppiniskainen sukupolvi. Ei ole Herran pelko silmienne edessä ei nöyryys sydämellänne. Olette kuin raatelevat sudet ja kuin rapakossa kylvetetyt siat. Ette Totuudesta piittaa ette Armoani kelpuuta, vaan luulette omalla voimallanne kirkkauteen pääsevänne, omilla teoillanne Taivaaseen astuvanne. Te Laodikean sokea lauma, te kurjat ja alastomat jotka ette Totuutta etsi ettekä parannusta kelpuuta omalle tiellenne jotta pelastuisitte.
Mitä siis teille tekisin te haaleat, ette palavat ettekä kylmät. Jos olisittekin kylmiä, niin Tulellani teidät sytyttäisin, jos olisitte palavat, niin Kirkkauteeni teidät ottaisin, mutta haaleat Minä ulos suustani oksennan. En kelpuuta ketään ken ei oveensa Minulle avaja. Ei Taivaaseen pääsyä ole sillä ken ei kanssani aterioitse. Käänny siis tieltäsi sinä Laodikean kansa ja tee parannus teoistasi ennenkuin Minä sinut tuomitsen ja ulos suustani oksennan.
NÄIN SANOO HERRA SINUN PELASTUKSESI
Missä on Ylistyksenne, Kiitoksenne, Nimeni Koroitus, palvontanne ja palveluksenne Minulle?
Ei Minua tyhjillä sanoilla kiitetä, ei Nimeäni koroiteta, ei ylistystä anneta, ei palvota eikä palvella.
Teoilla Minua ylistetään, Tekojen kautta Minulle tuodaan Kunniaa, Teoilla Minua kiitetään, Teoilla Minua palvotaan ja palvellaan ja nimeäni koroitetaan.
Missä ovat Tekonne Minun kiitoksekseni, Kunniakseni, Ylistyksekseni, palvonnakseni ja palveluksekseni. En niitä näe teillänne. En huomaa vaelluksessanne.
Itseänne te ylistätte, omaa olemustanne kiitätte, itsenne esille tuotte, omaa itseänne palvotte ja palvelette.
Ei ole Rakkaus Totuuteen mielessänne, ei lähimmäisen hätä sydämellänne. Ette auta kärsivää, ette huomaa koditonta. Vaatetonta inhoatte, puutteessa olevaa ivaatte, sokeata solvaatte ja avunpyytäjältä korvanne tukitte.
Sitenkö te Minua ylistätte, koroitatte, kunnioitatte, kiitätte, julistatte, palvotte ja palvelette.
Te joilla oma suu on lähinnä, omat tarpeet sydämenne täyttäjänä, omat halut jalkojenne kuljettajana, oma itsenne kunniananne, oma mielenne uskonanne ja luottamuksenne perustana.
Eivät tyhjät sanat mitään todista, ei suulla lausutut valheet ketään vakuuta. Turmiollinen on tienne kerrassaan pois poikenneita olette kaikki tyyni. Jos teitä moitin te kauhistutte, jos teitä nuhtelen te pakenette, jos teille oikean tien osoitan te käännätte sydämenne pois ja sanotte: "Kelpaa meille oma tiemme emme muuta tietä tarvitse.
Voi teitä te uppiniskainen sukupolvi. Ei ole Herran pelko silmienne edessä ei nöyryys sydämellänne. Olette kuin raatelevat sudet ja kuin rapakossa kylvetetyt siat. Ette Totuudesta piittaa ette Armoani kelpuuta, vaan luulette omalla voimallanne kirkkauteen pääsevänne, omilla teoillanne Taivaaseen astuvanne. Te Laodikean sokea lauma, te kurjat ja alastomat jotka ette Totuutta etsi ettekä parannusta kelpuuta omalle tiellenne jotta pelastuisitte.
Mitä siis teille tekisin te haaleat, ette palavat ettekä kylmät. Jos olisittekin kylmiä, niin Tulellani teidät sytyttäisin, jos olisitte palavat, niin Kirkkauteeni teidät ottaisin, mutta haaleat Minä ulos suustani oksennan. En kelpuuta ketään ken ei oveensa Minulle avaja. Ei Taivaaseen pääsyä ole sillä ken ei kanssani aterioitse. Käänny siis tieltäsi sinä Laodikean kansa ja tee parannus teoistasi ennenkuin Minä sinut tuomitsen ja ulos suustani oksennan.
NÄIN SANOO HERRA SINUN PELASTUKSESI
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.