Eli tänään kävi näin.
Maantiellä oli paljon lunta, pelloilta tullut lumikieliä tielle. Tie oli kaventunut niin että oli 3 uraa, siis periaatteessa vastakkain tulevien autojen vasemmat renkaat kulki samaa uraa, eli molempien autojen piti siirtä ulommas kohtaamisen ajaksi.
Tulin loivassa alamäessä vasemmalle kääntyvään mutkaan melko hiljaista vauhtia, ehkä 40 km/h. Samalla näin että mutkan takana on vastaan tulevaa liikennettä. Renkaat oli suorassa. Jarrutin varovasti ja ohjasin samalla loivasti ulommas ohuelle lumelle uralta.
Rengas upposikin lumen peittämään uraan joka vei kohti ojaa, jolloin etupää hidastui ja alkoi luisua ohi, joten käänsin äkkiä vasemmalle. Nokka nousi ojasta jolloin auto luisui oikea kylki edellä keskellä tietä. En enää keksinyt mutta kuin kääntää tiukasti oikealle, jolloin auto spinnasi nokka tulouuntaan päin penkan viereen mutta omalle kaistalle.
Vastaantulijat pääsi vahingoittumattomina ohi, pelti ei rytissyt. Kuljettajaa vaan pisti miettimään pyörähdyksen jälkeen. Mitä tein väärin? Ensinnäkin, miten olisin voinut estää koko jutun ja mitä olisin voinut tehdä silloin kun luisu jo lähti?
Se on selvä, että jarruttaminen ja ohjaaminen olisi pitänyt tehdä kokonaan eri aikaan. Oli vaan todella pieniä liikkeitä molemmat... Ja vielä noin alhaisessa nopeudessa. Sitten ajattelin, että olisi ehkä pitänyt antaa mennä penkkaan vaan kun oli menossa, mutta siinäkin olisi voinut pyörähtää auto poikittain tielle. Osa ehkä oli silläkin että alamäessä auto jatkoi matkaa liukkaalla jäällä alamäkeen ilman moottoriakin.
En halua tehdä samaa temppua uudestaan, kertokaa miten parannan turvallisuutta tässä asiassa. Autossa nastat ja etuveto.
Maantiellä oli paljon lunta, pelloilta tullut lumikieliä tielle. Tie oli kaventunut niin että oli 3 uraa, siis periaatteessa vastakkain tulevien autojen vasemmat renkaat kulki samaa uraa, eli molempien autojen piti siirtä ulommas kohtaamisen ajaksi.
Tulin loivassa alamäessä vasemmalle kääntyvään mutkaan melko hiljaista vauhtia, ehkä 40 km/h. Samalla näin että mutkan takana on vastaan tulevaa liikennettä. Renkaat oli suorassa. Jarrutin varovasti ja ohjasin samalla loivasti ulommas ohuelle lumelle uralta.
Rengas upposikin lumen peittämään uraan joka vei kohti ojaa, jolloin etupää hidastui ja alkoi luisua ohi, joten käänsin äkkiä vasemmalle. Nokka nousi ojasta jolloin auto luisui oikea kylki edellä keskellä tietä. En enää keksinyt mutta kuin kääntää tiukasti oikealle, jolloin auto spinnasi nokka tulouuntaan päin penkan viereen mutta omalle kaistalle.
Vastaantulijat pääsi vahingoittumattomina ohi, pelti ei rytissyt. Kuljettajaa vaan pisti miettimään pyörähdyksen jälkeen. Mitä tein väärin? Ensinnäkin, miten olisin voinut estää koko jutun ja mitä olisin voinut tehdä silloin kun luisu jo lähti?
Se on selvä, että jarruttaminen ja ohjaaminen olisi pitänyt tehdä kokonaan eri aikaan. Oli vaan todella pieniä liikkeitä molemmat... Ja vielä noin alhaisessa nopeudessa. Sitten ajattelin, että olisi ehkä pitänyt antaa mennä penkkaan vaan kun oli menossa, mutta siinäkin olisi voinut pyörähtää auto poikittain tielle. Osa ehkä oli silläkin että alamäessä auto jatkoi matkaa liukkaalla jäällä alamäkeen ilman moottoriakin.
En halua tehdä samaa temppua uudestaan, kertokaa miten parannan turvallisuutta tässä asiassa. Autossa nastat ja etuveto.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sanokaa nyt jotain kiitos, huomenna pitäisi lähteä samaan keliin autoilemaan enkä halua singota poikittain kenenkään keulaan.
Orpo olo kun nyt kohta 8 vuotta paljon ajanut ilman mitään haavereita ja tämä hallinnan menetys tuli nyt ihan puun takaa. Nopeuttakaan kun ei voi ihan loputtomasti laskea, nytkin joutui jo päästämään kiireisempiä ohi vähän väliä.
Kun ajat vielä hiljempaan. Noi penkat saattaa yllättää ikävästi.
40 vuotta ajaneena, josta 20 vuotta hälytysajoneuvolla. Voin kertoa ettei ole mikään häpeä ajaa hiljaa.
Kumpi on tärkeämpää ? Päästä perille vai vastaantulijan nokkaan ?
Välillä keikalle mennään hys hys vauhtia. Kun kävelleenkään ei tahdo pysyä pystyssä.
Kiitos auttaaks. Taidan sitten vain lähteä pari tuntia etuajassa ja ajaa ihan hiljaa. Ehkäpä pysähtyä odottamaan, jos näyttää siltä että tulee liian kapeat oltavat mutkassa.
Takavetoisella autolla peräluistoja tapahtuu varsin usein, ja sellaisella ajavalle luiston korjaaminen on välttämätön perustaito. Etuvetokuski voi pärjätä koko ikänsä ilmankin, mutta sitten kun luisto sattuu, auto voi karata käsistä ihan naurettavan hitaallakin nopeudella.
Normaaliajossahan etuvedolla tulee äärimmäisen harvoin tuollaisia tilanteita, eikä nykyisin jääradalla harjoittelu ole käytännössä mahdollista. Ilman kokemusta ei voi saavuttaa rutiinia, jolla poikkeustilanteet hoidetaan. Sinulla oli asiasta vain teoreettinen tieto ja siksi teit liian suuria ohjausliikkeitä ja liian pitkään. Seurauksena korjausten ylimeno ja suureneva heilahdusliike toiselle puolelle. Eipä tuolle muuta voi kuin mennä harjoittelemaan, jos se vain on mahdollista.
kuka enää ajaa vanhalla takatyöntöautolla?
Näillä keleillä huomaa että suurin osa kuskeista ei ole ikinä ajanut takavetoisella. Luistojen korjaamista ei osata. Korjausliikkeet tehdään liian myöhään ja liian suurina/ kestävät liian pitkään.
Kaikki harjoittelemaan ajamista takavetoisilla turvallisssa harjoitteluolosuhteissa. Niin osaatte sitten toimia tuossa ketjun aloittajankin tilanteessa.
Jossa perusvika ei ole liian suuri absoluuttinen nopeus vaan liian suuri tilannenopeus. Se pieneltä tuntuva 40 km/h oli liikaa verrattuna kertojan autonkäsittelytaitoon.
Itseä kanssa pelottanut että koska näin käy. Tänäänkin köröttelin tuolla "kolmiuraisella" maantiellä jossa nopeusrajoitus lähes koko matkan 80. Mutkaisemmilla osuuksilla menin suosiolla reippaasti (-20km/h) hiljempaa ja vastaantulijoiden kohdalla himmasin vielä vähän lisää (jopa -30km/h). Ja kyllä ne vastaantulevatkin (ainakin useimmat) himmaili ystävällisesti hankalassa paikassa kohdatessa. Ei ole kiva ajaa kun oma kaista on puoliksi lumen peitossa, tuntuu että sivupeilit kolisee vastakkain kun toisellakin kaistalla menee autoa. Onneksi oli hiljainen tie ja suurin osa siitä kuitenkin normaalisti ajettavaa leveämpää pätkää.
Yleensähän siihen takapuskuriin joku rallikuski ripustautuu hiillostamaan, mutta onneksi tänään ei käynyt niinkään. Koitan kuitenkin pitää malttini ja ajella tuollaisissa paikoissa vaan sinnikkäästi hiljempaa, koska itseäkään ei kauheasti kiinnostaisi alkaa kenenkään keulakoristeeksi eikä pölistellä penkkaankaan. Auratun tien reuna on vielä joskus petollisen pehmeä jos auraus on mennyt tien reunasta yli. Muutaman kerran meinannut auto haukata hankeen mutta jalkaa vaan äkkiä kaasulta pois ja rystyset valkosena rattia puristaen koittanut ohjata maltillisesti takaisin kovemmalle tielle. Toistaiseksi, ja onneksi, tämä on riittänyt. Kyllä ne kiireisimmät menevät sitten ohi jos ei itse pääse väistämään alta pois.
Kiitti kaikille kommenteista. Aika pahuksen varovasti ajelin eilen ja tänään, nyt on onneksi aurattukin tiet sillä lailla että mahtuu autot tulemaan vastakkain ilman kikkailuja.
Näin tuon pyörähdyspaikan eilen päivänvalossa, niin siinä oli joku toinen tehnyt saman tempun. Siinä on siis iso kurvi vasemmalle, mutta se alkaa pienellä taitoksella oikealle. Näkyi selvästi jäljistä, että tällä toisella oli oikea eturengas vetänyt syvään lumeen asfaltin etureunan ulkopuolelle ja siitä lähtenyt takapään heijaus liukkaalla uralla.
Järkeilin nyt jälkikäteen, että korjausliikkeeni menivät niin paljon yli siksi, että se kynnys tielle oli aika korkea eikä pyörä sieltä urasta ihan pienellä ohjausliikkeellä ollut nousemassa.
Se mitä tästä opin on nyt ainakin se, että urilta ei voi oikein ohjata ulommas edes noin hiljaisessa vauhdissa vaan pitää himmata nopeutta paljon jo etukäteen. Takana hiillostavat rallikuskit ei tietty paljon mieltä piristä näissä kohdissa, vaikka samalla laillahan he sitten kinokseen/vastaantulijan keulaan lentävät kun paikka tulee.